2013 - Page 6 of 7 - Otso Kivekäs

Kuka kulkee sillallani?

Kauan sitten, joskus kansalaissodan jälkeen, asettui Pitkänsillan alle asumaan ilkeä peikko. Siltojen allehan mahtuu asumaan, ja ei siinä mitään. Aina on kaupungissa tilaa yhdelle peikolle.

Totuttuaan sillanaluseen peikko alkoi kuitenkin kuvitella, että se omistaa siltansa. Peikot kun tapaavat luulla, että kaikki infrastruktuuri, jonka kanssa ne ovat tekemisissä on niiden henkilökohtaista omaisuutta.

Peikko katseli, kuinka sillan yli meni ihmisiä jos jonkinlaisilla ajoneuvoilla. Osa tietysti käveli, toiset kulkivat pyörällä, autolla, bussilla tai ratikalla. Meni siinä muutama kuorma-autokin. Heille kaikille oli omat kaistansa sillalla, mutta peikoille ei ollut omaa kaistaa.

Yhtenä aamuna, ei kovin kauan sitten, peikko päätti sitten, että nyt on hänen vuoronsa, ja kiipesi sillan kupeeseen odottamaan kulkijoita.

Ensimmäisenä sillalle ajoi pyöräilijä, kling kling.
– Kuka kulkee sillallani?, kysyi peikko, ja hyppäsi pyörätielle tukkimaan tien.
– Minä vain, aivan tavallinen työmatkapyöräilijä, toimistolle menossa
– Ahaa, minäpä vien kaistasi itselleni ja tukin tiesi. Saat laputtaa takaisin kotiisi, täällä ei ole sinulle sijaa!
– Älä minun kaistaani vie, se on kovin kapea, oikeastaan vain maaliraita jalkakäytävässä. Ja meitä pyöräilijöitä kulkee tässä vain viisi tuhatta. Ei meidän kaistaamme kannata tukkia. Kohta tuolta tulee autoilija bemarillaan. Hänen kaistallaan kulkee paljon enemmän väkeä.

Näin sanoen pyöräilijä koukkasi jalkakäytävän kautta peikon ohi ja jatkoi matkaansa kohti Punavuoren uusmediafirmaa tuottamaan taas uutta sisältöä.

Kohta sillalle ajoi autoilija Bemarissaan, tööt tööt.
– Kuka kulkee sillallani?, kysyi peikko, ja hyppäsi ajokaistalle tukkimaan tien.
– Minä vain, markkinointipäällikkö bemarillani matkalla Espooseen
– Ahaa, minäpä vien kaistasi itselleni ja tukin tiesi. Saat etsiä uuden tien, täällä ei ole sinulle sijaa!
– Älä minun kaistaani vie. Meitä autoilijoita kulkee tässä vain 30 000, ja sitä paitsi minä voisin hyvin mennä Hakaniemen siltaakin. Kohta tuolta tulee ratikka. Sillä kulkee paljon enemmän väkeä, sen kaistalla saat aikaan kunnon kaaoksen.

Näin sanoen autoilija koukkasi ratikkakaistan kautta peikon ohi, ja jatkoi ajoaan keskustan halki kohti Länsiväylää.

Ja pian sillalle ajoikin ratikka, TUUUUT.
– Kuka kulkee sillallani?, kysyi peikko, ja hyppäsi kiskoille tukkimaan tien.
– Minä vain, ratikkakuski kutosen aamuvuoroa ajamassa.
– Ahaa, minäpä vien sinun kiskosi itselleni ja tukin tiesi. Saat jäädä sinne seisomaan ja kerätä ruuhkan taaksesi
– Sopii koittaa. Ratikalla ja bussilla kulkee tästä yli 60 000 ihmistä joka päivä, eikä Kallion suuntaan ole muita kiskoja. Minä menen nyt.

Näin sanoen ratikkakuski ajoi eteenpäin ja heitti peikon tieltään Siltavuorensalmeen. Ratikka on näet kadulla kulkeva juna. Se kulkee suoraan kiskoilla, eikä väistä mytologisia petoja tai muita alitajunnasta kumpuavia pelkoja.

Tämä tarina tuli mieleeni, kun eilisestä Hakaniemi-tekstistäni päädyttiin kysymykseen, voisiko Pitkänsillan sulkea autoliikenteeltä. Itse asiassahan Pitkäsilta oli vuosien ajan pelkän joukkoliikenteen käytössä. Se ei siis ole mitenkään uusi tai yllättävä ajatus.

Kyse ei ole autoilijoiden kiusaamisesta, vaan siitä, että silta on rajatun levyinen ja pitää priorisoida. Hakaniemen sillan valmistumisen jälkeen keskustaan on päässyt autolla idästä myös sen kautta, joten Pitkäsilta ei ole ainoa tie. Ratikoille se on.

Tätä ei nyt pidä lukea minään valmiina kannanottona. Liikenteelliset vaihtoehdot pitää tietenkin tutkia kunnolla ja rauhassa. Jos ratikkaliikenteen sujuvuus sitä vaatii, autot voisivat hyvin kulkea Hakaniemen siltaa. Toisaalta jos Pitkäsilta ei ruuhkaudu, eivät autotkaan välttämättä ole siinä ongelma. Joka tapauksessa ratkaisu pitää tehdä liikenteen sujuvuuden perusteella, eikä siksi että joku peikko on varannut itselleen oman kaistan.

Hakaniemen sykkivä keskus

Hakaniemen torin alle on suunniteltu parkkiluolaa jo vuoskymmenen ajan. Aina se on kaatunut johonkin.

Viimeksi 2011 hanke kaatui siihen, että parkkipaikat maksoivat liikaa. 60 000 – 65 000 euroa kappaleelta. Yksityinen hanke meni jäihin, kun yksityiset rahoittajat eivät katsoneet sitä kannattavaksi. Sellaista on liike-elämä.

Nyt zombi nousee mutaisesta haudastaan torin alaisesta täyttömaasta. Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä halua rakentaa parkkiluolan osin verovaroilla.”Hän toivoisi Hakaniementorista sykkivää keskusta, millainen se ei hänestä nykyisellään ole. Pysäköintiluola edistäisi alueen elinvoimaa.”

Ajatus on, että kun kerran 65 000 euroa on liikaa parkkipaikasta, niin lasketaan hinta 50 000 euroon. Taikatemppu onnistuu siten, että putkien siirrot, torin rakentaminen ennalleen ja muita kuluja on siirretty parkkihankkeen vastuulta kaupungille. Kaupunkilaiset maksaisivat siis 8-10 miljoonaa euroa kuluja, jotka vielä viime kierroksella kuuluivat parkkihankkeelle. Kyllähän mistä vaan saa kannattavaa, kun joku muu maksaa kulut.

Lisäksi kaupunki ostaisi luolasta 100 autopaikkaa itselleen (5 miljoonan euron hinnalla). Ne on tarkoitus pakkomyydä samaiseen luolaan rakennettavalle kaupalle. Penttilän mukaan kaupunki on päässyt vastaavissa hankkeissa aiemminkin voitolle. Mikä onkin ihan ymmärrettävää, kun ostajan voi velvoittaa ostamaan parkkipaikat myyjän määräämään hintaan.

Tässä on tosin kaksi pientä ongelmaa:

Kyseisen kauppakiinteistön omistaa Helsingin kaupunki, joka tässä siis joutuisi maksumieheksi. Toki kiinteistön voi myydä velvoitteen kera, mutta myyntihinta on suunnilleen tuon 5 miljoonaa pienempi sitten.
Velvoitepaikat määrätään kaavalla, perustuen parkkinormiin. Voimassa oleva parkkinormi on työpaikkojen autopaikkojen laskentaohje vuodelta 1994. Siinä keskustaa lähellä olevilla alueilla määrätään vain maksimimäärä paikkoja. Hakaniemessä saa suunnitellulle 1500 neliön kaupalle rakentaa korkeintaan 10 autopaikkaa (1 per 150 neliöä).

Penttilän ajatus on ilmeisesti siis, että kauppa määrätään järjestämään 10 kertaa enemmän autopaikkoja, kuin mitä se voimassa olevan normin mukaan korkeintaan saisi tarjota.

Entä tarvitseeko kauppa noita paikkoja? Metroasemien kaupoissa valtaosa asiakkaista kulkee metrolla (esim. nousee metrosta ja käy kaupassa matkalla kotiin). Hakaniemen S-marketissa käy noin 3 000 asiakasta päivässä, asematunnelin S-marketissa 30 000. Uusi kauppa sijaitsee Hakaniemen Sokosta paremmassa paikassa, mutta keskustaa huonommassa. Arvioidaan asiakasvirraksi 10 000 asiakasta päivässä. Nyt jos nuo 100 paikkaa ovat aktiivisessa käytössä, ja paikkaa kohden kauppaan tulee vaikkapa 5 asiakasta päivässä, saadaan tästä 500 asiakasta. Se on 5% kaupan kävijämäärästä, eli kovin vähän. Kauppiaan ei ole rationaalista sijoittaa tähän viittä miljoonaa.

Suhteellisuuden vuoksi: Hakaniemen metroasemalla on 14 000 käyttäjää vuorokaudessa. Suunniteltua Pisara-radan asemaa käyttäisi 79 000 matkustajaa päivässä. Ratikoilla ja bussiellakin Hakaniemessä kulkee kymmeniä tuhansia. 400 autopaikkaa, vaikka jokaista käyttäisi kymmenenkin autoilijaa päivässä, ei merkitse tässä yhtälössä yhtään mitään. Parkkiluola ei nyt vaan ole mikään sykkivä keskus.

400 parkkipaikkaa ei elävöitä kuin kaivinkoneyrittäjän kukkaroa. Niitä käyttävä ihmismäärä on niin pieni, ettei sillä ole mitään väliä. Hakaniemeä pitää suunnitella siellä jalan liikkuvien kymmenien tuhansien ehdoilla.

Se oikea syy miksi Hakaniemeen tullaan — Tästä syystä Hakaniemeen oikeasti tullaan. Tehdään siis lisää tätä.

Hanke ei vielä ole edennyt Kiinteistölautakuntaan ja kaavamuutoskin odottaa pääsyä Kaupunkisuunnittelulautakuntaan. Vielä on aikaa pysähtyä miettimän asiaa hetkeksi. Ehdotankin, että tehdään tästä saman tien oikeasti Hakaniemen elävöittämishanke.

Se onnistuisi vaikka näin:

Toteutetaan suunniteltu metroaseman laajennos ja päivittäistavarakauppa, sekä yhteys Halliin.
Rakennetaan torin itälaidalle paviljonkimainen uusi kauppahalli, jonne halliyrittäjät pääsevät remonttia evakkoon ja joka toimii sen jälkeen hallin laajennoksena. Hallihan on se syy miksi Hakaniemeen varta vasten tullaan, joten sitä kannattaa laajentaa.
Suljetaan Hämeentie ja Pitkäsilta (henkilö)autoilta. Torin kohdalla on nyt 4 kaistaa kumpaankin suuntaan (sisältäen pysäkit). Alue muistuttaa suurta liikenneväylää eikä toria. Kaistamäärän voisi puolittaa (bussikaista + pysäkki kumpaankin suuntaan). Samalla pysäkeistä voi kehittää mukavampia ja vaikka kattaa ratikkapysäkit kokonaan.

Voi torin alle samalla parkkiluolankin rakentaa. Sillä ei vaan ole juurikaan väliä Hakaniemen kehittämisen kannalta. Ja tosiaan, miksi kaupungin pitäisi se maksaa?

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä, miten olisi? Tehtäisiinkö Hakaniemestä oikeasti sykkivä keskus? Vihreä valtuustoryhmä muuten ehdottaa samaa.

HKL:n johtokunta 6.2.2013

Ensimmäinen johtokunnan kokous, joten aikaa meni kaikenlaiseen yleiseen. Lisäksi lista oli aika pitkä. Jätimmekin asioita pöydälle ihan ajankäytöllisistä syistä. Kokous kun alkoi klo 8:00 ja olin luvannut sen loppuvan klo 11:00, että ihmiset pääsevät töihinsäkin. Jatkossa kokoukset alkavatkin klo 16, koska päätimme muuttaa kokousaikaa.

Eniten puhuttiin Metron vartioinnin hankinnasta. Pitkähkön keskustelun jälkeen päätimme palauttaa asian valmisteluun niin, että saamme päätöksen tueksi laajemman dokumentaation:

Asemavalvojien toimenkuva tarkemmin
Kansainväliset vertailut käytännöistä, esim. Tukholma (manuaalimetro) ja Kööpenhamina (automaatti).
Vartioinnin kustannusten tarkempi erittely viimeiset 2v
Kilpailutusvaihtoehdon esittely ja perustelut, miksi sitä ei esitetä ensisijaisena ratkaisuna
Palmian näkemys heidän edellytyksistään hoitaa työt

Emme siis päättäneet kilpailuttaa tai olla kilpailuttamatta. Vaadimme vain tarkemmat tiedot ennen kun päätämme suuntaan tai toiseen. Koska asia on kiinnostanut laajemminkin (olen saanut siitä useita viestejä blogin lisäksi yksityisesti), kirjoitan siitä vielä laajemmin ennen kun päätös tulee taas käsittelyyn.

Metroliikennesääntö jäi pöydälle, se taas ajanpuutteen vuoksi. Samalla saadaan enemmän aikaa perehtyä siihen kunnolla.

Pöydälle jäi myös Hakaniemen metroaseman laajennokseen liittyvä sopimus. Halusimme paremman ymmärryksen, mitä maksaisi pelkkä peruskorjaus, eli kuinka suuriin lisäinvestointeihin kaupunki tässä sitoutuu. Ajatus metron porraspömpelien korvaamisesta taloissa olevilla rapuilla ei ole huono: ne ovat kokolailla rumia ja epäkäytännöllisiä.

hakaniemi-pömpeli — Porraspömpeli ei varsinaisesti kaunista Hakaniemeä, tai tee jalkakäytävästä paremmin toimivaa.

Projektissa ei ole kyse vain metroasemasta, vaan Hakaniemen torin alle suunnitellaan myös suurta kauppaa ja 400 auton parkkihallia. Yksi hyvä kysymys on myös, maksaako kaupunki tässä nyt parkkihallin kävely-yhteyksiä. Lilja Tammisella on blogissaan kartta metroaseman suunnitelmista.

Hakaniemen ratikkakiskojen uusiminenkin jäi pöydälle. Sen osalta halusimme esittelyyn mukaan kuvat pysäkkialueen muutoksista, kun ne kerran on HKLssä tehty. Ensi blogaukseen siis luvassa karttoja ja kaavioita.

Ja valmisteluun palautui myös kulunvalvontajärjestelmän hankesuunnitelma, joka ylipäänsä on menettelytapaturman seurauksena tehty vasta itse hankkeen jälkeen. Johtokuntalaisten odotukset siitä mitä tarkoittaa hankesuunnitelma ja liikelaitoksen käytännöt siinä, miten asiat tuodaan päätöksentekoon eivät selvästikään tässä aivan kohtaa. Pitää katsoa, josko prosesseille voisi tehdä jotain.

Muut asiat menivät esityksen mukaan.

Kokonaisuudessaan siis melko turbulentti ensimmäinen kokous.

Juutit juhlivat öisin

Kaupunginteatterin Hamlet elää puoliksi keskiaikaa ja puoliksi nykyajassa. Dialogi vaihtuu lennossa Shakerspearen säkeistä puhekieleksi ja takaisin. Ja kunhan siihen tottuu, ratkaisu jopa toimii.

Nykyaika tosin on kaupunginteatterille sitä, että kaikilla on pikkutakit päällä ja istutaan seurakuntasalituoleilla. Konservatiivista on istua riveissä, radikaalia on potkia tuoleja.

Ja kun aatelisto juhlii, juonittelee, tappelee ja polttaa pilveä, työväenluokka puurtaa ruumishuoneen ja WC-koppien välissä ja vitsailee Leninistä. Kohtaus tuntui melkolailla päälleliimatulta. Tai marxilaisittain alleliimatulta. Ja lopussa kaikki ammutaan.

Keskellä tätä sijoiltaan mennyttä aikaa Eero Ahon Hamlet toimii. Tai siis ei toimi, vaan jahkaa päättämättömänä eikä saa oikein mitään tehtyä, vankina Tanskan maalla omassa kokemuksessaan.

Jos Kaupunginteatterin ristiajoitettu Hamlet jotain paljastaa, niin sen miten moderni hahmo Hamlet itse asiassa onkaan. Kun muut elävät välillä keskiaikaa ja välillä jonkinlaista 1900-lukua, Hamlet katsoo koko touhua etäisesti, ajan ja olemisen ulkopuolelta.

Harkittu keskeneräisyys ja rosoisuus olisi ehkä toiminut paremmin, jos lava olisi ollut puolta pienempi ja budjettia kymmenesosa. Laitosteatterin leveiden seinien sisällä kapina aikaa ja traditiota vastaan laitostuu tuolinpotkimiseksi. Tarinan vahvuus hukkuu jonnekin, ja katsoja keskittyy näyttelijäntyöhön. Erityisesti Polonius osasi näytellä, mutta hän olikin ylioppilasteatterin kasvatti.

Ylioppilasteatterin Hamletissa pari vuotta sitten lavastuksen ja puvustuksen virkaa toimitti korsetti.

Kaupunginteatterissa vaatesäilytysmaksua ei peritä

Avoin data ja miten sillä mitataan ratikoiden luotettavuutta

News at eleven: Helsinki palkkasi kooderin. ”Avoimen datan ammattilainen Juha Yrjölä pestattiin töihin uudenlaiseksi it-asiantuntijaksi. Hän katsoo Helsingin tietojärjestelmiä tiedonjanoisen kaupunkilaisen silmin.” sanoo tiedote. Kyse on Code for Europe hankkeen yhdestä sivujuonteesta.

Tapasin Yrjölän maanantaina. Hänen missionsa on avata julkishallinnon datoja, luoda niiden päälle kevyitä sovelluksia kaupunkilaisten ja virkamiesten hyödyksi ja innostaa muitakin samaan. OIkein kannatettavaa, ja kaikki tuki projektiin.

Varsinaisesti puhuimme kunnan päätöksentekojärjestelmän (Ahjo) avaamisesta. Palaan siihen myöhemmin, koska juuri nyt kiinnostavampi on Juhan ja kollegansa Tuukan suunnitteilla oleva tilastolliseen analyysiin perustuva reittiopas ja sitä sivuten HSL:n datat.

Kaupunginkooderit saivat näet reittiopastaan varten HSL:ltä datapaketin, jossa on bussien ja ratikoiden kaikki pysähtymiset pysäkeillä alku ja loppuaikoineen. Tarkoitus on työstää dataa, tilastoja ja applikaatioita perjantaina alkavassa OKF Conventionissa Tuusulassa.

OKF Convention on suomalaisen avoimen datan yhteisön kokoontuminen, jossa sata nörttiä, tilastotieteilijää, visualisoijaa ja ties ketä kokoontuu osoittamaan, mitä avoimella datalla voi tehdä. Ja yksi noista dataseteistä on siis joukkoliikenteen matka-aikoja.

Sillä datalla voi tehdä paljon muutakin kuin reittioppaan. Sillä voi vaikka seurata joukkoliikenteen luotettavuutta.

Nykyään luotettavuutta mitataan sillä, mikä osuus vuoroista jää lähtemättä päätepysäkeiltä, tai myöhästyy yli vuorovälin verran (tai yli 15min). Siis jos bussi lähtee päättäriltä 14min myöhässä ja juuttuu heti ruuhkaan, se on tilaston mukaan edelleen ajoissa. Sekä HSL että HKL ovatkin ymmärrettävästi kiinnostuneita paremmista metriikoista.

Tässä seistessä lohduttaakin, että bussi kyllä lähti päättäriltä ajoissa

Vaan mikä olisi hyvä metriikka joukkoliikenteen (bussien ja ratikoiden) luotettavuudelle? Sitä voi nyt ehdotella. Juha lupaili, että jos ehdotan jotain metriikkaa, perjantaina, joku tilastoscriptaukseen tottunut saattaa sen hyvinkin toteuttaa. Sitten sen voisi järjestä ensin kokeiluun HKL:ssä/HSL:ssä ja ehkä myöhemmin sopimusten osaksikin.

Spesifisti siis kysyn mittaria jolla arvioida yksittäisen linjan, joukon linjoja tai koko joukkoliikennejärjestelmän luotettavuutta.

Hyvä metriikka on 1) eksakti, 2) mittaa oikeaa asiaa ja 3) on kommunikoitavissa helposti. Tässä pari hahmotelmaa:

Ehdotus 1) Ajallaan lähtöjen osuus kaikilla pysäkeillä, eli niiden pysäkiltälähtöjen osuus, jotka ovat korkeintaan minuutin ennen aikataulua ja korkeintaan kolme minuuttia aikataulun jälkeen.
Ehdotus 1b) Sama kuin edellinen, mutta suhteessa pysäkiltälähtöajan tilastolliseen odotusarvoon eikä aikatauluun.
Ehdotus 2) vaihdon luotettavuus pysäkkikohtaisesti: Se osuus liikennevälineistä, joka lähtee tarkoitetussa järjestyksessä. Ideana, että kaksi minuuttia myöhässä saapuminen ei haittaa, jos ratikka johon on vaihtamassa on myös samat kaksi minuuttia myöhässä. Tarkoitettu järjestys saadaan aikatauluista.

Muita ideoita?

HKL:n johtokunnan lista 6.2.2013

Ensimmäinen kokous ja lista on pitkä kuin nälkävuosi. Varsinkin siihen nähden, että kokous on aamulla ja ihmisillä menoa sen jälkeen. Ilmoitin jo virastolle, että jos uhkaa venyä yli yhdentoista, alamme pöytäämään asioita että ehdimme kukin töihimme.

Metrosta puhutaan paljon. Ensinnäkin metroliikennesääntö ollaan uusimassa, ja saamme sen siis eteemme heti kättelyssä. Asia on herättänyt intohimoja, mutta itselleni ei ole vielä valjennut mitään konkreettista ongelmaa, joka tässä ehdotuksessa olisi.

Taustalla on se, että HKL valvoo itse oman liikennöintinsä turvallisuutta. Valvonta on erotettu hallinto-osastolle, mutta on tuo silti hiukan epäeleganttia. Liikenne- ja viestintäministeriö on asettamassa työryhmää pohtimaan valvonnan siirtämistä jollekin valtiolliselle viranomaiselle (käytännössä Trafi), mutta sitä odotellessa itsevalvontaa on joka tapauksessa pakko jatkaa ja kehittää.

Turvallisuusvalvonnan ja onnettomuustilanteiden (sekä läheltä piti -tilanteiden) tutkinnan parempaa määrittelyä olisin kyllä toivonut metrosääntöön. Lisäksi tutkintatulokset pitää tietenkin julkaista.

Toinen iso metroasia on metrostevarit. Niistä ollaan luopumassa.

”Uuden sopimuskauden alusta vartioinnin konseptia onkin tarkoitus uudistaa lisäämällä henkilökunnan läsnäoloa ja näkyvyyttä. Uudessa sopimuksessa asemavartijat ovat edelleen järjestyksenvalvojia, mutta heidän profiiliaan muutetaan asiakaspalvelun suuntaan. Uudella turvallisuusvalvontajärjestelyllä pyritään luomaan nykyistä enemmän turvallisuudentunnetta metroon, kun asemavalvojien virkapuku muuttuu haalareista asiakaspalveluvirkapuvuksi”

Jatkossa ei siis enää olisi kurahaalareissa patsastelevia sankareita, jotka painostavat epäilyttäviä aineksia olemaan kuvaamatta. Sen sijaan olisi kaupungin palkkalistoilla olevia metroisäntiä. Vaikka vartiointivastuu säilyy, niin fokus siirtyy ’tilanteiden hoidon’ sijasta turvallisuudentunteen ylläpitämiseen. Metron koettu turvallisuus ja asiakastyytyväisyys parantunee.

Lisäksi kyse on tietenkin valmistautumisesta automaattimetroon. Kuljettajien puuttumisen ehkä aiheuttamaa turvatonta oloa kompensoidaan lisäämällä näkyvää läsnäoloa. Ja kaikki tehdään kaupungin omana työnä, jotta olisi helpompi muuttaa konseptia kokemuksen mukaan. Kuulostaa suoraan sanottuna aika hyvältä.

Kolmantena, Hakaniemen metroasemaa aiotaan uusia isolla kädellä. Uloskäynnit yhdistyvät Sampo-pankin taloon ja Ympyrätaloon, torin alle tulee ehkä iso kauppa jne. Suunnittelu on vielä aika alkuvaiheessa, ja nyt päätettävänä on sopimus Sampon talon kanssa kustannusjaosta (talon näemmä omistaa Nordea). Pohjapiirrokset puuttuivat listalta, niin en osaa sanoa millaista asemasta nyt ollaankaan tekemässä.

Paljon muutakin on vielä listalla:

Opintoputki (Kaisaniemen metrikseltä Yliopistonkadulle) siirtyy kiinteistövirastolta HKL:lle. Ilmeisesti siitä ei saatu kiinteistökehitettyä bisnestä ja virasto luovutti.

Ratikkapuolella mainittavaa on, että Hakaniemen kiskot uusitaan. Tässä täytyy nostaa esiin kysymys, miten syväuraisiin vaihteisiin siirtyminen on etenemässä. Onko Hakaniemen vaihteet vielä pakko tehdä matalina.

Sitten pari valtuustoaloitetta

Mari Holopainen ehdottaa aloitteessaan talvipyöräilyn parempaa huomioimista. Liikelaitos vastaa, että parempaa liityntäpysäköintiä on suunnitteilla metroasemille (ja juna-asemille).

Tuomo Valokainen ehdottaa katoksia ja roskiksia Hermannin rantatielle. Vastaamme että yksi tehty ja toinen tulossa. En kyllä ymmärrä, miksi tämä on HKL:n asia.

Varsinaiset aloitteet eivät olleet esityslistatekstin liiteinä, mutta nyt ovat kun ne sinne pyysin.

Lisäksi hirveä määrä kaikkea vuoden alkuun ja lautakunnan alkuun liittyvää tavaraa.

Tavoitteeni HKL:n johtokunnassa

Valtuusto valitsi lautakunnat ja sen sellaiset 16.1. Allekirjoittanut viettää seuraavat neljä vuotta HKL:n johtokunnan puheenjohtajana. Hufvudstadsbladet ehtikin jo tekemään aiheesta etusivun jutun (löytyy suomeksi täältä)

HKL on siis Helsingin kaupungin liikennelaitos -liikelaitos (nimellä jokin hassu historiallinen syy). HKL:n tehtävänä on ”edistää Helsingin seudun toimivuutta, elinvoimaa ja viihtyisyyttä tuottamalla ympäristöystävällisiä ja laadukkaita liikennepalveluja.” Käytännössä tämä tarkoittaa, että HKL ajaa ratikoita ja metroa sekä ylläpitää niiden infraa. Lisäksi HKL omistaa kolme juna-asemaa (Pohjois-Haaga, Kannelmäki ja Malminkartano), pystyttää bussipysäkkejä ja tulevaisuudessa myös pyörittää kaupunkipyöräjärjestelmää. Ytimessä on kuitenkin ratikoiden ja metron ajaminen.

HKL ei vastaa joukkoliikennelinjojen reiteistä eikä aikatauluista. Niistä vastaa Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL). Ratikkakiskojen suunnittelusta uusiin kaupunginosiin taas vastaa kaupunkisuunnitteluvirasto (KSV).

Johtokunta taas on HKL:n toimintaa ohjaava ja valvova poliittinen elin. Kyse ei siis ole virkamiestoimesta, vaan demokraattisesta valvonnasta. Johtokunta koostuu puolueiden edustajista ja käyttää kaupunginhallitukselle kuuluvaa valtaa liikelaitoksen asioissa. Edustaa kansaa siis.

Johtokunnan puheenjohtajana tavoitteeni seuraavalle neljälle vuodelle ovat:

Ratikkaliikenne nopeutuu. Ratikkaliikenteen keskinopeus on nyt 14,3 kilometriä tunnissa ja laskenut vuoskymmeniä. Tavoitteeni on, että se nopeutuu 0,5km/h joka vuosi. Tärkein keino on vähentää pysäkkien ulkopuolisia pysähdyksiä.
Ratikoiden luotettavuus paranee. HKL:n vastuulla olevista syistä ajamatta jäi viime vuonna vain 0,1% ratikkavuoroista. Muista kuin HKL:n vastuulla olevista syistä (erityisesti pysäköidyt autot) jäi kuitenkin paljon useampi. Vaikka HKL:n tavoite on toki korjata vain omia vikojaan, minun tavoitteeni on että ratikat kulkevat.
Ratikkaverkon laajentamisesta vähintään Jokerin tasolle tehdään suunnitelma.
Automaattimetro saadaan käyttöön kunnialla.
Metroasemien palveluita ja kävely-yhteyksiä parannetaan.
Kaupunkipyöräjärjestelmä otetaan käyttöön 2014 ja laajennetaan noin Hakamäentien tasolle mahdollisimman nopeasti. Mieluiten heti.

Nämä eivät kaikki suinkaan ole HKL:n toimialaa. Mutta koska olen kaupunginvaltuutettu, kaikki kaupungin asiat ovat minun toimialaani. Tarkoitukseni on parhaani mukaan lainata puheenjohtajuuden minulle tuomaa vaikutusvaltaa joukkoliikenteen edistämiseksi myös HKL:n toimialan ulkopuolella. Alku näyttää ihan lupaavalta. Valtuustoseminaarissa puolueet linjasivat tavoitteensa valtuustokaudelle loppupuheenvuoroissa. Ratikoiden nopeuttamisen mainitsivat Lasse Männistö (kok), Emma Kari (vihr) ja Silvia Modig (vas).

Jo ennen nimitystä aloitin työn näiden päämäärien eteen. Järjestin HKL:n raivausautoon pysäköinnintarkastajan, jotta kiskoille pysäköijät saavat edes sakot. Kyse on kokeilusta, mutta jollain pitää aloittaa. Seuraavaksi siirtokustannusten laskutus.

Jatkossa kirjoitan jokaisesta johtokunnan kokouksesta etukäteen ja jälkikäteen tänne blogiin. Kokouksia on vain 1-2 kuussa, eli ne eivät tuki koko blogia. Ensimmäinen postaus luvassa huomenna.

Jätkäsaaren pysäköinti ja lainantakaus

Osallistuin tänään toiseen valtuuston kokoukseeni, ja tein ensimmäisen esitykseni, koskien kaupungin lainantakausta Jätkäsaaren pysäköinti Oy:lle. Esitykseni löytyy videolla Helsinki-kanavasta, kuten muutkin puheenvuorot ja käsittelytiedot.

Alla tekstimuodossa se, mitä aioin sanoa, sekä muutama kommentti

Hyvät puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut

Jätkäsaari on kantakaupungissa sijaitseva uusi kaupunginosa. Sinne menee jo nyt kaksi ratikkalinjaa ja metroasemakin on lähellä. Kantakaupungissa vain noin joka kolmannella taloudella on auto.

Kuitenkin kaupunki pakottaa nyt taloyhtiöt rakentamaan Jätkäsaareen pysäköintipaikkoja yhtä paljon kuin Espoossa keskimäärin on autoja. Seurauksena kustannuksia ei voida periä auton omistajilta, vaan naapurit maksavat ne.

Tässä takauksessa on nyt kyse siitä, että kaupungin rahojakin halutaan käyttää autoilun lisäämiseen Jätkäsaaressa. Jos autopaikoille olisi oikeaa tarvetta, lainaa saisi markkinoiltakin. Takausta tarvitaan, koska rakentaminen ei ole kannattavaa. Meillä on ollut periaate, että asuintalojen pysäköintipaikkoja ei subventoida kaupungin rahoilla.

Esitän, että päätös palautetaan valmisteltavaksi siten, että AM ohjelman mukaisesti selvitetään miten autopaikat voidaan toteuttaa siten että niiden rakentamisen ja ylläpidon kustannukset osoitetaan autopaikan käyttäjille.

Tämä voitaisiin tehdä esimerkiksi niin, että hallista jätetään varaus kaavaan, ja sen saa halukas yrittäjä rakentaa heti kun uskoo sille kysyntää olevan. Tällöin kukaan ei jäisi ilman autopaikkaa, mutta muiden taskuilla ei tarvitsisi käydä.

Suurin osa keskustelusta koski kaikkea ihan muuta. Esimerkiksi jotain olkinukkena vedettyjä unelmia autottomasta Jätkäsaaresta tai sitä miten kyllä lapsiperheet tarvitsevat auton. Melkoinen osa valtuutetuista puhui myös jostain kaavasta, vaikka sellaisesta ei siis ollut kyse.

Asiallinenkin vasta-argumentti palautukselle esitettiin: kun ollaan näin pitkällä, palautus nyt sotkee koko Jätkäsaaren suunnittelua. Sekin tosin vedettiin äärimmilleen, puhuen jopa yleiskaavan uudelleentekemisestä.

Parkkinormia voisi kuitenkin laskea nopeastikin. Ei tarvita kuin kaupunkisuunnittelulautakunnan päätös, että nykynormista tarvitsee toteuttaa vain 50% ja toiseen 50% varaudutaan kaavoituksessa, mutta ne rakennetaan vain markkinaehtoisesti, eli kun kysyntä on ja joku yrittäjä parkkitalot tai luolat haluaa rakentaa. Lisäksi päätettäisiin, että jo tehtyihin kaavoihin voi hakea poikkeusta rakennuslupaan uuden normin mukaisesti ja se aina myönnetään. Oleellisesti samaa on Soininvaara ehdottanut.

Koko ongelman syy on, että parkkipaikkoja pakkorakennetaan liikaa, ja yksinkertainen ratkaisu on lopettaa pakkorakentaminen.

Kaupunginhallitus vastaan Kivekäs. Kaupunginhallitus voitti.

Päätös syntyi 54-29. Palautusta kannattivat Vihreät, Vasemmistoliitto ja SKP. Lainan takaamisen kannalla oli Kokoomus ja apupuolueet SDP, Perussuomalaiset, RKP, Keskusta sekä Kristilliset. Tulos oli toki ennalta selvä, oikeastihan tämä oli pohjakeskustelua huomenna alkavalle valtuustoseminaarille. Siitä lisää aikanaan.

Espoo, Epic ja Apotti

Tilanne nyt, 30.1.2013:

Apotti on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sekä kuuden pääkaupunkiseudun kunnan hanke potilastietojärjestelmän hankkimiseksi yhdessä. Hankintapäätöksiä tehdään parhaillaan ja järjestelmä on tarkoitus valita loppuvuodesta.

EPIC on wisconsinlaisen Epic Systems Corporationin toteuttama potilastietojärjestelmä, jota Accenture tarjoaa HUSille ja kunnille. Hankkeen alkuvaiheet ovat herättäneet huolen, että kilpailutusta olisi pedattu niin että Epic voittaisi sen.

Espoo on Helsingin länsiosissa sijaitseva 250 000 asukkaan kunta, joka päätti juuri olla lähtemättä mukaan Apotti-hankkeeseen.

Viikko sitten Accenture ja Epic Systems Corporation järjestivät Epicin esittelyn pääkaupunkiseudun valtuutetuille. Paikalla oli tusinan verran valtuutettuja Vihreistä, Perussuomalaisista, Kokoomuksesta ja RKP:stä. Tilaisuudesta löytyy laaja FB-kommenttithreadi, mutta yhteenvedon ja tulkinnan lukee helpommin tästä. Kaikki tiedot perustuvat Epicin asiantuntijoiden vastauksiin, poislukien mahdolliset väärinymmärrykseni.

Ensinnäkin Epic on käytettävyydeltään oikeasti hyvä. Tai no, selvästi parempi kuin nykyään suomessa käytössä olevat järjestelmät. Monimutkaisen ammattilaistyökalun käyttäminen ei ole ihan yksinkertaista hommaa ikinä. Mutta ainakin demossa klikkailumäärät vaikuttivat järjellisiltä eikä tiimalasia tarvinnut tuijottaa.

foo — Epic Systems Corporationin edustajat pyysivät etten julkaisisi tilaisuudessa ottamiani kuvia. Siksi tässä on Nuutti Hyttisen kännykkäkuva, jonka hän ennätti julkaista jo ennen pyyntöä.

Teknisesti EPIC sen sijaan on vanhanaikainen. Sen ydin on kirjoitettu 60-luvun MUMPS-kielellä, joka on nykynäkökulmasta naurettava ja suurin osa käyttöliittymästä on Visual Basicin versiolla 6, jonka virallinen tuki lopetettiin jo 2008. Kuulema tosin Epicillä on Microsoftin kanssa sopimus joka takaa riittävän tuen.

Suurempi ongelma on kuitenkin, että Epic on myös toimintamalliltaan vanhanaikainen. Se on yksi suuri järjestelmä, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Kolmansien osapuolien lisäosia ei suosita. Itse asiassa Epic ei tarjoa rajapintoja kolmansille osapuolille lainkaan, vaan integraatioita tehdään ainoastaan asiakkaan suorasta pyynnöstä. Rajapintojen tarkemmasta luonteesta en saanut vastauksia.

Suljettuus menee niin pitkälle, että tosiaan edes kuvia käyttöliittymästä tai tarkkoja ominaisuuksia ei haluta näyttää julkisesti. Myyntitapa muistuttaa 80-luvun kabinettipolitiikkaa, jossa vain asianomaiset tietävät mitä oikeastaan ostettiin ja myytiin, ja hekään eivät saa sitä kenellekään kertoa. Sairaaloiden IT-maailma ei ehkä ole korruptoitunut, mutta siltä tämä taatusti näyttää. Epicin edustajien mukaan syy salailuun on, että sillä estetään kilpailijoita kopioimasta Epicin ominaisuuksia.

Mielenkiintoisesti, Epic kuitenkin tarjoaa koko lähdekoodinsa asiakkaan käyttöön (mutta vain asiakkaan, ei alihankkijoiden). Ensisijainen syy tähän on juridinen: kyse on escrow-palvelua vastaavasta ratkaisusta, jollaista isot asiakkaat usein vaativat. Koodi kuitenkin myös auttaa asiakkaan mahdollista omaa integraatiotyötä. Ilkeämielisesti voisi tulkita, että kyetäkseen käyttämään rajapintoja täytyy siis nähdä ne toteuttava koodikin.

Lähtökohtaisesti siis Epicin laajennokset ja jatkokehityksen tekee Epic Systems Corporation kampuksellaan Wisconsinin Veronassa (vastaa suunnilleen Lempäälää). Jos asiakas haluaa järjestelmältä jotain ominaisuuksia, ne joko löytyvät ennestään, Epic lisää ne järjestelmään niin parhaaksi harkitessaan, tai niitä yksinkertaisesti ei saa mistään. Tietojärjestelmä on käytännössä sama asia kuin toimintatapojen ohjaus, joten tällainen hallinnan menetys tarkoittaa, että terveydenhuollon toimintatapojen kehittäminen ulkoistetaan Wisconsiniin.

Modernit ohjelmistojärjestelmät perustuvat ”ekosysteemiin”, jossa kokonaisuutta orkestroiva yhtiö tekee vain ydinosat tarjonnasta, ja lukuisa joukko pienempiä yrityksiä kehittää kukin omia laajennoksiaan. Hyviä esimerkkejä ovat vaikka Salesforce, jonka asiakkuudenhallintajärjestelmään saa muokkauksia ja laajennoksia sadoilta yrityksiltä tai SAP, jonka toiminnanohjausjärjestelmä on pikemminkin ohjelmointialusta, jonka päälle konsulttitalot koodaavat toiminnanohjauksia. Tai alaa huonommin tunteville vertaus vähän kauempaa: vanha Nokian puhelinkehitys vastaan Applen ekosysteemi ja kaikki applikaatiot.

Ekosysteemiin on menty, koska mikään yksi yhtiö ei yksinkertaisesti pysty kehittämään todella monimutkaisia järjestelmiä kaikkia asiakkaita hyvin palvelevalla tavalla. Ekosysteemi tuottaa paremman lopputuloksen. Se myös sitouttaa asiakkaat paremmin. Vaikka kaikki innovaatiot ovat kilpailijoiden kopioitavissa, ei asiakas halua luopua ekosysteemistä, koska menettää kaikki sen sisältämät palvelut. Ajattele siirtymistä iPhonesta takaisin nokialaiseen.

Mutta kuten sanottu, Epic on ekosysteemin antiteesi. Epic on Nokia. Se on kilpailijoitaan edellä käytettävyydessä samaan tapaan kuin Nokian puhelimet olivat kymmenen vuotta sitten. Eli kilpailijat ovat vaan vielä huonompia. Nykyisillä toimintatavoilla se jää aikanaan väistämättä jälkeen, kun joku kilpailija kykenee ekosysteemin rakentamaan.

Teollisuuspoliittisesti Epicin suljettuus on isompi ongelma kuin STX:n risteilijätilauksen menetys. Uuden risteilijän hytit ja muuta alihankintaa tehtäneen Suomessa ja suurimman osan töistä tekevät samat puolalaiset aivan riippumatta siitä, onko telakka Turussa vai Saint-Nazairessa. Sen sijaan Epicin alihankintatöitä ei Suomeen tippuisi, ainoana poikkeuksena Accenturen asennusdiili.

Terveydenhuollon tarkoitus ei tietenkään ole tuottaa rahaa IT-yhtiöiden kassaan (vaikka toisin voisi joskus luulla alan sopimuskäytäntöjä katsoessa). Mutta kotimaisen alan teollisuuden alasajo on ongelma muutoinkin kuin taloudellisesti. Innovaatiot terveydenhuollon paremmaksi palvelemiseksi syntyvät tarpeiden ja mahdollisuuksien ristiaallokossa, silloin kun järjestelmää kehittävät ja sitä käyttävät ovat läheisesti tekemisissä. Sitä ei tapahdu samalla tavalla 8000 kilometrin päähän.

Siriuksessa visioitu yksi kansallinen potilastietojärjestelmä olisi kansallinen katastrofi. Se tappaisi Suomesta kaiken kyvyn kehittää ja innovoida terveydenhuollon järjestelmiä ja pikkuhiljaa heikentäisi terveydenhoidon laatuamme.

Espoon päätöksen tärkein seuraus onkin, että Apotista ja Epicistä ei voi sellaista tulla. Integraatiot on nyt pakko tehdä kunnolla, eikä voida yrittää kiertää niiden tarvetta kikkailemalla yhteisellä järjestelmällä.

Ehkä parasta mitä nyt voi tapahtua on, että Epic otetaan käyttöön yhdessä sairaanhoitopiirissä tai kunnassa Suomessa, mutta ei muualla. Silloin sen parempi käytettävyys asettaa standardin sille, miten kelvollinen järjestelmä toimii. Sitten käy se, mitä Epic yrittää salailullaan välttää, eli kilpailijat kopioivat sen käytettävyyden ja ideat. Pikkuhiljaa saattaa syntyä suomalaisia järjestelmiä osaksi kansainvälistä potilastietojärjestelmien ekosysteemiä.

Ajatus vain Suomeen tehtävästä järjestelmästä on osoittautunut huonoksi. Mutta suljettujen potilastietojärjestelmien siirtomaaksi ryhtyminen ei ole sen parempi idea. Pitää tavoitella kansainvälisesti toimivia järjestelmiä, joiden ekosysteemissä myös suomalaiset alan yhtiöt menestyvät. Suurin vastuu on nyt alan yrityksillä saada kerrankin jotain kelvollista tuotettua, mutta se vaatii, että julkishallinto ei estä kehitystä.

Vihreän viisi miljoonaa sävyä

Ihmisen näköaisti perustuu sauvasoluihin, jotka aistivat valon määrää, ja tappisoluihin, jotka aistivat eri värejä. Tappisoluja on kolmea tyyppiä, joita kutsutaan yleensä punaiseksi (L eli long pitkäaaltoiselle valolle, vihreäksi (M eli medium) ja siniseksi (S eli short lyhytaaltoiselle valolle). Tarkkaan ottaen niiden maksimiherkkyysalueet ovat kellanvihreä (564-580 nm), kylmän vihreä (534-555) ja sininen (420-440).

sensitivity — Tappisolujen eri tyypit ja niiden havaintoalueet

Punaisen näkeminen perustuu siihen, että L-solut reagoivat siihen vielä vähän, mutta M-solut eivät ollenkaan. Punaista näkevät L-solut ovat ilmeisesti kehittyneet M-soluista. Useimmilla nisäkkäistä tappisoluja on vain kahdenlaisia (S ja M), mutta monille apinoille on kehittynyt kolmaskin tyyppi.. Puna-vihervärisokeilla yleensä L-solut puuttuvat kokonaan tai lähes kokonaan, mikä estää erottamasta punaista vihreästä ja heikentää vihreän sävyjen erottelua.

Sinistä näkeviä S-soluja sen sijaan on vain muutama prosentti tappisoluista. Siksi sinistä on vaikeampi erottaa mustasta ja sinisen sävyjä toisistaan. Ihmissilmän paras väriherkkyys osuu vihreän kohdalle. Herkkyys siniselle tai punaiselle on murto-osa vihreän herkkyydestä (joskin eri syistä, kuten yllä käsitellään).

Eyesensitivity — Ihmissilmän herkkyys väreille

Ihmissilmä kykenee erottelemaan noin kymmenen miljoonaa eri väriä, joista siis ehkä viitisen miljoonaa on erilaisia vihreitä (harmaan sävyjä muuten voinee erottaa satoja miljoonia, koska tappisoluja on 20-kertainen määrä sauvoihin nähden).

Evoluutiopsykologisesti, eli hihasta vetämällä, tämä voidaan selittää sillä, että sademetsässä, jossa esiapinamme elivät, on tärkeä erottaa vihreän sävyjä, jotta ympäristöstään saa ylipäänsä mitään selvää; huonolla vihernäöllä metsä olisi pelkkää vihreä huttua. Vaikkapa sinisen sävyjen erottamiseen ei ole vastaavaa tarvetta, koska sininen kukka nyt on kukka, eikä sitä tarvitse yleensä tunnistaa sinistä taustaa vasten.

Vihreällä on siis ainakin viisi miljoonaa sävyä. Selviämisemme lajina on perustunut niiden erottamiseen toisistaan.