KIITOS 1997-2011

Tänään, kuultuani Stephen Elopin strategiajulkistuksen, olin pettynyt. Kuten varmasti kaikki muutkin suomen IT-insinöörit. Nokia oli meidät pettänyt. Pettänyt ne ylimitoitetut ja messiaaniset odotukset, joita koko 90-luvun nousukauden luoma sukupolveni oli siihen ladannut.

Kaikkihan tiedämme mitä käy Microsoftin kumppaneille. Ja Osakkeenomistajatkin tietävät, mikä arvo on yhtiöllä, joka ei hallitse ekosysteemiä, vaan ainoastaan tuottaa rautaa. Useimmat meistä uskoivat Meegoon, ja jotkut uiskoivat Symbianiinkin. Kaikki tuo usko tulevaan vedettiin tänään vessasta alas.

En kuitenkaan reagoinut riipasemalla kunnon kännejä, vaan vetäydyin pohtimaan tilannetta Nokian entisen johdon kanssa. Klassisen sikaripöydän ääressä, jäistä Pohjoissatamaa katsellessa totesimme, ettei nyt kannata ripotella tuhkaa päälleen tai polttaa barikkaadeja, vaan todeta tilanne ja katsoa eteenpäin.

Tietty jakso Suomen historiassa on nyt päättynyt. Siinä oli paljon hyvää, mutta sen oli aika viimein loppua.

Global domination

Älypuhelinten, tablettien, tietokoneiden, sovelluskauppojen ja sensellaisten uusilla (konvergoituneilla) markkinoilla asian ytimessä on hallinta. Ekosysteemin hallinta ja kuluttajien hallinta. Nokian vahvuus on aina ollut tehokas elektroniikan tuotanto ja myynti. Se on ihan eri peli.

Uutta kenttää hallitsevat Apple ja Google, haastajana Microsoft. Elektroniikkafirmalla joka yritti muuttua softafirmaksi ja sitten palvelufirmaksi eivät enää riittäneet rahkeet. Ei pystynyt, liian hapokasta. Viiden miljardin R&D-budjettia ei ylläpidetä pelkillä laitemyynnin madaltuvilla katteilla. Eikä omaa platformia ja tuotekauppaa kehitetä halvalla, ainakaan halvaantuneessa organisaatiossa jossa asiat juuttuvat sisäiseen politikointiin.

Jotain radikaalia pitää siis tehdä, etsiä uusia liittoja.

Apple ei Nokiaa halua. Steve ei ylipäänsä tee kenenkään kanssa yhteistyötä, se ei olisi stevemäistä.

Google taas on liian vahva. Nokia olisi sille vain yet another rautavalmistaja. Google on palvelufirma, joka ei tule koskaan sitoutumaan rautaan. Ja rautaahan Nokia on. Erityisasemaa ei olisi luvassa. Android-puhelinten tekeminen voisi olla ihan kannattavaa pikkubisnestä, mutta pientä, ja ylpeys ei anna myöten. Pakko olla vielä asiaa isoihin pöytiin.

Jäljelle jää Redmond. Siellä osataan solmia strategisia kumppanuuksia. Microsoftin kumppaneille käy toki aina huonosti, mutta se ei haittaa, jos olet itse Microsoft. Looginen lopputulos on, että Microsoft ostaa lopulta koko Nokian mobiilidivisioonakseen. Se on myös ainoa selitys, jonka kautta Elopin strategiassa on Nokian, eli sen omistajien, kannalta jotain järkeä. Jos kauppa tapahtuu vaikka hintaan 10€/osake, se on parasta mitä yrityksestä nyt voi enää saada.

Tämä on arvaus, mutta oikea semmoinen. 2012 loppuun mennessä Nokia julkistaa fuusion Microsoftiin; ehkä jo tänä vuonna.

Suomi ilman Nokiaa

Kyllähän kaikki ymmärrämme, ettei Suomen hyvinvointi voi pitkän päälle perustua siihen, että kiinalaiset tehdasduunarit ja intialaiset insinöörit ahertavat kolmessa vuorossa sen eteen, että juuri me saisimme särvintä leivälle. Se on korkeintaan tuulen tuoma hetken voitto – pitkän päälle työt täytyy tehdä itse.

Ja itse tekemiseen meillä on samat resurssit tänään kuin eilenkin. Jos Nokia irtisanoo tuhansia, se tarkoittaa tuhansia, jotka etsivät uusia tapoja olla hyödyksi. Nokian tähän maahan käytännössä luoma vahva IT-vientisektori pelasti meidät liian yksipuoliselta raskaalta teollisuudelta. Nyt on aika irtautua yhteen yhtiöön nojaavasta taloudesta. Suomen etu ei enää tarkoita samaa kuin minkään tietyn yhtiön etu, eikä lakeja enää säädetä Keilaniemessä.

Suo, kuokka ja kooderi

Suomen muutama tuhat Meego-kehittäjää vapautuu nyt muihin tehtäviin. Siinä joukossa on valtava määrä lahjakkaita ihmisiä, jotka kyllä löytävät itselleen paljon tekemistä. Luultavasti ensimmäinen täällä suunniteltu Android-puhelin julkaistaan vielä tänä vuonna. Ja sillä platformilla on tulevaisuutta. Saattaa myös olla, että turhan krääsänmyynti-orientoitunut IT-alamme alkaa avautua enemmän myös teknologian hyödyntämisen suuntaan. Siinä kun olemme toistaiseksi takapajula.

Myös Symbian-kooderien elämänlaatu paranee. Voin sanoa kokemuksesta, että kun siitä kerran päästää irti, ei kyllä tule ikävä. Kansan brutto-onnellisuus epäilemättä kasvaa.

Kiitos 1997 – 2011

Muistakaamme siis Nokiaa, joka kehitti helppokäyttöisiä kännyköitä jo 90-luvulla. Yritystä, joka toi samaan kuvaan Neuvostoliiton ja maailman ensimmäisen kännykkäpuhelun. Käsittämätöntä talousihmettä, joka pelasti meidän lamasta ja metsäteollisuuden banaanitasavallan ikeestä. Noita vuosia, jolloin IT-insinööri oli kansallinen sankari ja joka toisen nuoren toiveammatti. Kohottakaamme malja Nokialle, joka paransi kehitysmaiden köyhien elämää enemmän, kuin kaikki maailman kehitysapu yhteenlaskettuna.

Kaikesta siitä muusta sen sijaan ei nyt sanota mitään, sillä vainajista ei sovi puhua pahaa. Nyt ei ole aikaa vanhoille kaunoille, nyt on aika rakentaa uusi Suomi.

Paita saatavissa täältä

17 kommenttia artikkeliin ”KIITOS 1997-2011”

  1. Hyvin sanottu. Näen tämän isona uutena mahdollisuutena: jotenkin en voi uskoa, että Nokian kaltainen suuryritys oikeasti saisi henkilöstöstään irti todellisia innovaatioita. Uusi tilanne pakottaa ne pirun osaavat ihmiset oikeasti keksimään uusia, hienoja juttuja. Ja sieltä voikin sitten syntyä uusia nokioita tai spotifyitä.

  2. Androidin voitto olisi muuten Nokian etu, koska sitä myöten ohjelmistot tulisivat kehittymään vain avoimempaan suuntaan, ja iso raha pakenisi ohjelmistopuolelta laitepuolelle.

    Antti R.

  3. Hyvää analyysiä.Itse näen tämän muutoksen myös isona mahdollisuutena, etenkin koska ehkä ihmiset shokista selvittyään tajuavat että Suomi ei ole yhtä kuin Nokia.

    Suomessa on maan kokoon nähden valtavasti pienempiä firmoja, hyviä tekijöitä ja ennenkaikkea tekemisen meininki. Kyllä tämä tästä.

  4. Juuri näin Otso. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että nyt jos koskaan on tilaisuus Suomessakin tehdä uusia hienoja uusia innovaatioita, tuotteita ja palveluja, esimerkiksi läntisen naapurimme tapaan.

    Eiköhän irtisanottavien joukosta löydy joku, joka osaa tilata sopivan raudan Aasiasta ja joku, joka osaa tarvittavan ohjelmistointegraationkin tehdä. Ja niin edelleen. Jos siis tähän halua löytyy.

    Innovaatioiden edistämiseksi voi myös organisaation tehdä litteämmäksi ja nopeammin liikkuvaksi.

  5. Tästähän tuli suosittu. Tähän mennessä 1144 kävijää, 2 myytyä paitaa ja yksi työhakemus inboksissa. Lisäksi näppiksen N-kirjain hajosi korostaen historiallista siirtymää.

    Samaa mieltä monien kanssa tuosta, että tilanne on syytä nähdä myös mahdollisuutena. Nyt on hyvä hetki miettiä IT-alaa laajemminkin kuin vain yhden yrityksen tai tuotetyypin menestyksen kautta.

    Mikä ei tietenkään muuta sitä, että monelta menee työpaikka alta, verotulot tippuvat ja sitäpaitsi vituttaa. Mennesisyys vaan on se osa aikajatkumoa, joka ei muutu toivomalla.

    Antti R: olen tuota samaa kelaa joskus pyöritellyt itsekin vapaan koodin suhteen. Että tarkoittaako avoimen koodin (tai minkä tahansa rahatta liikkuvan IPR:n) menestys automaattisesti rahatalouden painopisteen siirtymistä perinteisempään tavaroiden valmistukseen.

    Ongelmakohtahan ei tässä ole niinkään se raha; jos tarvittava koodi/kirjat/musiikki/whatnot kerran saadaan tehtyä ilman rahaa, niin mitä väliä sillä rahalla on. Ongelma on rahan mukana kulkeva poliittinen valta ja painopiste.

    Scifiä lukemalla tuosta voisi postuloida kolme erilaista tulevaisuutta:
    1) Vingen ym. libertaristien malli, jossa fokus on fyysisessä tuotannossa ja resursseissa, ja IPR on kerran keksittynä aina jaossa, paitsi jos sitä piilotellaan.
    2) Kyberpunkissa yleinen maailma, jossa talous pyörii virtuaalisen sälän ympärillä, ja fyysiset asiat ovat toki relevantteja, mutta yleensä eivät keskiössä.
    3) Banksilainen tulevaisuus, jossa koko maailmankaikkeus on oikeastaan yhdet isot bileet. IPR on ilmaista, mutta fyysinenkin tavara on käytännössä niin halpaa tuottaa, että sekin on ilmaista.

    En ole aivan varma, onko tuo keksimmäinen malli realistinen pitkän päälle, vaikka sitähän meille kovasti koitetaan tuputtaa.

  6. Kuin olisin itse kirjoittanut,
    lisäksi myös omasta näppäimistöstäni irtosi N-kirjain, tosin jo 2 viikkoa sitten.

  7. Ongelman ydin on siinä että Noksu kehitti samaa laitetta aina uudelleen ja uudelleen. Insinööritaidonnäytettä paransi seuraava insinööri. Yliopistojen uusissa rahoitus- ja tukikuviossa on nähtävissä sama harha, humanisteille ei nähdä tilausta innovaatiossa. Renessanssi-ihmisiä on sen verran harvassa että näkemykselliseen tekemiseen tarvitaan melkoinen mixi. Nokialla kuluttajakäyttäymisen ja ostotapakäyttäytymisen ymmärrystä ei enää tarvita. Laitetta kehittää insinööri

  8. Matti Karin analyysi Nokiasta on ihan validi, mutta edellyttää aika pitkälle sitä että Nokian sisäiset prosessit ja organisaatiomalli muuttuu. Nykyisestä toimimattomasta matriisiorganisaatiosta toimivaan matriisi- tai linjaorganisaatioon on pitkä matka. Hesarin kuukausiliitteessä taannoin (olisiko ollut kesällä?) ollut juttu Nokiasta valotti aika hyvin sitä, miten suunnittelussa pyörii propelli, ratkaisussa ehdotetaan hienompaa ja samalla edukkaampaa mallia ja lopulta jossain helvetin hierarkiatasojen seitsemännellä tasolla joku lyttää idean.

  9. Joo, töitä riittää.

    Toinen juttu, se että raudassa on matalat katteet ei ole mitenkään itsestäänselvä asia (kts. IBM, Digital, Sun, EMC…), vaan riippuu teknologian tilasta eli ajasta. Jos rauta ei kehity niin siitä tulee kulutustavaraa, ja sama muuten koskee softaa.

    Mutta noin yleisesti, minulla on kolmen kohdan kansallinen IT-strategia:
    1) Ei tehdä paskaa.
    2) Tehdään jotain valmista.
    3) Tehdään jotain sellaista jonka tarpeellisuutta ei tarvitse selittää.

    Kohtaan yksi, nyttemmin etupäässä ostajapuolella vaikuttavana mun tuska on se että hyvää ei saa edes rahalla. Tarjoajia kyllä löytää ja hintatasokin on yleensä kohtuullinen, mutta kun paskaa saa ilmaiseksikin.

    Kohtaan kaksi. Inkrementalismia, prkl. Ja jotenkin epäilen että jos tähtäin on muodikkaasti ”ekosysteemi” niin sitä hinkataan vielä eksponentiaalisesdti pidempään ennen kuin ei synny mitään valmista.

    Kohtaan kolme esimerkki: Olen aina ajatellut että sitten kun minä olen vanha ja raihnainen koko mun elämä toimii kauko-ohjaimella. Kello käy, sovelluksia ei näy. Jos puhutaan kuluttajamarkkinoista, isoin IT-ala nyt ja jatkossa on ihan organisaatio ohjausjärjestelmät ja muut taustainfra.

    Helpotti. Anteeksi.

  10. Toivottavasti valtio tajuaa pitää näppinsä pois.

    Paras tapa tukea ”innovaatioita ja pienyritystoimintaa” olisi kopioida malli Israelista: lakkautetaan Tekes ja kaikki säästyneet fyrkat laitetaan siihen, että it-startupit ovat 5 ensimmäistä vuotta vapaita arvonlisäveroista.

  11. Kiskoin sen ns. hihasta.

    Alun perin paitaan piti tulla 3110:n kuva, ja 3110 julkaistiin vuonna 1997. Kuvaan kuitenki tuli 5110 tunnistettavamman hahmonsa takia.

    1997 on myös vuosi, jolloin nokian pörssikurssi lähti selvään nousuun.

    Suunnilleen noihin aikoihin ajoittuu se, kun Nokia lakkasi olemasta yksi entinen monialakonserni, joka yrittää nyt uutta aluetta ja alkoi olla se Nokia, jolla on lähes myyttinen merkitys lamsata toipumisen ja ikonina ja IT-talouden perustana. Lähes yhtä hyvin siihen olsi tosin voinut kirjoittaa 1998 tai 1996.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *