Lähdetäänpä taas liikkeelle yhdestä lauseesta ja 12 metriä asian vierestä. Uusimman Kuukautisliitteen kansijutussa Leif Fagernäs sanoo ”Mutta meillä Suomessa on raskaan teollisuuden hallitsema elinkeinoelämä. Ei prosessiteollisuudessa voi hirveän joustavia työaikoja ajatella”. Että oikein raskaan teollisuuden hallitsema elinkeinoelämä, olisiko noin?
Raskaalle teollisuudelle ei ole mitään täsmällistä määritelmää. Yleensä raskaaksi teollisuudeksi mielletään sellaiset alat kuin laivanrakennus, paperituotanto ja kaikenlaisten isojen koneiden tekeminen. Vastaavasti kevyttä teollisuuutta on vaatteiden, huonekalujen ja kulutuselektroniikan tuotanto, ylipäänsä asiat joissa käytetään raaka-aineiden sijasta puolivalmisteita ja lopputuotteiden arvo per kilo on suuri.
Tällä jaottelulla suuri ja yhä suureneva osa teollisuudesta on itse asiassa kevyttä teollisuutta. Esimerkiksi matkapuhelinten kasaaminen (*) on selvästi kevyttä. Ja kaikessa tuotannossa erikoistutaan nopeaa tahtia, eli lähtökohtana on yhä harvemmalla yrityksellä raaka-aineet vaan sen sijaan puolivalmisteet.
Suomen bruttokansantuotteesta 25.1% syntyi teollisuudessa vuonna 2008. Tämän vuoden luku on pienempi, koska lama kuritti teollisuutta palveluita pahemmin. Palvelut muuten tuottivat 64.8%.
Raskasta ja kevyttä teollisuutta ei tilastoida erikseen, kun käsitteille ei ole täsmällisiä määritelmiä, mutta toimialajakaumasta voi katsoa suuntaviivoja. 2005, ennen lamaa, teollisuuden koko jalostusarvosta tuli 50% metsä-, kemian- metalli- ja konepajateollisuudesta, jotka edustavat nyt raskasta teollisuutta. Vastaavasti 40% tuli elintarvike-, tekstiili-, elektroniikka-, huonekalu- ja muusta teollisuudesta. Ryhmä muu teollisuus sisältää mm. sellaisia aloja kuin kustannus ja painotoiminta, kultasepäntuotteet sekä soitinten ja leikkikalujen valmistus. Selvää kevyttä teollisuutta siis. Puuttuva 10% on muuta kuin varsinaista teollisuutta, eli kaivostoimintaa (1%) ja sähkö-, kaasu- ja vesihuoltoa (9%), joka ei oikeastaan ole teollisuutta, vaan jonkinlainen yhdyskuntapalvelu.
0.5*25.1 eli 12.6% Suomen bruttokansantuotteesta syntyy raskaassa teollisuudessa. Maan 2 500 000 työllisestä työskentelee raskaassa teollisuudessa vajaat 240 tuhatta, eli 9.4%.
Entä missä syntyy uutta, tulevaisuuden liiketoimintaa? 2008 ensimmäisellä neljänneksellä, ennen kun lama alkoi vielä vaikuttaa, uusia työpaikkoja syntyi eniten rakentamiseen, joillekin kaupan aloille ja siivoukseen. Teollisuuden työpaikat vähenivät jo silloin. Uudet työpaikat eivät tietenkään ole sen parempia kuin vanhatkaan. Mutta ne ovat hyvä indikaattori siitä, missä on viriiliä, uutta arvoa luovaa yritystoimintaa, eli millä aloilla on merkitystä tulevaisuudessa.
Viennissä raskas teollisuus vielä jyrää. Suomen viennistä yli kaksi kolmannesta on teollisuutta ja ehkä vajaa puolet juuri raskasta teollisuutta. Viennin tilastointi on niin sotkuista, etten nyt yritäkään repiä tarkkoja lukuja mistään. Suomen palveluvienti on pohjoismaiden joukossa poikkeuksellisen alhaista, ehkä siksi, että siihen ei jakseta suhtautua minään oikeana vientinä.
Vastaus on siis ei. Näillä luvuilla ei kyllä voi sanoa, että elinkeinoelämä olisi raskaan teollisuuden hallitsema. Pikemminkin raskas teollisuus näyttää pahimmillaan kuihtuvalta reliikiltä, tai parhaassakin tapauksessa vanhalta lypsylehmältä, jota kannattaa lypsää vielä kun voi. Metsäteollisuuden viime vuoskymmenet ovat paraatiesimerkkinä tästä.
Mutta vaihdetaanpa näkökulmaa, ja mietitään mitä Fagernäsin voisikaan itse asiassa tarkoittaa. ”Elinkeinoelämä on raskaan teollisuuden hallitsemaa”, eli siis raskas teollisuus hallitsee elinkeinoelämää. Katsotaanpa.
Jos joku hallitsee elinkeinoelämää, niin Elinkeinoelämän keskusliitto (EK), joka omien sanojensa mukaan ”edustaa jäseniään elinkeino- ja työmarkkinapoliittisissa asioissa sekä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa”, ja jonka jäsenyritykset vastaavat 70% bruttokansantuotteen tuotannosta. Päätellen siitä, miten Suomen yrittäjien Eero Lehti jaksaa aina rähistä, EK:lla ilmeisesti todella on valtaa.
EK:n hallituksessa puhetta johtaa Rautaruukin Sakari Tamminen, ja viidestä varapuheenjohtajastakin kolme on raskaan teollisuuden miehiä (Metso, Metsäliitto, Sacotec). Järjestön edustajiston kokoonpanosta ei tietoa löydy ainakaan helposti netistä, mutta puheejohtajiston 4/6 ja hallituksen 11/20 ovat jo aika vaikuttavia lukuja.
EK syntyi 2005 kun Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto (TT) sekä Palvelutyönantajat (PT) yhdistyivät. TT oli nimenomaan raskaan teollisuuden etujärjestö. TT:n toimitusjohtaja Fagernäs nousi uuden EK:n johtoon, ja PT:n Arto Ojala joutui tyytymään viestintäjohtajan vakanssiin. Nyttemmin Ojala on Kemijärven kaupunginjohtaja.
En väitä tietäväni mitään liittojen sisäisistä suhmuroista, eikä EK niistä kauheasti puhu, mutta sellainen käsitys on muodostunut, että EK:ssa mennään isojen yritysten perinteisen teollisuuden ehdoilla, muut saavat sitten vikistä. Esimerkiksi käy vaikka kun Chef Wotkins lihatukku kieltäytyi liittymästä elintarvikealan työsulkuun keväällä.
Ja tuloksia syntyy. Kun paperitehtaiden puunhankinta näytti uhatulta, hallitus järjesti verovirityksen sitä tukemaan (no okei, samalla kyse oli myös kepun kannattajille rahan jakamisesta). Kun telakat eivät tahdo pärjätä kansainvälisessä kilpailussa, tukea löytyy. Ja kun Fagernäs sanoo maan päälehdessä, että meillä on raskaan teollisuuden hallitsema elinkeinoelämä, kenellekään ei tule mieleen väittää vastaan. Aika vahva asema alalle, joka tuottaa vain kahdeksasosan bruttokansantuottesta.
Että vastaus on siis kyllä. Meillä Suomessa taitaa tosiaan olla raskaan teollisuuden hallitsema elinkeinoelämä. Ei vaan ihan sillä tavalla kuin Fagernäs sen tarkoitti luettavaksi.
(*) Suomen suurimmassa yrityksessä eli Nokiassahan suurin osa Suomessa istuvista työntekijöistä tuottaa hallintopalveluita kansainväliselle konsernille, koodaa tai tekee tutkimusta. Noista vain koodauksen voi järkevästi laskea minkään sortin teollisuudeksi, ja se on taatusti kevyttä.
Siis vain 5% suomalaisista tekee oikeita töitä?!
Varo vaan, minäkin huomasin yksi päivä olevani tilastollisesti teollisuustyöntekijä. Eli kyllä ne edustettavat vaan haetaan vaikka uudelleenmäärittelemällä teollisuus.
Aiheesta: palveluiden/työn korkea verotus, teollisuussähkön erikoiskohtelu, valtiovarainministerin spontaani huoli ympäristöverouudistuksessa ettei vaan puuta mene uuniin, kohkaaminen kilpailukyvystä, rekoille rakennettu tieverkosto ilman mitään maksuja päinvastoin kuin esim. Yhdysvalloissa, kolme suurta puoluetta joista yksi kannatta teollisuustyöpaikkoja, toinen kannattaa raskasta teollisuutta koska se ei ole kaupungeissa, kolmas mitä vaan mitä EK sanoo… Ei, kuvittelet vaan.
kersa: joo, ja niistäkin alle puolet on varisnaisissa oikeissa töissä, eli paperiteollisuudessa. Ajatella, että tuo pieni joukko elättää meidät kaikki!
Teemu: olin minäkin (vienti)teollisuudessa vielä taannoin, mutta kevyellä puolella, eli tekemässä softaa jota sitten kaupattiin ulkomaille. Nykyään teen aika vastaavaa hommaa, mutta se on muuttunut palveluksi, koska softat omistaa asiakas eikä oma työnantaja. Tarinan opetus: se, että maailman saa jaettua kivoihin kategorioihin ei tarkoita, että siitä ymmärtäisi vielä mitään.
Otso, kiitoksia mielenkiintoisesta jutusta.
Yks kohta kuitenkin kiinnitti huomiota:
”Kun telakat eivät tahdo pärjätä kansainvälisessä
kilpailussa, tukea löytyy”
Suomalainen telakkateollisuus on de facto tietyilla alueilla maailmah ehdotonta kärkeä. Se että tilauksi siitä huolimatta ei tahdo helpolla löytyä johtuu-paitsi viimeisen parin vuoden suhdanteista- ensisijaisesti kilpailevien telakoiden ( Italia, Ransa, Saksa ) saamasta massiivisesta suorasta ja epäsuorasta telakkatuesta.
Valtion tukea telakoille ei siis järjestellä siksi että kotimainen laivanrakennusala olsi tehotonta, vaan siksi että kilpailijoiden saama valtion tuki on niin massiivista.
..edellisen postin typoja pahoitellen..
Allure of the Seasin luovutuksen jälkeen (10/2010)
maailman 12 suurimman matkustaja-aluksen joukossa on 10 Suomessa rakennettua alusta.
Kaksi listelle mahtuvaa muualla rakennettua alusta
(Cunard/QMII/ ja Norwegian Cruise Lines/Norewgian Dream, molemmat Chantiers de l’Atlantiqe, St.Nazaire ) ovat olleet vuositolkulla myöhässä, tuottaneen tolkuttomia tappioita sekä tilaajalle että rakentajalla ja poikineet prosessointia.
..kun taas Suomessa rakennetaan voitolla ja aikatalut alittaen.
Anonyymi: olihan se toki vähän ilkeästi sanottu suomalaisista telakoista. Mutta tarkkan itseäni lukemalla huomaan, että en toki sanonut miksi ne eivät pärjää kansainvälisesti ilman tukea. Ja aivan kuten sanot, epäilemättä siinä on kyse siitä, että kaikki muutkin antavat tukea telakoille, niin tuettoman on kovin vaikea pärjätä.
Tämä ei kuitenkaan muuta itse pointin osalta mitään: jos raskas teollisuus tarvitsee Suomessa tukea, valtio rientää kyllä hätiin. Toisinaan se tarve on paremmin perusteltu, ja toisinaan huonommin.
”Mutta tarkkan itseäni lukemalla huomaan, että en toki sanonut miksi ne eivät pärjää kansainvälisesti ilman tukea. ”
Et niin, siks mä täsmensin. nusnus. 😀
”Tämä ei kuitenkaan muuta itse pointin osalta mitään: jos raskas teollisuus tarvitsee Suomessa tukea, valtio rientää kyllä hätiin. Toisinaan se tarve on paremmin perusteltu, ja toisinaan huonommin.”
Mä olen tosta oikeestaan ihan samaa mieltä. Ja EK:n vaikutusvalta on aika.. no, mites nyt sanois, kiinostavaa. Tähän puoleen mulla ei tod oo mitään huomauttamista.
Mut kunhan nyt otin tän nimenomaisen asian esille siks että nimenomaan tolla alalla sille nyt luvatut tuet ( jotka suurimmaksi osaksi ovat sitäpaitsi rahoitustukea, ja aiheuttavat kustannuksia vain mikäli 1) tulee tilauksia ja 2) tilaaja ei selviydy velvoitteistaan ) ovat IMO sieltä parhaiten perusteltavissa olevasta päästä. Ja sen lisäks ala on suuri työllistäjä.
Mut tänään täältä tähän, palataan EK:n vaan.
..eikun vielä kerran- tarkistin tilastoja, ”nice to know”.
Tavaroiden vienti 2009 oli 44 mrd, palvelujen 15 mrd. Pelkästään ( 2009 luovutetun ) Oasis of the Seas:n kauppahinta oli aika tarkkaan 1 mrd, nyt lopuvuodesta on luovutuksessa toinen samanlainen.
Vaikka metsäteollisuuden asemaa ja vaikutusvaltaa voikin ihan aiheesta vähän kritisoida,eikä edes niin vähänkään, niin kyllä se silti on ihan kiva että joku tekee tollasiakin töitä. Ja tuleehan noista ihan mukavasti niitä vientitulojakin.
Huomaa toki, että tavaroiden vienti on laajempi kysymys kuin raskaan teollisuuden tuotteet, vaikka ne siitä pääosan muodostavatkin. Jos löysit jostain selkeän tilaston Suomen kokonaisviennistä, laita ihmeessä linkki. Kaikki tilstot mitä löysin kohtuullisella googlaamisella, olivat joko hiukan vanhoja tai epämääräisiä tai rajattu esim. vain tavaroihin (itse olen ainakin tehnyt softaa vientiin, joka on jonkin sortin teollisuutta kai, mutta ei tavaraa).
Mutta siis, viennistämme enemmistö on teollisuustuotteita, ja ehkä luokkaa puolet raskaan teollisuuden tuotteita. Mutta viennin merkitystä taloudessa usien liioitellaan. Emme me elä viennistä, vaan tekemällä (tai hankkimalla) niitä asioita joita tarvitsemme ja kulutamme. Viennin rooli on maksaa tuonti, ei sillä mitän sen suurempaa merkitystä ole. Jotkut tuontitavarat ovat toki välttämättömiä, ja useimmat muutkin aika kivoja, muttavaihtotase on ollut raskaasti plussalla jo kohta 20 vuotta. Koska niitä tavaroita oikein aletaan tuoda, joita varten se vienti on niin välttämätöntä?
”Emme me elä viennistä, vaan tekemällä (tai hankkimalla) niitä asioita joita tarvitsemme ja kulutamme.”
Jep. Miksi talouden rakenteet muuttuvat, ja kuka siitä hyötyy- mut tää menee sitten jo vähän EK:n vaikutusvallan (jos se oli aiheena?) ohi, niin että ehkä siitä sitten joskus toiste.
Sillävälin, Karl Polanyin ”Suuri Murros” on ihan kiinostava ”second opinion” tohon kysymykseen.
—
Tilastoja palvelujen viennistä ei kai pidä varsivaisesti kukaan, lukuunottamatta joidenkin erikoisalojen (ÄKT etc) omia organisaatioita.
Aineellisten hyödykkeiden tuonti ja vientihän tas löytyy Tullihallituksen sivuilta, ja IMO aika mallikelpoisesti vieläpä.
Noi ylempänä mainitut luvut oli repästy jus tullilta ja Wikistä toi palveluiden vienti. Sen lähteitä en tarkistanut.
terv,
sama anonym.