Liikenneraivoa vastaan

Keskiviikkona autoilija ajoi tahallaan pyöräilijän päälle Tukholmankadulla, tappaen tämän. Huomenna (sunnuntaina) klo 12 järjestetään muistokulkue kuolleen pyöräilijän muistolle, liikenneraivoa vastaan.Tulkaa sinne.

Tämä on ilmeisesti ainoa kerta, kun pyöräilijä on Suomessa tapettu tahallaan liikenteessä. Uhkailuja ja tapon yrityksiä sen sijaan monet kokevat säännöllisesti.

Minun päälleni on yritetty ajaa tahallaan kerran. Toissa keväänä Hämeentiellä bussikuski ohitti minut ylämäessä, ja käänsi kiinni reunakiveen kun bussi oli vielä vierelläni. Äkkijarrutuksella vältin liiskaantumasta tai kaatumasta asfalttiin.

Kuski teki sen tahallaan, opettaakseen minulle, että en ole kuulu ajoradalle. Tiedän tämän, koska ajoin hänet kiinni, kysyäkseni huomasiko hän mitä teki, ja hän sanoi tehneensä sen tahallaan. ”kouluttaakseen” minua olemaan ajamatta siellä missä hän ajaa. Eli Hämeentien bussikaistalla, kuten laki vaatii.

Tätä ”kouluttamista” tapahtuu aivan liikaa. Yksikin kerta on liikaa, ja tätä tapahtuu jollekin lähes joka päivä. Se pitää saada loppumaan, ja se loppuu vasta, kun jokainen autoilija ymmärtää, että kadut eivät ole vain häntä varten. Että hänen edessään ajava pyöräilijä on aivan oikealla paikallaan (ja vaikkei olisikaan, se ei oikeuta aiheuttamaan vaaraa).

Liikenteessä ei saa tappaa, eikä sillä uhkailua pidä hyväksyä.

Pyöräilijöiden ”kouluttamista” uhkailemalla ei voi hyväksyä. Mutta silloinkin, kun jotain ei voi missään tapauksessa hyväksyä, pitää ymmärtää mistä se johtuu, jotta ”kouluttaminen” saataisiin loppumaan.

Yleensä aina nostan esiin infran, että paremmilla liikennejärjestelyillä ongelmia voisi välttää. Mutta tässä ei ole kyse infrasta, tässä on kyse kulttuurista. Meillä kulttuuri jossa jotenkin hyväksytään että autoilija ”näyttää pyöräilijälle tämän paikan”. Siis uhkaa tappavalla väkivallalla, tai jopa yrittää käyttää sitä.

Kuljettaja on yksin vastuussa teoistaan, mutta kulttuuri on meidän kaikkien vastuulla. Ei ole tärkeää etsiä syyllisiä (paennut päälleajaja saatiin jo kiinni), mutta pitää miettiä, mitä itse kukin voisi tehdä liikenneraivoa ruokkivan kulttuurin kitkemiseksi. Koska siinä olemme kaikki epäonnistuneet.

Tässä pitää kysyä

  1. Mitä pitäisi tehdä liikenneraivon kitkemiseksi?
  2. Mitä minä voin tehdä liikenneraivoa vastaan?

Ja kun sanon ”minä”, tarkoitan siis sinä.

Alla hiukan herättelyä eri tahoille, jotka voisivat tehdä asialle enemmän.

Liikenneturva, olette epäonnistuneet opettamaan autoilijoille, että pyöräilijän aivan oikea paikka on ajoradalla, siinä juuri nenäsi edessä, ja hän ajaa täysin asianmukaisessti vaikka ajaakin keskellä kaistaa etkä pääse ohi. Pyöräilijä ei suinkaan väistä aina, vaan on joskus tiellä. Ja tärkeintä on ottaa rauhallisesti ja huomioida muut. Onko teillä jo ajatuksia miten korjata asiaa?

Helsingin kaupunki, olemme epäonnistuneet tekemään Tukholmankadulle pyörätiet. Juu ne ovat toki suunnitelmissa jossain tulevaisuudessa, mutta eivät asfaltissa – siellä missä niitä tarvitaan. Ja vaikka tässä on nyt kyse kulttuurista, niin hyvä infra auttaa luomaan hyvää kulttuuria. Pyörätie olisi säästänyt tässä yhden ihmisen. KSV, onko teillä jo ajatusta miten korjata asia?

Media, olette epäonnistuneet uutisoimaan liikenneonnettomuudet niin, että ihmisten vastuu teoistaan käy selväksi. Tässäkin tapauksessa puhutaan auton töytäisemäksi joutuneesta helsinkiläispyöräilijästä (IS), auton kiilaamasta pyöräilijästä (MTV3). Kyse ei ollut Googlen itsejavasta autosta, vaan siellä ihminen käänsi rattia, kyllä hänet saa tuoda uutiskielessä esiin. Ja töytäistä on aika maltillinen verbi kuvaamaan tappavaa voimankäyttöä. Mafialeffoissa puhutaan puukolla ”kutittelusta”, mutta kaikki ymmärtävät sen ironiaksi, pitäisikö nyt ajatella, että isku johon kuolee on ”töytäisy”?

Tässä tapauksessa uutisointi oli pääosin asiallista, mutta useimmiten se tuntuisi lähes systemaattisesti vähättelevän aktiivisten toimijoiden vastuuta liikenteessä. Onko teillä jo ajatusta, miten korjata asiaa?

Pyöräilijät, joita on uhkailtu. Olemme sietäneet sitä liian kiltisti, ja epäonnistuneet tuomaan esiin, kuinka merkittävästä ongelmasta on kyse. Joka kerta kun joku uhkailee autolla – ohittaa tahallaan liian läheltä tai äkkijarruttaa eteen – on se tappavalla voimalla uhkailua, tai tapon yritys. Se on rikos, joka pitää ilmoittaa poliisille. Useimmat eivät niin tee. Itsekään en ilmoittanut tapausta kuin bussiyhtiöön. Mutta ne pitäisi ilmottaa. Silloin poliisi ei luulisi että tapauksia on vain vähän, ja uhkailijat joutuisivat ehkä sentään kuulusteluun – tuomiotahan heille tuskin annettaisiin. Mutta ihan jo poliisi kertomassa, että noin ei saa tehdä auttaisi muuttamaan kulttuuria.

Siksi meidän jokaisen pyöräilijän pitää ilmoittaa poliisille, kun meidät uhataan tappaa liikenteessä. Se ei ole pikkuasia. Ja ilmoituksen voi toimittaa tiedoksi myös Helsingin polkupyöräilijöille

Ja jokainen joka puhuu tässä yhteydessä mitään kypärän käytöstä on myös vastuussa. Vieritätte syytä uhrille, puolustelette ihmisten tappamista. Lopettakaa. En tiedä oliko tapetulla kypärää, eikä sillä ole mitään väliä.

Heti kun uutinen yliajetun kuolemasta tuli, päättivät pyöräaktiivit pystyttää paikalle haamupyörän. Jenkeissä ja Etelä-Amerikassa niitä pystytetään liikenteessä kuolleiden pyöräilijöiden muistoksi, Suomessakin muutamia. Yhdeksältä satakunta pyöräilijää kokoontui pystyttämään muistomerkin. Se muistuttaa kaikkia katua ajavia siitä, että tiellä liikkuu muitakin, ja heidät pitää ottaa huomioon.

Pyöräilijän surmapaikalle kiinnitettiin haamupyörä muistomerkiksi. Kuva Martti Tulenheimo
Pyöräilijän surmapaikalle kiinnitettiin haamupyörä muistomerkiksi. Kuva Martti Tulenheimo

Jos se minusta on kiinni, haamupyörä seisoo Tukholmankadun kulmassa siihen asti, että sen edestä kulkee pyörätie, että valistuksessa keskitytään toisten huomioimiseen, että uutisoinnissa ei vähätellä autoilijoiden vastuuta ja että pyöräilijätkin huomioiva ajotapa on kaduilla itsestäänselvyys. Näitä ongelmia en pysty yksin korjaamaan, mutta jos nyt yhden muistomerkin saisin pysymään paikoillaan.

Ongelmien korjaamista meidän pitää vaatia yhdessä. Huomenna sunnuntaina, kun yliajetun muistoksi poljetaan muistokulkueessa Kiasmalta surmapaikalle – liikenneraivoa vastaan. Samaan aikaan poljetaan muissakin kaupungeissa, Kuopiossa, Turussa ainakin.

Olemme kaikki liikenneraivoa vastaan, ei kukaan halua sitä lisää. Meidän pitää yhdessä hakea tapoja vähentää sitä. Ja se alkaa sillä, että sanomme että se ei ole okei. Katu ei ole kenenkään oma, vaan meidän kaikkien yhteinen.

46 kommenttia artikkeliin ”Liikenneraivoa vastaan”

  1. Kiitos Otso asiallisesta tekstistä.
    Nyt kun päästäisiin puheista tekoihin, joita on ollut valitettavan vähän viime vuosina.
    Nähdään huomenna.

  2. Toivottavasti teit aikanaan valituksen mainitsemastasi bussikuskista. Tuollainen ”kouluttaminen” on toki väärin kenen tahansa tekemänä, mutta erityisen pelottavaa ammattikuskin tekemänä! Hän ei todellakaan kuulu bussikuskiksi.

    1. Raportoin asian bussifirmalle, ja he pitivät hänelle puhuttelun. En silloin ymmärtänyt, että olisi pitänyt tehdä myös rikosilmoitus.

  3. Otso hyvä. Asiallinen kirjoitus, mutta meillä on tapana sanoa syytön kunnes todistetaan. Kuljettajaa epäillään ja niin kauan kun lainvoimaista tuomiota ei ole sivistysvaltiossa ei kuulu tapana tehdä omaa tuomiota – vaikka asia täysin selvä olisikin. Siksi kehoittaisin korjaamaan kirjoitusta niin että käytetään vaikkapa ilmaisua ilmeisesti sen sijaan että annetaan tuomio ennen asiaklista oikeudenkäyntiä.

  4. Median vastuusta: onko sun mielestäsi seuraavat ilmaisut ongelmallisia: ”Ydinpommi tuhosi koko Hiroshiman kaupungin”, ”Kaasuvuoto aiheutti vaaratilanteen” tai ”Hoitovirhe aiheutti potilaan kuoleman”. Näissä kaikissa tapauksissahan on kyse samasta rakenteesta (aktiivisen ihmistoimijan piilottamisesta siis) kuin esim. virkkeessä ”Auto tönäisi pöyräilijää”.

  5. Itse kuljen Helsingissä lähinnä pyörällä tai kävellen. Olen jalan liikkuessani ikävä kyllä saanut osakseni todella paljon liikenneraivoa pyöräilijöiltä, joiden mielestä olen heidän tiellään, kun kävelen jalkakäytävällä. Päälleni on myös yritetty ajaa pyörällä, kun olen jalkakäytävällä ajamisesta huomauttanut.

    Tahallaan yliajetun pyöräilijän tapaus on hirveä, eikä autoilijan toimintaa voi mitenkään puolustaa. Toivon kuitenkin, ettei uhrista tehdä pyöräilyjeesusta, jonka verellä pestään pois kaikki pyöräilijöiden liikennetöppäily ja röyhkeä käytös.

    Kirjoitus oli muuten hyvä, mutta siinä annettiin ymmärtää, että Helsingissä kaikissa muissa tiellä liikkujissa on vikaa paitsi pyöräilijöissä. Itse yritän kovasti noudattaa sääntöjä ja huomioida muut tienkäyttäjät – riippumatta siitä millä pelillä olen liikenteessä.

    1. Hei, tarkoitus ei ollut antaa ymmärtää ettei pyöräilijöissä olisi vikaa. Aivan varmasti on.

      Asian ydin on, että vaikka pyöräilijä tai jalankulkija käyttäytyisi kuinka typerästi tai rikkoisi liikennesääntöjä, se ei millään tapaa oikeuta ajamaan päälle tai edes uhkailemaan sillä.

      Voisin ehkä lisätä tästä vielä jonkin selventävän kappaleen, hyvä että otit asian esiin.

  6. Ja vielä kun tähän keskusteluun saataisiin mukaan se, miten pyöräilijät kohtelevat jalankulkijoita. Kyse ei ole vain liikennesuunnittelusta vaan myös ajokulttuurista. Aivan kuten autoilijat eivät omista teitä, eivät sitä tee pyöräilijätkään.

    1. Meissä ihmisissä on sellainen ”vika” aka psyykkinen puolustusmekanismi kai, että kun meitä sorretaan voimakkaamman / isomman puolelta, sorramme pienempiämme tai heikompiamme. Näin voivat toimia myös monet mukavat ja fiksutkin ihmiset helposti alitajuisesti, jos eivät tietoisesti ole asiaa käsitelleet. Tämä ei oikeuta sortoa vaan saattaa selittää sitä, miksi pyöräilijä voi vaatii kovin ottein tilaa heikommiltaan. Mä haluaisin uskoa niin, että kun liikennekulttuuri saadaan KOKONAISVALTAISESTI muuttumaan ja pyöräilijä saa paikkansa autoilijoiden kumppanina poissa kelviltä, päättyy myös kaikista suojattomimman tienkäyttäjän sorto. Toivon näin sydämestäni!

  7. Jos pyöräilijä ajaa keskellä kaistaa, miten varmistetaan liikenteen sujuvuus, joka on Suomessa jo muutenkin tuhottu?

    1. Jos se sujuvuus on jo muutenkin tuhottu, mitä väliä sillä sitten on ajaako pyöräilijä keskellä kaistaa vai ei?

      No, sarkasmi sikseen. Pyöräilijän tulee oman turvallisuutensa takia ajaa keskellä kaistaa, koska se pakottaa autoilijan tekemään ohituksen lain mukaisesti eli kokonaan toisen kaistan kautta. Kaistan reunassa pyöräilevä ohitetaan usein ”puolittain” , joka on paljon vaarallisempaa ja johtaa tahattomiin (ja tavallisiin) kiilaus- ja muihin vaaratilanteisiin.

    2. Aivan kuten joonas sanoo, keskellä kaista on juuri oikea paikka.

      Siellä missä liikenteen sujuvuus tästä liiaksi kärsii, tarvitaan siis erilliset pyörätiet, jolloin ajoradalla jää tilaa autoille.

      Tosin jos kyse on jonkin suuremman kaupungin keskustasta, niin autoliikenne on aina hidasta. Jos se nopeutuisi, jostain tulisi lisää autoja kunnes se on taas hidasta. Ilmiö tunnetaan Smeedin lakina. Siksi autoliikenne tulee kaupungeissa aina takkuamaan, vaikka tehtäisiin mitä.

  8. Kirjoittajan asia ei ole jakaa tuomioita. Autoilijaa vasta epäillään surmasta. Ja tosiaankin pyöräilijöiden taholta kohdistuvaa silmitöntä liikenneraivoa ei käsitelty ollenkaan. Myös pyöräilijät surmaavat ihmisiä
    ” tahallaan ”. Muistelen sinkulahipsteriä joka teloitti taannoin mummon Helsingin keskustassa.

  9. Kun vuosi sitten tein rikosilmoituksesta perus ohituskiilauksesta, jossa ilman väistämistä olisin törmännyt auton kulmaan, tuli vastaukseksi:

    ”Tehty tästä asiasta ETL 3:10§ 1. kohdan mukainen esitys kihlakunnansyyttäjä Ylevälle siitä, ettei asiassa toimitettaisi esitutkintaa vähäisyysperusteella.

    Tapaus on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Ajoneuvojen nopeudet ovat olleet alhaiset, asiassa ei ole henkiö- eikä esinevahinkoja eli kyse on ollut ”läheltäpiti” tilanteesta. Esitän, että esitutkintaa ei toimitettaisi, koska rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä, eikä tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista.”

  10. Kirjoituksesi menettää uskottavuuttaan, kun lähdet heti alkuun arvuuttelemaan, että bussikuski halusi tahallaan tappaa sinut. Sinulla ei ole mitään tietoa siitä, mikä tilanne bussin ohjaimissa oli tai mikä oli bussikuskin motiivi. Bussikuskit (tai ihmiset ylipäätään) eivät ole psykopaatteja, jotka haluavat tappaa toisia.

    1. Jiri Keronen, lue myös seuraava kappale. Tappamisesta tuossa ei puhuta mitään. Bussikuski taas näkyy ilmoittaneen oman motiivinsa auliisti itse, joten sitä ei tarvitse arvailla.

    2. Sanoin: ”Kuski teki sen tahallaan, opettaakseen minulle, että en ole kuulu ajoradalle. Tiedän tämän, koska ajoin hänet kiinni, kysyäkseni huomasiko hän mitä teki, ja hän sanoi tehneensä sen tahallaan. ”kouluttaakseen” minua olemaan ajamatta siellä missä hän ajaa. Eli Hämeentien bussikaistalla, kuten laki vaatii.”

      Eli tiedän kuskin tehneen sen tahallaan, koska hän sanoi tehneensä sen tahallaan. Saattoihan hän toki valehdella, mutta mistään arvuuttelusta ei ole kyse.

  11. Paskaa retoriikkaa ja erittäin tyhmää yrittää jakaa liikenteessä olevat meihin pyöräilijöihin (”hyvät”) ja teihin autoilijoihin (”pahat”).

  12. Kun tässä itse pyöräilee läpi vuoden, niin voisi Otso muistuttaa aktivistiti-fillaristina itseään siitä, että fillaristit on melkoisia liikenneterroristeja tuolla.

  13. Suurin osa suomalaisista on sekä autolijoita, että pyöräilijöitä.
    Pieni osa kaikista pyöräilijöistä näkee auton ja autolijan ideologisena vihollisenaan.

    Jos liikenneturvallussuuta mitataan kuolemantapauksina suhteessa asukasmäärään, niin suomi on Eurostatin tilastojen mukaan EUn keskitasoa .

    Ainakaan tilastojen mukaan ei saa viholliskuvaa rakennettua.

  14. Otso, hyvä teksti, mutta se antaa kuvan, että onnettomuus tapahtui alueella missä ei ole pyörätietä.

    Tämä ei pidä paikkaansa. Eikö onnettomuuspaikassa pyörätie kulkenut oikeaa laitaa? Pyörätie alkaa juuri niistä valoista.

    Vastoin lakia, pyörä ohitti autoilijan oikealta, oikealle kääntyvässä risteyksessä. Lisäksi pyöräilijä rikkoi lakia ajaessaan kohdassa tiellä, koska pyörätie kulki vieressä.

    En puolustele kuskia. Hän on näillä tiedoilla surmannut ihmisen, mutta en pidä siitä, että tragediaa käytetään omiin tarkoitusperiin ja lietsomaan vastakkainasettelua harhaanjohtavin keinoin. Puhutaan asioista niin kuin ne on.

    1. ensinnäkin, ainakin uutiskuvien mukaan pyöräilijä on kaatuneena Tukholmankadun puolella, paikassa jossa ei ole pyörätietä. Jos sinulla on jotain parempaa tietoa, kerro ihmeessä. Pyörällä myös saa ohittaa oikealta, ks tieliikennelaki 17§2

      Toisekseen, sillä onko paikalla pyörätie vai ei, ei ole mitään väliä sen kannalta, että ihmisten päälle ei saa ajaa. Eikä edes uhkailla päälleajolla, ”kouluttamalla” liian läheltä ohituksella, äkkijarrutuksella tai moottorin huudatuksella.

      Kolmanneksi, tapa vetää julkisessa keskustelussa huomio aina siihen, että pyöräilijä teki mahdollisesti jotain väärin, on oikeastaan tälläisen asiattoman käyttäytymisen oikeutusta. Että kun se ajoi väärin, niin sitä pitää vähän kouluttaa. Ainakin se levittää sellaista asennetta.

      Eli jos tarkoituksesi ei ollut puolustella kuskia tai tai lietsoa vastakkainasettelua levittämällä väärää tietoa, minulle jäi nyt vähän epäselväksi, mikä sitten oli tarkoituksenasi.

    2. Tilanne lähti risteyksen valoista. Jo valojen kohdalla ollaan tilanteessa, josta alkaa pyörätie. Ei selityksiä. Pyöräilijälle oli tarjolla pyörätie. Tiedät sen itsekin.

      Laki ei ota kantaa pyöräilijän oikealta ohittamiseen kantaa risteyksessä. Oikealle kääntyvän on kuitenkin ryhmityttävä niin oikealle kuin mahdollista lain mukaan. Sanoohan sen sinulle järkikin, että jos auto on kääntymässä oikealle, sitä ei lähdetä ohittamaan oikealta. Sen ei pitäisi olla edes mahdollista lain mukaan.

      Ei tietenkään ihmisen päälle saa ajaa. Jotenkin tyypillisesti koitat kääntää kirjoitustani pahaksi. Älä laita sanoja suuhuni. Fakta kuitenkin on, että myös pyöräilijä toimi vastoin lakia. Enkä minä levitä mitään ajatusta ”kouluttamisesta”.

      Toisin kuin sinä.

      Sinä haluat kouluttaa autoilijoita ajamalla keskellä kaistaa. Asetat siinä itsesi ja sinun kirjoituksesi todesta ottavat hengenvaaraan. Sinä lietsot vastakkainasettelua ja autoliikenteen hankaloittamista.

  15. Niin, autoilijoissa ja fillaristeissa on kummassakin mätämunia kuten Otsokin ja muut sen koittivat kertoa.
    Itsellä Otso on vain suuri ongelma pyöräteitä kohtaan Helsingissä, Vantaalla ja muuallakin maassa. Aikoinaan valitettiin paljon ettei pyöräteitä ole. Kun niitä rakennettiin, siltikään moni fillaristi ei niitä käytä koska se on joko vasemmalla puolella (Mitä väliä, voit silti ajaa sillä ajosuuntaasi), on liian ”huonossa kunnossa” (Ei todellakaan ole verrattuna autotiehen) tai typerintä mitä tiedän on ajaa ajoradalla autojen kanssa vaikka pyörätie olisi vieressä, saati viellä ketä en ymmärrä on kilpapyöräilijät jotka ajavat silti autojen seassa vaikka olisi miten hyväkuntoinen ja kallis pyörätie vieressä. Tässä vasta on kaikista suurin ongelma kuin että kaikkien ongelmien takia tämä kuolemantapaus sattui ynnättynä. Miksi rakentaa jotain lisää mitä ei silti käytetä ja sitä haukutaan?

    Vastatkaa minulle tähän ilman että kommentissa on puolustamista esittämiäni kuultuja syitä olla ajamatta pyörätiellä koska siellä se on fillarin paikka on kun se on tarjolla oli sitten oikealla puolella tai vasemmalla
    puolella

  16. Fillarointi on todella nastaa Stadissa ! Olen fillaroinut 60-luvulta lähtien Töölössä, Meilahdessa sekä ytimessä mutta myös ympari Stadia. Ihmeellinen asia on vain se, että kanssa polkijat eivät pääsääntöiseti joko välitä tai tajua yhteisistä liikennesäännöistä mitään! Tänään taas tuossa hämeentien ja Vellamonkadun risteyksessä oli todella likipiti -tilanne. kannsafillaristi vetäisi päin punaista vasemmalta kun auto lähti vihreillä !! Stop merkeistä ei välitetä Kaarelantien – Hämeenlinnantien alituksen kohdalla !! Hei se merkki on ihan ja vain meitä fillaristeja suojaamaan. En ole KERTAAKAAN nähnyt yhdenkään pyöräilijän noudattavan ko. merkkiä. Karpokin taisi takanvuosina kuvata samaa paikkaa samoin tuloksin. Tieraivo on todella paha asia ja häviäjä on aina kaksipyöräinen, mutta jos vain vaivauttu noudattamaan noita värivaloja, liikennemerkkejä sekä käyttää maalaisjärkeä, niin no problem! itse poljen vuosittain n. 1500 – 2000 km

  17. Onpa provosoiva kirjoitus, tosin taitava sellainen. Valtuutettu kiih..anteeksi kehoittaa hengenvaaralliseen ja laittomaan toimintaan, siis ajamaan pyörällä keskellä kaistaa. Tämä paljastaa ikävällä tavalla itsekkään asennemaailman johon ei toisten turvallisuudesta välittäminen kuulu. Pyöräilijän paikka on pyörätiellä, tai jos sellaista ei ole, pientareella tai ajoradan oikeassa reunassa, jo tieliikennelainkin mukaan.

    Otso, pyöräilitkö Hämeentien bussikaistalla keskellä kaistaa kun Sinua kiilattiin? Hitaalla etenemiselläsi hidastat satojen muiden matkantekoa vain päästäksesi itse marginaalisesti nopeammin määränpäähän.
    Eipä ihme että bussikuski hiiltyi. Voisit vähän miettiä omaa käytöstäsi. Myöskin haluan kysyä Sinulta ajatko
    myös valtateillä sekä pienemmillä teillä missä ei ole pyöräteitä keskellä kaistaa? Jos näin teet olet suureksi vaaraksi itsellesi sekä muille tienkäyttäjille. Minun on vaikeata ymmärtää syytä tällaiseen käytökseen. Vain harvoissa lyhytaikaisissa erikoistapauksissa tämä voisi kaupunkiympäristössä olla perusteltua.

    Harrastan maantiepyöräilyä sekä ajan vuoden ympäri työmatkat Tampereella. Täällä on hyvät reitit pyöräilijöille eikä tarvetta ajaa turhaan ajoradoilla juuri ole. Helsingin tilannetta en tarkkaan tunne mutta tuskin se paljon huonompi voi olla. Jos me täällä alettaisiin lenkkeilemään keskellä tietä/kaistaa tulisi sota joka vaatisi uhreja. Pyörällä ei kannata ajaa liian reunassa vaan valkoisen viivan lähellä, useimmiten sen vasemmalla puolella jos piennar on kapea. Ei missään nimessä keskellä kaistaa aiheuttamassa tarpeettomasti vaaraa kiusaten autoilijoita. Tämä aiheuttaisi äkkijarrutuksia ja läheltä piti ohituksia.

    Ajan noin 10000 km vuodessa ja kolmekymmentä vuotta on kokemusta pyöräilystä. Mielestäni suomalainen autoilija käyttäytyy hyvin, poikkeuksia toki välillä on. Autoilen Myös 20000 km vuodessa.
    Autoiletko Sinä? Suomalaiselle keskivertopyöräilijälle en käytöksen suhteen voi valitettavasti antaa yhtä hyvää arvosanaa. Pyöräilijöillä olisi monesti peiliin katsomisen paikka.

    Ehdotan vielä kaikella kunnioituksella ettet kehoita ihmisiä laittomaan, vaaralliseen ja provosojvaan toimintaan. Ja ellet ole valmis tarkastamaan mielipidettäsi pitäisit sen exes omana tietonasi. Joku voi ottaa sen tosissaan ja päästä hengestään.

    1. Jos kaista (ja mahdollinen ajokelpoinen piennar) on liian kapea pyörälle ja autolle ajaa turvallisesti rinnakkain, auto joutuu joka tapauksessa käyttämään ohitukseen vierekkäistä kaistaa, jolloin on turvallisen ohituksen mahdollisuuden kannalta periaatteessa ihan sama, ajaako pyöräilijä niin oikealla kuin fyysisesti mahdollista vai keskellä kaistaa. Käytännössä autojen ohitusetäisyys kuitenkin riippuu kovasti siitä, kuinka kaukana oikeasta reunasta pyöräilijä ajaa. Yleisesti (niin meillä kuin maailmallakin) suositeltava pyörän paikka ajoradalla etenkin kaupungissa on yleensä suunnilleen autojen oikeanpuoleisen rengasuran kohdalla, pysäköityjen autojen kohdalla tarvittaessa vielä kauempanakin reunasta. Paitsi että autot ohittavat tällöin kauempaa, kun ohitus selvästi vaatii viereisen kaistan käyttöä, pyöräilijälle jää turvamarginaalia väistellä epätasaisuuksia ym. esteitä ja tarvittaessa vaikka satunnaisia liian läheltä ohittajiakin.

      Maantiellä periaatteessa ihan sama juttu, kapeilla kaistoilla tilaa ei ole pöndellä sen enempää kuin kaupungissakaan. Autoissakin on tiettävästi yleensä toimivat jarrut eikä ohituspaikkaa tarvitse vähäliikenteisillä teillä kauaa odotella. Leveillä kaistoilla tilaa on tietysti taas enemmän, ja jos sen lisäksi on vielä ajokelpoinen piennar, voi hyvin pysytellä siellä reunaviivan oikealla puolella.

      Noin yleisesti tähän maahan olisi ihan kiva saada vähitellen jonkinlainen liikennekulttuuri. Vai ehtivätkö robottiautot sittenkin ensin?

      (Kirjoittaja on ajanut tänä vuonna autoa kerran, pööräkisoihin.)

    2. Hei, pyöräilin keskellä kaistaa. Jos olisin pyöräillyt reunassa, en olisi voinut väistää bussia sen kiilatessa, vaan olisin kaatunut. Keskellä kaistaa ajaminen on turvallisin paikka katujen ajoradalla, koska silloin ohittajat ohittavat naapurikaistan kautta, eikä synny lkähetäpiti-tilanteita, toisin kuin liian reunassa ajaessa. Maantiet, joilla on pientareet ovat eri asia, kaupungin kaduilla ei ole pientareita, vaan reunakivi ja jalkakäytävä.

      Keskellä kaistaa kadulla ajaminen on täysin laillista, Pyörän ja auton paikan kadulla määrää täsmälleen sama lain kohta, ja paikka onkin oleellisesti sama.

      En myöskään hidastanut liikennettä. Oli ilta, ja Hämeentiellä suhteellisen vähän liikennettä. Kaksi edellistä bussia ohitti minut laillisesi viereisen kaistan kautta, eikä niiden matka hidastunut sekuntiakaan.

      Pyöräilystä ja pyöräilijän paikasta ajoradalla saa ohjeita vaikka tästä Helsingin polkupyöräilijöiden videosta.

    3. Kirjoitit hyvin. Itse muutama päivä sitten varoittelin Otsoa samaan tapaan kuin sinä (”Jos näin teet olet suureksi vaaraksi itsellesi sekä muille tienkäyttäjille”) ja kehoitin häntä varovaisuuteen ennen kuin on myöhäistä. Tästäkös Otso pahoitti mielensä syyttäen minua uhkailusta – mistä todellakaan ei ollut kysymys. Sain kuulla, että moisen uhkailijan olisi ”meidän muiden turvallisuuden takia” parempi olla ajamatta millään, ei autolla eikä fillarilla. Vähän tiukkapipoinen poika. Liekö jotain mennyt päähän, kun valtuustossa nostettiin viherpeippojen ryhmyriksi?

  18. Tunteet käyvät nyt ilmeisen lämpiminä puolin ja toisin ja viikottain pyörän selkään hyppäävänä sekä usean pyöräilijän läheisenä hirvittää, vieläkö vastakkainasettelu tästä vain kiihtyy. Nyt kannattaisikin miettiä, millä keinoin pyöräilylle saataisiin lisää goodwilliä ja yksi ehdoton parannuskohde olisi, että jokainen hankkisi ja käyttäisi valoa nyt iltojen pimetessä. Olin itsekin lähellä joutua vähintäänkin tiekiukun valtaan, kun kymmenittäin täysin pimeitä pyöräilijöitä tuli menneenä viikonloppuiltana pyörätiellä vastaan, osa melkeinpä sananmukaisesti puskista syliin. Saattaa toki olla, että joukossa on paljon niitäkin, joille pyörä on vain se toissijainen liikkumisväline, mutta silti…

  19. Pakko hiemna puolustella myös autoilijoita, joita myös itse edusta. Monesti myös pyöräilijät aiheuttavat itse näitä vaaratilanteita. Esimerkiksi viimeviikolla seurasin erään pyöräilijän edesottamuksia ajoi ajoradalla (pyörätie vieressä) ajolinjat vaihtelivat oikeasta laidesta keskelle, autoilijat eivät uskaltaneet ohittaa. Kaiken huippu oli että kun saavuttiin valoristeykseen, jossa oli ajokaistat suoraan/oikealle ja vasemmalle kääntyville tämä samainen pyöräilijä päätti mennä autojen välistä päin punaisia risteyksen läpi. Tällä kertaa selvittiin tuurilla kun risteävästä suunnasta tullut autoilija ehti jarruttaa.

    Ja mikä itseäni ottaa todella paljon päähän pyöräilijöissä on kun mäessä tai sen alla on risteys, niin pyöräilijät tulevat mäkeä alas niin kovaa kuin pääsevät. Usein tulevat vielä kovempaa kuin autot, kaiken lisäksi urbaanissa ympäristössä näkyvyvyydet eivät ole kovin hyviä niin autoilijalla ei ole mitään realistista vaihtoehtoa reagoida näihin ohjuksiin. Vaikka ajat hiljaa niin pyöräilijä tulee sellaista vauhtia että ajaa kylkeen, vaikka itse ehdit jarruttamaan.

    Valitettavasta tämä ikävä tapahtuma on saanut myös negatiivisia ilmiöitä, ainakin itse olen havainnut että osa pyöräilijöistä kuvittelee olevansa etuoikeutettuja liikenteessä (ja asenteet sen mukaisia) ja taitaa olla että liikenneraivo vaan kasvoi entisestään etenkin pyöräilijöiden osalta.
    – Pyöräilijöiden kannattaisi ainakin omasta mielestä parantaa omaa turvallisuutta havaittavuuden parantamisella eli heijastimet ja valot pyöriin pimeällä sekä tilanne nopeudet etenkin risteyksissä. Todellisuudessa harva autoilija haluaa ”opettaa” pyöräilijöitä, mutta ihmisen havainnoiti ja reakointikyky ovat rajalliset.

    Tietysti paras mahdollinen tilanne olisi että liikenneinfra saataisiin sellaiseksi että se olisi kaikille hyvä ja turvallinen, mutta siihen on turha haaveilla muutoksia hetkeen. Autoilijan näkökulmasta auttaisi jos risteykset toteutettaisiin niin että pyörätie/jalkakäytävä ja ajoradan välissä olisi auton mentävä aukko. Tällä hetkellä monet risteykset ”pakottavat” autoilijan pysähtymään suojatienpäälle. Etenkin vilkkaan kolmioristeykset ovat välillä haastavia kun pitää seurata risteävää liikennettä (pyörät+kävelijät+autot).

    Loppuun vielä havainto omasta elämästä, en ole koskaan joutunut kävellen auton tönäisemäksi mutta polkupyörien kanssa olen törmäillyt useammankin kerran niin suojatiellä kuin jalkakäytävillä. Miksi muuten jos pyörätiellä on liikenevalot jalankulkijoille niin pyöräilijät eivät niitä noudata?

  20. Hei,

    Ikävä sattumus ja taustalla tosiaan on ikävä kulttuuri. Vallallaan on ikään kuin ”kaikki vihaa kaikkia”- asenne. Kukaan ei ole syytön mutta mielestäni ongelmana onkin juuri infran puute, mikä tekee sen oikean kulttuurin aikaansamiseksi hankalaa. Olen asunut Tanskassa, jossa samaa vihaa ei ole koska kaikille on selkeästi eroiteltu omat kaistansa ja sääntönsä. Siellä homma vain toimii.

    Suomessa suurimmat ongelmat pyöräilijän näkökulmasta ovat:

    – Puuttuvat pyörätiet vilkasliikenteisiltä teiltä
    – Pyöräteiden huono merkintä sekä vaihtuminen kevyeen liikenteen sekäväylältä erillisväyliksi ja takaisin mikä kasvattaa ”porokulttuuria” kun ihmiset eivät välttämättä edes tiedosta olevansa pyöräiljöiden tiellä tai toisinpäin.
    – Korkeat kulmakivet
    – Kevyen liikenteen väylien remonttien välillä kuukaisia kestävät ”jälkipyykit”, missä asfaltti revitään pois ja tilalle jätetään korkeahko kantti ja soraa. Varsinainen riesä rullaluistelijoille.
    – Pyöräväylien huono suunnittelu: Monet alamäet loppuvat T-risteykseen, jossa ei näkyvytttä kumpaankaan suuntaan, turhia tiukkia mutkia ja nousuja koska nyt vaan ei jaksettu. Tappaa pyöräilyilon aika tehokkaasti kun paljon ylämäkiä mutta alamäistä saatua vauhita ei voi hyödyntää.

    Pyöräilijöiden omiin synteihin taas lukeutuu mm. seuraavaa:

    – Kellon soittaminen liian myöhään tai ei ollenkaan kun joku on potentiaalisesti tiellä. Kaukaa soitettu kello signaloi hienovaraisesti ”huomio” kun taas metri selän takana soitettuna on ”HUOMIO JUMALAUTA!” joka pahimmillaan johtaa paniikkihyppyyn pyörän eteen.
    – Sählääminen suojateillä: Pysähdyt, mutta oletko nousemasta satulasta (jolloin auton väistettävä) vai aiotko (usein sääntöjen vastaisesti) ajaa yli?
    – Pyörätien ulkopuolella ajaminen kun vieressä menee pyörätie.
    – (Sauva)rullaluistelijoiden armoton dissaus Tuusulanjärven eteläpuolella.

  21. Ja minuahan voi sivistää laittamalla linkin yleisesti hyväksyttyyn viranomais- tai järjestölähteeseen joka kehoittaa ajamaan pyörällä keskellä kaistaa, ettei jäisi yksittäisen aktivistin julistukseksi. Suoran toiminnan aktivismilla on saatu hyvääkin aikaan, mm. kiinnitettyä huomiota eläinsuojelullisiin epäkohtiin. Onko sitten yllytys kaistojen valtaamiseen oikea tapa edistää yhteispeliä? Onko tämä oikea tapa kiinnittää huomiota liikenteen ongelmiin? Pyörät ensin sitten vasta autot, niistä löytyy jarrut? Tämäkö on se uusi uljas liikennekulttuuri?

  22. ^ Nyt alkaa tulla oikeaa informaatiota. Siinähän se paikka on eikä keskellä kaistaa autoilijoita opettamassa/härnäämässä. 🙂

    1. Oikeanpuoleinen rengasura ja keskellä kaistaa ovat likimain sama asia, niillä ei ole merkittävä ero. Olennaista on, että ohittajat hahmottavat, että ohitus pitää tehdä naapurikaistan kautta.

      Näin siis kaupungin kaduilla, maantiet ovat eri asia.

  23. Sveitsissä on käytössä joissakin liikenteellisesti hankalissa paikoissa”pelkkää” jalkakäytävää osoittavan liikennemerkin yhteydessä tekstilisäkilpi Sallittu polkupyörille (Trottoir/Fahrräder gestattet)- tällöin jalkakäytävällä ajavan tulee noudattaa erityistä varovaisuutta eli mm. sopeuttaa ajonopeutensa ja -tapansa jalankulkijoiden ehdoille. Toisaalta tällä lisäkilvellä merkittyä jalkakäytävää (toisin kuin pyörätietä) ei laissa ole velvoitettu käyttämään, joten nopeampaa etenemistahtia kaipaava pyöräilijä voi halutessaan valita sen kohdalla myös ajoradan.

  24. Järkyttävintä on ollut havaita, miten törkeitä kommentteja tähänkin hirvittävään tapaukseen liittyen on näkynyt ihan ihmisten omalla naamalla/nimellä iltapäivälehtien kommenttipalstoilla. On ylitetty jokin sellainen kynnys, että osa kansasta kokee oikeudekseen ja oikeaksi laukoa mitä tahnsa sylki suuhun tuo, ja toisaalta lehdistö pesee kätensä ja päätoimittajan vastuunsa siitä mitä vihanlietsontaa ja asenteita heidän uutisensa alla sadoilletuhansille ihmisille välitetään. Törkykommenttien hiljainen hyväksyntä johtaa osaltaan siihen, että niiden laukominen tai myötäily on entistä helpompaa ja kierre vaan syvenee.

  25. Toivoisin kanssapyöräilijöiltä edes vähäistä liikennesäntöjen tuntemusta ja kunnioitusta.

    Kaupunki on suuressa pyöräily-ystävällisyydessään ohjannut kaiken keskustasta itään johtavan pyöräliikenteen Kalasataman kohdalla yhdelle juuri ja juuri normilevyiselle pyörätielle jossa kaksi pyörää mahtuu kohtaamaan jos kumpikin ajaa omaan suuntaansa tiukasti oikeaa reunaa. Tämä ei kuitenkaan kaikille sovi vaan ajolinjat ovat keskellä, vasemmalla tai kaksi rinnan.

    Jos kaupunki ei halua parantaa infrastruktuuria (miksi tarvitsisikaan, meillähän on jo Baana jonka valossa voi paistatella mediassa), tulisi poliisin edes joskus jalkautua myös pyöräteille ja kitkeä järjettömimmät ajotyylit pois. Sakkotuloa saisi helpolla.

  26. Tulipa hankittua kamera autoon. Se kuvaa koko ajan, aina kun moottori on käynnissä. Tästä lähtien jokainen törppöilevä pyöräiliä pääsee teh internetsiin.

  27. Olen pyöräillyt pääkaupunkiseudulla aktiivisesti noin 25 vuotta. Auton hankin lapsen syntymän myötä 30-vuotiaana joten viimeiset 10 vuotta olen ollut myös autoilija. Myöskin kävelyä tulee paljon harrastettua joten usein olen myös jalankulkija. Todella paljon on vuosien aikana juurikin pyöräilijän kannalta parantunut infrastruktuuri. Tuntuu että uusia pyöräteitä ilmestyy koko ajan.

    En nyt jaksa alkaa kirjoittamaan mitään romaania joten tässä muutamia pointteja:
    Otson mukaan ”Keskellä kaistaa kadulla ajaminen on täysin laillista, Pyörän ja auton paikan kadulla määrää täsmälleen sama lain kohta, ja paikka onkin oleellisesti sama”. Autokoulustani on aikaa yli 20-vuotta mutta tuli heti mieleen että ei se noin taida olla vaan ajoradan oikeassa reunassahan sitä on mentävä: http://www.ajokorttikoulu.fi/materiaalit/lait/merkit.htm?9l.htm
    Onko nyt niin että suurimmat autoilijoiden vastaiset kiihkoilijat ovat niitä jotka eivät koskaan itse ole autoa ajaneet? Tuntuu ainakin kommenttejakin lukiessa siltä että ne jotka oikeasti tuntevat ”molemmat maailmat” ovat mielipiteissään huomattavasti rauhallisempia. Lienee niin että kun auton ratista näkee MEIDÄN pyöräilijöiden törttöilyä tarpeeksi niin ei ole niin kova hinku nousta barrikaadeille.

    Autoilijoille usein todetaan että ”ei saa olla liian kiire”. Taitaa tämän tyyppisellä sloganilla olla joskus joku valistava mainoskin pyörinyt. Saman pitäisi koskea myös pyöräilijöitä. Itse tykkään polkea lujaa. Sille on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Ydinkeskusta ei ole se paikka. Jos pyörätie on olemassa sitä tulee käyttää vaikka siellä ikävä kyllä on niitä hitaampia pyöräilijöitä ja ”pirun” jalankulkijoita joutuu varomaan. Ja paras reitti kahden pisteen välillä ei aina ole se suora viiva. Kannattaa edelleen käyttää sitä pyörätietä vaikka vähhän joutuisikin kiertämään. Absurdeinta ikinä on että jotkut haluavat Länsiväylälle yhtä tasaisen pyörätien kuin on autotie. Tylsää!

    Ja sitten tämä Tukholmankadun tragedia. Näyttää siltä että teosta EPÄILLYLLÄ on melkoinen historia.. löytyy lähestymiskieltoa ja väkivaltaa. Kai jokainen pyöräilijä ymmärtää mitä on tekemässä jos vertaa häntä normaaliin autoilijaan? Aika kaukana ollaan rauhanomaisen yhteiselon ajamisesta. Jos taustatiedot pitävät paikkansa niin tämä kaveri niin sanotusti ”had it coming” eli jotain pahempaa olisi varmasti jossain vaiheessa tapahtunut. Nyt se vain sattui tapahtumaan auton ratissa ja kohteena oli pyöräilijä. Mikään ei tee tästä esimerkkitapausta vaan kyllä se on niin että ME normaalit autoilijat pyrimme kaikin keinoin välttämään kolareita kaikkien, myös pyöräilijöiden, kanssa. Aina on kyse ihmisestä ja henkilöstä, ei välineestä jolla hän on liikkeellä.

    Maltti on valttia!

    1. Ihan sama sääntö koskee moottoripyöriäkin, eikä kukaan oleta niidenkään liikkuvan rengas reunakiveä viistäen (toisin kuin monilla pyöräilijöillä näyttää olevan edelleen tapana). Pyöräilijöilläkin paikan valinnassa kyse on liikenneturvallisuudesta (etäisyys pysäköityihin autoihin, pelivara, autojen ohitusetäisyys…) eikä mistään härnäämisestä tai opettamisesta. Kaupungissa kapeilla kaistoilla ajettaessa se turvallinen paikka nyt vain sattuu suhteellisen usein olemaan keskellä kaistaa, eikä sen oikeammalla ajamisesta ole kenellekään mitään muuta hyötyä kuin vaarallisten ohitusten mahdollistaminen.

      Noin muuten olen Helsingin keskustan pyöräilijöiden liikennekäyttäytymisestä aika lailla samaa mieltä kuin tämän kirjoittaja: http://yle.fi/uutiset/nakokulma_pelkaan_pyorailya_pyoratiella__mita_nain_pyoratiella_tanaan/8232429?ref=leiki-uu (Tosin vanhanmalliset pyörätiet ovat lähtökohtaisesti vaarallisia tyhjinäkin, koska risteykset.)

    2. Perusoletus perussuomessamme näyttäisi olevan, että autolla kaupungissa ajetaan rajoituksen mukaan 30 tai 40 km/h, mutta pyöräilijöiden kuuluu ajaa hiljempaa. Kun oikeasti pyöräilijöiden nopeusrajoitus on täsmälleen sama 30 tai 40 km/h. Lisäksi autolla kuuluu päästä liikkumaan suoraviivaisesti paikasta a paikkaan b (vrt. Hämeentie tai moottoritiet kuten Länsiväylä), mutta pyöräilijälle ”paras reitti kahden pisteen välillä ei aina ole se suora viiva”.

      Kuten nimimerkki ”Tiikerifillari” edellä toteaa, ”Tanskassa, … samaa vihaa ei ole koska kaikille on selkeästi eroiteltu omat kaistansa ja sääntönsä.”

      On aivan selvä, että jos polkupyörällä, lihasvoimin kulkevalla liikennevälineellä, jonka luontainen nopeus on 15 – 30 km/h, ei ole omaa asianmukaista paikkaa liikennejärjestelmässä, vaan sen paikka on kapeassa tilassa rinnakkain kävelijöiden kanssa ja aina välillä jossain autokaistan reunamilla, ja silti pyörällä tehdään yhtä suuri osuus matkoista kuin autolla, eli pyöriä varsinkin kesäaikaan on liikenteessä paljon, tulee nykyisen kaltaisia vaaratilanteita ja vastakkainasettelua. Kun tähän yhdistetään pyöräilyn suosion voimakas kasvu, joka on yleisesti hyväksyttyjen tavoitteiden mukaista, tilanne ei voi kuin pahentua.

      Mutta ratkaisu tähän ongelmaan siis on olemassa: Kööpenhamina. Käykää itse katsomassa, ellette usko. Päätös sen toteuttamisesta vaan vaatii suurta asennemuutosta. Nykyinen tilanne, jossa pyöräilyn ja muun kevyen liikenteen infraan varataan yhteisiä kunnallisveroeuroja alle 10% siitä, mitä käytetään autoilun investointeihin, johtaa parempaan lopputulokseen äärimmäisen hitaasti. Sitä ennen saadaan ripustaa vielä monta valkoista pyörää.

  28. Ei liity tähän tapaukseen, mutta minua hämmästytti kovasti kun Otso väitit muutama aamu sitten televisiossa, että pyöräilykypärää ei kannata käyttää koska siitä ole hyötyä. Toimittaja hieman hämmästeli kantaansi, mutta vetosit johonkin tieteelliseen tutkimukseen ja siihen se keskustelu jäi.

    Vaimoni kaatui viime syksynä muuten sulalla tierllä olleeseen jäälaikkuun. Kypärä halkesi pään kumahtaessa asfalttiin. Ei muita vammoja kuin mustelmat käsivarressa. Ilman kypärää todennäköisesti ainakin vakava päävamma.

    Olet julkisuuden henkilö ja profiloitunut pyöräilyauktoriteetiksi, joten monet luultavasti toimivat ohjeidesi mukaisesti. Mielestä toimit vastuuttomasti kehoittaessasi ihmisiä olemaan kättämättä kypärää. Lain mukaankin kypärää on käytettävä (vaikka käyttämättömyydestä ei rangaitakaan), joten kehoitit myös lain vastaiseen toimintaan.

    1. En tokikaan väittänyt, ettei kypärästä olisi hyötyä. Tietyntyyppisissä päähän kohdistuvissa iskuissa siitä ihan varmasti on hyötyä.

      Sen sijaan sanoin, että kypärä ei ole estänyt yhtäkään onnettomuutta, ja liikenneturvallisuudessa tärkeintä on estää onnettomuuksia. Siksi kypärä ei ole mikään pääasia, vaan enemmän sivuseikka. Laki ei myöskään vaadi käyttämään kypärää.

      Nimenomaan pyöräilyn edistäjänä en halua esiintyä julkisuudessa kypärä päässä. Se saattaisi antaa kuvan, että ilman kypärää ei saa pyöräillä, ja haluan kannustaa ihmisiä pyöräilemään. Kypärän käyttö on varmasti hyvä idea, mutta paljon suurempi merkitys on sillä että pyöräilee.

      Ikävä kuulla vaimosi onnettomuudesta, onneksi ei käynyt pahemmin. Itsekin käytän liukkaalla kelillä usein kypärää, ja aina nastarenkaita. Nastarenkaat estävät kaatumisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *