Miksi Helsinki puolittaa lihankulutuksen?

Päätimme eilen kaupunginvaltuustossa, että kaupunki puolittaa lihan ja maidon kulutuksensa vuoteen 2025 mennessä. Tai tarkalleen ottaen palautimme valmisteluun aloitevastauksen, ja vaadimme, että meille tuodaan suunnitelma miten tämä toteutetaan.

Koska aihe on herättänyt jonkin verran mielenkiintoa, hahmottelen tässä mitä muutos tarkoittaa toisaalta hiilipäästöjen ja toisaalta suomalaisen elintarviketuotannon kannalta.

Ilmastovaikutukset

Helsingin koulut ja päiväkodit tarjoavat noin 70 000 lounasta joka arkipäivä, lisäksi parikymmentä tuhatta aamiaista ja välipalaa. Kaupungin työpaikkaruokaloissa tarjotaan tuhansia aterioita, kaupungin sairaaloissa samaten. Kokonaisuudessaan ehkä vajaa prosentti Suomessa syötävästä ruuasta kulkee Helsingin kaupungin kautta.

Vähän laskutavoista riippuen ruuan tuotanto on kolmen suurimman päästölähteen joukossa – toiset kaksi ovat energia ja liikenne. Täsmällistä laskelmaa Helsingissä tarjoamamme ruuan hiilipäästöistä ei minulla ole, mutta suuruusluokkaa voi hahmotella näin:

Kaupunki tarjoaa noin 100 000 ihmiselle kolmanneksen vuotuisesta ravinnosta. Suomalaiset syövät keskimäärin 81 kg lihaa, 155 kg nestemäisiä maitovalmisteita ja 25 kg juustoa vuodessa. Kaupungin aterioista suuri osa on lapsille ja lihapitoisuus lienee keksimääräistä alempi, joten jaetaan luvut kahdella. Kaupunki siis tarjoaa suuruusluokkaa 1,4 miljoonaa kiloa lihaa, 2,6 miljoonaa kiloa maitovalmisteita ja 0,4 miljoonaa kiloa juustoa. Lasketaan lihan päästöksi keskimäärin 10kg per kilo hiilidioksidiekvivalenttia, maitotuotteille 1kg ja juustolle 13kg. Yhteensä 22 000 tonnia hiilipäästöjä. Kun kulutus puolitetaan, tämä päästö laskee vajaat puolet (vajaat, koska jollainhan se liha ja maito korvataan). Siis suunnilleen 10 000 tonnin päästösäästö.

(Kaikki luvut laskelmassa ovat erilaisia pyöristyksiä ja arvioita, eli lukuun kannattaa suhtautua suuruusluokkana ja havainnollistuksena)

Onko 10 000 tonnin vähennys hiilipäästöissä sitten paljon vai vähän? Ruuhkamaksut ovat yksi merkittävä keino vähentää päästöjä, ja niistä arvioidaan saatavan 26 tuhatta tonnia säästöä. Samaa mittakaavaa siis. Hanasaaren voimalan sulkeminen (se suljetaan 2024) vähentää noin 250 tuhatta tonnia, yli 20-kertaisesti. Mutta se onkin ylivoimaisesti suurin ilmastotoimi, mitä aiomme Helsingissä tehdä. Ja kun päästöjä painetaan kohti nollaa, jokaisella kymppitonnillakin on väliä.

Entä sitten päätöksen vaikutus maatalouteen ja elintarviketeollisuuteen?

Kuten yllä laskin, Helsinki tarjoaa vajaan prosentin ruuasta Suomessa. Jos ruuasta pyöristäen 20% on lihaa ja maitotuotteita, tarkoittaa tämä että 0,1% Suomessa ostetuista elintarvikkeista vaihtuu kuuden vuoden aikana.

On täysin varmaa, että kuuden vuoden aikana elintarvikemarkkina muuttuu monista muista syistä paljon enemmän kuin 0,1%. Yksittäisenä päätöksenä Helsingin ratkaisu hukkuu kohinaan.

Mutta mahdollinen vaikutus tulee siitä, jos tämä Helsingin päätös onkin esimakua ja hiljainen signaali laajemmasta muutoksesta. Entä jos muut Suomen kunnat seuraavat esimerkkiä? Tai jos kuluttajat alkavat siirtyä kasvipainotteisempaan ruokaan? Tästä on nähdäkseni paljon merkkejä ilmassa ja pidän muutosta toivottavana. Ja sillä olisi jo merkittävä vaikutus maatalouteen.

Itse en siis näe Helsingin päätöstä (enkä samansuuntaista laajempaa trendiä) uhkana Suomalaiselle maataloudelle. Päin vastoin, päätös avaa mahdollisuuden maataloudelle ja elintarviketeollisuudelle. Lihan ja maitotuotteiden kulutus tulee tulevaisuudessa laskemaan, koska sen täytyy laskea. Hiilipäästöjä täytyy vähentää, eikä maapallon kantokyky kestä runsaslihaisen ruokavalion tarjoamista kasvavalle väestölle.

Ruuan kulutus ei kuitenkaan vähene. Syömme tulevaisuudessakin suunnilleen saman verran, ja väkilukukaan ei käänny Suomessa laskuun vielä aikoihin. Maataloustuotteille ja niistä jalostetuille elintarvikkeille on siis kysyntää jatkossakin – se vaan muuttaa muotoaan. Ja koska ilmastonmuutokseen reagoidaan muuallakin, on kaikki syyt olettaa että kasvipohjaisille elintarvikkeille on kasvavaa kansainvälistä kysyntää.

Entä ruuan kotimaisuus? Voimmeko Helsingissä taata, että 2025 ostettavat kasvituotteet ovat kotimaisia?

Emme voi, eikä se ole meidän tehtävämme. Meillä Suomessa käytetään markkinataloutta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden jakelussa. Helsinki on suuri ruuan ostaja ja Helsinki aikoo osana ilmastotoimia muuttaa ostokäyttäytymistään. Markkinataloudessa ostajat kertovat toiveensa (tässä tapauksessa hyvissä ajoin) ja tuottajat reagoivat näihin toiveisiin tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja, jotka saattaisivat toivetta vastata. Lisäksi hankintalaki kieltää kotimaisen suosimisen, kunnan täytyy ostaa parasta tai halvinta.

Minulle tärkeintä tässä päätöksessä on hiilipäästöjen vähentäminen. Myös Itämeren ravinnekuormaa haluan madaltaa. Nämä ovat kysymyksiä joiden eteen olen tehnyt töitä pitkään ja tämä päätös on osa tarvittavia toimia.

Arvostan kotimaista ruokaa, mutta sen suosiminen ei ollut tämän päätöksen tavoitteena. Niiden, joille ruuan kotimaisuus on tärkein arvo, tulisi kehittää tapoja tarjota maukkaita ja terveellisiä kasvipohjaisia elintarvikkeita, joita Helsingissä voisimme tarjota lapsillemme, kaupungin työntekijöille ja kansainvälisille vieraillekin.

Juomme kaikki ruotsalaista kahvimaitoa, mutta toisaalta ruotsalaiset syövät suomalaista Nyhtökauraa. Markkinataloudessa asiakaskysyntä on mahdollisuus.

Kaikki luvut on ohimennen googlattu ja laskettu ja saattavat sisältää virheitä. Olen kiitollinen kaikista lähteiden kanssa esitetyistä korjauksista laskelmaan.

 

Jälkikirjoitus pakottamisesta

Tällä päätöksellä ei olla pakottamassa ketään mihinkään – yhtään sen enempää kuin tähänkään asti. Helsingin kouluissa oppilaat saavat valita kahdesta pääruuasta ja ottaa ruokaa sen verran kuin sopivalta tuntuu. Näin jatkossakin. Päiväkodeissa ruokia on yksi ja lasten syömistä valvotaan enemmän. Työpaikkaruokaloissa tietenkin jokainen päättää itse mitä haluaa vai haluaako syödä muualla – Helsingissä on sangen laaja ravintolatarjonta lounasaikaan.

Lihan- ja maitotuotteiden puolittaminen ei ole kovin dramaattinen muutos eikä vaativa tavoite. Joissain kokeiluissa lihankulutus on pystytty puolittamaan yksinkertaisesti muuttamalla ruokien esillepanojärjestystä ja oletusvalintoja. Luultavasti repeseptien muutoksiakin kuitenkin tarvitaan ja uusille proteiinipitoisille elintarvikkeille on tietenkin myös kysyntää tässä muutoksessa.