Uudet terroristit ja kuinka heidät voitetaan

Eilen iltapäivällä mielenterveysongelmista kärsivä brittimies ampui sosiaalidemokraattisen labour puolueen kansanedustajan West Yorkshiressä, Englannissa. Mies tiettävästi huusi ”Britain First” murhaa tehdessään.

Britain First on brittiläinen äärioikeistolainen puolue, joka katsoo puolustavansa todellista brittiläisyyttä, suhtautuu ihailevasti väkivaltaan ja haluaa aloittaa pyhän sodan. Britain First on kiistänyt olevansa millään tapaa osallinen murhassa.

Viime sunnuntain vastaisena yönä henkisesti epävakaa afganitaustainen amerikkalaismies tappoi 50 ihmistä homoklubilla Orlandossa, Floridassa. Kesken murhatyön mies soitti hätänumeroon ja julisti toimivansa ISISin nimissä.

ISIS on Irakista lähtöisin oleva sotilaallinen ja terorristijärjestö joka katsoo puolustavansa todellista islamia, suhtautuu ihailevasti väkivaltaan ja julistaa käyvänsä pyhää sotaa lähi-idässä ja koko maailmassa. ISIS ei todennäköisesti ollut millään tavoin tietoinen tai osallinen terrori-iskuun.

En ole mikään terrorismitutkija, mutta näissä tapauksissa on aika paljon samaa.

Britain First ja ISIS ovat monin tavoin erilaisia, enkä yritä samaistaa niitä. Kuitenkin niiden kokemus ”pyhästä” tehtävästä, väkivallan hyväksyntä ja ylläkuvatut seuraukset ovat hyvin samankaltaisia. Utøyan murhat 2011 ja eurooppalainen ”vastajihadismi” noudattavat myös pitkälle samaa kaavaa. Tämä on nykypäivän ”hajautetun terrorismin” kuva.

Toisen maailmasodan partisaanitoiminnassa taustalla oli yleensä keskitetty johto, jolla oli sotilaallinen strategia ja päämääriä. Partisaaniryhmät panivat suunnitelman toteen ja tekivät terroritekoja ylempiensä käskyjä totellen.

70-80-luvun terroristiliikkeet koostuivat tyypillisesti itsenäisistä soluista, jotka pyrkivät ymmärtämään yhteisen ideologian ja strategian, mutta toteuttivat sitä itsenäisesti, niin, että yksi kiinnijäänyt solu ei voinut paljastaa toista.

Tämän päivän hajautetussa terrorismissa me näemme poliittisen liikkeen, joka julistaa vihan ideologiaa, ja nostaa esiin vihollisia, jotka se näkee tulossa olevan tuhon syypäiksi ja uhiksi pyhälle tehtävälle. Sen sanoman kuulee joku epävakaa mies, tarttuu aseisiin, ja käy propagandassa maalattujen kohteiden kimppuun. Poliittinen liike ja terroriteot eivät suoraan liity toisiinsa mitenkään. Mutta ne sopivat hyvin yhteen.

Kehitys ei ole uniikki. Melko vastaavan kehityskulun keskusjohdetusta yhä hajaantuneempaan organisaatioon ovat kokeneet myös elinkeinotoiminta ja kansalaisliikkeet tiedonvälityksen välineiden kehittyessä.

Onkin syytä pelätä, että vastaavia terroritekoja tulee vielä lisää.

Last man standing

Toisaalta yhdistelmä väkivaltaista ideologiaa julistavaa liikettä ja siitä riippumatta yksin aseisiin tarttuvia epävakaita miehiä ei ole uusi. Ajatellaanpa Fennomaaniaktivisteja ja Eugen Shaumania.

Sekä tuoreissa että vanhoissa hajautetun terrorismin ideologioissa on muutamia yhteisiä piirteitä:

  • Epätoivo. Jokin pyhä tai todella arvokas on uhattuna, lähes sortumisen partaalla tai jo tuhoutumassa. Islamin arvot, länsimainen sivistys, Britannia, Suomen autonomia.
  • Yksinäiset urheat soturit puolustavat sitä hyökkääjien loputonta joukkoa vastaan. Macho soturikultti.
  • Vihollisia ei ole vain ulkona, vaan nimenomaan sisäiset viholliset ovat suuri uhka.
  • Arvokonservatismi. Kaikki hyvä on menneisyydessä, ennen oli paremmin.

En nyt tarkoita, että jokin näistä piirteistä, tai välttämättä edes kaikki yhdessä, tekisi jostain ideologiasta vastuullisen yksittäisten sekopäiden toimista. Mutta toisaalta poliittinen liike, joka ei halua synnyttää ympärilleen hajautettua terrorismia, pystyy epäilemättä estämään sen. Riittänee kun ei rakenna paranoidia uhkakuvaa, ei ihannoi yksilöllistä sankaruutta tai ennen kaikkea ei osoittele kohteita, joiden poistaminen jotenkin ratkaisisi ongelmat.

 Terroristin maalaaminen uljaaksi mieheksi joka sankarillisesti puolustaa pyhiä arvoja voi yllyttää henkisesti epävakaita yksilöitä.
Terroristin maalaaminen uljaaksi mieheksi joka sankarillisesti puolustaa pyhiä arvoja voi yllyttää henkisesti epävakaita yksilöitä.

Kuinka terroristi voitetaan?

Terrorismin analyysini on ehkä lähinnä hahmotelma, mutta vastaavasti ratkaisuunkin tarjoan ajatuksen luonnoksia.

Kun hajautetun terrorismin ongelma on yhdeltä puolelta poliittinen, toiselta rikollinen, ratkaisuissakin täytyy olla monta puolta.

Perinteisempän terrorismiin, Pariisin ja Brysselin iskujen kaltaiseen, perinteiset poliisityön ja antiterrorismin keinot tepsivät. Jos Belgian valtio olisi toimintakykyisempi, iskuja ei ehkä olisi koskaan pystytty tekemään. Hajautettu terrosimi on vaikeampaa. Telekuuntelu ei paljon auta, kun mitään varsinaista kommunikaatiota ei ole, ja se mitä on, on täysin julkista. Mutta modernit data-analyysipohjaiset työkalut saattaisivat toimia paremmin, en niitä riittävästi tunne.

Politiikan puolella uskon, että vastaus on toivo. Yksinäiset ahdistuneet terroristit lähtevät puolustamaan maailmaa, joka on uhattuna, lähes sortumassa. Maailmassa, joka etenee kohti yhä valoisampaa tulevaisuutta, heillä ei ole roolia, ei ehkä ahdistustakaan.

Tarvitsemme maailman, jossa tulevaisuus on parempi. Maailman, jossa jokainen voi nähdä edessään polun eteenpäin. Tarvitsemme kansainvälisen järjestyksen, joka ei rakenna ihmisille umpikujia, vaan mahdollisuuksia. tarvitsemme talouden, jossa tulevaisuus on mahdollisuus eikä uhka. Ja tarvitsemme politiikkaa, joka puhutaan siitä miten maailmasta tehdään parempi. Politiikkaa, joka on konkreettisia tekoja ja symbolisia viestejä. Uusia koteja perheille, ystäviä vanhuksille ja lakeja, jotka tunnustavat ihmisarvon.

Sellaista politiikkaa minä haluan olla tekemässä. Ja haluan sinut mukaan, koska meidän on voitettava tämä kamppailu.

Mene siis lähimmän ihmisen luo, hymyile ja keskustele, miten voitte tehdä maailmasta paremman paikan. Siitä se lähtee.

17.6.2016. Teksti on kirjoitettu yön pimeimpinä tunteina ja auringon ensi säteiden valossa.

3 kommenttia artikkeliin ”Uudet terroristit ja kuinka heidät voitetaan”

  1. Orlandon ampuja taisi olla itse vähintään biseksuaali, mutta isä oli äärikonsevatiivinen muslimisaarnaaja ja tämä johti ajan kanssa sellaiseen ympäristön synnyttämään itseinhoon, että teki mitä teki. Isiksen mainitseminen taisi olla vain ampujan epätoivoinen savuverho sille ettei hänen homoseksuaalisuus nousisi esiin.

    Kun koko USA on täynnä konservatiivisaarnaajia FOXista talkradioon, niin ei ihme että monen kattilassa paine menee yli kun oma persoona ei mahdu niiden asettamiin rajoihin ja tuo paine taas pakottaa itsensä noihin konservatiivisiin rajoihin on jopa väkivaltainen.

    Yksi yhteinen piirre löytyy näistä terroriteoista ja se on se, että vanhat ukot saarnaavat hukassa olevat nuoret vielä syvemmälle ongelmiin. Jos vielä löytyy jokin satoja tai tuhansia vuosia vanha kirja saarnan tueksi, niin sitä syvemmälle mennään nuoressa päässä. Tuossa vaiheessa lienee selvää, että yhteiskunta ja poliitikot ovat epäonnistuneet, jos nuori valitsee mieluummin katkerien ukkojen höpötykset kuin yhteiskunnan tarjoaman polun. Kun kirkko Suomessa on menossa kohti nykyaikaa, joka hyväksyy esimerkiksi homoseksuaalisuuden, niin on oltava todella varovainen ettei Suomeen synny näiden vanhojen ukkojen uutta aaltoa muslimisaarnaajien mukana, tai sitten samanlaista valkoisten vanhojen ukkojen saarnaavaa talkradiota ja muuta mediaa kuin USA:ssa.

    1. JS: Kirjoitat, että konservatiiviset ideologiat ja niitä saarnaavat ”vanhat ukot” pakottavat heitä kuuntelevia nuoria ahdistaviin raameihin, jolloin joidenkin pääkoppa ei kestä ja viha purkautuu väkivaltana ja terroritekoina. Tämä on varmasti osaltaan totta, mutta toisaalta ”vanhojen ukkojen” saarnoilla ja ääri-ideologioilla on mielestäni kaksijakoinen luonne.

      Nimittäin ääri-ideologioiden puoleen käännytään varmasti usein juuri siksi, että ei mahduta vastaavasti liberaalin yhteiskunnan asettamiin ahdistaviin raameihin. Ääri-ideologioilla on siis emansipatorinen tehtävä (eli juuri sen toivon tuominen) sellaisille ihmisille, jotka eivät jaksa juosta huomiotalouden ja eksponentiaalisesti kasvavan ”kilpailukyvyn” oravanpyörässä. Tai toisaalta, jotka eivät jaksa uskoa nurkan takana odottavaan sateenkaaren väreissä hehkuvaan suvaitsevaiseen harmoniaan, jossa diversiteettiä pitää juhlistaa riemurinnoin ja hampaat irvessä.

      Huolimatta siitä, mikä ideologia, liberaali vai konservatiivinen, on vallalla, tarvitsee valta aina vastustajan, paarialuokan. Onko se homot ja mamut vai rasistit ja fasistit, sillä ei ole juuri merkitystä. Sosiologi Robert Michels (1876-1936) aikoinaan sen huomasi: Politiikka ei ole eikä voi olla luokkataistelua eikä demokraattista yhdessä asioista päättämistä vaan se on ylimmän luokan eri faktioiden välistä kamppailua, oligarkiaa, joka hyödyntää rahvasta tykinruokana. Ironista kyllä, Robert Michelsistä tuli myöhemmin fasisti ja Mussolinin kannattaja.

  2. Ilmeisesti brittimies ei kuitenkaan huutanut Britain First, vaan tuo oli uutisankka. Mutta olen samaa mieltä siitä, että nämä toisten nimissä tehtävät iskut ovat ongelma.

    Viimeaikaisissa kahvipöytäkeskusteluissa monet ovat mananneet ”punavihreitä” yleisesti ja vasemmistoliittoa erityisesti, Li Anderssonin nimikin on tullut monta kertaa esille. Keskustelunaihe: Pohjolan Matkan bussien tuhopoltto. Kovasti ihmiset tuntuvat yhdistävän terrorinomaisen turkistenvastustamisen näihin puolueisiin, vaikka tuskinpa sen paremmin vasemmistoliitto kuin vihreätkään puolueina minkäänlaisia tuhopolttoja tai vahingontekoja hyväksyvät.

    Elämme raakoja aikoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *