Otso Kivekäs #806

Ehdolla Kaupunginvaltuustoon numerolla 806

Olen kolmen lapsen isä Helsingin Kumpulasta. Työkseni vien eteenpäin digitalisaatiota suurehkon yrityksen digitalisaatiojohtajana, vapaa-ajallani johdan Helsingin kaupunginvaltuustoa. Aiemmin olen johtanut mm. Pyöräliittoa & Tieteen ja teknologian Vihreitä.

Koulutukseltani olen filosofian maisteri tietojenkäsittelytieteestä, Helsingin yliopistolta. Tutkintoon mahtui kaikenlaista tieteentutkimuksesta ja sosiaalipsykologiasta matematiikkaan ja tilastotieteeseen.

Politiikan, työn ja perhe-elämän jälkeen aikaa harrastuksille jää vähän vähemmän. Keväisin usein korjailen vanhaa purjevenettä ja heinäkuun vietämme vesillä. Lisäksi luen sen minkä ehdin, ja ajan pyörällä ympäri kaupunkia.

Blogin uusimmat

Hyvää 200-vuotispäivää itse kullekin

Kirjoittajalta Otso Kivekäs | 24.1.2010 | 1 kommentti

Kävin kuuntelemassa Aubrey de Greyn luentoa anatomiasta ikääntymisen estämisestä. Perusideana de Greyllä oli, että ikääntyminen, merkityksessä fyysinen rappeutuminen, ja sen mukaanaan lopulta tuomat vaivat perustuvat seitsemään tunnettuun biokemialliseen mekanismiin, ja että kun näihin kehitetään toimivia hoitoja, biologinen vanheneminen oikeastaan lakkaa, ja ruumis voi uudistua periaatteessa ikuisesti. Ikääntymiseen pitäisi siis suhtautua kuin mihin tahansa tautiin, ja … Jatka artikkeliin Hyvää 200-vuotispäivää itse kullekin

Miksi se on niin vaikeaa?

Kirjoittajalta Otso Kivekäs | 21.1.2010 | 0 kommenttia

Joku torspo oli sitten mennyt poistamaan uuden ubuntun sound-konffista mahdollisuuden säätää läppäri niin ettei kaiuttimista tule koskaan ääntä, mutta kuulokkeista tulee. Läppärin kaiuttimillahan ei yleisesti ottaen tee mitään, mutta pienellä tuurilla kuulokkeisiin saa kelvollisen laatuista musiikkia. Ja skype-puheluita. Siksi konffi, jossa kuulokkeisiin kyllä tulee ääntä, mutta kajareista ei koskaan, on ainoa jolle olen keksinyt käyttöä. … Jatka artikkeliin Miksi se on niin vaikeaa?

Missikisa

Kirjoittajalta Otso Kivekäs | 18.1.2010 | 0 kommenttia

Lukioaikoina harrastimme missikisaa. Säännöt olivat yksinkertaiset: se, joka onnistuu pisimpään olemaan kuulematta uuden missin nimeä ja näkemättä kuvaa, on voittanut. Peli on tietysti ylimielinen, snobbaileva ja elitistinen. Ja sitäpaitsi kannustaa tietämättömyyteen, mikä on moraalisesti aika kyseenalaista. Mutta siinä on silti oma, ylimielinen ja elitistinen viehätyksensä. Tänä vuonna päätimme pelata missikisaa kavereiden kanssa. Se on vaan … Jatka artikkeliin Missikisa