Valtuusto valitsi lautakunnat ja sen sellaiset 16.1. Allekirjoittanut viettää seuraavat neljä vuotta HKL:n johtokunnan puheenjohtajana. Hufvudstadsbladet ehtikin jo tekemään aiheesta etusivun jutun (löytyy suomeksi täältä)
Hbl 28.1.2013..
HKL on siis Helsingin kaupungin liikennelaitos -liikelaitos (nimellä jokin hassu historiallinen syy). HKL:n tehtävänä on ”edistää Helsingin seudun toimivuutta, elinvoimaa ja viihtyisyyttä tuottamalla ympäristöystävällisiä ja laadukkaita liikennepalveluja.” Käytännössä tämä tarkoittaa, että HKL ajaa ratikoita ja metroa sekä ylläpitää niiden infraa. Lisäksi HKL omistaa kolme juna-asemaa (Pohjois-Haaga, Kannelmäki ja Malminkartano), pystyttää bussipysäkkejä ja tulevaisuudessa myös pyörittää kaupunkipyöräjärjestelmää. Ytimessä on kuitenkin ratikoiden ja metron ajaminen.
Johtokunta taas on HKL:n toimintaa ohjaava ja valvova poliittinen elin. Kyse ei siis ole virkamiestoimesta, vaan demokraattisesta valvonnasta. Johtokunta koostuu puolueiden edustajista ja käyttää kaupunginhallitukselle kuuluvaa valtaa liikelaitoksen asioissa. Edustaa kansaa siis.
Johtokunnan puheenjohtajana tavoitteeni seuraavalle neljälle vuodelle ovat:
Ratikkaliikenne nopeutuu. Ratikkaliikenteen keskinopeus on nyt 14,3 kilometriä tunnissa ja laskenut vuoskymmeniä. Tavoitteeni on, että se nopeutuu 0,5km/h joka vuosi. Tärkein keino on vähentää pysäkkien ulkopuolisia pysähdyksiä.
Ratikoiden luotettavuus paranee. HKL:n vastuulla olevista syistä ajamatta jäi viime vuonna vain 0,1% ratikkavuoroista. Muista kuin HKL:n vastuulla olevista syistä (erityisesti pysäköidyt autot) jäi kuitenkin paljon useampi. Vaikka HKL:n tavoite on toki korjata vain omia vikojaan, minun tavoitteeni on että ratikat kulkevat.
Ratikkaverkon laajentamisesta vähintään Jokerin tasolle tehdään suunnitelma.
Automaattimetro saadaan käyttöön kunnialla.
Metroasemien palveluita ja kävely-yhteyksiä parannetaan.
Kaupunkipyöräjärjestelmä otetaan käyttöön 2014 ja laajennetaan noin Hakamäentien tasolle mahdollisimman nopeasti. Mieluiten heti.
Nämä eivät kaikki suinkaan ole HKL:n toimialaa. Mutta koska olen kaupunginvaltuutettu, kaikki kaupungin asiat ovat minun toimialaani. Tarkoitukseni on parhaani mukaan lainata puheenjohtajuuden minulle tuomaa vaikutusvaltaa joukkoliikenteen edistämiseksi myös HKL:n toimialan ulkopuolella. Alku näyttää ihan lupaavalta. Valtuustoseminaarissa puolueet linjasivat tavoitteensa valtuustokaudelle loppupuheenvuoroissa. Ratikoiden nopeuttamisen mainitsivat Lasse Männistö (kok), Emma Kari (vihr) ja Silvia Modig (vas).
Jo ennen nimitystä aloitin työn näiden päämäärien eteen. Järjestin HKL:n raivausautoon pysäköinnintarkastajan, jotta kiskoille pysäköijät saavat edes sakot. Kyse on kokeilusta, mutta jollain pitää aloittaa. Seuraavaksi siirtokustannusten laskutus.
Jatkossa kirjoitan jokaisesta johtokunnan kokouksesta etukäteen ja jälkikäteen tänne blogiin. Kokouksia on vain 1-2 kuussa, eli ne eivät tuki koko blogia. Ensimmäinen postaus luvassa huomenna.
Osallistuin tänään toiseen valtuuston kokoukseeni, ja tein ensimmäisen esitykseni, koskien kaupungin lainantakausta Jätkäsaaren pysäköinti Oy:lle. Esitykseni löytyy videolla Helsinki-kanavasta, kuten muutkin puheenvuorot ja käsittelytiedot.
Alla tekstimuodossa se, mitä aioin sanoa, sekä muutama kommentti
Valtuutettu Kivekäs puhuu
Hyvät puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut
Jätkäsaari on kantakaupungissa sijaitseva uusi kaupunginosa. Sinne menee jo nyt kaksi ratikkalinjaa ja metroasemakin on lähellä. Kantakaupungissa vain noin joka kolmannella taloudella on auto.
Kuitenkin kaupunki pakottaa nyt taloyhtiöt rakentamaan Jätkäsaareen pysäköintipaikkoja yhtä paljon kuin Espoossa keskimäärin on autoja. Seurauksena kustannuksia ei voida periä auton omistajilta, vaan naapurit maksavat ne.
Tässä takauksessa on nyt kyse siitä, että kaupungin rahojakin halutaan käyttää autoilun lisäämiseen Jätkäsaaressa. Jos autopaikoille olisi oikeaa tarvetta, lainaa saisi markkinoiltakin. Takausta tarvitaan, koska rakentaminen ei ole kannattavaa. Meillä on ollut periaate, että asuintalojen pysäköintipaikkoja ei subventoida kaupungin rahoilla.
Esitän, että päätös palautetaan valmisteltavaksi siten, että AM ohjelman mukaisesti selvitetään miten autopaikat voidaan toteuttaa siten että niiden rakentamisen ja ylläpidon kustannukset osoitetaan autopaikan käyttäjille.
Tämä voitaisiin tehdä esimerkiksi niin, että hallista jätetään varaus kaavaan, ja sen saa halukas yrittäjä rakentaa heti kun uskoo sille kysyntää olevan. Tällöin kukaan ei jäisi ilman autopaikkaa, mutta muiden taskuilla ei tarvitsisi käydä.
Suurin osa keskustelusta koski kaikkea ihan muuta. Esimerkiksi jotain olkinukkena vedettyjä unelmia autottomasta Jätkäsaaresta tai sitä miten kyllä lapsiperheet tarvitsevat auton. Melkoinen osa valtuutetuista puhui myös jostain kaavasta, vaikka sellaisesta ei siis ollut kyse.
Asiallinenkin vasta-argumentti palautukselle esitettiin: kun ollaan näin pitkällä, palautus nyt sotkee koko Jätkäsaaren suunnittelua. Sekin tosin vedettiin äärimmilleen, puhuen jopa yleiskaavan uudelleentekemisestä.
Parkkinormia voisi kuitenkin laskea nopeastikin. Ei tarvita kuin kaupunkisuunnittelulautakunnan päätös, että nykynormista tarvitsee toteuttaa vain 50% ja toiseen 50% varaudutaan kaavoituksessa, mutta ne rakennetaan vain markkinaehtoisesti, eli kun kysyntä on ja joku yrittäjä parkkitalot tai luolat haluaa rakentaa. Lisäksi päätettäisiin, että jo tehtyihin kaavoihin voi hakea poikkeusta rakennuslupaan uuden normin mukaisesti ja se aina myönnetään. Oleellisesti samaa on Soininvaara ehdottanut.
Koko ongelman syy on, että parkkipaikkoja pakkorakennetaan liikaa, ja yksinkertainen ratkaisu on lopettaa pakkorakentaminen.
Kaupunginhallitus vastaan Kivekäs. Kaupunginhallitus voitti.
Päätös syntyi 54-29. Palautusta kannattivat Vihreät, Vasemmistoliitto ja SKP. Lainan takaamisen kannalla oli Kokoomus ja apupuolueet SDP, Perussuomalaiset, RKP, Keskusta sekä Kristilliset. Tulos oli toki ennalta selvä, oikeastihan tämä oli pohjakeskustelua huomenna alkavalle valtuustoseminaarille. Siitä lisää aikanaan.
Apotti on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sekä kuuden pääkaupunkiseudun kunnan hanke potilastietojärjestelmän hankkimiseksi yhdessä. Hankintapäätöksiä tehdään parhaillaan ja järjestelmä on tarkoitus valita loppuvuodesta.
EPIC on wisconsinlaisen Epic Systems Corporationin toteuttama potilastietojärjestelmä, jota Accenture tarjoaa HUSille ja kunnille. Hankkeen alkuvaiheet ovat herättäneet huolen, että kilpailutusta olisi pedattu niin että Epic voittaisi sen.
Espoo on Helsingin länsiosissa sijaitseva 250 000 asukkaan kunta, joka päätti juuri olla lähtemättä mukaan Apotti-hankkeeseen.
Viikko sitten Accenture ja Epic Systems Corporation järjestivät Epicin esittelyn pääkaupunkiseudun valtuutetuille. Paikalla oli tusinan verran valtuutettuja Vihreistä, Perussuomalaisista, Kokoomuksesta ja RKP:stä. Tilaisuudesta löytyy laaja FB-kommenttithreadi, mutta yhteenvedon ja tulkinnan lukee helpommin tästä. Kaikki tiedot perustuvat Epicin asiantuntijoiden vastauksiin, poislukien mahdolliset väärinymmärrykseni.
Ensinnäkin Epic on käytettävyydeltään oikeasti hyvä. Tai no, selvästi parempi kuin nykyään suomessa käytössä olevat järjestelmät. Monimutkaisen ammattilaistyökalun käyttäminen ei ole ihan yksinkertaista hommaa ikinä. Mutta ainakin demossa klikkailumäärät vaikuttivat järjellisiltä eikä tiimalasia tarvinnut tuijottaa.
Epic Systems Corporationin edustajat pyysivät etten julkaisisi tilaisuudessa ottamiani kuvia. Siksi tässä on Nuutti Hyttisen kännykkäkuva, jonka hän ennätti julkaista jo ennen pyyntöä.
Teknisesti EPIC sen sijaan on vanhanaikainen. Sen ydin on kirjoitettu 60-luvun MUMPS-kielellä, joka on nykynäkökulmasta naurettava ja suurin osa käyttöliittymästä on Visual Basicin versiolla 6, jonka virallinen tuki lopetettiin jo 2008. Kuulema tosin Epicillä on Microsoftin kanssa sopimus joka takaa riittävän tuen.
Suurempi ongelma on kuitenkin, että Epic on myös toimintamalliltaan vanhanaikainen. Se on yksi suuri järjestelmä, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Kolmansien osapuolien lisäosia ei suosita. Itse asiassa Epic ei tarjoa rajapintoja kolmansille osapuolille lainkaan, vaan integraatioita tehdään ainoastaan asiakkaan suorasta pyynnöstä. Rajapintojen tarkemmasta luonteesta en saanut vastauksia.
Suljettuus menee niin pitkälle, että tosiaan edes kuvia käyttöliittymästä tai tarkkoja ominaisuuksia ei haluta näyttää julkisesti. Myyntitapa muistuttaa 80-luvun kabinettipolitiikkaa, jossa vain asianomaiset tietävät mitä oikeastaan ostettiin ja myytiin, ja hekään eivät saa sitä kenellekään kertoa. Sairaaloiden IT-maailma ei ehkä ole korruptoitunut, mutta siltä tämä taatusti näyttää. Epicin edustajien mukaan syy salailuun on, että sillä estetään kilpailijoita kopioimasta Epicin ominaisuuksia.
Mielenkiintoisesti, Epic kuitenkin tarjoaa koko lähdekoodinsa asiakkaan käyttöön (mutta vain asiakkaan, ei alihankkijoiden). Ensisijainen syy tähän on juridinen: kyse on escrow-palvelua vastaavasta ratkaisusta, jollaista isot asiakkaat usein vaativat. Koodi kuitenkin myös auttaa asiakkaan mahdollista omaa integraatiotyötä. Ilkeämielisesti voisi tulkita, että kyetäkseen käyttämään rajapintoja täytyy siis nähdä ne toteuttava koodikin.
Lähtökohtaisesti siis Epicin laajennokset ja jatkokehityksen tekee Epic Systems Corporation kampuksellaan Wisconsinin Veronassa (vastaa suunnilleen Lempäälää). Jos asiakas haluaa järjestelmältä jotain ominaisuuksia, ne joko löytyvät ennestään, Epic lisää ne järjestelmään niin parhaaksi harkitessaan, tai niitä yksinkertaisesti ei saa mistään. Tietojärjestelmä on käytännössä sama asia kuin toimintatapojen ohjaus, joten tällainen hallinnan menetys tarkoittaa, että terveydenhuollon toimintatapojen kehittäminen ulkoistetaan Wisconsiniin.
Modernit ohjelmistojärjestelmät perustuvat ”ekosysteemiin”, jossa kokonaisuutta orkestroiva yhtiö tekee vain ydinosat tarjonnasta, ja lukuisa joukko pienempiä yrityksiä kehittää kukin omia laajennoksiaan. Hyviä esimerkkejä ovat vaikka Salesforce, jonka asiakkuudenhallintajärjestelmään saa muokkauksia ja laajennoksia sadoilta yrityksiltä tai SAP, jonka toiminnanohjausjärjestelmä on pikemminkin ohjelmointialusta, jonka päälle konsulttitalot koodaavat toiminnanohjauksia. Tai alaa huonommin tunteville vertaus vähän kauempaa: vanha Nokian puhelinkehitys vastaan Applen ekosysteemi ja kaikki applikaatiot.
Ekosysteemiin on menty, koska mikään yksi yhtiö ei yksinkertaisesti pysty kehittämään todella monimutkaisia järjestelmiä kaikkia asiakkaita hyvin palvelevalla tavalla. Ekosysteemi tuottaa paremman lopputuloksen. Se myös sitouttaa asiakkaat paremmin. Vaikka kaikki innovaatiot ovat kilpailijoiden kopioitavissa, ei asiakas halua luopua ekosysteemistä, koska menettää kaikki sen sisältämät palvelut. Ajattele siirtymistä iPhonesta takaisin nokialaiseen.
Mutta kuten sanottu, Epic on ekosysteemin antiteesi. Epic on Nokia. Se on kilpailijoitaan edellä käytettävyydessä samaan tapaan kuin Nokian puhelimet olivat kymmenen vuotta sitten. Eli kilpailijat ovat vaan vielä huonompia. Nykyisillä toimintatavoilla se jää aikanaan väistämättä jälkeen, kun joku kilpailija kykenee ekosysteemin rakentamaan.
Teollisuuspoliittisesti Epicin suljettuus on isompi ongelma kuin STX:n risteilijätilauksen menetys. Uuden risteilijän hytit ja muuta alihankintaa tehtäneen Suomessa ja suurimman osan töistä tekevät samat puolalaiset aivan riippumatta siitä, onko telakka Turussa vai Saint-Nazairessa. Sen sijaan Epicin alihankintatöitä ei Suomeen tippuisi, ainoana poikkeuksena Accenturen asennusdiili.
Terveydenhuollon tarkoitus ei tietenkään ole tuottaa rahaa IT-yhtiöiden kassaan (vaikka toisin voisi joskus luulla alan sopimuskäytäntöjä katsoessa). Mutta kotimaisen alan teollisuuden alasajo on ongelma muutoinkin kuin taloudellisesti. Innovaatiot terveydenhuollon paremmaksi palvelemiseksi syntyvät tarpeiden ja mahdollisuuksien ristiaallokossa, silloin kun järjestelmää kehittävät ja sitä käyttävät ovat läheisesti tekemisissä. Sitä ei tapahdu samalla tavalla 8000 kilometrin päähän.
Siriuksessa visioitu yksi kansallinen potilastietojärjestelmä olisi kansallinen katastrofi. Se tappaisi Suomesta kaiken kyvyn kehittää ja innovoida terveydenhuollon järjestelmiä ja pikkuhiljaa heikentäisi terveydenhoidon laatuamme.
Espoon päätöksen tärkein seuraus onkin, että Apotista ja Epicistä ei voi sellaista tulla. Integraatiot on nyt pakko tehdä kunnolla, eikä voida yrittää kiertää niiden tarvetta kikkailemalla yhteisellä järjestelmällä.
Ehkä parasta mitä nyt voi tapahtua on, että Epic otetaan käyttöön yhdessä sairaanhoitopiirissä tai kunnassa Suomessa, mutta ei muualla. Silloin sen parempi käytettävyys asettaa standardin sille, miten kelvollinen järjestelmä toimii. Sitten käy se, mitä Epic yrittää salailullaan välttää, eli kilpailijat kopioivat sen käytettävyyden ja ideat. Pikkuhiljaa saattaa syntyä suomalaisia järjestelmiä osaksi kansainvälistä potilastietojärjestelmien ekosysteemiä.
Ajatus vain Suomeen tehtävästä järjestelmästä on osoittautunut huonoksi. Mutta suljettujen potilastietojärjestelmien siirtomaaksi ryhtyminen ei ole sen parempi idea. Pitää tavoitella kansainvälisesti toimivia järjestelmiä, joiden ekosysteemissä myös suomalaiset alan yhtiöt menestyvät. Suurin vastuu on nyt alan yrityksillä saada kerrankin jotain kelvollista tuotettua, mutta se vaatii, että julkishallinto ei estä kehitystä.
Ihmisen näköaisti perustuu sauvasoluihin, jotka aistivat valon määrää, ja tappisoluihin, jotka aistivat eri värejä. Tappisoluja on kolmea tyyppiä, joita kutsutaan yleensä punaiseksi (L eli long pitkäaaltoiselle valolle, vihreäksi (M eli medium) ja siniseksi (S eli short lyhytaaltoiselle valolle). Tarkkaan ottaen niiden maksimiherkkyysalueet ovat kellanvihreä (564-580 nm), kylmän vihreä (534-555) ja sininen (420-440).
Tappisolujen eri tyypit ja niiden havaintoalueet
Punaisen näkeminen perustuu siihen, että L-solut reagoivat siihen vielä vähän, mutta M-solut eivät ollenkaan. Punaista näkevät L-solut ovat ilmeisesti kehittyneet M-soluista. Useimmilla nisäkkäistä tappisoluja on vain kahdenlaisia (S ja M), mutta monille apinoille on kehittynyt kolmaskin tyyppi.. Puna-vihervärisokeilla yleensä L-solut puuttuvat kokonaan tai lähes kokonaan, mikä estää erottamasta punaista vihreästä ja heikentää vihreän sävyjen erottelua.
Sinistä näkeviä S-soluja sen sijaan on vain muutama prosentti tappisoluista. Siksi sinistä on vaikeampi erottaa mustasta ja sinisen sävyjä toisistaan. Ihmissilmän paras väriherkkyys osuu vihreän kohdalle. Herkkyys siniselle tai punaiselle on murto-osa vihreän herkkyydestä (joskin eri syistä, kuten yllä käsitellään).
Ihmissilmän herkkyys väreille
Ihmissilmä kykenee erottelemaan noin kymmenen miljoonaa eri väriä, joista siis ehkä viitisen miljoonaa on erilaisia vihreitä (harmaan sävyjä muuten voinee erottaa satoja miljoonia, koska tappisoluja on 20-kertainen määrä sauvoihin nähden).
Evoluutiopsykologisesti, eli hihasta vetämällä, tämä voidaan selittää sillä, että sademetsässä, jossa esiapinamme elivät, on tärkeä erottaa vihreän sävyjä, jotta ympäristöstään saa ylipäänsä mitään selvää; huonolla vihernäöllä metsä olisi pelkkää vihreä huttua. Vaikkapa sinisen sävyjen erottamiseen ei ole vastaavaa tarvetta, koska sininen kukka nyt on kukka, eikä sitä tarvitse yleensä tunnistaa sinistä taustaa vasten.
Vihreällä on siis ainakin viisi miljoonaa sävyä. Selviämisemme lajina on perustunut niiden erottamiseen toisistaan.
Päivän Hesarista (sivu C8) löytyy mielipidekirjoitukseni, jossa vastaan aiempaan Anna-Maija Gruberin aiempaan mielipiteseen koskien Mechelininkadun liikennettä. Keskustelu perustuu Mechelininkadun uusiin katusuunnitelmiin, jotka ovat nyt nähtävänä.
Alla koko teksti linkkausten kera. Hesari kun ei vielä moista mahdollista.
Anna-Maija Gruber kirjoitti siitä, miten Helsinki syrjii joukkoliikennettä ”subventoidakseen” pyöräilyä (HS Mielipide 13. 1.). Kirjoitus perustuu väärinkäsitykseen, joka on syytä oikaista.
Pyöräily on liikennettä, ei harrastus. Helsingin työ- ja asiointimatkoista 11 prosenttia tehdään pyörällä, ja kaupungin tavoite on nostaa prosentti viiteentoista.
Pyöräilyä edistetään, koska se on kaupungin kannalta kokonaisuutena tehokkain tapa liikkua. Mitä suurempi joukko taittaa työmatkansa pyörällä, sen halvemmalla kaupunki pääsee. Kyse ei siis ole pienen joukon harrastuksen suosimisesta, vaan harkitusta liikennepolitiikasta.
Gruberin esiin nostamista ongelmista vain yöparkkipaikkojen poisto liittyy pyöräkaistoihin. Raitiolinjan 8 ja bussin 24 muutokset eivät liity pyöräilyyn millään tavoin. Sen sijaan ne liittyvät joukkoliikenteen parantamiseen. Linjan 8 pysäkkejä yhdistetään osana ratikkaliikenteen nopeuttamistoimia, ja linja 24 siirtyi palvelemaan alueita, joilta muu palvelu lakkasi eteläisen kantakaupungin linjastouudistuksessa.
Kummallakin uudistuksella tähdätään siihen, että joukkoliikenne palvelisi asukkaita luotettavammin ja nopeammin.
Helsingin liikenteen suuri ongelma on, että yksityisautoilun sujuvuuden nimissä on sekä joukkoliikenteen että pyöräilyn oloista tehty 60 viime vuoden aikana kovin vaikeat. Mechelininkadun uudistuksissa ongelmia korjataan ja parannetaan joukkoliikenteen ja pyöräilyn asemaa.
Otso Kivekäs
kaupunginvaltuutettu (vihr)
HKL:n johtokunnan puheenjohtaja
Helsinki
ps. Tekstin kirjoittamisen jälkeen selvisi, että edes ne yöparkkipaikat eivät liity pyöräkaistoihin, vaan ne poistetaan koska Länsisataman rekkaliikenne sitä vaatii.
Ja vielä, ne ratikkapysäkit. Kävelymatkat joillekin pitenevät hiukan, toisille lyhenevät hiukan. Ratikkapysäkkien alueella asuun noin 12 000 ihmistä, joista 320 jää nyt 300m palvelualueen ulkopuolelle. Vastaavasti ratikat nopeutuvat useamman minuutin. Ihan hyväksyttävää, sanoisin.
Kuntavaaleissa valituksi tulleiden tulee ilmoittaa vaalirahoituksensa Valtiontalouden tarkastusvirastolle, joka julkaisee ne. Tämä on yksi niistä pienehköistä uudistuksista, jotka taannoinen vaalirahaskandaali sai aikaan.
Koska asiat toisinaan jäävät viime tippaan, tein vaalirahoitusilmoitukseni juuri äsken, ja se löytyy tästä.
Esimerkki vaalikulusta: vaalipyörän teippaukset 73€ 80 snt
VTV:n lomake antaa rahoituksesta ja kuluista melko ylimalkaisen kuvan. Hiukan tarkempi erittely vaalikampanjan taloudesta tässä:
Kulut
7678.5
Lehtimainokset
728.95
Ylioppilaslehden yhteismainos
89.95
Kallion seudun vihreiden vaalilehden yhteismainos
50
Sixdegrees
86
Vihreiden yhteismainokset lehdissä
503
Nettimainonta
1838.12
Domainit
100
Facebook-mainokset
1738.12
Joukkoliikennemainokset
2150.5
Vihreiden joukkoliikennemainokset
2059
Yhteinen metrojuliste
91.5
Painettu materiaali
1075.7
Flyerit
725.7
Mannerheimintie-flyeri
115
Pyöränrunkotarrat
235
Ulkomainonta
947.58
Banderollin paino
421.28
Banderollipaikka
500.8
Banderollin kiinnitystarvikkeet
25.5
Vastikkeellisen tuen hankintakulut
812.5
Osuus vaalikirjan painosta
750
Kirjan taittokulut, osuus
62.5
Muut kulut
198.95
Katukampanjointikulut
65.15
tilavuokra vaalitoimistosta
60
Kuormapyörän teippaukset
73.8
Tulot
5479.2
Lahjoitukset yksityishenkilöiltä
4860
Lahjoitukset yrityksiltä
250
Fyysisten kirjojen myynti
302
Sähköisten kirjojen myynti
67.2
Oma rahoitus
2199.3
Summa on hiukan suurempi kuin olin alkujaan suunnitellut, lähinnä koska lahjoituksia kertyi enemmän kuin olin odottanut. Tai sitten siksi että en budjetoinut kovinkaan suunnitelmallisesti.
Jälkikäteen ajatellen kulut voisi jakaa näppituntumalla kolmeen luokkaan:
Varmasti kannatti
– Siltabanderolli
– Facebook-mainokset
– Kuormapyörän teippaus
Varmaankin kannatti
– Lehtimainokset (Menin mukaan jokaiseen yhteismainokseen. Näitä nyt pitää olla)
– Flyerit (Joskin niitä jäi myös yli, eli harkintaa olisi voinut käyttää)
Kyseenalaista rahankäyttöä
– Kirja (Tuotti tappiota. Tavoite olikin enemmän poliittinen kuin rahankeruu, eli ihan ok)
– Joukkoliikennemainokset (epäselvää minulle oliko näistä mitään hyötyä)
Sen tässä voi todeta, että ei tämä demokratia halpaa ole. Selailemalla valituksi tulleiden ehdokkaiden ilmoituksia, ei oma summani mitenkään pistä joukossa silmään.
Saamieni lahjoitusten määrä (noin 40) ja summa (5110€) sen sijaan ovat ainakin Vihreiden listoilla suurimpia ja kai muutenkin suuremmasta päästä yksityishenkilöiltä saatuja lahjoituksia. Valtaosin summa koostui pienehköistä lahjoituksista (10-100€), mutta mukana oli muutama isompikin potti. Lahjoituksen keskikooksi tuli siten vähän yli 100€. Tämä kertonee siitä, että Suomeen on rantautumassa Amerikasta tuttu mikrolahjoituskulttuuri: yksityiset ihmiset laittavat pieniä summia rahaa kaikenlaisiin tukemisen arvoisiksi kokemiinsa hankkeisiin, oli kyse sitten ruotsinkirjasta, roolipelistä tai vaalikampanjasta. Minä nyt satuin olemaan ensimmäisiä hyötyjiä tässä muutoksessa; ensi vaaleissa ilmiö lienee jo laajempi.
Joka tapauksessa suurkiitos kaikille lahjoittajille ja muille, jotka ovat auttaneet vaalikampanjassani! Työnne ja rahanne eivät missään tapauksessa menneet hukkaan.
Tänään ylimääräisissä kokouksissaan terveyslautakunta ja sosiaalilautakunta antoivat lausuntonsa Apotti-hankkeesta, joka siirtyy kaupunginhallituksen päätettäväksi. Mitään varsinaista päätöstä ei siis vielä tehty, mutta lautakunnat lausuvat näkemyksiään siitä, mitä kaupunginhallituksen pitäisi päättää.
Syyskuussa molemmat lautakunnat olivat tyytymättömiä esityksiin ja palauttivat asian takaisin valmisteluun. Tänään lausunnot hyväksyttiin lisäysten kera.
Kaupunginhallitus (ja valtuusto vuorostaan) tulee päättämään luvasta käynnistää hankintamenettely.Varsinainen ostopäätös on edessä vasta loppuvuodesta 2013, kun ensin on kilpailutuksessa valittu järjestelmä. Tarkoituksena on, että hankintapäätös saataisiin läpi ennen kun uusi valtuusto aloittaa vuoden vaihteessa. Uusi valtuusto kun saattaisi olla hankalampi.
Kilpailutuksen osalta tässä vaiheessa on itse asiassa jo ”liian myöhäistä” vaikuttaa itse hankintailmoitukseen. Kaikki lautakuntien vaatimat ja saamat muutokset ovat olleetkin vain selittäviin dokumentteihin, ja itse hankintaa ei ole muutettu mitenkään. Jotta sitä voitaisiin muuttaa, sama muutos pitäisi tehdä kaikissa 6 kunnassa ja HUSissa. Käytännön seuraus olisi, että HUS kokisi nenälleen hypityn ja jatkaisi hanketta yksin.
Kaikki tämä mesominen ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan: hankintailmoitus on sangen väljä, ja muutetut suunnitelmat sitovat kuitenkin hanketoimistoa. Kirsi Louhelainen tiivistää hankkeen muutokset parhaiten. Tiivistetysti nyt suunnitelmat mahdollistavat myös melko järjelliset toimintatavat, kun edellinen versio olisi pakottanut varmaan epäonnistumiseen.
Toisaalta myös älyttömyys on edelleen mahdollista. Paljon jää siis hanketoimiston osaamisen varaan. Ja valitettavasti henki on ilmeisesti edelleen vähän sellainen, että eihän sitä IT-hankkeita tarvitse ymmärtää ostaakseen niitä, vaan se on sitten myyjän asia. Ja hanketoimiston palkkalistoilta, ohjausryhmästä tai kehittämisryhmästä ei ilmeisesti edelleenkään löydy yhtäkään tekniikan alan tutkintoa.
Konsulttien palkkaaminen avuksi auttaa, kun tarvitaan vastaus spesifiin kysymykseen. Sen sijaan se ei auta siihen, jos omat uskomukset järkevistä toimintatavoista ovat vääriä. Jos asiakas haluaa projektin tehtävän 80-luvun periaattein, niin konsultti lopulta sellaisen kyllä suunnittelee. Siksi omassa talossa tai valvovissa elimissä täytyy myös olla ymmärrystä nykyaikaisista IT-hankkeista.
Yksi osaratkaisu tähän olisi luottamushenkilöistä koostuva seurantaryhmä, jolle hanketoimisto raportoisi etenemistä säännöllisesti. Seurantatoimisto ei välttämättä olisi yhtään sen asiantuntevampi, mutta seurantaryhmän pöytäkirjojen ja sen jäsenten kautta hankkeen eteneminen tulisi julkisuuteen. Ja julkisuus auttaa aina hiukan: oman osaamisen loppuessa voi aina joukkoistaa, ja joku kyllä kaivaa dokumenteista virheet esiin.
”Sosiaalilautakunta ehdottaa, että perustetaan luottamushenkilöistä koostuva seurantaryhmä. Ohjausryhmä raportoi hankkeen etenemisestä seurantaryhmälle säännöllisesti.”
Ydinkohtana on siis avoimuus. Jotta hanketoimisto pääsisi heti hyvään vauhtiin avoimuuden kanssa, tein muutaman asiakirjapyynnöt:
to: hanketoimisto
Hei,
voisinko saada Apotti-hankkeen johtoryhmän ja neuvotteluryhmän kokouspöytäkirjat sekä esityslistat liitteinen tähänastisista kokouksista. Tai siltä osin kun virallisempia kokouspöytäkirjoja, niin keskustelupöytäkirjat tai missä muodossa asiat onkaan kirjattu ylös.
Kiitos,
Otso Kivekäs
kaupunginvaltuutettu
to: HUS kirjaamo
Hei,
pyytäisin saada HUS tietohallinnon johtoryhmän kokouspöytäkirjat sekä esityslistat kaikkine liitteinen vuoden 2012 kokouksista.
Pyynnön perusteena on ensisijaisesti julkisuuslain 1. pykälä. Siltä osin kun katsotte, että kyse ei ole julkisuuslain tarkoittamista asiakirjoista, pyydän niitä kuntalain 43 pykälän mukaan: luottamushenkilöllä on oikeus saada kaikki tarvitsemansa tiedot, vaikka ne eivät olisikaan asiakirjoja.
Mikäli tiedot ovat joltain osin luottamuksellisia, pyydän että erittelette mitkä ovat luottamuksellisia tietoja ja minkä pykälän nojalla.
Kiitos,
Otso Kivekäs
kaupunginvaltuutettu
Helsinki
Jälkimmäisen pyynnön taustalla on HUSissa vuosi sitten tehty muutos, kun HUS-tietotekniikka liikelaitos muutettiin osaksi tietohallintoa. Samalla lakkasi HUS-tietotekniikan johtoryhmä, jonka kokouspöytäkirjoista aukeni edes pieni ikkuna HUSin sisäisiin tapahtumiin. Tiettävästi HUS katsoo, että kokouspöytäkirjat eivät ole asiakirjoja, eikä siksi jaa niitä julkisuuslain perusteella. Laintulkinta on hyvin kyseenalainen, mutta vaikka se pätisi, niin kuntalaki velvoittaa antamaan luottamushenkilölle myös tiedot jotka eivät ole asiakirjoja.
Koivusaaren osayleiskaavan luonnos oli nähtävillä 15.10. – 2.11. Kokosimme siihen 40 hengen voimin allaolevan muistutuksen, jossa ehdotetaan saarta halkovan moottoritieliittymän poistamista, sekä kritisoidaan sitä miten Länsiväylän muuttamista kaduksi ei ole selvitetty Koivusaaren osalta.
Myös Helsingin Polkupyöräilijät jätti muistutuksen, joka analysoi tarkemmin Länsiväylän pääpyöräreitille aiheutuvat haitat.
Muistutus Koivusaaren osayleiskaavasta
2.11.2012
Yhteenveto
Koivusaaren osayleiskaavassa ehdotetaan uutta 4000 asukkaan asuinaluetta, jonka keskuksena toimii moottoritieliittymä. Samaan aikaan on selvitetty Länsiväylän muuttamista kaduksi Koivusaaren itäpuolisella osuudella.
Koivusaaren osalta tätä selvitystä ei kuitenkaan ole tehty, vaan suunnitelmissa on kaikissa tapauksissa moottoritieliittymä keskellä uutta kaupunginosaa, metroaseman vieressä. Ehdotamme, että Koivusaaresta selvitetään myös vaihtoehto, jossa Länsiväylä muutetaan kaduksi ja eritasoliittymä korvataan risteyksellä.
Mikäli Länsiväylä päätetään säilyttää moottoritienä, ehdotamme, että Koivusaareen ei tehdä omaa liittymää, vaan henkilöautoliikenne ohjataan Lauttasaaren liittymän kautta.
Koivusaaren osayleiskaavaehdotus. Kaiken keskellä moottoritieliittymä.
Taustaa
Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston tavoitteena on joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden nostaminen yli 73 prosenttiin keskustaan suuntautuvassa aamuliikenteessä. Pyöräilyn kulkumuoto-osuus on tavoitteena nostaa 15 prosenttiin. Henkilöautoliikenteen kulkumuoto-osuutta on siis tavoitteena laskea noin kymmeneen prosenttiin aamuruuhkassa, ei nostaa.
Kuitenkin Koivusaaren uusi kaupunginosa on osayleiskaavassa suunniteltu moottoritieliittymän ympärille. Liittymä heikentää länsisuunnan pääpyöräreittiä merkittävästi ja myös hankaloittaa rakentamista metroaseman läheisyyteen sekä ympäristön viihtyisyyttä. Siten se on omiaan vähentämään julkisen liikenteen ja pyöräilyn kulkumuoto-osuutta.
Moottoritieliittymän kustannuksiksi on arvioitu 40 miljoonaa euroa. Sitä käyttäisi arvioiden mukaan noin 18 000 autoa vuorokaudessa, joista 4 000 matkalla Koivusaareen tai Koivusaaresta ja 14 000 Lauttasaareen tai Lauttasaaresta. Koivusaaren tuottama autoliikennemäärä on siis vähäinen, eikä tarvitse omaa liittymää moottoritielle. Ilman liittymää autoliikenteen määrä olisi luultavasti vielä alempi, koska metron suhteellinen houkuttelevuus kasvaisi.
Liittymä onkin nähtävä 40 miljoonan euron satsauksena autoliikenteen osuuden kasvattamiseen. Tämä ei ole kaupungin tavoitteiden mukaista. Koivusaari tulisi suunnitella siten, että liikenteen kulkumuoto-osuustavoitteet saavutetaan.
Koivusaaren autoliikennemäärät nyt suunnitellun osayleiskaavan mukaan
Länsibulevardi ja Koivusaari
Kaupunkisuunnitteluvirasto selvittää samaan aikaan Koivusaaren osayleiskaavan kanssa mahdollisuutta muuttaa Länsiväylä kaduksi Helsingin osuudella. Vastauksessa Ylikahrin aloitteeseen Kaupunginhallitus totesi, että selvitys tullaan tekemän ennen kuin Koivusaaren osayleiskaava tulee päätettäväksi.
Valitettavasti selvityksessä ei ollakaan huomioimassa Koivusaarta, joka olisi yksi kaduksi muuttamisen suurista hyötyjistä. Tämä on ristiriidassa Kaupunginhallituksen antaman vastauksen kanssa. Jotta mahdollisen kaduksi muuttamisen hyödyt voidaan kunnolla arvioida, niihin tulee sisällyttää myös Koivusaaren osuus Länsiväylästä ja siinä saavutettavat hyödyt, mikäli moottoritieliittymä voidaan korvata kadulla.
Pyöräyhteys
Länsiväylän vartta kulkee tärkeä, erityisesti työmatkapyöräilijöiden suosima pääpyöräreitti. Se on yksi HSL:n suunnittelemista pyöräilyn laatukäytävistä. Osayleiskaavassa nykyinen pohjoispuolen suora yhteys on korvattu mutkittelevalla reitillä, joka on näkemäalueiltaan mahdollisesti ongelmallinen ja sisältää ylimääräisiä korkeuseroja. Eteläpuolen pyöräreitti puuttuu osayleiskaavasta kokonaan.
Suunniteltu moottoritieliittymä siis heikentää pyöräyhteyttä merkittävästi. Tämä on jyrkästi kaupungin tavoitteiden vastaista.
Ehdotus
Ehdotamme selvitettäväksi vaihtoehtoa, jossa Länsiväylä muutetaan kaduksi Koivusaareen asti, ja Koivusaaren liikenne hoidetaan tasoristeyksellä. Tämä antaa huomattavasti nyt esiteltyä osayleiskaavaa paremmat mahdollisuudet Koivusaaren kehittämiseen osayleiskaavan tavoitteiden mukaisesti metroon tukeutuvaksi kaupunginosaksi.
Toissijaisesti ehdotamme selvitettäväksi myös vaihtoehtoa, jossa Koivusaareen ei rakenneta omaa liittymää, vaan autoliikenne hoidetaan Lauttasaaren liittymän kautta. Tällöin julkinen liikenne on monelle houkuttelevampi vaihtoehto autoiluun nähden, mikä tukee kaupungin kulkumuoto-osuustavoitteita.
Kummallakin tavalla vapautuu merkittävä määrä rakennusmaata, kaupunki säästää merkittävästi investoinnissa liittymään ja Koivusaaren asuinalue muuttuu toimivammaksi ja viihtyisämmäksi.
Alustavan ääntenlaskennan mukaan sain 1847 ääntä, ja olen siis ensi vuoden alusta lukien kaupunginvaltuuston jäsen. Se on kuntavaaleissa huomattavan hyvä tulos. Edelläni Helsingissä oli Vihreissä vain nykyisiä ja entisiä kansanedustajia, ja valtakunnallisesti olin kuudenneksi eniten ääniä saanut vihreä, kaikista puolueista sijalla 38.
Suurkiitokset kaikille äänestäneille 1847 helsinkiläiselle, kaikille vaalikampanjassa töitä tehneille ja kaikille neljällekymmenelle vaalikampanjaa rahallisesti tukeneelle.
Menestys ei johdu omasta osaamisestani tai erinomaisuudestani. Satun vaan tänään olemaan yksi niistä ihmisistä, joiden kautta nämä ideat kanavoituvat kaupungin päätöksentekoon. Lupaan tehdä parhaani seuraavan neljän vuoden aikana, jotta se myös näkyisi kaupungin toiminnassa.
Seuraavan neljän vuoden aikana:
Hämeentielle rakennetaan pyörätiet
Kaupungin datavarannot listataan ja mahdollisuuksien mukaan avataan
Helsingin päätöksentekoa avataan paremmin kuntalaisille
Rakentaminen kääntyy kaksi piirua kaupungin suuntaan.
Politiikka on joukkuepeliä, eikä oikeastaan mitään voi tehdä yksin. Edes mikään puolue yksin. Siksi en lupaa tämän enempää enkä konkreettisempaa. Nämä uskon saavani aikaiseksi, enemmänkin toivon. Palataan siihen lähipäivinä.
Vielä kerran kiitos kaikille blogin lukijoille ja kommentoijille, jne, jne, jne. Tehän tämän teitte, en minä.
Tässä on tuollaiset vaalit päällä. Olette saattaneet huomata. Siihen liittyen sitä tulee pohdittua, että ketä sitä äänestäisi. Ovatpa ihmiset jopa kyselleetkin suosituksia. Alla muutama huomio aiheesta.
1) valitse ensin puolue
Kuntavaalit ovat puoluevaalit, joten aluksi pitää valita puolue tai puolueet, jotka kelpaavat. Veikko Eranti kirjoittaa tästä hyvin, ja muutenkin antaa hyviä ohjeita. Täydennän hänen postausta tässä hiukan konkreettisemmilla ohjeilla.
2) Vaalikoneet mittaavat väärää asiaa.
Osa vaalikoneista on aika hyviä, toiset taas luokattoman huonoja. Mutta ne kaikki mittaavat väärää asiaa. Ei ole tärkeää, onko ehdokas täsmälleen samaa mieltä kanssasi, kunhan hän on suunnilleen samalla kannalla. Tärkeää on kykeneekö hän edistämään yhteistä asiaanne. Tätä olisi tietenkin vaikea mitata luotettavasti, mutta perstuntuma oikeasta suureesta on yleensä hyödyllisempi kuin eksakti tulos väärästä suureesta. Älä siis anna liikaa painoa koneille.
3) Kaveria kannattaa äänestää
Edellisen kohdan jatkeena, tutuista ihmisistä tietää heidän kykynsä ja intonsa saada muutoksia aikaan. Tätä informaatiota ei kannata heittää roskiin, koska senhän tulisi olla se tärkein valintaperuste. Siksi kelvollinen tuttu on usein hyvä valinta.
4) Taktikoidakin saa
Ääni menee puolueelle, mutta puolueen sisällä ehdokkaalle. Suurin merkitys yksittäisen ehdokkaan äänillä on läpipääsyn rajalla, jossa yksittäinen ääni voi ratkaista tilanteen.
Varman läpimenijän äänikään ei mene hukkaan, koska suuri äänimäärä antaa aina painoarvoa ja vaikutusvaltaa puolueessa. Ainakin jos ehdokas on suurempaa vaikutusvaltaa tavoittelemassa; eläkkeelle jo haikailevalle suuret äänimäärät voivat olla taakkakin. Sama koskee niitäkin, jotka tuskin menevät läpi. Enemmän ääniä saaneet saavat paremmin lautakuntapaikkoja, joissa kuitenkin se merkittävin työ tehdään.
Ensisijaisesti suosittelisin valitsemaan vakuuttavin ehdokas puolueesta, mutta jos löytyy useampia yhtä hyviä, taktikointiinkin voi ryhtyä.
Omaksi äänestysalgoritmikseni on vuosien varrella muotoutunut
Äänestän kaveria, jonka poliittista projektia haluan tukea
Sellaisen puuttuessa äänestän jotain fiksua Vihreää
Presidentinvaalien toisella kierroksella äänestän sitä joka ei ole Kokoomuksen tai Keskustan ehdokas. En halua Suomeen kuningasvaltaa.
Mutta siis nimiä….
Pitkän harkinnan jälkeen olen päätynyt pitämään parhaana ehdokkaana joka on tarjolla itseäni. Suosittelen itseäni Helsingissä siis muillekin. Ei haittaa vaikka olisit itse ehdolla, tai toisessa puolueessa. Voit silti äänestää minua! Asiat, joista puhun löytyvät blogia selaamalla, tivistelmä tässä.
Muissa kunnissa valinta riippuu siitä, mitkä ovat ne kysymykset joita haluaa painottaa. Olen eri yhteyksissä suositellut tutustumaan ainakin seuraaviin ehdokkaisiin:
Vantaalta suosittelen harkitsemaan Siru Kauppista, jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä ratikkaverkon kehittämiseksi. Turussa taas Ville-Veikko Mastomäki ajaa tiiviimmän kaupungin ja avoimuuden asiaa tarmolla.
Muiden kuntien – ja muiden puolueiden – osalta suosittelen seuraavia välineitä valintaan:
Tieteen ja teknologian vihreiden (viite) tiedepuolue-sivulla on listattu vihreitä ehdokkaita, jotka kannattavat tietoon perustuvaa politiikkaa.
Helsingin Polkupyöräilijöiden pyöräilymanifestin on allekirjoittanut 250 pyöräilyä kannattaavaa ehdokasta kaikista puolueista Helsingissä. Jos pyöräilyn edistäminen kiinnostaa, ehdokas on syytä rajata tästä joukosta.
Viimeisenä ohjeena: kannattaa muistaa se äänestäminen huomenna. äänestyspaikat oavt auki klo 10-20, ja oikean paikan löytää kotiin tulleesta lapusta tai täältä. Mukaan tarvitsee henkilöllisyystodistuksen, mutta ei muuta.
