Sosiaaliturvamme rakentaa luokkayhteiskuntaa

Luokkaerot lähes katosivat Suomesta 1900-luvun mittaan, mutta ovat viime vuosikymmeninä tehneet paluuta. Se ei ole sattumaa, eikä historian vääjäämätön laki. Se johtuu ainakin osin siitä, että sosiaaliturvamme tuottaa luokkaeroja.

Luokkaerot ovat eri asia kuin tuloerojen kasvu, vaikka ilmiöt liittyvätkin yhteen. Tuloerot eivät itsessään johda luokkayhteiskunnan syntyyn:jos jokaisella, tuloista riippumatta, on tosiasiallisesti samat mahdollisuudet, ja ihmiset aidosti liikkuvat sosiaalisella asteikolla, ei kyse ole luokkayhteiskunnasta. Mikäli tuloerojen kasvaessa liikkuvuus luokkien välillä vähenee (kuten se näyttäisi ehkä tekevän), on luokkayhteiskunta syntymässä.

Luokkayhteiskunta on sitä, että ihmiset luokitellaan eri luokkiin, ja heidän odotetaan käyttäytyvän luokkansa mukaisesti — odotukset, vaatimukset ja mahdollisuudet ovat eri luokissa erilaiset. Ja täsmälleen tällaista eriytymistä yhteiskunnan tukijärjestelmät meillä rakentavat.

Suomessa on kaksi asumisen tukijärjestelmää, meillä on kaksi työttömyysturvaa ja kaksi rinnakkaista terveydenhuollon järjestelmää. Niissä ihmiset jaetaan kahteen luokkaan, raadollisesti sanottuna niihin jotka pärjäävät, ja niihin jotka eivät pärjää. Ja järjestelmät pyrkivät pitämään ihmiset siinä luokassa johon he ovat päätyneet, estämään siirtymistä luokasta toiseen.

Käyn seuraavaksi läpi kunkin näistä järjestelmistä, ja sitä miten ne luovat ja vahvistavat ihmisten jakoa eri luokkiin.

Kaikkein halvin asumismuoto, eli velaton omistusasunto on saatu tasaisesti kaikkien tuloluokkien saataville, paitsi köyhimmän kymmenyksen. Muihin tuloluokkiin kuuluvista noin 40% omistaa velattoman asunnon, köyhimmistä 15%.
Kaikkein halvin asumismuoto, eli velaton omistusasunto on saatu tasaisesti kaikkien tuloluokkien saataville, paitsi köyhimmän kymmenyksen. Muihin tuloluokkiin kuuluvista noin 40% omistaa velattoman asunnon, köyhimmistä 15%. Lähde Tilastokeskus.

Asumisen tuet

Asumisen tukijärjestelmä sisältä kaksi eri luokkaa: säännöllisiä tuloja saava saa tukea asunnon omistamiseen (myyntitulon verottomuus, koron verovähennys ja laskennallisesti asumistulon verottomuus) mutta ei vuokralla asumiseen.Monet säännöllisiä tuloja saava ostaisivat oman asunnon ilmankin näitä tukimuotoja, mutta tuet lisäävät tätä.

Satunnaisilla tuloilla ja avustuksilla elävä taas saa erilaisia tukia vuokralla asumiseen (asumistuki, opintotuen asumislisä, toimeentulotuen asunto-osuus), mutta paljon hankalammin tai huonommin oman asunnon maksamiseen.(*) Moni epävarmoilla tuloilla elävä jättäisi oman asunnon hankkimatta muutenkin, mutta tukien ohjausvaikutus vähentää moista riskinottoa entisestään.

Käytännössä kaikkien asumista tuetaan. Ja ongelman ydin ei ole tarkoissa summissa, vaan siinä, että tukijärjestelmä ohjaa asumisvalintoja polarisoitumaan: se ohjaa hyväosaisia asumaan omistusasunnoissa niin, että itsensä elättävä aikuinen ihminen joka asuu vuokralla alkaa olla harvinaisuus, ja se ohjaa heikompiosaisia vuokra-asumiseen niin, että omistusasunto on sosiaalitoimen luukulla yllättävä poikkeus.

Samalla elinpiirit ja talot joissa asutaan eriytyvät. Siksi monelle (etenkin hieman pumpulissa kasvaneelle) hyväosaiselle vuokra-asunnot ja kunnan vuokratalot tarkoittavat ”niitä”, toisia, jotka tuodaan jostain tänne häiritsemään meidän hyvämaineista asuinaluettamme. Kun ei välttämättä tunneta ketään joka asuisi vuokralla.

Asumisen tukijärjestelmämme aktiivisesti eriyttää ihmisiä eri luokkiin, eli rakentaa luokkayhteiskuntaa.

(*) tukia saa kyllä omistusasuntoonkin, mutta huonommin. Opintotuen asumislisää ei saa omistusasuntoon lainkaan. Toimeentulotuen asumiskuluissa lasketaan yhtiövastike ja korko, mutta ei lainanlyhennystä, joka tulottoman ja varattoman asukkaan kuitenkin on pakko maksaa. Asumistukea omistusasuja saa vastikkeeseen ym. ja viiteenkymmeneenviiteen prosenttiin koroista.

Vähätuloisin 30% saa tukea lähinnä vuokralla asumiseen, hyvätuloisin 50% lähinnä asunnon omistamiseen. Asumiskustannusten osuus kuluista on vähätuloisilla suurempi, ja vuokralla asuminen on (osin tuista johtuen) kalliimpaa.
Vähätuloisin 30% saa tukea lähinnä vuokralla asumiseen, hyvätuloisin 50% lähinnä asunnon omistamiseen. Asumiskustannusten osuus kuluista on vähätuloisilla suurempi, ja vuokralla asuminen on (osin tuista johtuen) kalliimpaa. Lähde Tilastokeskus.

Työttömyysturva

Työttömyysturvamme on kaksiosainen: ansiosidonnainen turva niille, joilla on ollut riittävän pitkä työsuhde sekä työttömyyskassan jäsenyys, työmarkkinatuki muille.

Ansiosidonnainen työttömyysturvan suuruus lasketaan palkasta ja se on yleensä olennaisesti työmarkkinatukea suurempi. Ajatus on, ettei tulotaso työsuhteiden välissä tipahtaisi liian jyrkästi: ansiosidonnainen muodostaa sillan työsuhteesta toiseen ja ehkäisee riskiä pudota köyhyyteen — siis alempaan luokkaan.

Ansiosidonnaista saadakseen täytyy olla työttömyyskassan jäsen ja täyttää työssäoloehto:

”olet ollut palkkatyössä vähintään 26 viikkoa (noin 6 kk) työttömyyttä edeltäneiden 28 kuukauden aikana (= tarkastelujakso) ja työaikasi on ollut vähintään 18 tuntia viikossa ja kokoaikatyön palkkasi on ollut alan työehtosopimuksen mukainen, tai jos työehtosopimusta ei ole, vähintään 1164,75 e/kk”.

Kassan jäsenyysvaatimusta kritisoidaan, koska kassat maksavat vain [x2] 5,5 prosenttia ansiosidonnaisesta. Tämä on tietysti periaatteessa väärin, mutta ei järjestelmän suurin ongelma.

Paljon suurempi ongelma on työssäoloehto, johon kelpaavat vain vähintään 18 työtunnin viikot. Freelancereiden palkkioperustaiset sopimukset ja sivutoiminen yrittäjyys eivät kelpaa ollenkaan, eikä opintojen aikainen työssäkäyntikään aina. Ansiosidonnainen on suunniteltu vakituisessa perinteisessä työssä käyville, ja muut jäävät helposti sen ulkopuolelle.

Työmarkkinatuki ei riipu aiemmista tuloista, mutta kyllä perheen koosta ja joskus vanhempien tuloista. Sen keskimääräinen suuruus on 705 euroa kuussa, nettona 564 euroa.

Suurin osa työmarkkinatuen saajista saa myös toimeentulotukea tai asumistukea. Kussakin kolmessa tuessa on erilaiset ehdot ja myöntämisperusteet, ja niitä käsittelee kaksi eri viranomaista – Kela ja kunnan sosiaalitoimi.

Erityinen ongelma on satunnaisten työtulojen vaikutus. Jos edellä mainittujen tukien saaja tekee vaikka työkeikan ja ansaitsee muutamia satasia rahaa, niin

  1. Tukia leikataan siten, että 70–100% palkasta hukkuu tukien pienenemiseen.
  2. Seuraavan kuun tuet lasketaan uudelleen, ja saattavat hyvinkin myöhästyä.

Työmarkkinatuen päätösten pitäisi tulla viikossa, mutta kuukausienkin käsittelyajoista puhutaan. Toimeentulotuen käsittelyajan pitäisi olla seitsemän arkipäivää, tai kiireellisissä tapauksissa heti, mutta toisinaan se viekin jopa kuukauden. Ja jos hakemusta pitää korjata tai täydentää, alkaa ajan lasku alusta. Ja monimutkaisessa hakuprosessissa täydennettävää usien löytyy.

Pitkät käsittelyajat ja epäselvät säännöt tuottavat turvattomuutta, joka johtaa lamaantumiseen. Kun ei tiedä milloin ja miten satunnaiset työkeikat vaikuttavat tukiin, on varmin ratkaisu olla ottamatta riskiä ollenkaan.

Työttömyysturvaan lisättiin viime vuonna 300 euron ”suojaosa”, eli alle 300 euron ansiot eivät leikkaa tukea. Samanlaista suojaosaa ei kuitenkaan ole vielä asumistuessa, toimeentulotukeen sitä ei ole tulossa ollenkaan. Tämän takia suojaosasta hyötyvätkin etenkin ansiosidonnaisen päivärahan saajat. Lisäksi suojaosa ei suinkaan aina toimi kuten tarkoitettu.

Käytännössä siis pienestä työkeikasta saa rahaa käteen korkeintaan kolmanneksen palkasta, ehkä ei mitään. Ja seuraavassa kuussa ei välttämättä saa normaaleja tulojaan.

Toimeentulotuen saaminen edellyttää myös, että hakijalla ei saa olla säästöjä ( ne on ensin käytettävä elämiseen). Eli kun työnteko saattaa viivästyttää seuraavan kuun palkkaa, tähän viiveeseen ei saa varautua. Juuri ne ihmiset, jotka eniten tarvitsisivat [b8] vararahastoa tilillään, eivät sitä saa kartuttaa.

Perusturvamme tuet – erityisesti toimeentulotuki – synnyttävät loukun, joka on kuin rakennettu estämään näille tuille kerran joutunutta pääsemään sieltä pois. Työn tekemisestä on tehty kannattamatonta ja riskaapelia. Sosiaaliturvan pitäisi kannustaa ihmisiä töihin, mutta se tekee juuri päin vastoin.

Ansiosidonnainen turva ja perusturva rakentavat yhdessä rajan, jonka yläpuolella olevat pyritään pitämään yläpuolella ja alapuolella olevat alapuolella. Ne siis rakentavat luokkayhteiskuntaa.

Verotuksen ja tukien yhteisvaikutuksessa luokkaero tulee hyvin näkyviin: on se luokka, joka maksaa jokaisesta ansaitsemastaan lisäeurosta 65--85% takaisin, ja on n parempiosaisten luokka, joka maksaa on 35--55%. Vasemmassa reunassa näkyvä piikki on yllä keskusteltu 300 euron suojaosa. Kuvan lähde on vihreiden perustulomallin simulaatiot. Tässä simulaatiossa käytetty malli ei merkittävästi muuta efektiivisen marginaaliveron luokkaluonnetta.
Verotuksen ja tukien yhteisvaikutuksessa luokkaero tulee hyvin näkyviin: on se luokka, joka maksaa jokaisesta ansaitsemastaan lisäeurosta 65–90% takaisin, ja on parempiosaisten luokka, joka maksaa on 35–55%. Vasemmassa reunassa näkyvä piikki on yllä keskusteltu 300 euron suojaosa.
Kuvan lähde on vihreiden perustulomallin simulaatiot. Tässä simulaatiossa käytetty malli ei merkittävästi muuta efektiivisen marginaaliveron luokkaluonnetta (huom: tämä ei ole vihreiden lopullinen ehdotus, vaan välimalli jota korjattiin sittemmin).
Efektiivinen marginaalivero esimerkkiperheen tapauksessa. Tässäkin kuvassa näkyy luokka, joka maksaa 55-100% efektiivistä marginaaliveroa ja toinen joka maksaa 40-50%. Kuva tutkimuksesta ”Työnteon taloudelliset kannustimet”

 

Terveydenhuolto

Perusterveydenhoitomme perustuu kahteen rinnakkaiseen järjestelmään. Säännöllisessä työssä käyvillä on työterveyshuolto, muut käyvät terveyskeskuksessa.

Kummastakin saa likimain samat palvelut ja vastaavat lähetteet erikoissairaanhoitoon, milloin tarpeen. Mutta terveyskeskukseen jono on jopa kuusi viikkoa kun työterveyshuoltoon pääsee parhaimmillaan 24/7 muutamissa tunneissa. Lisäksi terveyskeskuksessa käynnistä pitää maksaa terveyskeskusmaksu.

Työterveyshuolto perustuu työnantajan tekemään sopimukseen terveysyrityksen kanssa. Laki velvoittaa sellaisen tekemään, mutta käytännössä kaikki työnantajat tarjoavat terveyspalveluita selvästi laajemmin kuin laki vaatii. Ja vaikka työnantaja tarjoaa palvelut, se ei kuitenkaan maksa niistä kuin noin puolet. Loput maksaa yhteiskunta.

Käytännössä ihmiset siis jaetaan terveyspalveluissa kahteen luokkaan: niihin jotka saavat palvelua nopeasti ja maksutta, ja niihin jotka joutuvat odottamaan pidempään ja maksavat palvelustaan. Ei varmaan tule yllätyksenä, että ensimmäinen ryhmä on terveempi kuin toinen? Siihen valikoituu alkujaankin terveempiä, koska sairaat ovat huonommin työkykyisiä. Mutta palveluiden ero myös ylläpitää tätä terveyseroa. Heikko terveys on merkittävä syrjäytymisriski. Kun terveyssyistä moni työ on mahdoton, tai on paljon sairaslomilla, jää selvästi helpommin työttömäksi. Ja erityisesti mielenterveysongelmat (yleisin työkyvyttömyyseläkkeen syy) hankaloittavat työn hakemista huomattavasti.

Yksi ääriesimerkki on pääsy Kelan tukemaan kuntouttavaan psykoterapiaan. Saadakseen tuen, pitää terveyskeskukseen ensin saada ei-akuutti aika lääkärille (viikkoja, kuukausia) ja lääkäriltä lähete psykiatrille (viikkoja, kuukausia) sitten useampi tapaaminen psykiatrin kanssa (kuukausia) ja lausunto kelaa varten. Prosessi vie helposti vuoden. Työterveyshuollosta psykiatrille voi päästä samana päivänä, ja lausunnon saa suunnilleen laissa säädetyssä minimajassa, kolmessa kuukaudessa. Masentuneelle ihan normaalitkin asiat ovat vaikeita, vuoden byrokratiarumba pitää monet poissa hoidon piiristä, ja ilman Kelan tukea monivuotiseen terapiaan on vain harvalla varaa.

Terveydenhuollon kaksiosainen järjestelmä jakaa ihmiset kahteen luokkaan: niihin joilla on työterveyshuolto ja niihin joilla ei. Ensimmäiset pyritään pitämään työkykyisinä ja siis omassa luokassaan, jälkimmäisiä ei ainakaan auteta pääsemän työterveyshuollon piiriin, vaan heille tarjotut jonotusajat ovat omiaan myös pitämään heidät poissa työelämästä.

Yhteenveto

Jokaisessa näistä tarkasteluista – asumisessa, terveydenhuollossa ja sosiaaliturvassa — luokkien raja asettuu hiukan eri kohtaan, ja samat ihmiset saattavat olla eri puolilla rajaa. Suomalainen yhteiskunnassa ei kuitenkaan ole kovin jyrkkiä luokkarajoja, ja ihmiset liikkuvat eri luokkien välillä, tosin ehkä vähemmän kuin viime vuosisadalla.

Jos kuitenkin käy niin, että joutuu luokkarajan alapuolelle kaikissa kolmessa jaossa, nousua estämään on kasautunut jo aika monta tekijää. Joutuu maksamaan enemmän asumisestaan, saa terveydenhoidon palvelut hitaammin ja saa jokaisesta lisäeurosta vähemmän käteen kuin parempiosaiset naapurit. Se tekee oman elämänsä hallinnasta ja sosiaalisen asemansa parantamisesta oikeasti aika vaikeaa.

Nämä eivät ole yksinkertaisia asioita. Sosiaaliturvan rakennetta tai terveydenhoidon organisaatiota ei voi tuosta vaan muuttaa toiseksi. Ihmiset ovat suunnitelleet elämänsä nykyrakenteiden mukaan, ja mikä tahansa muutos on aina myös jonkun tappio. Nykyiset käytännöt eivät ole kenenkään tietoisesta pahuudesta peräisin, vaan monimutkaisten järjestelmien korjailusta pieni pala kerrallaan. Tuskin kukaan on tarkoittanut tätä lopputulosta.

Minulla ei ole valmista patenttimallia joka korjaisi kaikki maamme ongelmat. Perustulo toki ratkaisisi osan, mutta vain osan ongelmista. Tehtävän vaikeudesta huolimatta ongelmavyyhtiä pitää kuitenkin lähteä ratkomaan.

Jokaisen tuen ja jokaisen rakenteen kohdalla pitää kysyä: auttaako tämä ihmisiä parantamaan omaa sosiaalista asemaansa? Vai estääkö tämä pikemminkin sosiaalista nousua ja rakentaa jyrkempää luokkayhteiskuntaa?

Ja jos tuki tai rakenne luo luokkayhteiskuntaa, silloin se pitää korjata. Me tarvitsemme yhteiskunnan, jossa köyhiä ei lannisteta ja pidetä pakolla köyhinä, vaan jossa jokainen voi uskoa parempaan huomiseen.

30 kommenttia artikkeliin ”Sosiaaliturvamme rakentaa luokkayhteiskuntaa”

  1. Esimerkkisi psykoterapiasta on hyvä, toki on huomattava, että sopivan terapeutin löytäminen on oma haasteensa ja Kelan päätöksissä menee aina tolkuttomasti aikaa (ilman soittelua päätös ei tule tavoiteajassa). Keskituloisena olen melko varma, että työelämän ulkopuolella oleva tai pienituloinen ei pysty terapiaa itselleen maksamaan edes Kelan tukemana, koska Kelan taksat ovat jääneet jälkeen kustannuksista. Kela korvaa nykytaskoilla maksimissaan puolet käyntikerrasta eli itselle jää maksettavaa terapeutin hinnasta ja käyntikerroista riippuen vähintäänkin 150 euroa kuukaudessa. Olen kiitollinen yhteiskunnan tuesta ja koen hyötyväni terapiasta, mutta kyllä tuo summa on yksinasujan kohdalla pois jostain muusta.

    Kela korvaa helpoiten opiskelijan tai työssä olevan terapian, jos on liian huonossa kunnossa ei terapiaa saa. Korvattavan terapian kesto on myös rajattu kolmeen vuoteen ja 200 kertaan, terapeuttini mukaan alan ammattilaiset haluaisivat, että vuosi tai kaksi olisi mahdollista saada lisäaikaa harkinnan mukaan, sillä kaikille tuo kolme vuotta ei riitä.

    Tunnen välillä piston sydämessäni, kun lääkäriä tarvitessani varaan mieleisen lääkärin ja ajankohdan työnantajan valitsemalla palveluntuottajalta eikä minun tarvitse perustella tarvetta mitenkään. Olen naapureiltani kuullut, että lähiömme terveysasemalle ei saa lääkäriaikoja kohtuullisessa ajassa, usein kiireettömän ajan saanti vie useamman kuukauden ja se on minusta kohtuutonta.

    1. Oma kokemus: klo 12 työterveyslääkäri, klo 15 psykiatri lääkärin lähetteellä ja sitten vain Vastaamon sivuilta sopivan oloinen terapeutti. Kela-korvaus toki rupesi juoksemaan vasta sen laissa olevan 3 kk jälkeen. Ainoa jonka joutui maksamaan itse, on terapeutti (miinus kelakorvaus).

      Vertailun vuoksi: viime kesänä lääkärissä masennuksen takia käynyt kaverini (opiskelija) odottelee psykiatrille pääsyä vieläkin.

    2. Oma kokemus: läheiseni, pienen lapsen äiti, ei edes halua yrittää saada itselleen terapiaa, koska tietää ettei aikaa saa, koska ei ole tarpeeksi huonossa kunnossa. On yrittänyt. Elää sitten päivän kerrallaan, välillä paremmin, välillä tosi paljon huonommin.

    3. Vielä oma kokemus: ystäväni ei saanut Kelan tukemaa terapiaa, koska oli liian huonossa kunnossa (ts. eivät uskoneet tämän paranevan kolmen tuetun terapiavuoden aikana). Eli terapiaan päästäkseen täytyy olla jollakin ”kultaiselle keskitiellä” sairautensa vakavuuden kanssa. Ei liian terve tai sairas.

  2. Otso, aivan erinomainen analyysi nyky-Suomen tilanteesta! Toivottavasti menet läpi. Jos asuisin Helsingissä, saisit ääneni.

  3. Erinomainen artikkeli! Pari kommenttia:
    1. Päivähoitomaksujen viheliäisen byrokraattinen laskentajärjestelmä. Sen sijaan, että päivähoitomaksun taso säädettäisiin esimerkiksi verotuksessa vuositulojen perusteella, haluaa kunta määritellä sen kuukausittain. Jos tulot kovasti vaihtelevat (itselläni on tällaiselta ajalta kokemusta kun tein väitöskirjaa osan kuukausista ilman tuloja ja sain toisilta kuukausilta palkkaa), päivähoitomaksua joutuu käymään säätämässä kaupungin toimistossa vähän väliä.
    2. Kuinka suuri osa 1-desiiliin kuuluvista on opiskelijoita, vai riittääkö heitä paljonkin 2-desiiliin. Useimmilla heistä on huono-osaisuus väliaikaista ja sosiaalinen status varsinkin yliopistossa ja amk-tasolla hyvä. Lisäksi opiskelija-asuntoloiden sosiaalinen status yleensä hieman parempi kuin kunnan vuokratalossa. Yliopisto-opiskelijat lisäksi suhteellisen etuoikeutettuja voidessaan käyttää YTHS:n palveluja. Myös parempi mahdollisuus hankkia pienehköjä lisätuloja.
    3. Perustulo olisi minunkin mielestäni huomattava parannus, mutta sen yhteensovittaminen asumistuen (ja sen tulorajojen) sekä päivähoitomaksujen (tulorajojen) kanssa on oma ongelmakenttänsä.

  4. Luokkayhteiskunnan merkittävin selittävä ja synnyttävä tekijä ovat geenit. Mikään järjestelmän muutos ei tule asiaa juuri muuttamaan. Päinvastoin työn teknologinen kehitys tulee tilannetta kärjistämään.

    1. Suomi oli vielä 1900-luvun alussa sääty-yhteiskunta, jossa kouluttautuminen oli mahdollista vain säätyyn kuuluville. Koko kansasat tämän kerroksen osuus oli pieni. Suomen nousu alkoi vasta kun koko kansalle taattiin mahdollisuudet kouluttautua. Tuolloinkin moni porvari perusteli säätyjakoa geeneillä. Ohut säätyläiskerros yksin ei onnistunut maata vaurastuttamaan. Monella meistä tohtoreista on suvussa talonpoikia, työläisiä ja maatonta väkeä. Menestyksen tekijöitä ovat 50% geenit, 50% ulkoiset tekijät kuten kasvatus ja yhteiskunta, johon sattuu syntymään.

    2. Kirjoituksen kontekstina oletettavasti on nykyinen ja tuleva suomalainen/länsimainen yhteiskunta.

      Tässä kontekstissa geenit selittävät ja tulevat selittämään luokkajaot reilusti yli 50%:sti.

      Meritokraattinen luokkakierto on jo hidastunut selkeästi menneinä vuosikymmeninä, vaikka tasavertaisia mahdollisuuksia tukevat yhteiskuntarakenteet ovat voimistuneet.

      Duunarimiehiltä on teknologisen ja globaalin työn murroksen myötä hävinnyt lyhyessä ajassa yli 150 000 työpaikkaa Suomesta. Näiden työpaikkojen häviäminen tulee jatkumaan robotisaation, automatisoitumisen myötä. Ne eivät ole tulossa takaisin. Tästä luovasta tuhosta ei tule syntymään uusia alhaisen, tai edes ylitettävän, siirtymäkynnyksen työpaikkoja tilalle.

      Työ sinänsä ei tule loppumaan, teoriassa. Koneiden ja ohjelmien yhteiskunta tulee periaatteessa tarjoamaan valtavan määrän työtä erilaisessa sisällöntuotannossa ja sen ympäriltä. Tällaisen luovan, kehittävän, korjaavan, virheitä etsivän jne. työn määrä ei ole mitenkään rajattu. Kokonainen uusi työn maailma avautuu. Ainoa ongelma, ja se on kysymyksenä kaiken ytimessä, on, että se työ tulee olemaan älyllisesti hyvin vaativaa. Eikä useista kymmenistä prosenteista ihmisiä tule siihen olemaan.
      Naisia tulee työllistymään hoitoaloille, jotka eivät ole poistumassa, ja naimaan sosiaalisesti ylöspäin, kuten nykyäänkin. Mutta etenkin duunarimiehet, geeniperimältään eivät niin kognitiivisesti kyvykkäät miehet, tulevat tippumaan työttömyyteen, toimettomuuteen, näköalattomuuteen, pois siitä keskiluokasta, johon olivat 1900-luvulla sotien jälkeen nousseet, takaisin alaluokaksi. Heidän työpanokselleen tulee olemaan yksinkertaisesti hyvin vähän kysyntää.

      Tämä on tämän vuosisadan suuri luokkayhteiskunnallinen ongelma. Halusi tai ei, niin se tulee olemaan, eikä tule poistumaan hyvillä toiveilla eikä asuntopolitiikan tai perustulon viilauksilla.

    3. Koulussa olin parhaassa desiilissä. Koulun loputtua päädyin työttömyyteen, köyhyyteen, ja sitä kautta mielenterveysongelmiin ja lopulta alimpaan tulodesiiliin.

      Muuttuivatko geenini koulun päätyttyä?

  5. Friikut käyttävät myös julkista terveydenhoitoa. Mutta hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan. Jostain syystä tämä ei ole selkeää niille, jotka asioista päättävät. Esim tiettyjen tukien 20% verotus on aivan älytöntä, koska asumistuessakin aina vaaditaan bruttotulot. No, bruttotulohan, kaiken järjen mukaan, ei sitten ole se, millä sitä vuokraa maksat.

    1. Aivan näin! Miksi työttömältä otetaan 20 % vero jo muutenkin pienistä tuista, asumistukirajoja kiristettiin, en saanut enää vuoden palkkatukijakson jälkeen taas työttömänä enää asumistukea v. 2015 alusta, sitä kuitenkin sain 2013? On väärin, että omistusasunnoissa saa vähentää asunto-osakeyhtiöissä vastikkeen asumistukea haettaessa, mutta jos asut esim. omakotitalossa työttömänä yksin, kaikki tuet viedään, seinät eivät vain tuo ruokaa kaappiin, missä viipyy järjestelmä, joka aidosti auttaa tilapäisessä työttömyydessä, nyt se vetää vain alaspäin kaikella tavalla?

  6. Tyypillinen toisten rahoilla koko elämänsä eläneen vääristynyt maailmankuva. Kannattaisi ensin hankkia itse omat tulot ja sitten vasta muodostaa maailmankuvansa.

    Esim. asumisen tuki. Tässä rinnastetaan se, että yhteiskunta MAKSAA tukea, siis antaa rahaa asumiseen ja se, ettei tarvitse maksaa veroja tolkuttomia määriä. Jälkimmäiset eivät siis konkreettisesti saa yhtään mitään mutta maksavat kuitenkin noiden ensinmainittujen asumisen…

    Suomen suurin ongelma on siinä, että vain alle 20 % kansasta elättää koko kansakunnan! Muistakaa, että korsi katkaisee kamelin selän… siksi maksajia ei pidä mollata ja kiristää lisää. Ainoa oikea tie on lisätä noiden maksajien määrää. Mutta kuka sen roolin tässä henkisessä ilmapiirissä enää haluaa?

    1. Olen elänyt palkkatuloilla 20-vuotiaasta asti. Ensimmäisen opiskeluvuoden nsotin opintotukea, mutta siitäkin maksoin puolet takaisin kun menin sitten töihin. Ja koko työurani olen muuten tehnyt yksityisellä sektorilla, suurimman osan vientiteollisuudessa.

      Työssäkäyvä maksaa veroja vähemmän omistusasunnosta kuin maksaisi (yhdessä vuokranantajan kanssa) jos vuokraisi saman asunnon. Tämä ero on niin kutsuttu kannustin, eli se kannustaa ihmisiä valitsemaan kevyemmin verotetun vaihtoehdon. Ja vastaavasti asumistukea saavalla on voimakkaat kannusteet asua vuokralla, eikä omistaa asuntoa.

      Kannusteet ovat mikrotaloustieteen peruskäsitteitä, ja ne ovat olemassa täysin riippumatta siitä, pitääkö jotakin tuloja oikeutettuna tai perusteettomana.

  7. Pentti, oma ajattelutapasi on juuri se ajattelutapa, jolla näitä ansatukia on rakennettu: vähäosaiset saavat tukea, joten heitä voi sen vastineeksi kyykyttää. Ansainta otetaan pois heti kun voidaan, joten heidän ei kannata lähtökohtaisesti ansaita mitään. Siinäpä sitten yrität tienata omia tuloja että pääset sieltä loishylkiöiden luokasta pois ja ansaitset Pentin hyväksymän maailmankuvan.

    1. En oikein ymmärrä kommenttia, että jonkun ei kannata tehdä töitä. Eikö se ole yhteiskunnalle parempi, jos henkilö ansaitsee toimeentulonsa itse sen sijaan että valtio sen maksaa. Työkokemuksen saaminen nostaa todennäköisyyttä työllistyä jatkossakin, vaikka ko. työ loppuisikin.

      Valtion tehtävä olisi taata tasapuoliset lähtökohdat ja auttaa vaikeimmassa hetkessä. Ei niinkään taata jatkuvaa tulovirtaa tästä ikuisuuteen (työkyvyttömät toki erikseen).

    2. Kimmo: Leo viitannee siihen, että kyseisten henkilöiden ei omasta näkökulmastaan itsekkäästi kannata tehdä töitä, koska he eivät saa siitä senttiäkään lisää käteen, vaan saavat vain vaivaa ja riskejä.

      Yhteiskunnan kannalta olisi totta kai kannattavaa että he tekisivät töitä. Siksi yhteiskunnan rakenteiden pitäisikin kannustaa heitä siihen, tai edes olla jarruttamatta sitä kovin pahasti. Mutta yhteiskunta päin vastoin jarruttaa heidän töihinmenoaan. Ja se on ongelma.

  8. Hei!
    Olen ensi kertaa Helsingissä äänioikeutettu ja pakko kommentoida tätä. Perustuloajatus hieman sovellettuna kannatettava. Itse muuntaisin sen niin, että nykyisen perusturvan päälle voi ansaita niin paljon rahaa, että on kannattavaa ottaa lisää työtä vastaan ”tukien lähtiessä alta”.

    ASUMISEN TUET: Asuntolainan verovähennysoikeutta ollaan käsittääkseni poistamassa, koska se että ihmiset ostaisivat isompia asuntoja ei niiden hintakehityksen / lainojen koon takia enää tuota valtiolle niin paljoa verotuloja, että valtio voittaisi pitkässä juoksussa. Omistusasumisen tukeminen siis vähintäänkin osittain illuusio. Mitä tulee järjestelmän polarisoitumiseen niin jälleen osittain eri mieltä. Tuntemistani henkilöistä maksukykyisimmät asuvat vuokralla perustuen taloudelliseen hyötyyn jonka saavuttavat omistusasumiseen verrattuna.

    TYÖTTÖMYYSTURVA: Saattaa olla nyt niinkuin kirjoittaja esittää – en ole asiaan pehehtynyt, mutta eri mieltä omien tietojeni pohjalta siinä kun kirjoittaja toteaa: ”Perusturvamme tuet – erityisesti toimeentulotuki – synnyttävät loukun, joka on kuin rakennettu estämään näille tuille kerran joutunutta pääsemään sieltä pois. Työn tekemisestä on tehty kannattamatonta ja riskaapelia. Sosiaaliturvan pitäisi kannustaa ihmisiä töihin, mutta se tekee juuri päin vastoin. Ansiosidonnainen turva ja perusturva rakentavat yhdessä rajan, jonka yläpuolella olevat pyritään pitämään yläpuolella ja alapuolella olevat alapuolella. Ne siis rakentavat luokkayhteiskuntaa. ” eli miten ansiosidonnainen ja perusturva tätä yhdessä tekevät? Käsittääkseni ongelman ydin on siinä, että perusturvalla oleva ei voi oikein ottaa lyhyttäkään osa-aikatyötä vastaan menettämättä tukiaan & joutumatta karenssiin.

    TERVEYDENHUOLTO: Erittäin eri mieltä. Olen yrittäjänä käyttänyt 7 vuotta julkista hoitoa kun vakuutuksiin ei ollut halua hinnan takia lähteä ja erinomaisesti pelittänyt. Hoitoa on aina saanut HETI – ja valitettavasti sitä on myös tarvittu pariin otteeseen sairaalan osastoa myöden.

  9. Loistava kirjoitus! Voisiko tekijä laskea saman ansiosidonnaiselle sekä normaalina että korotettuna? Uskoisin että sekin olisi mielenkiintoisen näköinen käppyrä. Marginaalivero-% ansiosidonnaisen saajalle voi olla myös todella korkea, ellei tarjotun työn palkka ole sama tai korkeampi kuin edellisen.

  10. Työttömyysturvan ansiosidonnaisuus tulee ehdottomasti säilyttää, mutta muuttaa se koskemaan kaikkia työtä tekeviä. Tässä voitaisi jossain määrin ottaa mallia Norjasta. Nykyiset, alakohtaiset työttömyyskassat hoitavat asian tehokkaasti, kun ottaa huomioon järkyttävän työttömyystilanteen ja monimutkaisen työttömyysturvalain. Seuraavalla kerralla lakia toivon mukaan yksinkertaistetaan oikeasti, eikä vain katteettomasti luvata tehdä niin.
    Työssäoloehto 18 tuntia /viikko ei ole tätä päivää (Otson mainitsemista syistä) ja työllistää kohtuuttomasti työnantajia /palkanlaskijoita sekä pidentää hakemusten käsittelyaikoja. Tähän pitää kehittää esim. tarkastelujakson tuloihin perustuva laskentatapa.

    Kelan työmarkkinatuki ja peruspäiväraha pitää yhdistää perustueksi (tai perustuloksi, joka tietenkin pistää koko sosiaaliturvan pakan uusiksi). Ulosotto-, asumistuki- ja toimentulotukiloukko (lisäksi päivähoitomaksut ja Otson esittämät verotuslaskelmat) ovat ihan tosiasioita etenkin matalapalkka-aloilla. Näihin asioihin tulee puuttua välittömästi ja tehdä työnteosta taloudellisesti kannattavaa aina ja kaikille, kaikilla aloilla. Työn tekeminen toki aina lisää jatkotyöllistymisen mahdollisuutta.

    Monella alalla työpaikat ovat vähentyneet hurjaa vauhtia ja työttömyys räjähtänyt käsiin. TE-hallintoa tulee kehittää siihen suuntaan, että työnhakijat saavat tarvitsemaansa henkilökohtaista neuvontaa. Nythän niin ei ole, ja meidän ns. viranomaistenkin on vaikea saada sieltä kiinni ketään jostakin tietystä asiasta vastaavaa henkilöä. Työttömyysturvan hallintoa tulee keventää ja järkeistää jo pelkästään kustannussyistä, mutta tämä ei onnistu ilman voimakasta tahtotilaa kaikilta osapuolilta ja asian tarkastelua kokonaan uudesta näkökulmasta.

  11. Hei Otso,

    Tuloerot (gini-kerroin) ovat pikemminkin laskeneet tällä vuosituhannella kuin nousseet. 90-luvun tuloerojen kasvu taas johtui ennenkaikkea siitä että työttömien tuottavuus pysyi nollassa ja Nokia-insinöörien kasvoi ennennäkemätöntä tahtia. Suuri kysymys onkin miten saataisiin köyhien tuottavuus kasvuun.

    1. Perustulolla. Kun köyhän ei tarvitsisi käyttää 90% ajastaan, energiastaan ja jaksamisestaan byrokraattiseen ruljanssiin ja miettimiseen pystyykö maksamaan ensi kuun vuokran, vapautuisi aivokapasiteettia aivan mieletön määrä ja kenties syntyisi enemmän yrittäjiäkin.

  12. Hyvä kirjoitus. En ole ihan vakuuttunut että sosiaaliturvamme rakentaa luokkayhteiskuntaa enemmän kuin helpottaa, mutta ehdottomasti nämä loukut ovat ongelmallisia.

    Perustulolla on monta etua näihin ongelmiin, koska se ei diskriminoi ihmisen tilannetta.

  13. Suurimpia ongelmia näin kansalaisen näkökulmasta on siis myös se, että valtio ei oikein osaa päättää, pitääkö se ”perusyksikkönä” yksilöä vai perhettä. Tulkinta vaihtelee tilanteen mukaan miten sattuu! Johdonmukaista on vain se, että tulkinta on kansalaisen tappioksi.

    Suomalainen sosiaaliturva edistää perheiden hajoamista. Vai mitä pitäisi ajatella, kun tulottomana tai pienituloisena tipahtaa kaikkien toimeentulotukiminimien alle, jos muuttaa avoliittoon? Jos ja kun avopuolison tulot ylittävät maagiset rajat, jotka eivät ole mitenkään erityisen korkeat (varsinkin, jos on jo paljon menoja), joutuu hän yksin kaiken maksajaksi. Puolisoilla ei kuitenkaan ole niitä samoja oikeuksia, joita avioliitossa elävillä on, mutta velvollisuudet kuitenkin. Avioliiton solmivilla on kuitenkin periaatteessa ihan samat ongelmat. Puoliso elättää tulottoman puolisonsa riippumatta siitä, paljonko hänellä itsellään on menoja. Tottakai suurin osa niin tekee, mutta jossain vaiheessa alkaa miettimään mitä järkeä koko hommassa on, kun köyhemmän avopuolison muuttaessa omilleen hän saisi vähintään toimeentulotukiminimin verran rahaa käteen ja tämän lisäksi mm. mahdolliset terveyskeskuskäynnit ja lääkkeet maksettuna. Siinä puhutaan jo monesta sadasta eurosta. Uskallan ihan omakohtaisten havaintojen perusteella arvioida, että tuilla kikkailu on suhteellisen yleistä. Sopii miettiä, onko kaikki sinkkuus vapaaehtoista ja jatkuvasti kasvanut pienten asuntojen tarve kaikki todellista tarvetta.

    Allekirjoitan myös täysin tukijärjestelmien ennustettavuuden vaikeuden, niin uskomattomiin tulkintoihin olen törmännyt. Se, jos mikä, lannistaa. Lisäksi Suomessa on mahdollista tipahtaa kaikkien tukien ulkopuolelle, esimerkiksi edellä kuvatun avopuolison armeliaisuuden varaan. Ongelma koskettanee eniten naisia.

    Seuraavassa aihetta sivuavia, ”systeemin” hulluutta havainnollistavia hassunhauskoja kiemuroita ihan konkreettisella tasolla:

    – jos olet korkeakouluopiskelija, joka on jostain syystä käyttänyt kaikki tukikuukautensa (esim. opiskelualan vaihto tai sairaus, joka todetaan vasta pitkään heikosti sujuneiden opintojen jälkeen), et voi päästä työttömän peruspäivärahalle ennen kuin olet vähintään vuoden opiskelematta. Ja silloinkin TE-keskuksella on tilanteen tulkintaoikeus. Vuoden odottelun jälkeen pääsee sitten työkkärin asiakkaaksi ja takaisin opiskelemaan

    – tällä välin haet toimeentulotukea, josta uhataankin leikata 20-40% opintojen viivästymisen vuoksi. Kaupunkien sosiaalitoimissa on paljon muitakin lainvastaisia ohjeistuksia, joista valittaminen vaatii tietotaitoa ja päättäväisyyttä, sekä ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja lainvastaisella toimeentulotuella kituuttamista päätöstä odotellessa

    – joten menet mielelläsi töihin, mihin vaan mitä löytyy, eli yleensä osa-aikatyöhön tai esim. ekstraajaksi. Osa-aikatyöntekijän pitää matalapalkka-alalla tehdä 50-100 tuntia kuukaudessa, jotta pääsee ”omilleen” eli toimeentulotukiminimin yli käteen jäävän rahan suhteen. Toisinsanoen, saman saisi ”makaamalla kotona”. Lisäksi on mahdollista, että asumistuki leikkaantuu, jolloin pitää taas tehdä vähän enemmän töitä ”nollapalkalla”. Kuten jo kirjoituksessa on hyvin todettu, työntekoon ei tämä systeemi kannusta

    – työssäoloehdon täyttymättömyyden lisäksi osa-aikatyöntekijä tai muuten epätyypillisessä työsuhteessa oleva putoaa monen muun systeemin piiristä pois, vaikka olisi painanut töitä 10 vuotta putkeen. Esimerkiksi aikuiskoulutustukeen vaaditaan tietty tuntimäärä töitä viikossa, vähintään vuoden ajalta. Sitä on voinut painaa monta viikkoa 60-tuntista työviikkoa, mutta jos muina aikoina töitä ei oikein ole, et ole Oikea Työntekijä. Ei taida päästä vuorotteluvapaallekaan? Osasta näistä jämätyöaikasuhteista puuttuu myös työterveyshuolto

    – jos töitä ei ole, ja sairastut, on myönteisen sairauspäivärahapäätöksen saatuaan tulottoman omavastuuaika on 50 päivää. Muilla, esim. opiskelijoilla se on 9 päivää

    – jos muutat tulottomana tai hyvin pienituloisena avoliittoon edellisestä suhteesta syntynyt lapsi mukanasi, ja uudella avopuolisolla on kokoaikainen työ, joutuu hän käytännössä maksamaan lapsesi päivähoidon täysimääräisenä, mutta ei kuitenkaan ole millään tavalla esim. virallinen huoltaja tai muutenkaan oikeutettu mihinkään

    – avoliitossa elävän puoliso joutuu lisäksi maksamaan mm. sairaan puolisonsa psykoterapian omavastuun sekä lääkkeet, mahdolliset matkakulut jne. Kaikki nämä yksineläjä saa toimeentulotuen lisäosasta

    Joten… on vähän sellainen olo, että asioista päättävien mielikuvissa eletään vieläkin jotain wanhoja hywiä aikoja. Arki on kuitenkin turhan monella ihmisellä edellä kuvatun kaltainen. Mitkään kosmeettiset korjaukset eivät enää riitä vaan tukijärjestelmä on uusittava kokonaan vastaamaan nykypäivän todellisuutta. Toinen vaihtoehto on, että mennään eräänkin puolueen haaveilemaan kekkoslovakiaan takaisin ja kielletään mm. epätyypilliset työsuhteet. Eipä siitä taitaisi mitään hyvää seurata…

  14. Niin, unohtui tuosta edellisestä tiivistää, että jako löytyy siis myös perhemuodosta. Tuloja pitää olla, jos haluaa oikeuden asua puolisonsa kanssa samassa taloudessa. Mielellään vielä niin, että tulot jakautuvat tasaisesti yksilöiden välille, muuten voidaan päätyä tilanteisiin, joissa vaikkapa opiskelija elättää köyhää puolisoaan opintotuestaan (ml. laina).

  15. Hyvä juttu. Niin sanoi myös Pertti Arajärvi, joka kommentoi artikkeliasi, kun jaoin sen Facebookissa. Laitan hänen kommenttinsa tähän (se löytyy minun facebook sivuilta ja talousdemarit fb-sivuilta):

    Pentti Arajärvi: Siis kirjoitus on hyvä, mutta kovin epätarkka. Asumista koskevassa osuudessa ei pohdita lainkaan sitä, että meillä on myös vuokralla asuvia, jotka eivät saa asumisen tukia. Asumistuen ml eläkkeensaajien asumistuki tarkoituksena on tukea liian korkeiden asumiskustannusten uhriksi joutuneita. Ratkaisu olisi asuntotuotanto, mutta sitä ei vihreätkään ole kovin tukemassa. Ajatuksen omistusasumisen tuen lopettamisesta ovat oikeita, mutta asumisedun verottaminen taitaa olla aika epäpopulaari, vaikkakin perusteltu. Työttömyysturvan suhteen Kivekäs tekee tavanomaiset järjestelmän huonosti tuntevan virheet. Ensinnäkin hän ei tunne peruspäivärahaa. Toiseksi hän ei tunne ansioturvan rahoitusjärjestelmää eikä osaa erottaa sosiaalivakuutusta sosiaaliavustuksesta. Edellisen maksavat työntekijät ja -antajat ja veroilla maksetaan vain sama euromäärä kuin työmarkkinatuestakin. Kolmanneksi kassan jäsenmaksun pienuudessa tasoitetaan eri alojen välisiä eroja. Lääkärien kassan jäsenmaksu taitaa olla muutaman kympin vuodessa, kun taas rakennusalan kassan jäsenmaksu lienee pari prosenttia tuloista. Kassaan voi liittyä kuka vain ja on vakuutustoiminnassa tavanomaista, että vaaditaan tietyn ajan vakuutusmaksua ennen kuin etuutta voi saada. Eri asia on, että kovin pienillä ja satunnaisilla ansioilla ei kassaan pääse. Ja jos pääsisi, siitä ei olisi hyötyä, kun palkka olisi niin pieni, ettei ansiopäiväraha juuri työmarkkinatuesta eroaisi.Terveydenhuollossa mättää jälleen rahoitus. Työnantaja saa työterveyshuollon kustannuksiin 40 tai 50 prosenttia kustannuksista Kelalta korvausta. Pointti on vain siinä, että Kelaa rahoitetaan tältä osin sairausvakuutuksen työtulovakuutuksella, jonka puolestaan maksavat työntekijät ja -antajat eli etuudensaajat kokonaisuudessaan. Lisäksi Kivekäs ei näytä tietävän, että työterveyshuoltoa järjestetään myös kunnallisena lakisääteisenä toimintana. Suurimmat työnantajat ostavat terveysyrittäjiltä tai jopa järjestevät itse työterveyshuollon. Eri asia ja kriitikille altis on sen sijaan työterveyshuollon ja kunnalisen järjestelmän tarjoamien palvelujen, ennen kaikkea jonojen ero.

    1. Ansiosidonnaisesta sen verran, ettei siihenkään takaisinpääseminen kannusta työntekoon, olin vuoden palkkatukityössä, jota ei annettu kunnalla kuin 85% normaalityöajasta, seurauksena takaisinpääsy kylläkin ansiosidonnaiselle, mutta ero entiseen työmarkkinatukeen vain muutama sata euroa ja edelleen veroprosentti 20, ei oikeutta asumistukeen eikä muihinkaan tukiin, niinkuin työmarkkinatuella oli, yritä siinä sitten tulla toimeen!

  16. Toisin kuin teksti antaa ymmärtää, tuloerot Suomessa ovat laskeneet vuodesta 2000

  17. Muuten oikein mielenkiintoista ajattelua, mutta puuttuisin siihen, että pidät vääryytenä sitä, että asumistukea ei anneta asuntolainan lyhennyksiin. Miksi verovaroilla ostettaisiin joillekin asunto, kun muut maksavat sen itse. Se, että asumistukea saa yhtiövastikkeeseen on aivan kohtuullista, kun on kerran onnistunut asunnon itse ostamaan tai perimään. Yhtiövastike on vuokraan verrattava menoerä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *