Mitä tapahtui estolain kanssa

Piraattinuorten puheenjohtaja Ahto Apajalahti haukkuu blogissaan tekijänoikeuslain viimeisintä muutosta ja yrittää sälyttää sen Vihreiden syyksi. Kyse on lähinnä mustamaalaamisesta vaalien alla, ns. FUD-taktiikasta (fear, uncertainty and doubts). Mutta juuri siksi kirjoitukseen onkin syytä vastata.

Olen koettanut perehtyä kyseiseen lakimuutokseen ja sen syntyhistoriaan. Tässä on selvinnyt seuraavat asiat

  1. Lakimuutos on huono
  2. Se ei ole ollenkaan niin merkittävä kuin Apajalahti antaa ymmärtää
  3. Se meni kaikilta netin vapaudesta kiinnostuneilta vähän ohi silmien
  4. Juuri siksi eduskuntaan tarvitaan ihmisiä, joita netin vapaus kiinnostaa

1) lakimuutos on tältä osin huono

Tekijänoikeuslain muutoksessa eduskunnassa eniten huomiota kiinnitettiin alkuperäisten tekijöiden ja teosten välittäjien välisiin kohtuuttomiin sopimusehtoihin. Tältä osin lakimuutos on hyvä, ja myös Vihreät on tukenut tätä muutosta. Effikin lausunnossaan kiitti sitä.

Huonoja sen sijaan ovat estomääräystä koskeva muutos (tekijänoikeslaki 60c-60f) ja nettitallennuspalveluita koskeva muutos (tekijänoikeuslaki 25-26) . Keskityn tässä ensinmainittuun.

Tekijänoikeuslain 60-pykälien muutoksen merkittävin kohta on uusi estomääräys (60e), jolla voidaan kieltää operaattoreita välittämästä liikennettä osoitteeseen, josta levitetään tekijänoikeuksia rikkovaa materiaalia, vaikka osoitteen haltija ja siis vastuullinen taho on tuntematon. Tähän Apajalahtikin osoittaa kritiikkinsä kärjen.

Muutos on ongelmallinen sananvapauden kannalta, koska se mahdollistaa jostain tietystä osoitteesta tulevan liikenteen sulkemisen kategorisesti ja ilman osoitettua rikosta. Hallituksen esityksessä pohditaan sananvapauden ja oikeuksienloukkauksen suhdetta asiassa:

”Perustelujen mukaan pääsyn estoa tai vaikeuttamista koskevat ankarat edellytykset. Kyseessä tulee olla verkkosivu, joka sisältää laajassa mitassa aineistoa, joka ilmiselvästi loukkaa tekijänoikeuksia. Tuomioistuimen on lisäksi tehtävä laaja arviointi eri intressien välillä. Määräys voidaan antaa vain, jos sitä tukevat näkökohdat painavat enemmän kuin sitä vastaan puhuvat näkökohdat. Tuomioistuimen tulee erityisesti kiinnittää huomiota sananvapauteen ja informaation suojaan.”

Itse olisin halunnut perustuslakivaliokunnan käsittelevän lakimuutoksen, joka tällä tavoin lippaa selvästi sananvapauden rajoja. Eduskunta kuitenkin katsoi toisin, ja vain sivistysvaliokunta sekä lakivaliokunta käsittelivät asian. Tästä lisää kohdassa 4.

2) muutos ei ole niin suuri

Käytännössä estomääräys ei ole kovin suuri muutos nykytilaan. Jo 2011 käräjäoikeus määräsi Elisan estämään pääsyn Piratebayn palvelimille nykyään voimassa olevan lain 60c pykälän perusteella. Hovioikeus piti päätöksen voimassa ja korkein oikeus ei antanut valituslupaa Elisalle. Tuomioistuimet ovat siis voineet määrätä sulkemaan liikenteen tuntemattoman tahon hallitsemalle sivulle tähänkin asti. Uudessa laissa esto on vain vuodeksi kerrallaan, kun tähän asti se on määrätty käytännössä ikuiseksi. Samalla blokattavaksi haettavat IP-osoitteet on yksilöitävä jo hakemuksessa, eikä vasta käsittelyssä.

Toisin kun Apajalahti väittää, estomääräystä ei voisi antaa vain tekijänoikeusjärjestön näkemyksen perusteella, vaan se vaatii tuomioistuimen perusteellista harkintaa ja painavat syyt. Hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan:

”On myös tärkeää huomata, että tuomioistuin antaisi määräyksen muulle kuin vaatimuksen vastapuolelle, eli välittäjälle tilanteessa, jossa ei vielä varmuudella tiedetä, että loukkaus on tapahtunut. Tämän vuoksi näyttökynnys määräyksen saamiseksi olisi tavanomaista korkeammalla. Kun kanne väitettyä loukkaajaa vastaan on nostettu, ratkaistaan asia lopullisesti varsinaisessa oikeudenkäynnissä. Tuntematonta loukkaajaa vastaan annettavan määräyksen osalta kynnys olisi vieläkin korkeammalla.”

Menettely ei myöskään ole olennaisesti kevyempi kuin tähänastinen menettely, vaan aivan vastaava oikeuskäsittely. Ja hallituksen esityksen mukaan siis vaatii vielä painavammat perusteet. Jos väitetty oikeuksien loukkaaja on tunnistettavissa ja haastettavissa oikeuteen, uusi laki myös edellyttää näin toimimaan. Estomääräys voidaan antaa vain, jos loukkaaja ei ole tunnistettavissa.

Toistan vielä, että tämä laki on mielestäni sananvapauden kannalta ongelmallinen. Ongelmallinen se oli kuitenkin jo ennen tätä lakimuutosta, eikä muutos ole kovin suuri. Apajalahden esittämä kuva laista ja sen muutoksesta ei vastaa todellisuutta.

3) Asia meni vähän kaikilta ohi, niin myös minulta

Tekijänoikeuslakia käsiteltiin eduskunnassa samassa hässäkässä kymmenien muiden viime hetken lakiesitysten kanssa, joista osa oli erittäin merkittäviä ja sai paljon huomiota, mm. Sote-uudistus, metropolilaki, opintoaikojen rajaus… Ei ole hyvää lainsäädäntötyötä käsitellä lakiesityksiä kiireessä, mutta niin luopuva eduskunta nyt joka tapauksessa teki. Kansanedustajien oli käytännössä pakko keskittyä asioihin, joiden kanssa erityisesti tekevät työtä tai joista heihin otetaan yhteyttä.

Vihreissä internetin säätelykysymyksiä on tällä kaudella pitänyt esillä erityisesti Oras Tynkkynen. Asian käsittelyn aikana häneen oli asiasta ottanut yhteyttä yhteensä 0 kansalaista.
Minäkin olisin voinut sanoa tästä Orakselle, tai Ville Niinistölle joka istui sivistysvaliokunnassa. Mutta en sanonut, koska en huomannut koko asiaa. Effi toimitti lakivaliokunnalle hyvän lausunnon ja vpj Tapani tarvainen puhui myös sivistysvaliokunnalle. Lausunnon työstön Effin aktivistilistalla osallistui kaksi ihmistä. Asia meni varmaan ohi silmien aika monelta muultakin.

Tähän lienee kaksi syytä: 1) asiaa käsiteltiin juuri Ville Oksasen äkillisen menehtymisen jälkeen, mikä ymmärrettävästi vähensi Effin mahdollisuuksia käsitellä asiaa ja 2) muutos ei ollut tärkeimpiä esillä olevia asioita. Huomattavasti suurempaa huomiota saivat muun muassa esitykset verkkovalvonnasta ja rahankeräyslain uudistus. Ne ovat minustakin selvästi merkittävämpiä periaatteellisia kysymyksiä kuin tämä muutos.

Eduskunnassa muutos hyväksyttiin yksimielisesti. Suurin osa kansanedustajista varmasti kannatti kohtuullisuuspykälien muutosta, ja nämä kaksi lähinnä lakia selkiyttävinä nähtyä muutosta menivät siinä sivussa. Tämä yksimielisyys asettaa myös hieman erikoiseen valoon Apajalahden vihjailut kuinka juuri Vihreät olisivat päätöksestä vastuussa

4) Eduskuntaan tarvitaan ihmisiä, joita netin vapaus kiinnostaa

Kaikki kansanedustajat eivät voi olla kaikkien asioiden asiantuntijoita. Käytännössä puolueiden kannat muotoutuvat sitä kautta, että kussakin puolueessa juuri tietystä asiasta kiinnostuneet ovat sen suhteen aktiivisia. Siksi jokaiseen puolueeseen pitäisi saada ihmisiä, jotka ymmärtävät netin toimintaa ja ovat kiinnostuneita siitä miten nettiä säädellään (esim. net neutrality, estolistat, verkkourkinta jne).

Tällä hetkelle eduskunnassa tämä osaaminen on todella ohutta.

2011 eduskuntavaaleissa ilkeästi sanottiin Piraattien suurimmaksi saavutukseksi tiputtaa Jyrki Kasvi. En aivan jaa tätä käsitystä, mutta Vihreitä mustamaalattiin silloin paljon, ja merkittävältä osin aiheetta. Apajalahden blogikirjoitus näyttäisi olevan samaa jatkumoa, jossa puolitotuuksia ja vihjeitä viljelemällä yritetään saada Vihreät näyttämään internettiä vihaavilta idiooteilta.

Vaalien alla toki poliittinen viestintä kiihtyy, mutta on silti valitettavaa, jos Piraatit keskittyvät estämään teknisesti sivistyneempien ehdokkaiden läpimenoa muissa puolueissa. Toivottavasti näin ei ole yleisemmin käymässä.

Jyrki Kasvi on jälleen ehdolla Uudellamaalla. Minä olen ehdolla Helsingissä. Muita hyviä ehdokkaita löytyy muun muassa Tieteen ja teknologian vihreiden vaalilehdestä.

9 kommenttia artikkeliin ”Mitä tapahtui estolain kanssa”

  1. ”Piraattinuorten puheenjohtaja Ahto Apajalahti haukkuu blogissaan tekijänoikeuslain viimeisintä muutosta ja yrittää sälyttää sen Vihreiden syyksi. Kyse on lähinnä mustamaalaamisesta vaalien alla, ns. FUD-taktiikasta (fear, uncertainty and doubts). ”

    En yritä kirjoituksessani sälyttää muutosta mitenkään vihreiden syyksi. Hallituksen syyhän se on, kun on kyse kerran hallituksen esityksestä. Ihmettelin vain, miksi edes vihreistä kukaan ei vastustanut lakia. Mainitsen myös perussuomalaiset ja kokoomuksen. Otsikossa mainitsen vihreät (muodossa vihreidenKIN), koska halusin erityisesti kiinnittää vihreiden huomiota tähän asiaan, mikä näemmä onnistui. Jos tekstistä tulee sellainen kuva, että yrittäisin sälyttää lakimuutoksen vihreiden syyksi, tämä kertoo ehkä huonosta omastatunnosta. Hyvä niin.

    ”Tekijänoikeuslain muutoksessa eduskunnassa eniten huomiota kiinnitettiin alkuperäisten tekijöiden ja teosten välittäjien välisiin kohtuuttomiin sopimusehtoihin. Tältä osin lakimuutos on hyvä, ja myös Vihreät on tukenut tätä muutosta.”

    Linkitän kirjoituksessani vähän erilaiseen näkemykseen: http://www.journalisti.fi/artikkelit/2014/14/luovan-tyn-tekijt-pettyivt-uuteen-tekijnoikeuslakiin/

    ”Käytännössä estomääräys ei ole kovin suuri muutos nykytilaan.”

    Mahdollisesti on, koska muutoksen tarkoitus on nimenomaan tehdä estomääräysten hankkiminen tekijänoikeusjärjestöille aiempaa helpommaksi. Eiväthän tekijänoikeusjärjestöt olisi muutosta ajaneet, jos pitäisivät sitä merkityksettömänä. Toki kritiikkini kohdistui myös koko estojärjestelmään ylipäänsä. Tämän lakimuutoksen vastustaminen olisi ollut samalla vastalause koko estojärjestelmälle, ja olisi mahdollistanut laajemmankin keskustelun aiheesta.

    ”Toisin kun Apajalahti väittää, estomääräystä ei voisi antaa vain tekijänoikeusjärjestön näkemyksen perusteella, vaan se vaatii tuomioistuimen perusteellista harkintaa ja painavat syyt.”

    Toteankin, että tuomioistuimen päätös tarvitaan, mutta kyllähän to-järjestöjen hakemukset tulevat käytännössä menemään läpi. Tuomioistuimet uskovat to-järjestöjen näkemykset ja hyväksyvät heidän linjansa siitä, mitkä ovat ”painavia syitä”. Mitä tulee ”kynnyksen korkeuteen”, kyse on tyypillisestä lakijargonista, jonka todellinen mekritys selviää vasta oikeuskäytännöstä. Ennustan, että käytäntö tulee vastaamaan tekijänoikeusjärjestöjen vaatimuksia täysin.

    ”Apajalahden esittämä kuva laista ja sen muutoksesta ei vastaa todellisuutta.”

    Okei, mutta myöskään Kivekkään esittämä kuva laista ja sen muutoksesta ei vastaa todellisuutta, koska todellisuus ilmenee vasta oikeuskäytännöstä lain tultua voimaan. Kirjoitukseni perustuu siihen, millaiseksi uskon käytännön asettuvan. Sinulla on ilmeisesti minua optimistisempi kuva Suomen oikeuslaitoksesta.

    ”3) Asia meni vähän kaikilta ohi, niin myös minulta”

    Sellaiset asiat menevät ohi, joiden seuraamista ei pidä erityisenä prioriteettina. Tämä kertoo taas siitä, etteivät nämä asiat loppujen lopuksi hirveästi kiinnosta vihreitä. Ville Oksanen viime kuukausinaan nimenomaan asiaa nosti esiin, ja kuten huomioit, Effi (kuten myös Piraattipuolue) antoivat asiasta lausunnon. Ei voi siis sanoa, että asia olisi mennyt ”vähän kaikilta ohi”.

    ”Apajalahden blogikirjoitus näyttäisi olevan samaa jatkumoa, jossa puolitotuuksia ja vihjeitä viljelemällä yritetään saada Vihreät näyttämään internettiä vihaavilta idiooteilta.”

    Joskus tulee kyllä kirjoitettua erityisesti vihreistä, koska se on ainoa eduskuntapuolue, jolta odottaa jotain hyvää näissä asioissa. Vihreät pyrkii esiintymään tietoyhteiskunta- ja ihmisoikeuspuolueena, joten toki erityisesti vihreät pitää pistää tilille silloin kun he eivät toimi tämän odotuksen mukaisesti. Tämän blogikirjoitukseni leipätekstissä mainitsen kuitenkin vihreät vain kerran ja siinäkin yhdessä muiden puolueiden kanssa. Tarkoitukseni ei ollut antaa sitä kuvaa, että nimenomaan vihreät olisi vastuussa laista, vaan todeta, että vihreätKÄÄN eivät lakia vastustaneet.

    ”–on silti valitettavaa, jos Piraatit keskittyvät estämään teknisesti sivistyneempien ehdokkaiden läpimenoa muissa puolueissa.”

    Juju on siinä, että me piraateissa emme usko, että vihreät alkaa kiinnittää näihin asioihin niiden ansaitsemaa huomiota ennen kuin eduskunnassa on piraatteja, jotka ovat aiheuttaneet vihreiden äänisaaliiseen sellaisen loven, että rupeaa sielläkin prioriteetit muuttumaan. Kirjoituksessani käsittelemäni lainmuutosprosessi osoittaa osaltaan sen, että näkemyksemme on perusteltu.

    1. Ahto, et voi nostaa yhtä puoluetta otsikkoon ja sitten vakavalla naamalla väittää ettei kirjoitusta ole suunnattu juuri sitä puoluetta vastaan. Totta kai se on. En voi toki nähdä pääsi sisään tai tietää miksi teet mitäkin, mutta väite ettei tarkoitus olisi nostaa juuri vihreitä tikun nokkaan on täysin epäuskottava.

      Kommenttisi lopussa itsekin näyttäisit esittävän kannan, että tarkoitus olisi juurikin viedä Vihreiltä ääniä ja siksi kyseenalaistaa nimenomaan Vihreiden toiminta.

  2. Tulkitsen ehkä väärin, mutta saan Apajalahden vastauksesta sen käsityksen, että hänen mielestään Suomessa tuomioistuimet haluavat noin *lähtökohtaisesti* innosta puhkuen langettaa kaikkia niitä tuomioita, joihin laki vain tarjoaa heille vähimmänkin mahdollisuuden – sanottiin laissa muualla mitä tahansa. Ei kai Suomen oikeusjärjestelmä nyt ihan noin toimi.

    Lakia tulkitessa tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki, mitä laissa sanotaan. Jos jonkin lain soveltamiselle annetaan ihan lakipykälän tasolla vaikkapa sellaisia edellytyksiä kuin välttämättömyys, kohtuuttomuuden välttäminen, kielto vaarantaa kolmannen osapuolen oikeuksia, väitetyn loukkaajan oikeudet, oikeuksien vakava vaarantaminen ja aineiston merkittävä levittäminen, näiden edellytysten on myös jollain tapaa perustellusti osoitettava täyttyvän. Jos ajatus on, että tuomioistuin voi laista sivuuttaa nämä seikat täysin mielivaltaisesti, miksi se ei voisi sivuuttaa mitä tahansa muuta kohtaa laista – vaikkapa itse keskeyttämismääräystä koskevan kohdan?

    Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä lakitekstin tulkintaa sitten täydentää mm. kaksi aineistoa silloin, kun tulkinta-apua tarvitaan: hallituksen esityksen perustelut ja perusoikeudet. Hallituksen esityksessä korostetaan menettelyn vaatimuksia ja perusoikeuksien turvaamista. Jos siitäkään ei vielä löydy apua, sitten katsotaan, mitä perustuslaissa sanotaan perusoikeuksista. Tällaiset perusasiat kuuluvat jokaisen tuomariksi päätyneen juristin koulutuksen alkuvaiheisiin.

    Näillä perusteilla minun on vaikea nähdä, miten olemassa olevien määräysmenettelyjen täsmentäminen ja laventaminen muodostuisivat Suomessa olennaiseksi ongelmaksi. Tämä ei toki tarkoita, että ne olisivat myöskään erityisen hyviä tai tehokkaita välineitä. Olen vain eri mieltä siitä, sopiiko tämä nimenomainen lain muutos erityisen hyväksi keihäänkärjeksi, jos tarkoitus on yrittää vakuuttaa merkittävää määrää suomalaisia siitä, että eduskunta tekee huonoja päätöksiä, joihin tarvitaan muutosta.

    ***

    Minulle on vieras sellainen ajattelutapa, jossa politiikan keskiössä on valppaasti vartioida aatteellisesti lähimpänä olevien toimijoiden toimintaa virheiden ja äänisaaliista löydettävän potentiaalisen loven varalta. Itse olen ajatellut, että eduskuntaan yleensä pyritään tekemään ja edistämään sellaisia päätöksiä, joiden uskotaan olevan Suomelle parhaaksi. Yksittäinen äänestäjä ja yksittäinen kansanedustajakin voi yleensä lähinnä töytäistä päätöksentekoa oikeaan suuntaan, koska demokratiassa pitää huomioida muidenkin ihmisten mielipiteet. Siksi historiankin valossa onnistuneimmat töytäykset näyttävät olleen sellaisia, joissa yritetään aktiivisesti etsiä *liittolaisia*. Nämä liittolaiset sitten yleensä valikoidaan niin läheltä kuin mistä niitä löytyy, mahdollisia vihollisia taas tarvittaessa vähän kauempaa.

  3. ”Tulkitsen ehkä väärin, mutta –.”

    Eivät joka asiassa. Tässä asiassa kyllä.

    ” Jos jonkin lain soveltamiselle annetaan ihan lakipykälän tasolla vaikkapa sellaisia edellytyksiä kuin välttämättömyys, kohtuuttomuuden välttäminen, –.”

    No, otetaan esimerkki. Lain mukaan tekijänoikeuksia rikkoneen maksettavaksi voidaan tuomita ”kohtuullinen hyvitys”. Tuomioistuimen mukaan ”kohtuullinen hyvitys” vertaisverkkopalvelun ylläpitämisestä kahden tavallisen yksityishenkilön maksettavaksi on 800 000 euroa. Kun sanaa ”kohtuullinen” on jo oikeuskäytännössä tulkittu näin, ymmärtänette miksi annan sanamuodoille sen arvon kuin annan?

    ”Minulle on vieras sellainen ajattelutapa, –.”

    Uhka äänten menettämisestä on se kieli, jota poliitikot ymmärtävät. Siksi syntyivät vihreät puolueet liikehdinnästä, jossa katsottiin, että ympäristöasioiden laiminlyönnissä ollaan menty sellaisen kriittisen pisteen yli, että ainoa vaihtoehto on perustaa kilpaileva puolue ja sitä kautta pyrkiä herättämään muut puolueet ja pakottaa ne ottamaan kantaa asioihin. Piraattien taustalla on vastaava logiikka. Kun piraatit nokittelevat vihreiden suuntaan tietoyhteiskunta- ja ihmisoikeusasioista, kyse ei ole sen kummemmasta kuin siinä, kun vihreät nokittelevat vaikkapa kokoomuksen suuntaan ilmastoasioista, kuten viime viikkoina on tapahtunut: http://www.hs.fi/politiikka/a1427258533690.

  4. Luin Apajalahden kirjoituksen kun sitä linkitettiin FB:ssä eikä siitä missään nimessä jäänyt mielikuvaksi, että erityisesti syytettiin Vihreitä tai yritettiin sälyttää muutosta heidän syyksi. Jaoin itsekin ko. kirjoituksen seinälläni ja mainitsin saatteena, että kukaan ei äänestänyt esitystä vastaan. Eli näkemykseni mukaan Kivekkään syytös ei mielestäni ole paikallaan. Ymmärrän toki, että se Kivekkään mielestä siltä tuntuu kun hän edustaa ko. puoluetta.

    Mielestäni on erittäin hyvä, että aiheesta kirjoitetaan ansiokkaita artikkeleita jotta monille (useimmille) eittämättä hankalat teknisluontoiset kysymykset saavat näkyvyyttä.

    (En toimi minkään puolueen riveissä tai puolesta.)

  5. Heikki Korpela aivan oikein toteaa, että ”Lakia tulkitessa tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki, mitä laissa sanotaan. Jos jonkin lain soveltamiselle annetaan ihan lakipykälän tasolla vaikkapa sellaisia edellytyksiä kuin välttämättömyys, kohtuuttomuuden välttäminen, kielto vaarantaa kolmannen osapuolen oikeuksia, väitetyn loukkaajan oikeudet, oikeuksien vakava vaarantaminen ja aineiston merkittävä levittäminen, näiden edellytysten on myös jollain tapaa perustellusti osoitettava täyttyvän.”

    On kuitenkin ilmeistä, etteivät edellytykset täyty ainakaan Pirate Bayn tapauksessa. Välttämättömyyttä, loukkaajan oikeuksia ja oikeuksien vaarantamisen merkittävyyttä tai toimenpiteiden kohtuutta ei harkittu lainkaan. Osa näistä periaatteista jopa mainitaan perusteissa, ja sitten ne jätetään täysin huomiotta.

    Kolmannen osapuolen, esimerkiksi minun, oikeuksia rikotaan, vaikka yleiskiellon lisäksi kolmansien oikeuksien osapuolten oikeuksia kielletään vielä erikseen tekijänoikeuslaissa rikkomasta.

    Lisäksi rikotaan vielä oikeudenkäymiskaaren kieltoa määrätä enempää kuin mitä on vaadittu.

    Kuulostaako tämä todella joltain muulta kuin siltä, että oikeudella on ollut tarve saada aikaan tuomio laista välittämättä?

  6. PirateBay-esto asetettiin vanhan lain mukaan, joten kannattanee lukea, mitkä edellytykset sille oli vanhassa laissa. Tuomioistuimilla on aina tulkintavaraa (ja ne tekevät myös vääriä päätöksiä, muutenhan mitään valitustuomioistuimia ei tarvittaisi), mutta laki asettaa tiukempia tai löysempiä rajoja sille tulkinnalle. Pointtini oli, että on aika vaikea nähdä, miten langettavaan tuomioon päätyvä tulkinta olisi ainakaan helpompaa nyt.

    Jos jokin poliittinen liike vakavissaan uskoo, että tuomioistuimet ovat noin *lähtökohtaisesti* aina heidän asiaansa vastaan riippumatta siitä, mitä laki sanoo, taitaa mennä tämä yhteiskunnan asioiden järjestäminen noin yleensä aika vaikeaksi. 🙂 Riittääkö minkään lain muuttaminen lainkaan, vai pitäisikö tuomioistuimetkin ehkä vaihtaa? 🙂

    Hyvityskäytännöt tekijänoikeusmateriaalia levitettäessä ovat kohtuuttomia, mutta niitähän tuomioistuimet ovat joutuneet nimenomaan ratkomaan paljon suppeamman säädännön varassa. Tulkintalinja olisi voinut alun perin muodostua toisenkin laiseksi, mutta tuomioistuinten pitää lähtökohtaisesti pyrkiä johdonmukaisuuteen. Nykyinen sinänsä kohtuuton käytäntö on muotoutunut jo useita vuosikymmeniä sitten. Jos hyvityksistä nyt nimenomaan pykälätasolla määrättäisiin, mitä kaikkea niissä tulee ottaa huomioon, olisivat tuomiotkin toki toisenlaisia. Itse kannattaisinkin nimenomaan hyvityksiä koskevien *säännösten* muuttamista semminkin, kun ei ole lähiaikoina poliittisessa näköpiirissä tilannetta, jossa hyvityksistä ja niitä koskevista tuomioista luovuttaisiin kokonaan – ihan riippumatta siitä, olisiko se tavoiteltavaa vai ei.

    ***

    Kokoomuksen energia- ja ilmastopolitiikka on erityisesti viime aikoina ollut keskimäärin hyvin kaukana vihreiden ilmastopolitiikasta; vain Perussuomalaisten voi sanoa olleen eduskuntapuolueista kauempana. Eroja on sellaisessa tilanteessa mielekästä korostaa. Yleensä sillä pyritään ennen muuta korostamaan ja kirkastamaan kansalaisten silmissä sitä omaa linjaa vertaamalla sitä *johonkin aivan toisenlaiseen mielipiteeseen*, argumentoimalla oman mielipiteen puolesta ja vastakkaista vastaan. Vähäisempien mielipide-erojen korostamisesta ei yleensä ole vastaavaa hyötyä, ellei niitä erikseen pyri liioittelemaan.

    Enemmän harkintaa kannattanee käyttää silloin, kun lähtee arvioimaan koko eduskunnan toimintaa ja päättää siltä pohjalta nostaa otsikkoon sen puolueen, joka on keskimäärin kaikkein *vähiten* eri mieltä asiasta. Noin vertailun vuoksi laitavasemmistolaisilla puolueilla on ollut tässä suhteessa kunniakkaat perinteet löytää aatteellisesti epäpuhtaat viholliset mieluiten vaikka omasta puolueesta. (Suomessa on useita kommunistisia työväenpuolueita, Britanniassa ainakin joitain kymmeniä.) Se on saattanut näkökulmasta riippuen kyllä olla Suomen etu, mutta ei välttämättä näiden liikkeiden ja niiden ajamien asioiden etu.

    Se, että vihreät reagoi kirjoitukseen, jonka otsikossa mainitaan vihreät, ei ole vielä itsessään kovin vankka osoitus siitä, miten oikeassa kirjoitus oli. Jos minä julkaisisin kirjoituksen, jonka otsikossa mainitaan violetti puolue, saattaa olla, että violetin puolueen edustaja vastaisi siihen yksinkertaisesti korjatakseen vääriä käsityksiä eikä esimerkiksi siksi, että häneen kolahti erityisen pureva kalikka.

  7. Syyllisiä lain läpimenoon ovat juuri tasan ja tarkkaan ne kansanedustajat, jotka lain hyväksymistä äänestyksessä kannattivat. Kaiken maailman tekosyyt ovat vain niitä, tekosyitä.

  8. Osoitettiin vihreitä sormella tai ei, niin heitä pitäisikin osoittaa sormella tässäkohtaa.
    Hehän väittävät olevansa jotenkin valveutunut puolue tietoyhteiskunta-asioissa ja jopa jotkut sanovat, ettei piraatteja tarvita, koska kyllä esim. vihreät ovat kartalla.

    Oli tämän erehdyksen takana välinpitämättömyys, korruptoituneisuus, tai ”kiire”, niin vihreiden olisi luullut välittävän tai kykenevän. Tulee mieleen vanha sanonta: ”Kun alat selittää, olet jo hävinnyt”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *