Kukaan ei ole diginatiivi

Suomessa elää uskomus, että 90-luvulla ja 2000-luvulla syntyneet osaavat käyttää tietotekniikkaa ikään kuin luonnostaan: Internetin ja kännyköiden keskellä kasvaneina he ovat ”diginatiiveja”, joille kaikki vanhemmille vaikea tekniikka onkin helppoa.

Uskomus on väärä. Oikeasti nuoret oppivativi sen ja vain sen, minkä kanssa ovat tekemisissä. WhatsAppin käytön älypuhelimessa oppii kun viestejä lähettää, ja Angry Birdsiä oppii pelaamaan pelaamalla. Mutta vaikkapa Excelin käyttö tai tekstin muokkaaminen eivät tulekaan samalla tavalla eteen. Tiedoston käsitekin jää vieraaksi pelkkää tablettia hakkaavalle, ja sellaisen lähettäminen sähköpostin liitteenä kuulostaa aika vaikealta.

Jos tietotekniikka näkyy nuorten elämässä vain viihteen roolissa, he oppivat kyllä viihdetekniikan käytön, mutta eivät niitä taitoja joita töissä ja opiskelussa tarvitaan. Niitä pitää opettaa, ja opettamista varten meillä on koululaitos.

Koululaitos ei vain tähän ole vielä ihan herännyt.

Diginatiivit
Eurostatin tuoreessa tutkimuksessa suomalaisnuorten tietotekniikkataidot ovat EU:n keskitasoa, vastaavat kuin Kreikassa tai Itävallassa. Muut Pohjoismaat menevät kaukana edellä.

Kouluissamme on kyllä laitteita. Toisessa tutkimuksessa selvisi, että suomalaisilla kasiluokkalaisilla oli käytössään tietotekniikkaa enemmän kuin saman ikäisillä missään muussa Euroopan maassa, mutta he käyttävät sitä vähemmän kuin muut: Euroopassa keskimäärin 53% kasiluokkalaisista käyttää koulun konetta viikottain ja huippumaa Tanskassa 70%. Suomalaisita kasiluokkalaisista 27% käyttää konetta opinnoissa viikottain, ja lähes kolmannes heistä ei ole vuoden aikana käyttänyt tietokonetta koulussa kertaakaan!

Suurin osa koululaisista joutuu elämään maailmassa, jossa tietotekniikka kuuluu vapaa-aikaan. Luokkaan tullessa avataan työkirjat ja suljetaan älypuhelimet. Tietotekniikalla ei ole mitään paikkaa valtakunnallisessa opetusohjelmassa, vaan opetuksen määrä ja jopa saatavuus riippuu kunnasta ja koulusta: toisille opetetaan tekstinkäsittelyä ala-asteella, toisille ensimmäistä kertaa yliopistolla.

Miksi kaunokirjoitusta opetetaan kaikille, mutta konekirjoitusta vain harvoille? Vain toinen niistä on taito, jota tarvitsevat oikeastaan kaikki. Onko ajatuksena, että lapset oppivat sen tärkeämmän kirjoitustaidon ikään kuin luonnostaan? Eivät muuten opi: itsekin olen kirjoittanut työkseni jo 14 vuotta, mutta edelleen kömpelösti ja virheitä tehden, koska en ylä-asteella valinnut vapaaehtoista konekirjoitusta.

Koululaitoksen tehtävä on opettaa lapsille perustaidot, joita nämä tulevat tarvitsemaan, vaikka eivät sitä lapsina vielä itse ymmärrä. Kuten konekirjoitus, tiedonhaku, kuvankäsittely ja taulukkolaskenta.
Virossa opetusohjelmaan kuuluu paitsi konekirjoitus, myös ohjelmointi. Ei siksi että kaikista tulisi koodereita, vaan koska ohjelmoinnin perusteiden ymmärrys on vastaavaa yleissivistystä kuin derivoinnin tai sijamuotojen osaaminen: kaikilla on hyvä olla käsitys niiden olemassaolosta. Ja kun työt automatisoituvat, yhä suurempi osa ikäluokasta tulee ohjelmoinnin ymmärrystä myös työssään tarvitsemaan.

Opetetaan toki Suomessakin ohjelmointia koululaisille, se vain tapahtuu koulujen ulkopuolella. Helsingin yliopisto pitää suosittuja ohjelmointikerhoja, ja useammassakin IT-yrityksessä työntekijät pitävät lapsille koodikerhoa. Linda Liukkaan lasten koodauskirja keräsi hetkessä 300 000 euroa rahoitusta, mikä vastaa 20% Suomen tämän vuoden kirjaviennistä.

Emme me kuitenkaan keskiaikaa elä. Suomen koulut ovat edelleen maailman parhaita, vaikka PISAssa tiputtiinkin 7. sijalle. Ja Suomi on edelleen yksi maailman johtavista tietotekniikan kehittäjistä, vaikka Nokia onkin myyty. Palataksemme kärkeen meidän pitää yhdistää maailman paras koululaitos ja maailman paras tietotekniikkaosaaminen. Nyt on siihen oikea aika, kun uutta opetussuunnitelmaa laaditaan vuodelle 2016.

Opetusministeri Kiurun sanoin, ”suomalainen opettaja pystyy kyllä mihin vain, jos vaan annamme välineet ja haasteen. Myös siirtymään digiaikaan.”

Olisiko aika antaa se haaste?

Julkaistu myös Tietoviikossa 12/2014
Teksti tullaan julkaisemaan myös kirjassani ”Kuinka tietoyhteiskunta korjataan”, jota voi ennakkorahoittaa tämän viikon loppuun saakka.

One thought on “Kukaan ei ole diginatiivi”

  1. Varmasti hyödyllistä opetella ohjelmoinnin alkeet, kuten myös osata jossian määrin päässä- sekä kynällä ja paperilla laskemista.

    Opetin aikoinani koulussa vähän tietotekniikkaa. Kysyin juniorilta, olisko minun syytä opetella ohjelmointia. – ”Kuule faija. Sinun tapauksessasi käytetty aika ei ole misään järkevässä suhteessa saatuun hyötyyn.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *