Myimme lautakunnassa tiistaina 200 hehtaaria vanhaa metsää Luonnonperintösäätiölle suojeltavaksi.
Kauhalan alue sijaitsee kirkkonummella ja sisältää upeaa vanhaa metsää, kallioita ja jyrkänteitä sekä suota. Se on arvioitu yhdeksi Etelä-Suomen arvokkaimmista vielä suojelemattomista metsäalueista. Osia metsästä ei ole koskaan avohakattu.
Kauhala on osa Helsingin viherkehää, metsien vyöhykettä, joka ulottuu lännessä Porkkalanniemestä Nuuksion, Luukin ja Sipoonkorven kautta Östersundomiin. Tällä alueella sijaitsee huomattava osa Etelä-Suomen luontoarvoiltaan tärkeimpiä metsiä.
Koska Viherkehä on pääosin Helsingin ulkopuolella, käsittelemme sen suojelua Helsingissä melko harvoin. Kauhala on tähän poikkeus, koska Helsinki historiallisista syistä sattui omistamaan siellä maata.
Myyntipäätös suojeluun ei ollut sattumaa, vaan pitkän työn tulos. Vuonna 2017 silloiselle kiinteistölautakunnalle esitettiin Helsingin ulkopuolella sijaitsevien maiden “koritusta” pidettäviin ja toisaalta myytäviin. Kauhala olisi ollut myytävien listalla. Vihreiden Erkki Perälä esitti asian palauttamista niin, että suojeltaville alueille luodaan oma kori ja ne joko pidetään tai myydään suojelukäyttöön.
Esitys hyväksyttiin yhden äänen enemmistöllä, mutta meni vuoteen 2024 ennen kun päätös korituksesta lopulta tehtiin. Ja nyt yksimielisesti hyväksytyissä linjauksissa oli uusi kori:
2. Metsäiset ja luontoarvoiltaan merkittävät alueet
Kategoriaan kuuluvat metsäiset ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet. Kategorian kohteet säilytetään lähtökohtaisesti kaupungin omistuksessa. Kaupunki voi kuitenkin luovuttaa valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita luonnonsuojelukohteita ja -kokonaisuuksia Suomen valtiolle tai muulle taholle, jonka toiminnan nimenomaisena tarkoituksena on luontoarvojen säilymisen varmistaminen ja/tai parantaminen.
Tähän koriin kuuluu Kauhala ja myös esimerkiksi Helsingin omistamat maat Espoon Luukissa. Nyt tehty päätös on siis Vihreiden 8 vuoden aikana tekemän vaikuttamistyön tulos, jota ei olisi syntynyt ilman vuosia kestävää ja systemaattista vaikuttamista.
On myös kysytty, miksi maat myytiin eikä lahjoitettu luonnonperintösäätiölle. Tämä johtuu laista. Kunta ei saa luovuttaa omaisuuttaan ilmaiseksi, jotteivät esimerkiksi valtuutetut keksisi lahjoittaa yhteistä omaisuutta itselleen tai kavereilleen. Varsin ymmärrettävää, mutta tarkoittaa että myös suojelukohteista pitää saada “markkinahinta”. Sen laskeminen onkin sitten monimutkaisempi kysymys jota en osaa selittää auki, mutta myös esimerkiksi valtiolle suojelualueiksi maat myydään eikä lahjoiteta.
Samassa kokouksessa päätimme myös esittää 1100 asukkaan alueen rakentamista Puotilan metroaseman päälle, nykyisille parkkipaikoille. Käsittelimme myös 1200 asukkaan asuntojen rakentamista Puhoksen ympärille, lähinnä nykyisen parkkitalon tilalle.
Helsinkiin mahtuu 2300 asukasta lisää aivan kahden metroaseman viereen ilman, että alle jää oikeastaan lainkaan luontoa. Mikäli samalle määrälle ihmisiä olisi rakennettu asunnot Kauhalaan, suurin osa 200 hehtaarin metsästä olisi kaadettu heidän asuntojensa alta. Tätä tarkoittaa kaupungin tiivistäminen ja tästä syystä sitä haluan tehdä.
Kauhala ei missään vaiheessa ollut vaarassa, koska Helsingissä Vihreillä on tarpeeksi valtaa sitä suojella. Mutta suuria osia pääkaupunkiseudun viherkehästä on koko ajan erilaisten kaavoitussuunnitelmien kohteena. Se on juuri sitä vyöhykettä, jonne asutus on tällä vuostuhanella aktiivisesti levinnyt. Mitä enemän Helsingissä onnistumme rakentamaan parkkipaikkojen ja rapistuvien teollisuusalueiden tilalle, sen pienempi on paine rakentaa viherkehälle.
