Liikennejärjestelmämme perustuu monien kulkumuotojen yhteispeliin. Kaupunki toimii, kun suunnittelu tehdään huomioiden eri liikennemuodot ja niiden luontevat roolit. Valitettavasti kaikki eivät ajattele näin. Tämä teksti käsittelee tätä ongelmaa, ja mitä sille voisi tehdä. Jos et jaksa lukea, hyppää kuvan kohdalle.
Aloitetaan liikennejärjestelmästä
Lyhyillä matkoilla kävely on selvästi paras kulkumuoto. Hyvät kävelyedellytykset on myös helpoin tarjota, koska se vaatii vain että reittiä ei aktiivisesti tukita ja että ympäristö on kohtalaisen miellyttävä. Käveltävä kaupunki on tiivis, tehokas ja miellyttävä. Helsinkiläiset tekevät matkoistaan kävellen 26% (kantakaupungissa 35%) ja muissakin matkoissa kävely on lähes aina osana.
Pyöräily täydentää kävelyä hiukan pidemmillä matkoilla. Pyöräily-ympäristö on myöskin helppo ja halpa tarjota, eikä aiheuta mainittavia haittoja ympäristöönsä. Kävelyn tapaan se on myös terveellistä, ja satsaus pyöräilyyn säästää laskennallisesti terveyskuluissa. Helsinkiläiset tekevät matkoistaan 11% polkupyörällä. Osuus on paljon pienempi, mutta voimakkaassa kasvussa. Kaupungin tavoite on nostaa se 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
Joukkoliikenne mahdollistaa pidemmät ja sujuvammat matkat myös sille enemmistölle, jolle pyöräily ei ole luonteva osa arkipäivää. Sillä kulkee suuria joukkoja; radat ovat ne verisuonet, joiden varassa kaupunki elää. Joukkoliikenteellä tehdään 38% matkoista (kantakaupungissa 42%), eli se on selvästi merkittävin kulkumuoto.
Henkilöauto on myös välttämätön osa liikennejärjestelmää. Kaikkiin suuntiin ei kulje sellaisia määriä ihmisiä, että hyvää joukkoliikennettä voitaisiin tarjota. Osa ihmisistä myös tarvitsee mukaansa työkaluja tai muuta tavaraa, jota on vaikea kuljettaa bussilla tai pyörällä. Se on kuitenkin kaikkein kallein liikennemuoto. Autoväylät ja autojen säilytys maksavat todella suuria summia rahaa, jonka maksavat pääosin veronmaksajat ja asukkaat. Tietty osa autoilua on välttämätöntä, mutta jotta liikennejärjestelmä kokonaisuutena toimisi, autoilun osuus pitää rajata riittävän pieneksi. Nykyisellään autolla tehdään 24% helsinkiläisten matkoista (kantakaupungissa 12%).
Kaupungin tavoitteena onkin edistää joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä suhteessa autoiluun. Kaupunkisuunnitteluviraston toimintasuunnitelmassa 2011-2013 asia ilmaistaan näin:
”Pyrkimyksemme on vähentää henkilöautoriippuvuutta hyvällä seudullisella joukkoliikenteellä ja miellyttävällä pyöräily- ja jalankulkuympäristöllä.” (Visio, s.7)
”Liikennejärjestelmää kehitetään kestävien liikennemuotojen edistämiseksi• Liikennejärjestelmää kehitetään pääosin raideliikenteeseen perustuen, joukkoliikenteen palvelutasoa nostamalla sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia lisäämällä” (s 11)
sekä sitovilla toiminnallisilla tavoitteilla (nämä ovat ne ydintavoitteet joita poliitikot virastolle antavat)
- Joukkoliikenteen kuljetusosuus aamuliikenteessä keskustaan on > 72,5 %
- Joukkoliikenteen osuus poikittaisliikenteessä on 20 %
- Jalankulku-, pyöräily- ja joukkoliikennematkojen yhteenlaskettu osuus kaikista matkoista kasvaa yhden prosenttiyksikön.
Helsingin strategiaohjelmassa 2009-2012 taas sama asia ilmaistaan näin:
”Liikennejärjestelmää kehitetään pääosin raideliikenteeseen perustuen, joukkoliikenteen palvelutasoa nostamalla sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia lisäämällä
Tavoite: Joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun yhteenlasketun kulkutapaosuuden lisääminen”
Ja strategialuonnoksessa 2013-2016 näin:
”Edistetään kestävää liikkumista lisäämällä kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä.”
Nämä eivät siis ole mitään vihreiden visioita, vaan Helsingin kaupungin virkamiesten tuottamia ja poliitikkojen hyväksymiä koko kaupungin tavoitteita. Ja ihan hyvästä syystä.
Sitten tähän päivään, tai oikeastaan eiliseen.
Kokoomukselle, ja sen apupuolueelle SDP:lle nämä ovat kuitenkin vain kauniita sanoja, eikä niitä ole tarkoitus ottaa tosissaan, kun asfalttia aletaan valaa.
Asevelipuolueet ovat näet päättäneet kaupunkisuunnittelulautakunnassa, että pyöräilyä tai joukkoliikennettä saa edistää vain, jos se ei haittaa yksityisautoilua millään tavoin. Yksi liikennemuoto on tärkeämpi kuin mikään muu, ja suunnittelu tulee tehdä sen ehdoilla
Kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli eilen kokouksessaan pyöräilyn edistämisohjelmaa, baanaverkkoa, sekä Mannerheimintien, Helsinginkadun ja Runeberginkadun liikennesuunnitelmia, joissa parannetaan pyöräilyn ja myös ratikoiden olosuhteita.
Helsinginkadun ja Runeberginkadun pyörätiesuunnitelmat palautettiin valmisteluun vaatimuksella, että ”Muutosten johdosta poistuville asukas- ja asiakaspysäköintipaikoille on osoitettava riittävät korvaavat paikat” Lisäksi Hesarilla ”selvitettävä pyöräkaistojen sijaintimahdollisuudet pysäköinnin ja taksiaseman oikealla puolella ajosuuntaan nähden, siis jalkakäytävän puolella”
Pyöräilynedistämissuunnitelma hyväksyttiin vastavilla saatesanoilla, ja baanaverkko hyväksyttiin saatteella jossa annetaan ymmärtää, että kantakaupunkiin ei baanoja saisi rakentaa. Mannerheimintien pyörätiesuunnitelma sentään meni sellaisenaan läpi.
Lisäksi lautakunnan jäsenet kantoivat perusteltua huolta liikennesuunnitelmien vuorovaikutuksesta. Tästä olen itsekin puhunut monesti, ja palaan vielä asiaan. Äänestyslistoista näkee kuitenkin helposti, että tämä ei ollut asian ydin, vaan autoilun suosiminen.
Hesarin ja Runeberginkadun suunnitelmien viivästäminen tietenkin hidastaa pyöräteiden rakentamista. Tai jos Hesarilla rakennettaisiin valtuutettu Lovénin ehdottamat jalkakäytäväpyörätiet, se myös haittaisi ihan konkreettisesti pyöräilyä. Samalla ratikoiden nopeuttamistoimenpiteet viivästyvät.
Samat ongelmat ovat siis taas edessä, kun Topeliuksenkadun ratikkarata tulee käsittelyyn. Jos yksityisautoilun kaikki nykyiset edut ovat kynnyskysymys millekään hankkeelle, ei juuri mitään voida tehdä. Tämä johtaa myös autoilun edellytysten heikkenemiseen, koska muiden liikennemuotojen haittaaminen lisää autoilun osuutta, eikä väylille mahdu lisää autoja. Liikennejärjestelmä on kokonaisuus, ja sitä pitäisi sellaisena suunnitella.
Koko operaation ilmeinen tarkoitus oli näyttää kaupunkisuunniteluvirastolle, että vaikka virkamiehet ehkä pyrkivätkin kaupungin ääneenlausuttuihin päämääriin ja suunnittelevat liikennettä kokonaisvaltaisesti, niin lautakunnan Kokoomus- ja demarijäsenet eivät tähän alistu, vaan asettavat yhden liikennemuodon toimivan kokonaisuuden edelle.
Seuraavat kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenet ovat sitä mieltä, että liikennettä pitää kehittää yksityisautoilun ehdoilla, ja muulla tavoin kulkijat voidaan huomioida vain, mikäli se ei haittaa yksityisautoilun asemaa:
- Risto Rautava (kok)
- Hennariikka Andersson (kok)
- Jape Lovén (sdp)
- Heta Välimäki (sdp)
- Matti Niiranen (kok)
Uskoakseni kyse ei kuitenkaan ole siitä, että nämä ihmiset ja puolueet olisivat pahoja, että he haluaisivat aktiivisesti tuhota Helsinkiä. Sellainen ajatus olisi älytön. Kaikella todennäköisyydellä luottamustoimiin valitut ihmiset parhaansa mukaan haluavat rakentaa kaupungista entistä parempaa.
Lautakunta on vasta valittu, ja uudet jäsenet eivät välttämättä vielä tiedä, miten liikennejärjestelmä toimii. Että liikennettä on mahdoton tehdä yhden kulkumuodon ehdoilla, vaan sitä on suunniteltava tasapainoisena kokonaisuutena.
Pyydänkin, että kaikki liikenteen toimivuudesta ja kaupungin elettävyydestä kiinnostuneet ottaisivat heihin yhteyttä. Kaikki jotka toivovat Hesarille pyöräkaistoja tai nopeammin kulkevia ratikoita. Kertokaa, että liikennettä ei voi suunnitella pelkän yksityisautoilun varaan. Että kaupunki on kokonaisuus, ja yksityisautoilla on siinä vain oma rajattu roolinsa. Ja että meitä, jotka liikumme muullakin kuin autolla on täällä paljon (itse asiassa enemmistö).
Nämä ihmiset päättävät kaupunkisuunnittelusta seuraavat neljä vuotta. Emme voi heitä vaihtaa, joten meidän täytyy heitä valistaa. Rakentavalla keskustelulla onneksi kaikki on vielä mahdollista.
Seuraava viesti lähti osoitteisiin
risto.rautava at elisanet.fi
hennariikka.andersson at kokoomus.fi
jape.loven at gmail.com
heta.valimaki at helsinki.fi
matti.niiranen at welho.com
Arvoisat kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenet,
Uudet pyörätiesuunnitelmat uhkaavat viivästyä siksi, että mielestänne yhtään maanpäällistä pysäköintipaikkaa ei saa uhrata pyöräilyn edistämiseksi.
Pyöräilyn edistämistä ei ole olemassa ilman tekoja. Ilman tekoja pelkkä nyökyttely pyöräilyn terveellisyyden puolesta ei ole pyöräilymyönteisyyttä, vaan tyhjää puhetta. Kaupunki on asettanut selkeät tavoitteet pyöräilyn edistämiseksi. Näitä tavoitteita ei saavuteta ilman tekoja.
On ristiriitaista puheen tasolla tukea pyöräilyä ja joukkoliikennettä ilman että on valmis tinkimään tippaakaan yksityisautoilun eduista. Mitä hyötyä on saasteettoman, meluttoman ja tilatehokkaan liikennemuodon lisääntymisestä liikenteen sujuvuuden ja kaupungin viihtyisyyden kannalta, jos ei samalla saastuttava, meluisa ja paljon tilaa vievä liikennemuoto vähene? Jos haluamme lisätä pyöräilyä ja joukkoliikenteen käyttöä, mistä tämä lisäys tulisi, jos ei autoilijoista?
Pyöräilyn ja joukkoliikenteen edistäminen ei tarkoita yksityisautoilun kieltämistä. Se tarkoittaa vain hieman tasa-arvoisempaa kaupunkia. On kohtuutonta, että kaupunkia on jo vuosikymmenet suunniteltu ja edelleen suunnitellaan yksityisautoilun tinkimättömillä ehdoilla, kun Helsingissä 55 % asuntokunnista on autottomia. Myös tämä autoton enemmistö pitää ottaa liikennesuunnittelussa huomioon. Nyt merkittäviä joukkoliikenne- ja pyöräilyhankkeita viivytetään muutaman maanpäällisen parkkipaikan takia.
Arvoisat päättäjät, toivoisin teiltä edes vähän suhteellisuudentajua. Runeberginkadulta ollaan poistamassa 22 asukaspysäköintipaikkaa. Töölöön ollaan rakentamassa jälleen satojen autojen parkkihallia, ja Mäntymäen kentälle tulee runsaasti asukaspysäköintipaikkoja. Kalliossa asukaspysäköintipaikkoja on enemmän kuin lunastettuja asukaspysäköintitunnuksia. Kantakaupungin asukaspysäköintipaikkojen määrä on kasvanut 39 % vuosina 1990–2010.
Pyöräily on saanut odottaa tilaansa jo vuosikymmenet autoilun itsestäänselvän ensisijaisuuden nimissä. Nyt on autoilun vuoro tinkiä tilastaan edes vähän. Kannattamaanne autoilun priorisoivaa liikennemallia on jo kokeiltu. Pyöräily ei edisty, jos sen ehdoksi asetetaan aina ja kaikkialla yksityisautoilun valtaaman kaupunkitilan pyhä koskemattomuus. Ei se ole tähänkään mennessä sillä tavoin edistynyt.
Arvoisat päättäjät, toivoisin teiltä edes vähän rohkeutta ja näkökykyä. Katsokaa ulkomaille. Mikä helsinkiläisistä tekee niin erilaisia, että ulkomailla toimiviksi havaitut ratkaisumallit eivät toimisikaan Helsingissä? Helsingissä ei ole sen kummemmat erityisolosuhteet kuin vaikkapa Tukholmassa tai Oulussa. Jotta osaisitte tehdä oikeaan tietoon ja kokemukseen perustuvia päätöksiä kaikkien kaupunkilaisten parhaaksi, on kaupunkisuunnittelulautakunnan jäseninä velvollisuutenne tutustua kirjaan Parhaat eurooppalaiset käytännöt pyöräilyn ja kävelyn edistämisessä. Se on saatavissa pdf-tiedostoina osoitteesta
http://www.tut.fi/verne/parhaat-eurooppalaiset-kaytannot-pyorailyn-ja-kavelyn-edistamisessa/
Olette päättämässä asioista, joilla on suuri vaikutus ympäristöön ja kaikkien kaupunkilaisten elämään pitkälle tulevaisuuteen. Suunnitelmat ovat ratkaisevan tärkeitä, eikä niitä pidä torpata kevytmielisesti ja fiilispohjalta. Pyörätiesuunnitelmat tullaan väistämättä toteuttamaan, koska kaupungissa seinät tulevat vastaan ja yksityisautoilun varaan ei liikennettä yksinkertaisesti voi enää suunnitella. Kyse on vain siitä, milloin tämä tehdään. Toivon että jäätte historiaan päättäjinä, jotka olivat mukana rakentamassa kestävämpää kaupunkia, eivät vastustamassa sitä.
Marjut Ollitervo
Kaupunkilainen
Sain yhden vastauksen palautteeseeni. Se tuli Heta Välimäeltä. Alla hänen viestinsä ja vastaukseni siihen. Hetalle hatunnosto vastaamisesta.
******
Hei,
Kiitos palautteestanne.
Lautakunta hyväksyi eilisessä kokouksessaan pyöräilyn edistämissuunnitelman ja baanojen verkkosuunnitelman. Pyöräilyyn tullaan satsaamaan Helsingissä merkittävästi enemmän kuin aiemmin.
Jätimme pöydälle mm Runeberginkadun järjestelyt siksi, että alueen asukkaita ja yrittäjiä ei ollut kuultu suunnitelman teossa lainkaan. Päätimme eilen, että jatkossa kaikkien merkittävien liikennesuunnitelmien osalta on lisättävä vuorovaikutusta ja halusimme toimia tässäkin kohtaa niin. Jos/kun parkkipaikat vähenevät, niin on hyvä jo etukäteen selvittää miten asukas- ja asiakaspysäköinti alueella hoidetaan. Runeberginkadun osalta mielestäni Mäntymäen kentän paikat ratkaisevat asian, ja siksi kannatinkin palautusta pelkästään asukaskuulemisen takia.
Toivoisin, että Vihreätkin keskittyisivät itse asiaan muiden virheellisen mustamaalauksen sijaan. Tämä lautakunta on tosiaan tekemässä isoja panostuksia pyöräilyyn ja se on erittäin hieno asia.
Ystävällisin terveisin,
Heta Välimäki
******
Hei Heta,
ja kiitos vastauksesta.
Tarkentaisitko, missä kohtaa ja keitä ja ketkä vihreät ovat tämän asian yhteydessä virheellisesti mustamaalanneet? Onko esimerkiksi sinun väitetty tehneen jotain, jota et ole tehnyt? Suurin kritiikki mitä olen lukenut ja mitä itsekin olen esittänyt on se, että demarit ja kokoomus estävät sellaiset liikenneratkaisut, joissa ei mennäkään
yksityisautoilun ehdoilla. Etkö kenties ole ymmärtänyt äänestäneesi esitystä, jossa asukaspysäköintipaikkojen säilyttäminen (tavalla tai toisella) asetetaan ehdoksi? Se on yksityisautoilun ehdoilla menemistä.
Kirjoitat: ”Jos/kun parkkipaikat vähenevät, niin on hyvä jo etukäteen selvittää miten asukas- ja asiakaspysäköinti alueella hoidetaan.” Mitähän mahdat tarkoittaa tällä lauseella? Miten niin ”miten pysäköinti hoidetaan”? Pysäköintipaikkoja vähennetään. Mitä hoitamista niissä vähennetyissä pysäköintipaikoissa on? Poliitikkokieleltä
suomeksi käännettynähän olet tosiasiassa kirjoittanut: ”Jos/kun
parkkipaikat vähenevät, niin on hyvä jo etukäteen selvittää miten ne
eivät vähene.”
Toivoisin, että puolueenne toimisi hyväksymiensä strategioiden mukaisesti. Toivon myös todella, että ymmärtäisitte, että olette äänestäneet yksityisautoilun priorisoinnin puolesta, ja että jos tämä ei ollut tarkoituksenne, sitä ei jatkossa tapahtuisi.
Marjut Ollitervo
Tuo Bogon kommentti on ilmeisesti aito? Sopisi hyvin Kokoomuksen vaalimainokseen. Paljonkohan maksaisi tuollainen banneri esim. Baanalle? Tai jos jakais flyereina pyöräilijöille keskustassa…
Kyllä, tuo Bogon kommentti on aito.
Viraston ja kaupungin strategioiden ja tavoitteiden lisäksi kannattaa huomioida myös seuraavat:
Tieliikennelaki 53 §: ”kuntien on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä kevyttä liikennettä varten tarpeelliset yhteydet”, maankäyttö- ja rakennuslaki 5 §: ”Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on … edistää … liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä.”, valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet: ”Erityisesti kaupunkiseuduilla on varmistettava henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävä sekä joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä edistävä liikennejärjestelmä.”
(Näistä kahteen ensimmäiseen sisältyvä mopoilunedistämistavoite on muuten jäänyt aika pienelle huomiolle.)
Harmillista lukea tekstiä, joka mustamaalaavuudessaan on lähes mautonta. Otso, väitteesi ”Seuraavat kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenet ovat sitä mieltä, että liikennettä pitää kehittää yksityisautoilun ehdoilla, ja muulla tavoin kulkijat voidaan huomioida vain, mikäli se ei haittaa yksityisautoilun asemaa..” ei pidä paikkaansa ainakaan sd. edustajien kohdalla. Voit yrittää viherpestä politiikkaa mielin määrin, mutta ilmiselvästi et joko ymmärrä, tiedä tai halua tietää riittävästi, jotta voisit mitenkään käsittää syitä, minkä takia esitykset eilen palautettiin. Mitään yleistä asevelisopimusta pyöräilyn tai kaupunkisuunnittelun osalta ei ole tehty, eikä siitä ollut kyse eilenkään kokouksessa. Niirasella ei ole mitään ylivaltaa kaupsussa, eikä sitä pidä hänelle antaa.
Ymmärrän, että sinua pyöräilyaktivistina harmittaa, etteivät esitykset menneet sukkana läpi. Minuakin harmittaa. Mutta ymmärrän myös sen, että autollaan kotiinsa tottumaan liikkunutta mummoa harmittaa huomattavasti enemmän, jos hänen parkkipaikkansa viedään kilometrin päähän kuulematta hänen mielipidettään tai edes pohtimatta vaihtoehtoja. Tämän kaupungin pitäisi olla meille kaikille yhteinen ja riittävän suuri. Pyöräilijän etu voi tietyissä tilanteissa ristetä ei-pyöräilijän edun kanssa.
Jos tässä demarit olisivat torpanneet pyöräilyn edistämistä, niin voisin ymmärtää avautumisesi. Niin tässä ei kuitenkaan käynyt. Tässä demarit halusivat kuulla kaupunkilaisia, lisätä turvallisuutta ja ottaa huomioon sen, että Harjun alueelta ollaan nyt poistamasssa Vaasankadun kesäkävelykadun toteutuessa yms. mahdollisesti jopa parisataa autopaikkaa. Se on hurja määrä. Olisi kohtuullista edes kertoa kaupunkilaisille, mihin autot vaihtoehtoisesti sijoitetaan. Tosiasia kun on, että niitä autoja on olemassa, halusimme me sitä tai emme. Eri asia on sitten se, millä toimenpitein pidemmällä aikavälillä autojen määrä vähenee. Mielestäni toimivan pyöräilyverkoston rakentaminen on yksi sellainen toimenpide.
Oletettavaa ja odotettavaa kuitenkin on, että mikäli pyöräreittejä rakennetaan kaupunkilaisia kuulematta ja autoilijoiden mielipiteen nonchaleeraten, näemme uusia ”mechelininkatuja” vielä paljon, mikä tulee vain heikentämään pyöräilyn kehittämisen edellytyksiä ja meidän pyöräilijöiden imagoa tässä hienossa kaupungissa.
Siispä: yhteistyöllä ja -ymmärryksellä, ei Niirasen linjalla, pyöräilyä ja ihmisläheisempää Helsinkiä kehittäen. Tätä toivon myös vihreiltä.
Timo hyvä,
esitysten palauttaminen kuulemista varten olisi minunkin mielestä ollut ihan ymmärrettävää ja jopa hyvä idea. Itse asiassa Soininvaara esitti sitä kokouksessa.
Kävi vaan näin:
Jäsen Lovén teki jäsen Välimäen kannattamana palautusehdotuksen:
Palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että otetaan huomioon seuraavat asiat:
– Suoritetaan perusteellinen vuorovaikutus asukkaiden, asunto-osakeyhtiöiden, kaupunginosayhdistyksen ja yrittäjäyhdistyksen ja yritysten kanssa
– Muutosten johdosta poistuville asukas- ja asiakaspysäköintipaikoille on osoitettava korvaavaa pysäköintitilaa (Satamaradankatu ei ole vaihtoehto Helsinginkadun asukaspysäköinnille matkaa noin 500-1000m, koko suunnittelualueella, vrt. raideliikenteen 600m läheisyysvaatimus kaavoituksessa)
– mihin bussilinja 22:n päätepysäkki siirtyy
– selvitettävä pyöräkaistojen sijaintimahdollisuudet pysäköinnin ja taksiaseman oikealla puolella ajosuuntaan nähden, siis jalkakäytävän puolella
– pysäköinnin, taksiliikenteen ja pyöräkaistan järjestelyt eivät voi muodostaa risteyksiä, joista aiheutuisi tarpeetonta haittaa kaikille liikennemuodoille ja vaaraa erityisesti pyöräilijöille
Jäsen Soininvaara teki jäsen Moision kannattamana palautusehdotuksen:
Asia palautetaan asianosaisten kuulemista varten.
Lovénin ja Soininvaaran palautusehdotukset asetettiin vastakkain ja niistä äänestettiin. Lovénin ehdotus voitti 6-2 (1 poissa).
Eli SDP:n, Kokoomuksen ja PS:n äänin päätettiin, että suunnitelmia ei palauteta kuulemista varten, vaan kuulemista varten JA LISÄKSI parkkipaikkoja ei saa poistaa (ja pitää selvittää mahdollisuus tehdä huonommat pyörätiet, jotka jättäisivät enemmän tilaa autoille).
Hyvä, jos SDP on sitä mieltä, että 42 parkkipaikkaa eivät ole kynnyskysymys pyörätielle. Ajoitte kuitenkin läpi päätöksen, jossa ne asetettiin kynnyskysymykseksi.
On selvää, että kaupunkia kehitettäessä erilaisia intressejä joutuu vastakkain. Silloin joutuu viime kädessä joskus valitsemaan, mitä priorisoidaan. Kaupungin strategiassa lukee, että joukkoliikenne, kävely ja pyöräily priorisoidaan autoliikenteen edelle. Eilisissä päätöksissä SDP ja Kokoomus halusivat priorisoida autoilun muiden liikennemuotojen edelle. Tästä ei mitenkään voi kierrellä irti.
Toivon todellakin, että tässä on nyt vain väärinkäsitystä, ja että olette oikeasti sillä kannalla kuin esität. Jos voin jotenkin auttaa tämän linjan selkiyttämisessä niin, että se näkyisi myös päätöksiä tehtäessä, olen ilman muuta käytettävissä.
”Pyöräilijän etu voi tietyissä tilanteissa ristetä ei-pyöräilijän edun kanssa.”
Tottakai. Silloin pitää priorisoida. Voisi jopa ajatella, että tällaisessa tilanteessa ei-pyöräilijän etu voisi joskus väistyä. Päätöstiedotteen perusteella ainakaan SDP:ssä ei ajatella näin.
”mihin autot vaihtoehtoisesti sijoitetaan”
Ne sijoitetaan Tattarisuolle pysäköinninvalvonnan varikolle, josta ne saa lunastaa siirtokuluja ja pysäköintivirhemaksua vastaan. Vaikka monta kertaa päivässä.
Ja vielä Valtion ja Helsingin seudun kuntion välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimus 2012–2015, jonka Helsinkikin allekirjoitti: ”Kunnat ja Uudenmaan ELY -keskus parantavat jalankulun ja pyöräilyn edellytyksiä
kehittämällä seudullisesti yhtenäistä ja korkeatasoisesti hoidettua jalankulun ja
pyöräilyn runkoverkkoa. ”
(Joo pyöräily tarvitsee toki runkoverkon, mutta tarvitseeko jalankulku? Kuvittelisin kävelyn tarpeiden olevan vähän erilaisia ja paikallisempia.)
Edistettäessä kantakaupungin tasapainoisempaa liikennesuunnittelua kannattaa onnistuneena esimerkkinä käyttää Mechelininkadun suunnitelmaa . Siinä on vossikoiden aikaiseen kapeaan katutilaan saatu sovitetuksi sekä pyöräkaistat että edellytykset autoliikenteen tuplaantumiselle. Sadan yö- ja viikonvaihdepysäköintipaikan poistuminen on vaatimaton hinta melun ja saasteen lisääntymisestä, huoltoajojen hankaloitumisesta, jalkakäytävien kapeutumisesta, ratikkapysäkkien vähenemisestä ja muusta elettävyyden kohenemisesta tällä suojellulla alueella.
Bogo tekee sen itse.
Kontion vastineeseen kommentti: periaatteessa jonkin sortin (auton omistavana) pyöräilyaktiivina olen itsekin sitä mieltä, että yhteistyötä ja asukkaiden vaikuttamisen mahdollisuuksia pitäisi lisätä ja tästä näkökulmasta en pidä suunnitelmien palauttamista mahdottomana ajatuksena, jos näin ei ole tapahtunut ja vuorovaikutukselle ei ole annettu saumaa.
Sen ajan, että plänit viedään lähimpään kirjastoon viikoksi näytille, pitää olla ohi. Jos kuitenkin tästä tule jatkuva tapa jolla kehitystä hidastetaan systemaattisesti, niin lähden oitis barrikadeille. Kaikkien kehä III:n sisällä asuvien autoilijoiden tulee nähdä myös se kuuluisa isompi kokonaisuus ja vihreämpi tulevaisuus, eikä jarruttaa vaan kaasuttaa sitä kohti.
Hohhoijaa – johan on keskustelu…. Olen Bogon kanssa samaa mieltä, että liikkuvuus ei voi perustua vain yhteen liikennemuotoon. Pyöräily on mainio liikkumismuoto, mutta onhan omat rajoitteensa: asumme mm sangen lumisella maapallon alueella (esim Hollantiin verrattuna). Lisäksi pääkaupunkiseutu on (onneksi) levittäytynyt laajalle alueelle ja lähiöitä on metsien keskellä suhteellisen kaukana ydinkeskustasta. Olisi vaikea kuvitella vaikkapa kirkkonummelaista työssä käyvää perheenäitiä viemässä fillarilla ensin lapset tarhaan ja sitten polkemassa vaikkapa keskusta-alueelle töihin. Ja illalla sama toisin päin lisättynä ruokakauppakeikalla.
Itse kauniaislaisena ja nykyään keskustassa tössäkäyvänä kulkisin mielelläni fillarilla, mutta on siinä 22 km matkassa vaan omat haasteensa. Tietysti puvun voisi säilyttää toimistolla ja vaihtaa sen päälle suikun jälkeen, mutta… Optimi olisi juna/fillari -yhdistelmä. Vaan kun se ei onnistu ruuhka-aikoina. En myöskään halua jättää fillariani siihen mahtavaan romukasaan rautatieaseman edustalla (jota myös pyöräparkiksi kutsutaan). Jäljelle jää siis joko juna/kävely (reilu tunti) tai oma auto (20 min). Koska en mielelläni muuta omakotitalostani keskustan kerrostaloon, enkä toisaalta halua uhrata ylimääräistä puoltatoista tuntia per arkipäivä työmatkailuun tukeudun omaan autoon (samalla saan toki kuljetettua tyttäreni keskustan lukioon). Tästä pienestä ”luksusksesta” olen valmis maksamaan paitsi auton kulut, niin myös keskustan pysäköinnin (olen vuokrannut oman pysäköintipaikan hintaan 210 €/kk). Eli paitsi asukaspysäköinti, niin myös ne työssä ja ostoksilla käyvien autot pitää saada jonnekin.
Helsinkiin on viime aikoina rakennettu kiitettävästi pysäköintiluolia – yleensä tosin vuosi/pari myöhässä (vrt Musiikkitalo ja pysäköintiluola). Samaa myöhäisherännäisyyttä näyttäisi olevan havaittavissa liikennejärjestelyissä yleensä sekä asukaspaikkojen poistumisessa vs korvaavat parkkitalot nyt keskustelluissa kohteissa. En myöskään käsitä, miten meillä lyhytaikainen pysäköinti saadaan maksamaan 6€/tunti, kun Euroopan isoissa kaupungeissa selvitään parhaimmillaan alle puolella.
Jospa yrittäisimme kerrankin rakentaa ne pysäköintiluolat ensin ja poistaa kadunvarsipaikat vasta sitten. Ja niihin pysäköintilaitoksiin pitäisi myös päästä ajamaan sisään ja ulos. Esim mainio Europark / Q-Park luolasto on saatu sangen älyttömäksi järjestämällä Ruoholahden liikenne siten, että luolaan ei pääse sisään eikä sieltä pääse ulos. Varmuuden vuoksi bussipysäkkikin on rakennettu siten, että se pysäyttää aina koko liikenteen – myös muut bussit ja ratikat. Tämä ilmeisesti vain siksi, että vaihto ratikan ja bussin välillä saadaan 5 metrin mittaiseksi (esim 50 metrin sijasta).
Ja mitä tulee Mechelininkatuun (muista en niin tiedä): miksi ei laitettaisi läpiajoliikennettä maan alle. Pinnalle jätettäisiin ratikka, kevyt liikenne ja tosi hitaaksi rakennettu paikalliskatu asukaspysäköinteineen ja huoltoajoineen. Ja ne puut! Sitä tunnelia ei edes tarvitsisi upottaa syvälle, vain kannen alle.
Mutta mitä ikinä tehdään, niin Mechelinin osalta ollaan taas myöhässä. Jätkäsaareen alkaa asukkaita tulla jo tänä vuonna ja liikenne on nykyiselläänkin tukossa – molempina ruuhka-aikoina ja etenkin Tallinnan laivojen saapumisen yhteydessä. Onnea vaan tuleville jätkäsaarelaisille – pysäköintipaikkoa teille ilmeisesti rakennetaan riittävästi, mutta liikenne (julkinenkaan) ei saarellenne kulje… Mutta Baana on!
Kuten Juha Pennasen esimerkki osoittaa, tulisi julkisen liikenteen kilpailukykyä ajallisesti huomattavasti parantaa. Nykytilanne, jossa ulkopaikkakuntalaiset Helsingissä työssäkäyvät autoilijat rouhivat nastarenkaillaan tiemme pilalle ja jättävät taaksensa pakokaasut sekä melun, on kestämätön. Helsinkiä tulisi kehittää ensisijaisesti terveellisenä ja mukavana asuinpaikkana meille kaupunkilaisille. Ei ulkopaikkakuntalaisten läpiajoreittinä. Tuolla olisi varmasti myös yhdyskuntarakennetta tiivistävä vaikutus. Tavoite, jossa joukkoliikenteen osuus poikittaisliikenteestä olisi 20 % on aivan naurettavan pieni.
Ensisijaisestihan pitäisi edetä näin; Erityisesti kaupunkiseuduilla on varmistettava henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävä sekä joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä edistävä liikennejärjestelmä.”
Tätähän ei nyt tapahdu Kehä 1 Itäväylä risteys- suunnitelmissa jossa ajetaan vain autoilun nopeuttamista unohtaen täysin ihmiset joita asuu siellä n.Lahden kaupungin verran. Yleisesti ottaen kestävä liikkumismuoto johtaisi valintaa hyvään, nopeaan jne. eli pikaratikkaan jonka pitäisi suhata ensi alkuun kehä 1 linjaa pitkin nyt heti mutta sensijaan höpistään tunneleista. Kauniaisissa ja Kirkkonummella ja Sipoossa asuville voisi kertoa jo rajalla että TERVETULOA HELSINGIN KAUPUNKIIN. Kaupunkialueelle ei kaikki mahdu ajelemaan omalla autolla, ole hyvä ja siirry lähimmälle parkkitalolle josta pääset julkisella, pyörällä tai jalan.
Kestävän mallin pikaratikat saatava vauhdilla tukemaan poikittaisliikennettä ja parkkipaikat kaupungin kaduille ilmaiseksi 10min ajaksi, 10-30min 10€ 30-60min 20€ , parkkihallissa oltava huomattavasti edullisempaa. Jalkakäytävälle tai pyöratielle parkkeeraus maksaa 500€ joka tapahtuisi sakottamalla, jatkuvaa toimintaa samalla autolla johtaisi auton paketoimiseen romuosastolle, kulut omistajalle. Kadut ovat kaupungin omaisuutta eli asukaspysäköinti pois ja parkkihallit tilalle. Näin saadaan jokaista liikkumismuotoa mahdollistava ja tukeva toiminta aikaiseksi ja tilavat, miellyttävät kadut liikkua ja asua.
Joten suunnittelu kohdennettava kestäviin liikkumismuotoihin joka oli kirjattu näin:
”Erityisesti kaupunkiseuduilla on varmistettava henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävä sekä joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä edistävä liikennejärjestelmä.”
Jotenkin tuli tunne, että tämä Otson blogi ei ole rakentavaa valistamista.
Runski palautettiin uudelleen valmisteluun äänin 7-2: 4 Runeberginkadun liikennesuunnitelma välillä Tykistönkatu Mannerheimintie
Jäsen Niiranen teki jäsen Nikunlassin kannattamana palautusehdotuksen:
Runeberginkadun liikennesuunnitelma
Palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että otetaan huomioon seuraavat asiat:
– Suoritetaan perusteellinen vuorovaikutus muun muassa asukkaiden, asunto-osakeyhtiöiden, kaupunginosayhdistyksen ja kaupunginosan yrittäjäyhdistyksen kanssa
– Muutosten johdosta poistuville asukas- ja asiakaspysäköintipaikoille on osoitettava riittävät korvaavat paikat
Jäsen Soininvaara teki jäsen Moision kannattamana palautusehdotuksen:
Asia palautetaan asianosaisten kuulemista varten.
Niirasen ja Soininvaaran palautusehdotukset asetettiin vastakkain ja niistä äänestettiin. Niirasen ehdotus voitti 5-4.
Tämän jälkeen äänestettiin asian palauttamisesta uudelleen valmisteltavaksi Niirasen ehdotuksen mukaisesti. Äänin 7-2 asia palautettiin uudelleen valmisteltavaksi.
Laura Rissanen (kok) ainakin iloitsi pyöräilysuunnitelmista
Palasin tekstin pariin nyt ja paljon on asiaa. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka vihreä olenkin, niin lopussa oleva ”name and shame” asenne ei saa minulta pyöräilynedistämisstrategiana sen enempää pisteitä, kun Timo Kontioltakaan. Mielikuvitukseni ei riitä keksimään, miten yksittäisiä edustajia kohtaan hyökkääminen julkisesti voisi mitenkään asiaa edistää.
http://en.wikipedia.org/wiki/Name_and_shame
Antti, kaikki ihmiset tekevät virheitä eikä niillä pidä tietenkään tarpeettomasti julkisesti mässäillä.
Mutta kun on kyse kaupunkilaisia koskevista tärkeistä päätöksistä, on ihan oikein kertoa kuka on päättänyt ja mitä. Ja myös lausua julki ne arvot joiden puolesta on päätetty, kun niitä kovasti yritetään hämärtää, kaunistella ja muuttaa muuksi kuin mitä ne ovat. Näillä arvoilla tarkoitan yksityisautoilun ehdoilla menemistä. Ja jos siellä on joku ”shame” seassa, niin se on ihan näiden päättäjien omaa ansiota. Kun äänestivät niin kuin äänestivät. Jos he ymmärtävät mitä ovat tehneet, niin kaipa he seisovat päätöstensä takana, ja miksipä heitä silloin hävettäisi.
Myös ikävät asiat pitää voida sanoa ääneen, jotta voitaisiin ymmärtää niiden olemassaolo ja tehdä niille jotain. Asioiden ääneen toteaminen voi joskus kuulostaa tylyltä, jos ne kerrotaan suoraan ja kaunistelematta. Se ei tarkoita sitä, että kertoja olisi ollut epäasiallinen. Jos tekee epäeettisiä päätöksiä, saattaa joutua epäeettiseen valoon.
Tässäkin näyttää olevan kyse siitä, ettei yksityisautoilun ehdoilla meneminen ole enää muodissa. On esimerkiksi aika tyypillistä, että kun rakennetaan autoinfraa, kuten vaikkapa Hakamäentietä, sitä markkinoidaan pyöräilyn edistämisenä: korulauseilla siitä miten se ”parantaa kevyen liikenteen yhteyksiä”. Ääneen ei saisi sanoa, että tämä ja tämä henkilö on asettanut yksityisautoilun etusijalle. Koska, no, se nyt vaan kuulostaa halventavalta.
Suosittelen kaikkia, joiden korvaan ”kehittää liikennettä yksityisautoilun ehdoilla” kuulostaa mustamaalaamiselta, pysähtymään ja miettimään hetken, että mitkä ne omat arvot olivatkaan. Ja mitä puoluetta viime vaaleissa äänesti.
Kun priorisoidaan autoilu, pitää olla suoraselkäisyyttä myös myöntää, että on priorisoitu autoilu. Ja jos ilmoitetaan, että halutaan edistää pyöräilyä, niin sitten kanssa pitää edistää pyöräilyä, eikä priorisoida autoilua (kyllä, nämä kaksi asiaa ovat ristiriidassa keskenään, ja lukijalle jätetään harjoitustehtäväksi miettiä miksi).
Minun mielestä tämä vihreiden tapa käsitellä Helsingin liikenteeseen liittyviä asioita on hämmästyttävän aggressiivinen ja yksisilmäinen. Itse käytän kaikkia liikennemuotoja (autoilu, bussi, pyöräily) tilanteen mukaan.
Tilanne on se että autoilua yritetään jatkuvasti Helsingissä vaikeuttaa ja tehdä kalliimmaksi, vaikka Suomi on jo nykyään yksi kalleimpia maita auton omistajalle. Siksi aion äänestää ja tukea ilomielin listassa mainittuja henkilöitä. Näen että nykytilanteessa he eivät suinkaan ”aseta autoilua etusijalle” vaan käyvät puolustustaistelua liikkumisenvapauden puolesta.
Suomi ei pääty sinne minne ratikkakiskot loppuvat eikä Helsinki voi Suomen pääkaupunkina alkaa harjoittaa täysin omaa liikennepolitiikkaansa. Itse naiivisti ajattelen että kaikkien liikennöintimuotojen edut voidaan yhdistää. En suvaitse yksityisautoilun demonisointia, varsinkaan kun tilastojen mukaan liikennemäärät kantakaupungin alueella eivät ole vuosiin yhtään kasvaneet.
Teemu: autoilun keskeinen ongelma Helsingin kaltaisessa kaupungissa on se, että se vie kapasiteettinsa nähden kohtuuttomasti tilaa (1 kaista vetää muistinvaraisesti 2000 autoa, 10000 pyöräilijää tai 25000 ratikkamatkustajaa) ja tulee siten hävyttömän kalliiksi veronmaksajille. Tila on Helsingissä arvokasta. Ajattele esimerkiksi sisääntuloväyliä ja kuinka paljon niiden varrelle voitaisiin kaavoittaa Mannerheimintiemäisesti jollei autojen melun ja päästöjen vuoksi asetetut normit sitä kieltäisi. Pelkästään tästä aiheutuu kaupungille satojen miljoonien tulonmenetykset vuodessa. Puhumattakaan vaikutuksesta asumiskustannuksiin. Autojen vaatima tila ei tietenkään rajoitu vain väyliin suoja-alueineen vaan myös pysäköinti on valtava kuluerä. Esim. Jätkäsaaressa kaupunki pakottaa taloyhtiöt ostamaan tietyn määrän pysäköintipaikkoja ja koska näille ei ole kustannuksiin (jotain 50000e/paikka) nähden maksuhalukasta kysyntää, joudutaan ne kustannukset perimään korkeampina asunnonhintoina, käytit paikkaa tai et. Kyllä tämä kaikki autoilun subventointi ja suosiminen asumisen sijaan aika paljon kyrsii kaltaistani asuntoa Helsingistä tarvitsevaa ja jatkuvasti etsivää ihmistä.
Ja kyllä, olen myös autoilija, lähinnä mökkimatkat ja isompien tavaroiden kuljettelu tulee tehtyä autolla. Ymmärrän ja hyväksyn täysin sen, että kunnon kaupungin perusluonteeseen kuuluu se, että siellä autoilu ei ole helpoin liikkumistapa ja että se on myös kallista, koska siitä koituu paljon kustannuksia. En ole vaatimassa muita näitä maksamaan. Ei ole vaikeaa.