Puhun usein pyöräilyn edistämisestä. Esimerkiksi siitä, miten kaupunki voisi käyttää puoli miljoonaa euroa tehokkaimmin.
Tällä kertaa ajattelin pohtia sitä, miten aktiiviset kansalaiset voivat edistää pyöräilyä aivan kaupungin mahdollisista päätöksistä riippumatta. Pohdinta on luonteeltaan interaktiivista, eli siihen voi osallistua kommentein ja äänestyksellä sivupalkissa. Pohdinta on myös luonteeltaan inklusiivista, eli joka osiossa kerrotaan miten pyöräilyä edistämään pääsee mukaan.
Koska asiat on aina syytä konkretisoida, esitän asian yhden päivän kautta.
8.5. oli pyörällä töihin päivä. Sen seurauksena en päässyt töihin ollenkaan, vaan kaahasin pitkin kaupunkia pyöräilyä edistämässä koko päivän. Alla kuvaus toimistani sekä arviot niiden vaikuttavuudesta.
1) Pyöräilijöiden kannustaminen
Aamulla 6:30 olin Sörnäisten rantatien varrella telttaa pystyttämässä. Seitsemältä aloimme jakaa aamupalaa työmatkapyöräilijöille. Nopeasti kojulla oli jono, ja yhdeksään mennessä kaikki 550 sämpylää olikin jaettu. Aamiaisella oli kävijöitä yhteensä ehkä 700 ja kaikki kehuivat ideaa kovasti.
Tapahtuma itsessään lisäsi varmasti pyöräilyä 8.5. yhteensä satoja kilometrejä. Monet tulijoista kun varta vasten lähtivät pyörällä töihin. Kun tämä sai ihmiset ottamaan pyöränsä esiin, ulottui vaikutus myöhempiinkin päiviin.
Samuli Pahkala innostui myös tapauksesta niin, että päätti perustaa työpaikalleen Vaisalaan uuden aamupalatapahtuman 7.6. Lähdin mukaan tapahtuman mainostamiseen, ja saimmekin siihen mukaan 24 työpaikkaa, joissa on yhteensä yli 4000 työntekijää. Syksyksi on jo ideoitu vielä suurempaa aamupalatempausta. Näilläkin tapahtumilla on varmasti ollut vaikutuksensa pyöräilymääriin.
 |
| Aamupalasta nautti toukokuisessa aamussa 700 pyöräilijää |
Jos haluat järjestää omalle työpaikallesi pyöräilyaamiaisen tai muuta pyöräilytoimintaa, niin ota mukaan pari työkaveria ja ideoikaa toimintaa! Jos haluat työpaikkasi mukaan pyöräilijäaamiaiseen joskus syyskuussa, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen, otso kivekas at hepo fi.
2) Lobbaus eduskunnassa
Yhdeksältä jouduin jatkamaan matkaa, koska piti käydä vaihtamassa kotona puku päälle ja suunnata eduskuntaan ympäristövaliokunnan kuultavaksi liikennepoliittisesta selonteosta. Edustin paikalla Suomen liikenneliittoa ja esitin pyöräilyn parempaa huomioimista liikennepolitiikassa. Hepo myös jätti aiemmin kirjallisen lausunnon samasta selonteosta
Ympäristövaliokunnan rooli oli vain antaa lausunto liikenne- ja viestintävaliokunnalle, joka varsinaisesti käsitteli selontekoa. Lausunnossa on sangen hyvin otettu huomioon useita esittämiäni asioita, mm. kuinka kaupunkeja ja maaseutua tulee tarkastella erikseen; miten valtion rahoitus ohjaa kuntia edistämään autoilua; sekä miten pyöräilyä ja kävelyä pitäisi ympäristö-, terveys- ja talousperustein sen sijaan suosia.
Asiaa varsinaisesti valmisteleva liikenne- ja viestintävaliokunta kantoi lähinnä huolta siitä, kuinka erityisesti maaseudun autoliikennettä ei ole huomioitu selonteossa tarpeeksi. Kävelystä ja pyöräilystä lausuttiin pari kaunista sanaa ja toivottiin, että turvallisia ja esteettömiä kevyen liikenteen väyliä rakennettaisiin lisää. Yhtäkään konkreettista ehdotusta ei mukaan päässyt.
Hepon kommentti selontekoon johti käsitteen ”kevyt liikenne” korvaamiseen sanoilla ”kävely ja pyöräily” kahdessa kohdassa johon tuo vanhentunut käsite oli vielä unohtunut. Lisäksi muutamista ehdotuksistamme poimittiin puolikkaita lauseita tai ideoita joihinkin perusteluihin. Oleellista merkitystä sisältöön niillä ei kuitenkaan ollut.
Kokonaisuudessaan on paha sanoa, millaisia vaikutuksia tällä lobbauksella on ollut. Muutama virkamies ja kansanedustaja ymmärtää nyt ehkä hiukan enemmän pyöräilyn ja kaupunkiseutujen problematiikka ja kenties seuraavaan vastaavaan selontekoon pyydetään jo lausuntoja tuppautumattakin. Työllä voi siis olla vaikeasti mitattavia pitkän tähtäimen vaikutuksia. Mitattavia vaikutuksia on vähän.
Lobbausta ja erilaisia kannanottoja valmistellaan HePon liikenne-listalla. Kiinnostuneet jäsenet ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen, otso kivekas at hepo fi niin lisään teidät listalle. Jäseneksi voi liittyä tästä
3) Työnantajien kannustaminen
Eduskunnasta poljin suoraan YLElle, joka on liittynyt HePon Hyvä työpaikka pyöräillä -hankkeeseen. Hankkeen tarkoitus on herättää työnantajat huomaamaan, että pyöräilyn edistäminen kannattaa sekä kannustaa ihmisiä pyöräilemään töihin. Käytännössä työpaikoilla tutkitaan pyöräilyratkaisujen laatu ja annetaan parannusideoita, neuvotaan ihmisiä pyöräilyssä ja huolletaan pyöriä. Ajatus on, että pelkän kannustamisen sijasta pyritään myös konkreettisesti parantamaan olosuhteita.
8.5. oli vuorossa pyörien huolto ja huollon opetus. Kahden tunnin ajan huolsimme YLEläisten pyöriä Pasilassa ja annoimme neuvoja jatkotoimista. Läpi käytiin viitisenkymmentä pyörää. Huolto onnistui yllättäen sotkematta kauluspaitaa, kun puvunhousuja suojasi päällihousut ja takki roikkui sivummalla.
Paljonko huoltotoimet sitten edistivät pyöräilyä? Ainakin muutamien kymmenien ihmisten pyörät ovat nyt helpompia poljettavia tai turvallisempia. Moni myös oppi, missä YLElle viemämme pumppu majailee, että renkaat voi täyttää tarvittaessa. Kyllä tässä varmaan kymmeniä tai satoja pyöräilykilometrejä tuli tälle vuodelle yhteensä lisää. Lisäksi toiminnalla voi olla epäsuoria vaikutuksia, jos työnantajat (esim. YLE) innostuu edistämään pyöräilyä vielä tähänastista enemmän. Ensi vuonna koitetaan arvioida vähän tieteellisemmin koko Hyvä työpaikka pyöräillä -projektin vaikutuksia.
Jos arvelet, että työpaikkasi voisi lähteä mukaan hankkeeseen, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen, otso kivekas at hepo fi. Myös lisää aktiiveja kaivataan syksyksi, yhteystieto sama.
4) Vaikuttaminen katusuunnitelmiin
YLEltä poljin pikapikaa Kasarmikadulle Yleisten töiden lautakunnan kokoukseen. Lautakunnan asioista pyöräilyyn liittyivät tällä kertaa lausunto Kaarelan jäähallin kaavasta, sekä Pyhän Laurin puiston puistosuunnitelma. Sain lisättyä jäähallilausuntoon, että kadun varteen ei saa tehdä yhdistettyä pyörätietä. Puistosuunnitelmassa näkyvä yhdistetty sen sijaan oli tiettävästi vain piirtovirhe ja erottelu säilyy. Lisäksi puolustin pyöräilyn ja jalankulun asemaa strategisten tavoitteiden priorisoinnissa.
Samaan kategoriaan laskettakoon se, kun illalla viimeisenä lähetin kaupungille muistutukset Viilarintien ja Vienankadun katusuunnitelmista. Sisältö oli jo pääosin tehty aiemmin ja siitä olivat pääosin vastanneet muut HePo-aktiivit, mutta säädin hiukan sanamuotoja ja ulkoasua ja lähetin sähköpostit yhdistyksen nimissä.
Yksittäisen lautakuntakokouksen vaikutus ei ole kauhean suuri. Tällä kertaa siis torpattiin yksi yhdistetty väylä, joka olisi luultavasti torpattu myöhemmin kuitenkin ja valittiin joitakin sanamuotoja, jotka epäsuorasti ehkä vaikuttavavat tulevaan päätöksentekoon. Kokonaisuudessaan lautakunnassa istuminen on kuitenkin vaikuttavaa. Vuosi sitten HePon muistutuksia ei välttämättä luettu kovinkaan tarkkaan, mutta nyt tilanne on muuttunut. Uusimmat muistutuksemme ovat johtaneet mm. suunnitelman palauttamiseen liikennesuunnitteluun tai hautaamiseen. Ja silloin kun suunnitelma tuodaan lautakuntaan, se hyväksytään ehdollisesti.
Lautakuntatyön vaikutus katusuunnitelmiin on yhdeksän kuukauden aikana ollut huomattava. Tätä menoa kohta ollaan tilanteessa, jossa suunnitelmat tehdään lähtökohtaisestikin ainakin kohtuullisen hyvin. Vaikutus pyöräilyolosuhteisiin ja siten pyöräilyn määrään on joidenkin vuosien tähtäimellä suuri.
Katusuunnitelmien kommentaareja ja erilaisia kannanottoja valmistellaan HePon liikenne-listalla. Kiinnostuneet jäsenet ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen, otso kivekas at hepo fi niin lisään teidät listalle. Jäseneksi voi liittyä tästä.
5) Mielenosoittaminen
Lautakunnasta poljin suoraan kriittiselle pyöräretkelle. Vaadimme tavalliseen tapaan parempia pyöräilyolosuhteita. Kriittisten pyöräretkien osallistujamäärät ovat parin viime vuoden aikana nousseet reippaasti, ja viimeisin ennätys tehtiin kesäkuun retkellä, jossa oli 370 polkijaa.
Mielenosoitus ei tietenkään suoraan vaikuta mihinkään, siinähän vain osoitetaan aktiivisesti, että ollaan jotain mieltä. Mutta ne ovat keskeinen osa sellaisen ilmapiirin luomista, jossa pyöräilyä ei voi jättää huomiotta, vaan pyöräilyolosuhteet kiinnostavat ihmisiä. Kaupunkisuunnitteluviraston virkamiehen mukaan näkyvä pyöräaktivismi on helpottanut asioiden ajamista virastojen sisällä huomattavasti. Punainen asfaltti levitetään vain sille joka sitä vaatii.
 |
| Allekirjoittanut puhuu kesäkuun kriittisen pyöräretken lopussa konttiaukiolla. |
Seuraava kriittinen pyöräretki järjestetään tiistaina 10.7. Tapaaminen klo 17:30 Pyöräkeskuksella, Narinkalla. Kriittisiä suunnitellaan sähköpostilistalla, jolle pääsee mukaan mailaamalla allekirjoittaneelle. Osoitteen jo arvaattekin.
6) Koulutus
Tämä ei nyt mahdu enää aikaraamiini, vaan täytyy siirtyä seuraavalle päivälle. 9.5. alkoivat nimittäin HePon katuajot, jossa opetetaan ihmisiä ajamaan kantakaupungin kaduilla turvallisesti ja sujuvasti. Tavoitteena on lisätä pyöräilyä ylipäänsä ja erityisesti siirtää pyöräily jalkakäytäviltä ajoradoille.
Ensimmäisiin kuusiin katuajoihin on osallistunut yhteensä muutamia kymmeniä ihmisiä. Heistä varmaan ainakin osan pyöräilymäärät ovat kasvaneet. Paljon suurempi vaikutus on kuitenkin varmasti ollut katuajojen näkyvyydellä mediassa ja netissä: epäilemättä monet ovat siirtyneet kadulle ajamaan osallistumatta erikseen kursseille. Mitä enemmän kadulla ajetaan, sen turvallisempaa se myös on, ja houkuttelee muitakin pyöräilemään.
Myös Tampereella ja Jyväskylässä suunnitellaan katuajojen järjestämistä.
Oma vaikutelmani on, että jalkakäytävillä ajo on vähentynyt ratkaisevasti keskustassa tämän kesän aikana. Yleisen ajattelutavan muutos on Helsingissä tapahtumassa juuri nyt. Vielä ensimmäisillä katuajoreissuilla näkyi yhtä paljon pyöräilijöitä jalkakäytävillä kuin kaduilla, mutta viimeisen parin kerran aikana on oikein saanut etsiä jalkakäytäväpyöräilijöitä. Ero on suuri, puhumattakaan parin vuoden takaisesta tilanteesta. Uskon, että katuajoilla on ollut oma roolinsa tässä muutoksessa, vaikkei se siitä yksin vastaakaan.
Keskellä kaistaa – katupyöräilyn alkeet kahdessa minuutissa from Helsingin Polkupyöräilijät on Vimeo.
Seuraavat katuajot ovat tänään, 20.6. Tapaaminen klo 17:30 pyöräkeskuksella, Narinkatorilla. Tervetuloa mukaan. Ilmottautua voi vaikka Facebookissa
Kuinka edistää pyöräilyä?
Kysynkin teiltä, tänne asti lukeneet: mikä on tehokkain tapa edistää pyöräilyä ja miksi. Jokainen yllä esitelty toiminta kuvaa yhtä vaikuttamistapojen kategoriaa. Muitakin keinoja varmasti on, ja niitä saa tuoda esiin. Sivupalkissa on myös äänestys aiheesta. Ja olen aivan tarkoituksella jättänyt määrittelemättä, mitä pyöräilyn edistäminen oikeastaan tarkoittaa; sen saa tulkita kuten haluaa.
Helsingin tavoite on kaksinkertaistaa pyöräilyn osuus liikenteessä 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Se ei toteudu, ellemme tee siitä totta. Tervetuloa mukaan.
Kuinka pitkällä tähtäimellä edistämistä tehdään? Voisiko ajatella niin, että 2) ja 4) vaikuttavat pitkällä aikavälillä ja muut lyhyellä. Pyöräilybuumi on nyt meneillään koko Euroopassa, aivan kuten oli 1980-luvulla. Tämän buumin kasvua kannattaa edistää, mutta buumi pitää myös pyrkiä muuttamaan pysyväksi parantamalla pyöräilyinfraa.
Entäs yksinkertaisin tapa vaikuttaa: pyöräileminen.
Pyöräilijä äänestää jaloillaan ja toimii esimerkkinä. Vaikutelmaa tehostaa se jos onnistuu pyöräilemään arkivaatteissa/vaivattomasti/hifistelemättä. Monen pyöräilyintoa hillitsee ajatus pyöräilyn vaikeudesta/liikunnallisuudesta/likaisuudesta. Nämä mielikuvat kumotaan parhaiten vastaesimerkeillä 🙂
Pyöärilemisen olisi tosiaan voinut ihan sinällään tuohon äänestykseen lisätä.
Näkisin, että laajemmin täsäs on kaksi keskeistä muuttujaa: 1) pyöräilijöiden määrä ja 2) infran laatu. Pyöräilijöiden määrän kasvu lisää pyöräilijöiden määrää itsessään, ja samalla pakottaa parantamaan infraa. Infran parannukset taas lisäävät pyöärilijöiden määrää.
Kyse on positiivisesta kierteestä. Oikeastaan kaikissa keinoissa on kyse katalyyteista, joilla vahvistaa tätä kierrettä. Epätriviaali kysymys on, mitkä katalyytit toimivat parhaiten siinä monimutkaisessa ympäristössä jonka kaupungin päätöksentekomekanismit ja yksittäisten ihmisten liikkumispäätökset muodostavat.
En ole alkuunkaan varma oikeasta vastauksesta, mutta nähdäkseni eri keinot tukevat voimakkaasti toisiaan.
Vaikka pidänkin pyöräilijäpopulaation kokoa tärkeimpänä tekijänä, ovat muutkin kohdat hyviä. Yksi puuttuu: pyöräilymyönteisten poliitikkojen järjesteleminen vaikuttaviin asemiin. Otso on jo yleisten töiden lautakunnan jäsen, seuraavaksi äänestetään Otso valtuustoon. Tai siis te voitte äänestää, minä asun maalla. Minä äänestän sitten kuntaliitoksen puolesta.
Totta, äänestäminenkin on yksi tapa vaikuttaa. Lokakuuta odotellessa tai jos ei asu Helsingissä (syyskuuhun asti aikaa muuttaa) voi äänestystä myös harjoitella tykkäämällä poliitikkosivustani Facebookissa. Linkki tässä: http://www.facebook.com/OtsoKivekas
Kavereitaankin voi kutsua tykkäämään tai jakaa sivua profiilissaan. Sivun tykkääjämäärää kun pitäisi hiukan nostaa, jotta linkit ym. lähtisivät paremmin kiertoon. FB koittaa painostaa ostamaan mainontaa rajoittamalla näkyvyyttä…
Kun kävin Oulussa, vuokrasimme aseman luota pyörät. Urheiluvälinekaupasta sellaiset sai. Siellä ”kaikki” pyöräilivät ja pyöräteitä oli joka paikassa. Oikein teki mieli suhahtaa mukaan, vaikka kypärää ei ollutkaan.
18-vuotiaasta asti olen pyöräillyt ”potta päässä”, kun sain lahjaksi ensimmäisen kypärän. Mutta siellä pyörä oli vain kulkuväline. Ei ollut kypäriä, pumppuja, hienot maastopyörätkin olivat harvassa. Tykkäsin retkestäni tosi paljon.
4, ehdottomasti. Mitä paremmat ja selvemmät pyörätiet ja -kaistat ovat, sen varmemmin tällaiset ei niin kauheasti pyöräilevät hissukatkin uskaltautuvat satulan päälle. Kun infra on tehty for dummies -asenteella, me dummiesitkin voidaan sitä käyttää. Koulutussessioihin kun ei useinkaan ehdi/pääse/jaksa.
Olen pienen tauon (kiitoksia vaan, pyörävarkaat) jälkeen aloittanut taas pyöräilyn. Asia johon olen sen jälkeen tullut kiinnittäneeksi huomiota on, että kun parhaat pyöräreitit eivät ole vielä iskostuneet selkärankaan, välillä on aika vaikea huomata koska pyörätie muuttuu jalkakäytäväksi ja päin vastoin, jolloin huomaa välillä ajavansa jalkakäytävällä vaikkei ollut tarkoitus tai ajoradalla vaikka vieressä kulkee pyörätie.
Tämä on pieni asia enkä tiedä edistäisikö se pyöräilyä sinänsä, mutta ehkä hyvää pyöräilykulttuuria kuitenkin kun pyöräilijät pysyisivät paremmin pyöräteillä. Mutta tällaista mietin: Miten saisi paremmin visuaalisesti osoitettua, että tästä alkaa tai tähän päättyy pyörätie/-kaista tai että se esimerkiksi siirtyy kadun toiselle puolelle? Liikennemerkki on tietenkin paras, mutta se on asennustöineen melko kallis ja vaatii hieman tilaakin ympärilleen. Asiaankuuluvien merkintöjen maalaaminen asfalttiin on edullisempaa, mutta vaatii kuitenkin Staran duunareiden työpanoksen.
Olisiko mitään itua kehittää tarkoitukseen esimerkiksi asfalttitarra, jonka asentaminen onnistuisi myös vaikkapa pyöräily- tai kaupunginosa-aktiiveilta tai vaikka taloyhtiön väeltä jos juuri talon edessä on ongelmakohta jossa toikkarointi häiritsee? Kaupunki kustantaisi tarrojen valmistamisen, mutta niiden paikalleenasennuksessa voisivat auttaa aktiiviset kaupunkilaiset jolloin kaupunki säästäisi rahaa ja tarrat varmaan myös ilmaantuisivat nopeammin ainakin kriittisimpiin kohtiin. Tietenkään tarroja ei saisi liimailla mihin lystää vaan tarran saadakseen pitäisi kertoa mihin se on tulossa.
Toki kaikkein parasta olisi ettei pyörätieverkosto olisi niin sirpaleinen, mutta siihen taitaa vielä olla hieman matkaa. =)
Tarkennuksena siis että nyt mietin sellaisia kohteita jotka ovat vähän syrjässä tms. ja jotka sen takia ovat jääneet vähemmälle huomiolle katumerkintöjen ja muun osalta. Toki tärkeimmillä pyöräreiteillä pitää panostaa vähän enemmän.
”Tämä on pieni asia enkä tiedä edistäisikö se pyöräilyä sinänsä”
En nyt sanoisi asiaa pieneksi, vaan tämä nimenomaan kertoo isosta puutteesta suunnittelussa. Virkamiehille ei tulisi mieleenkään suunnitella autokaistaa, joka voisi autoilijan huomaamatta muuttua jalkakäytäväksi. Pyöräkaistojen suhteen tilanteen pitäisi olla sama, eli ne pitäisi suunnitella vakavasti otettavalle liikennevälineelle, eikä harrastusvekottimelle, jolle ikään kuin kuuluukin tehdä haasteellisia temppuratoja.
Jonkinlainen puoliluvallinen pyöräreitttien ja epäpyöräreittien (s.o. paikkojen joissa ei saa ajaa) merkitseminen voisi olla aika hyvä idea. En ole koskaan kuullut tarroista, jotka toimivat asfaltissa, mutta sapluuna ja maali ainakin toimisi. Yksi pyöränkuva ja yksi jalankulkijan kuva.
Toinen ongelmakohta on, että kaupungin byrokratiaa ei millään saa taipimaan tälläiseen. Paras tapa olisi siis varmaan tehdä niitä vaan kaupungilta kysymättä, ja yrittää puhua virastot ”don’t ask, don’t tell”-linjalle asiassa. Kehittelimme tälle kesälle jo pientä pilottia aiheesta toisaalla…
Suomessahan ei ole pyörätien päättymisen osoittavaa liikennemerkkiä, vaan pyörätie päättyy jokaiseen risteykseen, jossa ei ole uutta pyörätien merkkiä (*). Helppo parannus olisi seuraava: lisätään lakiin pyörätien päättymisestä kertova merkki (pyörätien merkki jonka yli menee vinoviiva). Asennetaan tämä pyörätien merkin toiselle puolelle niissä paikoissa, joissa pyörätie ei jatku risteyksen toisella puolella. Ei sinänsä muuta mitään nykyisiä järjestelyjä, mutta korostaa pyörätien päättymistä, jolloin se on helpompi huomata. Kustannus vain merkin hinta, liikennemerkkitolppa on jo olemassa.
*)tosin esim. Espoossa näkee sellaista pyörätie merkintää, että risteyksessä on vain yksi pyörätiemerkki risteyksen ”kulmassa” ja alla nuoli kahteen suuntaan. En tiedä onko edes lain mukainen merkintä, mutta tuossa on se ongelma, että kun merkki on poikittain pyörän kulkusuuntaan nähden, sitä on mahdoton havaita. Itse olen monesti siirtynyt ajoradalle juuri ennen risteystä ja vasta risteyksen ohittaessani havainnut kyseisen merkin.
”pyörätie päättyy jokaiseen risteykseen, jossa ei ole uutta pyörätien merkkiä”
Ikävä kyllä tilanne on vielä epäselvempi. Lainsäädännössä ei ole mitään määräystä pyörätiemerkin vaikutusalueesta. Se saattaa tilanteesta riippuen jatkua risteyksen yli tai olla jatkumatta.
”En tiedä onko edes lain mukainen merkintä, mutta tuossa on se ongelma, että kun merkki on poikittain pyörän kulkusuuntaan nähden, sitä on mahdoton havaita”
Tämän kuvauksen perusteella merkintä ei ole laillinen, sillä lainsäädännön mukaan ”Liikenteen ohjauslaitteet on … sijoitettava siten, että ne ovat riittävän etäältä ja mahdollisimman hyvin havaittavissa” (Liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista 3 §).
Vielä huomautus jonka unohdin aiemmin.
”Suomessahan ei ole pyörätien päättymisen osoittavaa liikennemerkkiä”
Ei tosiaan ole, mutta tekstillistä kilpeä ”Pyörätie päättyy” voidaan käyttää. Ja käytetäänkin, mutta liian harvoin. Olen tällaisia nähnyt Helsingissä kaksi. Toinen oli paikassa, jossa pyörätie ei oikeastaan edes pääty.
Joillain ulkomaillahan on kyseiseen tarkoitukseen liikennemerkki.
Äänestysaika päättyi. Parhaaksi tavaksi edistää pyöräilyä rankattiin vaikuttaminen lautakunnassa ja muistuttamalla katusuunnitelmista ym. Se sai noin 40% äänistä.
Koska äänestys on luonteeltaan viihteellinen, eikä sido ketään mihinklään, jokainen voi jatkaa asian edistämistä itsestään parhaalta tuntuvilla keinoilla. Olivat ne sitten tehokkaimpia, mukavimpia, dramaattisimpia tai vaan sattuivat ensimmäisenä mieleen.
Koko äänestystulos on tässä:
Kannustamalla ihmisiä kulkemaan pyörällä, esim. jakamalla aamiaista
8 (16%)
Lobbaamalla eduskunnassa pyöräilyn asia
2 (4%)
Kouluttamalla työnantajat edistämään työmatkapyöräilyä
6 (12%)
Vaikuttamalla katusuunnitelmiin lautakunnassa ja muistutuksin
19 (38%)
Järjestämällä mielenosoituksia, esimerkiksi kriittisiä pyöräretkiä
4 (8%)
Opettamalla ihmisiä ajamaan kadulla
10 (20%)
Ei pyöräily kuulu kaupunkiin. Mitä parempia ja enemmän väyliä rakennetaan sitä enemmän ne ruuhkautuvat ja sitä enemmän pyöräilijät aiheuttavat ihmisille kaupungissa vaaratilanteita. Pyöräilijät ovat selkeästi räikeimmin ja suurin liikennesäädöksiä rikkova joukko.
Pyöräilyn sujuvuus paranee kun pyörät rekisteröidään ja niitä voidaan valvoa ja pahimmissa kohdassa määrätä väylänkäyttömaksu. Lisäksi myös pyöräilijöiden liikennekäyttäytymistä tulee valvoa tarkemmin ja sakottaa kuten laissa on määrätty. Päiväsakot on hyvä myös ottaa käyttöön törkeimmistä rikkomuksista.
Lisäksi on säädettävä nopeusrajoitus, ottaen huomioon pyörien ja pyöräilijöiden keskimääräisen kunnon ja läheisyyden jalankulkijoihin olisi 10km/h sopiva.
Näin saadaan kohdistettua edes osa pyöräilyn kuluista oikeudenmukaisesti pyöräilypalveluja käyttäville. Ei ole perusteltavissa, että ihmisten kaupungissa ihmiset joutuvat subventoimaan kevytliikennöitsijöitä.
Näillä toimenpiteillä pyöräily helpottuu huomattavasti ja samalla muukin liikkuminen, se on siis kaikkien etu.