Tieliikennelaki ja pyöräliikenne

Liikenneministeriö julkaisi tänään esityksen uudeksi tieliikennelaiksi. Esitystä on valmisteltu pitkään, ja olen itsekin ollut Pyöräliiton puolesta lukuisia kertoja keskustelemassa virkamiesten ja ministerinkin kanssa sen yksityiskohdista.

Tässä muutama nopea kommentti esityksen pyöräilyä koskevista osista. Pyöräliitto tulee aikanaan antamaan laista laajemmankin lausunnon, johon keräämme yksityiskohtia tämänkin tekstin kommenteista.

Liikennesäännöt eurooppalaisemmiksi

Tieliikennelain uudistus on monella tapaa parannus pyöräilyn olosuhteisiin Suomessa. useita Euroopassa käytössä olevia käytäntöjä otetaan käyttöön ja eri puolilla maata olleita kokeiluja vakinaistetaan.

Pyörätiet merkitään selvästi yksisuuntaisiksi tai kaksisuuntaisiksi. Jatkossa pyörätie on oletuksena yksisuuntainen ja kadun oikeassa reunassa. Jos se on kaksisuuntainen, tämä merkitään erikseen. Muutos on parannus nykytilaan, jossa yksi- tai kaksisuuntaisuudesta on hyvin vaikea saada selvää. Samalla pyöräilijän velvoite käyttää pyörätietä rajataan koskemaan vain oikean reunan pyörätietä.

Pyörätien jatke merkitään jatkossa vain paikkoihin, joissa autoilijoilla on väistämisvelvollisuus pyöräilijään nähden. Ja vastaavasti pyöräilijä voi merkinnän nähdessään luottaa väistämisvelvollisuuteen. Muualla käytetään suojatien merkintää. Ja laissa lukee erikseen, että suojatielläkin saa ajaa. Muutos on hyvä, koska nykyisellään pyörätien jatke ei tarkoita oikeastaan mitään: se ei vaikuta kenenkään velvollisuuksiin. Parempi säästää merkintä tilanteisiin, joissa sillä on merkitystä.

Pyörätien jatkeelle tulee oma liikennemerkki, ja jatkossa se tarkoittaa väistämisvelvollisuutta autoilijoille

Pyöräliikenteen liikennevalot muutetaan pyöränkuviksi nykyisen pyöreän lampun sijasta, mikä tekee selväksi, ketä valot koskevat.

Lakiin tuodaan uutena väylätyyppinä pyöräkatu, eli ensisijassa pyörille tarkoitettu katu jolla saa ajaa myös autolla. Ensimmäisiä pyöräkatuja on jo suunniteltu Joensuussa ja Helsingissä.

Yksisuuntaisille kaduille voi jatkossa sallia pyöräliikenteen myös vastasuuntaan liikennemerkillä. Tämä monissa Euroopan kaupungeissa yleinen käytäntö helpottaa ratkaisuja ahtaissa keskustoissa, kun hiljaisilla yksisuuntaisilla voidaan sallia joustavampi pyöräliikenne.

Yhdessä nämä ja muutamat pienemmät muutokset vievät ajattelua pyöräteistä lähemmäs useimpien Euroopan maiden tapaa. Pois perinteisestä ”kevyen liikenteen” ajattelusta, jossa pyöräilijöitä ajatellaan jalankulkijoina.

Kypäräsäädös poistuu

Säädös pyöräilykypärästä poistetaan laista. Nykyinen säädös on suositus, ei velvoite, ja yleisperiaatteena lakiin kirjataan vain velvollisuuksia. Suosituksia annetaan valistuskampanjoissa.

Tämä ei tarkoita, etteikö kypärän käyttö olisi järkevää erityisesti maantieajossa ja pyöräurheilun eri muodoissa. On se. Mutta suositus laissa antaa kuvaa, että pyöräily olisi yleisesti jotenkin vaarallista, mitä se ei ole. Lisäksi suositusta on laajasti tulkittu väärin, että se velvottaisi kypärän käyttöön.

Pyöräilyn terveyshyödyt ovat moninkertaiset verrattuna melko vähäiseen onnettomuusriskiin.

Pyöräliiton näkemyksen mukaan on tärkeintä kannustaa ihmisiä pyöräilemään enemmän. Vanhan lain kypäräsuositus sotii tätä tavoitetta vastaan ja sen tuomat liikenneturvallisuushyödyt ovat kyseenalaisia: pyöärliikenteen turvallisuuden kannalta tärkein tekijä on pyöräilijöiden määrä, ja kypärävaatimukset laskevat pyöräilyn määrää. Siksi esitys poistaa pykälä laista on hyvä.

Mitä puuttuu?

Suurin puute on pyörätielle auton pysäyttäminen. Sitä koskeva monimutkainen säädös ei parane yhtään, vaan jopa huononee vähän. Nykylakikaan ei siis salli pysäköintiä pyörätielle, mutta pysäyttämissäädös on kaikkine monimutkaisine ehtoineen johtanut käytäntöön, että pyörätielle tai jalkakäytävälle pysäköinnistä ei juuri koskaan sakoteta. Ja liikennekulttuuri on sen mukainen.

Useimmissa Euroopan maissa jakeluautot, taksit ja vastaavat pysähtyvät ajoradalle, ja tarvittava lastaus hoidetaan siitä. Se on yksinkertaista ja suhteellisen ongelmatonta. Suomessa on muodostunut tavaksi pysähtyä jalkakäytävälle tai pyörätielle.

Periaatteessa nykylakikin lähtee ajoradalle pysäyttämisestä: pyörätielle saa pysäyttää vain, jos muuta paikkaa ei ole, eli pysähtyminen ajoradalla on kielletty. Käytäntö vaan on toinen, ja siksi lakiin tarvitaan muutos, joka ohjaa liikennekulttuurin oikeille urille ja mahdollistaa väärinpysäköijien sakottamisen. Yksinkertaisinta olisi kieltää auton pysäyttäminen pyörätiellä, poislukien hätätilanteet.

Pyöräilijän ohittamisesta lakiehdotus sanoo vain ”Ohittajan on pidettävä turvallinen väli ohitettavaan ajoneuvoon tai jalankulkijaan ja muutenkin huolehdittava, että ohitus ei vaaranna turvallisuutta.” Tämäkin säännös on periaatteessa hyvä, mutta liikennekulttuuri ja oikeuskäytäntö on muodostunut sellaiseksi, että edes pyöräilijän päälleajoissa ei katsota ohitusetäisyyden olleen liian pieni (vaikka ohitus määritelmällisesti vaaransi turvallisuuden, kun kerran ohittaja osui ohitettavaan).

Tässäkin lain pitäisi olla selkeämpi sen suhteen, miten pyöräilijä ohitetaan riittävän kaukaa. Esimerkiksi Espanjassa käytössä oleva 1,5 metrin minimietäisyys olisi hyvä.

Kolmas puute on taajamanopeusrajoitus, joka on esityksessä nykyinen 50 kilometrissä tunnissa. Tämä nopeusrajoitus periytyy ajalta, jolloin kaupungeissa todella ajettiin viittä kymppiä; nykyään useimmilla kaduilla on jo erikseen nopeusrajoitus 30km/h tai 40km/h. Yleisrajoituksen tulisikin vastata normaalia tilannetta liikenneympäristössä.

Taajamien yleisnopeusrajoituksen laskeminen ohjaisi kaupunkisuunnittelua siihen suuntaan, että tehdään ensi sijassa hyvin toimivaa, viihtyisää ja turvallista kaupunkia. Ja kaduille, joilla tarvitaan nopeampaa liikennettä voitaisiin laittaa korkeampi nopeusrajoitus erikseen.

Näistä puutteista huolimatta esitys tieliikennelain uudistuksesta on hyvä. Puuttuvia osia pitää vielä vaatia lisättäväksi.

9 kommenttia artikkeliin ”Tieliikennelaki ja pyöräliikenne”

  1. Melko vähäinen onnettomuusriski? Mitä se tarkoittaa? Etten loukkaa itseäni seuraavalla reissulla vaan vasta sitä seuraavalla vai kymmenen vuoden päästä? Itse en tässä kirjoittelisi ellen olisi haljenneen kypärän omistaja. Silti, vaikka jäinkin henkiin, on muistini kokolailla mennyt ja persoonallisuus muuttunut. Kolauksen jälkeen olen kuin toinen ihminen, mutta ilman kypärää olisin vainaja. Toisaalta, miksi käyttää kypärää, jos ei ole mitään suojeltavaa.

    1. Donald Trumpoöin kannattaa ottaa tästä mallia. Mitä tahansa saa ajettua läpi, kun mainitsee pyöräilykypärät. Kypäräjeesustelijat vievät takuuvsrmasti huomion tärkeistä asioista.

    2. Ei kypäränkäyttöä kielletä, kypärää voi käyttää vaikka siitä ei ole laissa kirjoitettukaan. Itse aion käyttää kypärää.

  2. Pyörätielle pysäköimiseen saattaisi auttaa pieni lakitekstin viilaaminen. Nykyisellään asia ilmaistaan niin, että ”pyörätielle pysäköiminen on sallittu, ellei…” Moni lukee lakitekstiä tähän asti (poliisi mukaanlukien) se loppuosa jossa ilmoitetaan, ”ellei lähellä ole laillaista pysäköintipaikkaa” jää lukematta.
    Mikäli lakitekstin muuttaisi muotoon, pyörätielle pysäköinti on kielletty, jos läheltä löytyy laillainen pysäköintipaikka. Silloin lähdettäisiin siitä, että pyörätielle pysäköinti olisi lähtökohtaisesti kielletty, eikä päinvastoin. (nuo tekstit eivät ole suoraan lakikirjasta, mutta idea selvinnee)

    1. Luonnoksessa itse asiassa lukee näin:

      37 §. Pysäyttämistä ja pysäköintiä koskevat kiellot.

      Pykälän 2 momenttiin listattaisiin erityiset pysäyttämis- ja pysäköintikiellot. Pysäyttää
      tai pysäköidä ei saisi
      – jalkakäytävällä, suojatiellä, pyörätiellä tai pyörätien jatkeella taikka viiden metrin
      matkalla ennen suojatietä taikka risteävää pyörätietä tai risteävää pyörätien jatketta,




      Mahdollisuus pysäyttää ja pysäköidä hetkellisesti jalkakäytävälle ja pyörätielle on
      arvioitu edelleen tärkeäksi tavara- ja henkilökuljetuslogistiikan sujuvuuden kannalta.

    2. Tuo maininta mahdollisuudesta pysäköidä hetkellisesti täytyy olla lapsus. lakiehdotushan ei tunne mahdollisuutta pysäköidä hetkelliesti, eikä se olisi käsitteenäkään mielekäs: hetkellinen operaatio on pysäjhtymistä, ei pysäköintiä.

  3. Moi,

    Viitaten tähän: ”Tämä ei tarkoita, etteikö kypärän käyttö olisi järkevää erityisesti maantieajossa ja pyöräurheilun eri muodoissa. On se.”

    Urheiluun en ala puuttumaan, mutta oman kokemukseni mukaan kypärän käyttö on paljon olennaisempaa kaupunkiliikenteessä kuin maantien laidassa. Maantieltä en muista yhtäkään edes lievää läheltä-piti tilannetta. Kaupunkiliikenteessä lievempiä juttuja (joutuu jarruttamaan hieman kipakammin kun joku pääsi yllättämään yms.) on kuitenkin suunnilleen kuukausittain… Jos kolmion takaa, pihatieltä tai kääntymässä olevien autojen eteen hyökkäämiset lasketaan niin viikoittain (toisaalta ne on niin yleistä kamaa, että ei niitä kai oikein voi laskea).

    Näin ollen voisin todeta, että juurikin kaupunkiliikenteessä kypärästä on hyötyä. Maantiellä hyöty on paljon kyseenalaisempi.

    Ja mitä kokemuksiin tulee, niin ainoa kaatumiseni missä kypärällä oli merkittävää vaikutuista lopputulemaan tapahtui kaupungissa. Myönnteeäköön toki, että mun n. 4000-5000 km vuosittaisista pyöräilyistä maantiellä kertyy vain joitain satoja, mutta kyllä maantiemeininki aika turvalliselta tuntuu kaupunkiliikenteeseen verrattuna sen jälkeen kun ohittaviin autoihin on tottunut.

    Ehdottaisin, että ei jatkossa käytettäis tota maantiejuttua kypäristä puhuttaessa oltiin siitä kypäräpakosta mitä mieltä sitten hyvänsä.

  4. Kymmenen vuotta vielä, niin Otsonkin eturauhanen on siinä kunnossa, että pyöräily on pyöräilty.

  5. Hetkellinen pysäköiminen ei ole sakotettava juttu, vaan se tulkitaan pysähtymiseksi silloin, kuin kyseessä on tavaran haku tai tuonti. Haluaako otso, että kivijalka kaupat häviää ja autojen lastaus kielletään esim. matkalle lähtiessä pyörätiella

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *