Tervetuloa

Tänä iltana joskus kahdeksan maissa syntyy maailman seitsemäs miljardis ihminen. Tai oikeastaan noin sadas miljardis, mutta seitsemäs miljardis nyt elävä. Tarkkaa syntymäpaikkaa ei tiedetä, mutta se on luultavasti jossain Afrikassa, tai sitten ihan missä tahansa.

Itse asiassa syntymäaikaakaan ei tiedetä kuin korkeintaan kuukausien tarkkuudella. YK:n laskelman mukaan se tapahtuu tänään, mutta USA:n tilastokeskuksen arviossa ihmisiä on vasta noin 6 972 000 000, ja tuo rajapyykki tulisi siis vastaan vasta joskus maaliskuussa.

Muistan vielä, kun lapsena puhuttiin viidestä miljardista ihmisestä, jotenkin se tuntuu edelleen oikealta nmerolta. Koulussa opetettu jää päähän, vaikka sittemmin vääräksi muuttuisikin (tai osoittautuisi). Kuuden miljardin rajapyykki meni melko huomaamatta ohi joskus vuostuhannen vaihteessa. Ja nyt sitten seitsemän. Seitsemän miljardia on aika monta ihmistä, 7 000 000 000 Muhammedia, Snehaa ja Xeitä. Jos me kaikki seisoisimme Sansibarin saarella seuraamassa Queenin keikkaa, täytyisi lava rakentaa mereen.

Mutta se ei ole mikään ongelma. Väestöräjähdystä ei nimittäin ole tapahtumassa.

Maailman väestön kasvu on jo poikennut eksponentiaaliselta käyrältä. Kun kasvu kolmesta kuuteen miljardiin vei 39 vuotta, tätä menoa tuplaus neljästä kahdeksaan vie jo 51 vuotta. Kasvu on hidastunut tasaisesti 60-luvulta asti, ja populaatio tasaantunee vuostuhannen puolivälissä jonnekin yhdeksän miljardin hujakoille. Peak child koettiin vuonna 1990, kun maailmassa syntyi 144 miljoonaa lasta; tänä vuonna enää 139 miljoonaa.

Väestön kaksinkertaistumiseen kuluva aika. Kuva Wikipedia

Vielä selvemmin väestöräjähdyksen tussahduksen näkee tarkkailemalla vaikkapa muslimimaiden lapsilukuja. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa normaali lapsiluku oli 50 luvulla noin 7, kun se nykyään on hiukan yli 2, mikä riittää juuri pitämään väestömäärän vakaana (jos ei lasketa siirtolaisuutta). Merkittävää roolia kehityksessä näyttelee ehkäisyn yleistyminen. Emme ole hukkumassa muslimivyöryn alle, ellemme ala kääntyä joukolla.

Syntyvyys eräissä muslimimaissa. Lähde: Population Resource Center

Ja vaikka väestö vielä kasvaakin, se ei oikeastaan aiheuta merkittäviä ympäristöongelmia kuin paikallisesti.

Jos lasketaan keskimääräinen luonnonvarojen kulutus(tai saastutus), ja kerrotaan se ihmisten määrällä, näyttää kasvu toki pahalta. Mutta todellisuudessa emme kuluta keskimääräisesti, vaan rikkain prosentti saa yli puolet tuloista ja rikkain 10% 85 prosenttia (arvioiden mukaan). Luonnonvarojen kulutus ja saastutus jakautuu vastaavassa suhteessa.

Sillä, paljonko köyhin 50% (tai 70% tai jopa 90%) lisääntyy ei ole juuri mitään vaikutusta luonnonvarojen kulutukseen tai hiilidioksidipäästöihin, koska heidän osuutensa niihin on mitätön. Ainoastaan sillä on väliä, paljonko enemmän rikkain 10% kuluttaa. Ja rikkaimman 10% hedelmällisyys tasaantui jo vuoskymmeniä sitten. Väestönkasvu ja globaalit ympäristöongelmat (*) eivät yksinkertaisesti liity kovin vahvasti toisiinsa.

Siis tervetuloa, 7 000 000 000. ihmisenalku. Tänne kyllä mahtuu vielä. Ja jos tulee täyttä, lähetämme sinut avaruuteen.

(*) Paikallisesti väestönkasvu toki on osatekijänä aavikoitumisessa, metsienhakkuussa, lajien tuhoutumisessa ja monissa muissa ongelmissa.

5 kommenttia artikkeliin ”Tervetuloa”

  1. 1) En tiedä, oliko tässä taustalla häivähdys ironiaa, mutta eihän ihmisten kulutustaso ole vakio. 🙂

    Jos olisimme arvioineet Intian tai Kiinan väestönkasvua 50 vuotta sitten nykyisillä mittareilla, ei niiden väestönkasvusta olisi ilmastonmuutoksen kannalta tarvinnut olla huolissaan.

    Nykyisin maassa on kuitenkin myös suuri määrä erittäin paljon kuluttavia, jotka ovat syntyneet köyhinä. Maita, joissa sekä väestön että päästöjen kasvu on ollut ripeää, ovat muun muassa Intia, Bangladesh ja Turkki. (Päästöt 1999-2007 +40 … +60 %, väestö n. 20 % tai vähän alle.)

    Muistan lukeneeni jostain väitteen, jonka mukaan kehitysmaiksi luokitelluissa maissa olisi jo yhtä paljon tosi paljon kuluttavia kuin länsimaissa, tuloerot vain olisivat isompia mutta väestöpohjakin isompi. Väitteeseen voinee suhtautua terveellä skeptisyydellä, mutta yhtä kaikki, pelkästään Kiinassa rikkaimpaan kymmenekseen kuuluu enemmän porukkaa kuin Euroopassa rikkaimpaan viidennekseen.

    Samalla tulotasolla kehitysmaissa taas tuotetaan tyypillisesti päästöjä kuin länsimaissa, koska infra on keskimäärin saastuttavampaa. Luonnonvarojen kulutuksen ja tulojen suhde ei nyt sentään ole ihan vakio. Se on vaikkapa Kazakstanissa aika paljon isompi kuin Suomessa tai Ruotsissa.

    2) Väestön kokonaismäärä reagoi elinolojen kasvuun kitkaisesti, päästöjen kokonaismäärä reagoi nopeasti sekä elinolojen että väestön kasvuun. Jos saamme Bangladeshissa kasvatettua elintasoa paljon nyt, se lisää päästöjä nyt+seuraavat vuosikymmenet, vaikka väestönkasvu hidastuukin. Jos *samaan aikaan* vähennämme väestönkasvua lisätoimilla vaikka promilleyksiköllä, päästöt vähenevät (perusuraan verrattuna).

    3) Esim. monissa khk-tilastoissa mitataan vain energiaperäisiä päästöjä. Väestönkasvu aiheuttaa erittäin köyhissäkin maissa merkittävää painetta metsien hävittämiseen. Otsonikatoa kiihdyttävien aineiden käyttö taas tuppaa kai nykyisin keskittymään nimenomaan kehitysmaihin.

    4) ”Globaaleista ympäristöongelmista” esim. ilmastonmuutos kiihdyttää aavikoitumista, nälkää, vesipulaa, tulvia, helleaaltoja, jne. Myös väestönkasvu kiihdyttää useita näistä ongelmista suoraan ja lisää niiden torjumiseen tarvittavia resursseja. Erityisen pahasti ilmastonmuutos koettelee juuri köyhiä maita. Pienempi väestö = ilmastonmuutos on pienempi ongelma.

    5) YK:n arvioissa tulevasta väestöstä on n. 1,6 miljardin hengen ero low- ja high-skenaarioiden välillä. Tai: vaikka väestönkasvu hidastuisikin ilman lisätoimia, hidastuminen voi olla nopeaa ja suurta tai hidasta ja pientä.

    6) Siitä olen toki samaa mieltä, että väestönkasvuun on turha suhtautua kauhistellen tai närkästyen tai heittää kädet ilmaan sen takia. Väestönkasvu liittyy ympäristö- ja sosiaalisiin ongelmiin, mutta meillä olisi ongelmia, vaikka väestön määrä olisi vakio. Päästöt voivat myös kasvaa, vaikka väestö pysyisi lähes vakiona. (Esim. Kazakhstanin päästöt n. +100 % v. 1999 jälkeen, väestö lähes vakio.)

    Olennaisempaa on keskittyä siihen, mitä väestönkasvulle sitten voidaan tehdä. Siihen taas vaikuttaa kyllä oikeasti useampi kuin yksi asia.

    Jos ajatellaan kahta vaihtoehtoa, joista toisessa laitetaan 1 mrd € köyhyyden ja imeväiskuolleisuuden vähentämiseen ja tyttöjen koulutustason parantamiseen, ja toisessa niihin laitetaan 950 M€ ja näiden *lisäksi* 50 M€ ehkäisyvälineiden saatavuuteen sekä perhesuunnittelupalveluihin, kummastakohan on tuloksena onnellisempi yhteiskunta?

    P.S. CAPTCHA: persett!

  2. Tuo loppupä oli toki vähän löysin rantein kirjoitettu. Minkä huomaa jos iitäkin, että ymmärsit väärin, mitä tarkoitin. En tarkoittanut rikkaimmalla kymmenellä prosentilla länsimaalaisia (joita taitaa olla muuten vähän enemmän, luokkaa 15%), vaan rikkainta kymmentä prosenttia. Osa siitä joukosta asuu eri kehitysmaissa, ja kuluttaa ihan yhtä paljon tai enemmänkin luonnonvaroja kuin tuloluokkatoverinsa lännessä.

    Kehitysmaiden ympäristöongelmista huomattava osuus perustuu joko länsimaisten tai paikallisen yläluokan kulutukseen. Eivät toki kaikki, mutta jos köyhimmän 50% määrä vaikkapa tulpaantuisi nykyisestä, rikkaiden märn pysyessä ennallaan, seuraukset olisivat mitättömiä verrattuna siihen, että rikkaimman 10% määrä kaksinkertaistuisi.

    Postauksen ydin, jonka itsekin sanoit suoraan, on että ympäristöongelmia ei voida palauttaa väestönkasvuun. Useimpien ympäristöongelmien ratkaisemisessa väestönkasvun hillintä ole lähelläkään tehokkaimpia toimia.

    Väestönkasvun taustalla on suurelta osin merkittäviä sosiaalisia ongelmia, jotka ansaitsevat ratkaisunsa ihan itsenäisestikin. Esim. puuttuva ehkäisymahdollisuus, epävarma vanhuuden turva, pakkoraskaudet,lapsikuolleisuus, jne. Jos ja kun nämä ongelmat helpottavat pikkuhiljaa, vähenee väestönkasvukin, koska eivät ihmiset yleensä halua tolkutonta määrää lapsia jos voivat vapaasti valita.

    Ja toki se väestönkasvun rauhottuminen helpottaa ympäristökysymyksiäkin osaltaan. Mutta ei kauhean suurelta osalta.

  3. Bartlettin luento on hyvä, mutta pointtini oli, että 1) se ekponentiaalinen kasvu vaikuttaisi jo loppuneen ja 2) ympäristöongelmia attribuoidaan väestönkasvun seurauksiksi enemmän, kuin itse asiassa on perusteita tehdä.

  4. Myös keskituloisten / rikkaiden kiinalaisten ja intialaisten määrä nousee voimakkaasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *