Kesän jälkeen HKL:n johtokunta kokoontuu taas, lista tässä. Laajemmat kuulumiset ja juorut osaan kertoa paremmin kokouksen jälkeen, nyt ihan kokousasioita.
Automaattimetro on edennyt, ja ensimmäiset kolme junaa pitäisi saada käyttöön 19.8. – manuaaliajossa tosin siis vielä. Aikataulu on siis kaksi viikkoa myöhässä keväällä ilmoitetusta ja noin seitsemän kuukautta myöhässä vuoden 2012 etenemissopimuksen nähden. Toisaalta hanke etenee.
Henrik Nyholm (vas) esittää aloitteessaan että metroasemine varauloskäynnit pitäisi ottaa käyttöön. Vastauksessa kerrotaan kaikenlaisista ongelmista, mutta Kulosaaren ja Siilitien metroasemien toisten päätyjen käyttöönotto kuitenkin selvitetään. Nyt on tärkeä varmistaa, etteivät kaupunkisuunnittelu- tai rakennusvirasto tarpeettomasti hankaloita käyttöönoton mahdollisuuksia. Selvityksessä pitää vaan muistaa selvittää myös hyödyt, käytännössä siis paljonko kävelymatkat lyhenevät.
Raide-Jokerin pysäkkipaikkoja selvitettiin analysoimalla kävelymatkojen muutoksia. Sama pitäisi tehdä metroasemien toisille sisäänkäynneille.
Terhi Mäki (sd) kysyy aloitteessa koska Myllypuron asema peruskorjataan. Vastaus: alkaen ensi vuonna, jos kaupunginhallitus suo. Hanke viivästyi, kun viime vuonna otettiin järki käteen ja päätettiin ettei raiteita tarvitse siirtää. Säästö kymmeniä miljoonia.
Ratikoiden vaihteiden syväuraisista ristikoista raportoidaan. Nyt on meneillään testit, että kestävätkö 90-luvun Vario-vaunut niitä. Jos kestävät, käyttöönotto aloitetaan heti. Jos ei, niin sitten pitää ihmetellä.
Syväuraiset ristikot ovat yksi niistä lukuisista pienistä parannuksista, joita olen ratikkaliikenteeseen ehdottanut tehtäväksi. Kun vaihteet muutetaan rautatietyyppisiksi, niistä voidaan ajaa nopeammin kuin nykyinen 10km/h ja meteliä tulee vähemmän. Nopeutuksella arvioidaan saatavan 310 000 euron säästöt, 3 000 000 euron matka-aikasäästöt ja 200 000 euroa lisää lipputuloja.
Jokeri 2 tunnelin kaivuutyöt tilataan. Kyse on siis tunnelista keskuspuiston alo Paloheinästä tulevaan kuninkaantammeen. Varsinaiset päätökset on siis tehty jo aikaa sitten ja nyt on vain muodollinen tilauspäätös enää jäljellä. Bussi aloittaa 2015 ja tunneli on suunniteltu varautuen ratikkaan tulevaisuudessa. Sille ei ole aikataulua.
Jokeri 2 reitti kun se aloittaa 2015. Mahdollinen jatko joskus Espooseen on hämärän peitossa.
HKL lausuu pysäköintipolitiikkaselvityksestä. Tämä jäi kesäkuussa pöydälle ja on siis jo myöhässä. Kyse on vain lausunnosta, ei siis päätöksestä, mutta etenkin liityntäpysäköinnin osalta HKL:n näkemykselläkin on väliä. Asian ydin on:
”Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa (HLJ 2011) on sovittu liityntäpysäköinnin kustannusjaon perustaksi ”hyötyjä maksaa”-periaate. Joukkoliikenteen lipputuloilla ei voida kustantaa liityntäpysäköintiä pysäköintilaitoksissa. HKL esittää, että Helsingin kaupunki nimeää yhden tahon, joka vastaa liityntäpysäköinnin rahoituksesta. HKL on halukas osallistumaan liityntäpysäköinnin toimenpideohjelman toteutuksen suunnitteluun.”
Muuta:
HKL:n hallintomallista tehdään selvitystä startegiassa sovitusti. Konkretiaa toistaiseksi niukasti, mutta työ vasta alkoi.
Johtokunta matkaa paikallisliikennepäiville Tampereelle syyskuun lopussa.
Korvausvaatimus rullaportaissa kaatumisesta. Joku veti hätäjarrua ja rouva kaatui. Vastaus on, että vastuussa on hätäjarrusta vetäjä, ei HKL.
Metrovarikon kaavasta lausutaan, että ei lausuttavaa.
Torstaina ensimmäinen Helsingin uusi ratikka, ajoi neitsytmatkansa ulos Transtechin tehtaalta Kajaanin Otanmäessä.
Ministeri Kyllönen vihki vaunun käyttöön, Apulaiskaupunginjohtaja Sauri kiitti vaunusta ja mieskuoro Huutajat lausui sen nimen, Artic, sekä Amsterdamin sopimuksen. Vaunu kuljetti juhlavieraita kilometrin rataa edestakaisin ja selvisi tehtävästään hienosti. Kulku oli todella pehmeää ja hiljaista, joka tosin johtui varmaan osin hyväkuntoisesta radastakin.
Kun vaunu saapui, kaikilla oli kamerat käsissä.HKL:n puheenjohtaja maailman pohjoisimmalla ratikkapysäkillä.
Kyse on tiettävästi maailman ensimmäisestä täysmatalasta ratikasta, jossa on oikeat kääntyvät telit. Teli on siis se osa, jossa pyörät ovat kiinni. Vanhoissa nivelvaunuissa on 3 teliä jotka ovat kääntyvällä nivelellä kiinni vaunun rungossa (lähellä päätyjä ja yksi nivelen alla). Edellisissä matalalattiaratikoissa (Vario) taas telit ovat kiinteästi kiinni rungossa, ja siksi niveliä tarvitaan enemmän. Kiinteä teli myös altistaa rungon paljon suuremmalle rasitukselle, mikä tekee Varioista täriseviä, äänekkäitä ja helposti hajoavia.
Ratikan muotoilu herätti pari vuotta sitten kovaakin kritiikkiä. Kovimmin äänessä olivat muotoilun kilpailutuksen hävinneet yritykset, jotka valittivat markkinaoikeuteen. Mutta osallisuus asiassa ei tietenkään tee kritiikistä perusteetonta.
Matalalattiaratikan muotoilussa on todella paljon rajauksia, jotka seuraavat tekniikasta tai turvallisuudesta. Esimerkiksisi vaunun keulassa pullottava kuono on siinä, jotta törmäyksissä jalankulkija ei voisi koskaan joutua vaunun alle, vaan työntyisi sivuun. Kauniimpihan vaunu olisi ilman, mutta olen tämän esteettisen haitan kanssa valmis elämään, jotta muutkin saavat elää.
Koirankuonolainen näyttää kieltä
Sisätiloissa taas telit aiheuttavat rajoituksensa. Pyörät ovat isommat kuin Variossa, ja liikkuvat telissä enemmän. Jotta ne mahtuisivat, on pyörien yläpuoliset penkit täytynyt nostaa käytävästä korotetulle tasolle. Ratkaisu toimii itse asiassa sangen hyvin, mutta Varioiden pöytien ympärille tavoiteltua kahvilatunnelmaa niihin ei kyllä synny, vaan kokemus muistuttaa enemmän junassa istumista.
Myöskään lattia ei ole aivan tasainen. Ovien kohdalla se on 35 sentin korkeudessa, eli tarkalleen laiturin tasossa, mutta nousee siitä ensin 7cm sisäosiin ja on korkeimmillaan telien päällä 52cm korkeudessa. Käytännössä korkeuseroja ei huomaa juuri lainkaan, vaan lattia tuntuu tasaiselta.
Sisustuksessa on retroa mutta myös moderniuttaArticin teli, kiskojarru alhaalla
Kainuussa kun oltiin, ratikkatuotanto on ennen kaikkea teollisuuspolitiikkaa: Kainuun sanomissa roll out oli etusivun uutinen ja tärkein kysymys olivat työpaikat ja Otanmäen tehtaan tulevaisuuden näkymät. 400 työntekijällä tehdas on yksi suurimmista työllistäjistä maakunnassa, jonka metsäteollisuus on hiipunut.
Koko Otanmäki on klassinen tehdaskylä: alkujaan se perustettiin Rautaruukin rautakaivoksen työläisille. Kun kaivos lopetettiin kannattamattomana 1985, rakennettiin kylään uudeksi työnantajaksi junanvaunutehdas myymään bilateraalikaupalla vaunuja Neuvostoliittoon. Kuulema Kekkosen käskystä [sic].
Idänkauppa loppui 90-luvulla kuin seinään, eikä korvaavia markkinoita junanvaunuille oikein löytynyt. Rautaruukki myikin tehtaan 1999 espanjalaiselle Talgolle. Espanjalaisetkaan eivät saaneet vaununrakennusta kolmen tuhannen kilometrin päässä kannattamaan, ja 2007 tehdas myytiin toimivalle johdolle ja joukolle kotimaisia sijoittajia. Lähempänä oleva ja sitoutuneempi omistus on selvästikin kantanut hedelmää, koska 5 vuotta sitten konkurssikypsä tehdas toimii nyt täydellä höyryllä ja yrityksen tilauskirjat ovat täydemmät kuin koskaan.
Suurin projekti Transtechin tehtaalla ovat nykyään VR:n uudet 2-kerrosvaunut ja ohjausvaunut, sitä ennen uudet makuuvaunut, joiden tilausta pidettiin yleisesti aluepolitiikkana. Näiden lisäksi yritys tekee siis näitä uusia ratikoita, ja pienempinä töinä erilaisia kaivosajoneuvoja, ym. kustom-kalustoa.
Ratikoilla Transtech yrittää tehdä uuden aluevaltauksen ja avata kansainvälisiä markkinoita. Jos käyttöönotto Helsingissä on menestys, on se vahva referenssi muille kaupungeille, joilla on vanha ja huono rataverkko. Julkkareissa olikin vierailijoita Oslosta, jolla on ollut Helsinkiä vastaavia ongelmia matalalattiaratikoiden kanssa.
Kajaanin linna perustettiin aluepoliittisena hankkeena 1600-luvulla, kun Ruotsi halusi vakiinnuttaa valtansa sisämaassa. 1721 venäläiset räjäyttivät sen, eikä sitä koskaan korjattu. 1937 sen yli rakennettiin tie.
Kun Helsinkiin nyt tulee uusi ratikka, eikä 90-luvun Varioita voi enää kutsua ”uusiksi ratikoiksi”, on syytä kerrata yleisessä käytössä olevat vaunut ja miten niitä voi kutsua
tulossa 40kpl 2013 – 2017, optio 90 vaunusta lisää
pituus 27,6m
penkkejä 74 ja 14 läppäpenkkiä
kokonaiskapasiteetti 199 henkeä
Seisomapaikkojen määrät ovat hiukan tulkinnanvaraisia, ja esimerkiksi HSL:n linjaston suunnitteluohje käyttää paljon pienempiä lukuja. Vertailun vuoksi vielä: telibussissa on penkkejä 49 ja lyhyessä bussissa 40.
Numeroista huomaa selvästi, kuinka Artic on edeltäjiään suurempi. Maailmalla 200 hengen raitiovaunu on vielä melko pieni, mutta se on silti selvästi suurin joukkoliikenneväline, jota Suomen kaduilla on nähty. Suunta on oikea.
Minä ja Tiina Elo (Espoo, kaupunginhallituksen VPJ, vihreät) kirjoitimme Hesariin raide-Jokerista.
Tässä julkaistu juttu kuvana, ja alla tekstinä lähetetyssä muodossaan. Jo ennen lähetystä jouduimme karsimaan tekstistämme valtavan määrän byrokratiajargonia, jolla aiheesta on tapana puhua.
Viime kädessä kyse on siitä, miten itäistä Espoota halutaan kehittää: pitäisiko Leppävaaran ja Tapiolan väli rakentaa täyteen vai pitää omakotitaloalueena? Pitääkö Tapiolasta kehittää kaupunkia vai museoida nykymuotoonsa? Koska olen helsinkiläinen kunnallispoliitikko, joudun puhumaan aika varovaisesti naapurikunnan asioista.
Raide-Jokerin reitti päätettävä pikimmiten
Espoossa selvitetään, pitäisikö bussin 550 tulevaisuudessa korvaavan raide-Jokerin ajaa Tapiolan sijasta Otaniemeen. Tähän asti ratikka on linjattu kulkemaan Laajalahden omakotitaloalueen kautta Tapiolaan ohittaen otaniemen. Nyt Espoon kaupunginhallitus päätti selvittää myös mahdollisuuden ajaa kehän vartta Otaniemeen, mahdollisesti jatkaen sieltä Tapiolaan. Nyt onkin oikea aika selvittää reittivaihtoehdot vielä kerran, jotta hanke saadaan viimein eteenpäin.
Raide-Jokeri on seudullinen hanke, johon valtio on alustavasti luvannut osallistua 30% osuudella. Helsinki on jo päättänyt omalta osaltaan Raide-Jokerin hankesuunnitelmatyön käynnistämisestä tämän vuoden aikana. Jos päätökset Espoossa venyvät, hankesuunnittelu aloitettaneen ensin vain Helsingin osalta, tai Itäkeskuksesta Leppävaaraan.
Pidämme tärkeänä, että koko linja suunnitellaan kerralla. Jokeri pitää saada joko Tapiolaan tai Otaniemeen, mieluiten molempiin.
Linjaamalla raide-Jokeri Kehä I:n vartta Otaniemeen saataisiin reitille enemmän matkustajia. Tämä linjaus palvelisi nykyisen bussi-Jokerin tapaan Aalto-yliopiston ympärille voimakkaasti kehittyvää työpaikka- ja kampusaluetta. Pikaratikan vieminen Otaniemeen mahdollistaisi myös sen liittämisen Tiederatikkaan (Viikki-Otaniemi).
Reitin ongelmana on se, että Leppävaaran ja Otaniemen välillä pysäkeille on kaikilla pitkä matka. Ratikkaliikenne toimii parhaiten, kun pysäkit ovat keskellä asutusta. Kehä I:n varteen rakennettu Jokeri aiheuttaisikin painetta rakentaa Laajalahden Natura-alueen kupeeseen ja yleiskaavan viheralueille. Jatkoselvitykset on tehtävä yleiskaavan ehdoilla ja Natura-arviointeihin perustuen.
Vanha Tapiolaan menevä reitti on suunniteltu palvelemaan Laajalahden ja Pohjois-Tapiolan asukkaita sekä yhdistämään Tapiolan ja Leppävaaran kaupunkikeskukset. Jos Leppävaaran ja Tapiolan välistä aluetta ei haluta tiivistää, alueen ohittaminen voi olla perusteltua.
Eri linjausvaihtoehdoilla on hyvät ja huonot puolensa. Nyt tarvitaan tarkempaa vertailua niiden palvelutasosta, ympäristövaikutuksista sekä rakentamis- ja käyttökustannuksista. Otaniemeen kulkeva raide-Jokeri voisi tarjota erinomaista joukkoliikennettä Itä-Espooseen ja Helsinkiinkin. Sen ei kuitenkaan tarvitse sulkea pois sitä, että ratikka kulkisi myös Tapiolaan – Otaniemen kautta.
Tiina Elo
Kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja, Espoo (vihr)
Otso Kivekäs
HKL:n johtokunnan puheenjohtaja, Helsinki (vihr)
Kevätkauden viimeinen kokous, Lista on täynnä lausuntoja eri asioista.
Metron yöliikenne alkaa 8.11.2013 kokeiluna, joka kestää 15.6.2014 asti. Kyse on Johanna Sumuvuoren valtuustoaloitteesta, johon vastauksena kaupunginhallitus päätti, ”että yöliikenteen sujuvoittamiseksi kaupungissa on syytä käynnistää kokeilu metron ajoaikojen pidentämiselle perjantai- ja lauantai-iltaisin lisäpalveluna N-bussilinjojen lisäksi.” Nyt sitten käsitellään sitä, kuinka tämä tehdään.
Matkassa on toki vielä monta päätöstasoa ennen kokeilun alkua, mutta kokeilun aikataulu on kyllä käytännössä jo varmistettu ennen kun se julkaistiin esityslistalla, eli eiköhän tämä ole selvä. Käytännössä metro siis kulkee pikkujoulukaudesta kesään perjantaisin ja lauantaisiin noin 1:30 asti. Yöbussit kulkevat normaaliin tapaan.
Toisena aloitteena on Nuutti Hyttisen aloite Vuosaaren metron jatkamisesta Aurinkolahden kanavan kohdalle. Vastausehdotus on melko nihkeä ajatuksen suhteen. Siinä todetaan, että aseman lisääminen on hankalaa ja maksaa rahaa. Niinhän se toki maksaakin.
Mietin tähän ehkä lisäystä, että jos kaupunkisuunnittelu haluaa asiaa selvittää, niin HKL kyllä toki siihen lähtee mukaan.
Metron toiminnanohjausjärjestelmän vaatimusmäärittely ollaan nyt tekemässä johtokunnan toissakertaisen linjan mukaisesti, eli tarkoitus on ottaa käyttöön sama järjestelmä kuin ratikkapuolellakin. Märittelyn tekee kaupungin keskushallinnon kilpailuttama määrittelykonsultti, eli CapGemini. Vähän ihmetyttää määrittelyn 80 000€ hinta, jos kuitenkin suoranhankintaan ollaan jo päädytty.
Vanhoja hissejä uusitaan Kampissa, ja liukuportaiden sekä hissien huoltosopimus uusitaan. Pyysin infrajohtajalta, että saisimme kokoukseen samalla yleiskatsauksen hissien ja liukuportaiden tilasta kaikilla metroasemilla. Ovat meinaan aika kalliita pelejä, ja monet peruskorjausiässä.
Automaattimetrosta ei sanota listalla mitään muuta kuin tilannekatsaus. Täytyy muistuttaa virastoa, että tilannekatsausta on pyydetty esiteltäväksi myös esityslistalla eikä vain suullisesti.
Muissa kuin metroasioissa, lausumme myös pysäköintipolitiikasta. Pohjaehdotuksessa todetaan, että liityntäpysäköintiä ei voida maksaa joukkoliikennerahoista (s.o. HSL:ltä saatavista maksuista), vaan että se pitää rahoittaa jotain kautta suoraan kaupungin kassasta. Lisäksi kiskoillepysäköinnin vähentämistä korostetaan.
Sitten yksi henkilökohtainen suosikkini, eli projekti jota olen aktiivisesti ajanut:
”HKL on neuvotellut rakennusviraston kanssa siitä, että HKL jatkossa voi rakennusviraston kanssa tehdyn toimeksiantosopimuksen perusteella suorittaa ajoneuvojen pikasiirtoja, joiden avulla raitioliikennettä haittaavat ajoneuvot siirretään pois kiskoalueelta sekä periä myös tästä aiheutuvat todelliset kustannukset ajoneuvon omistajalta. Nämä uudet menettelyt on tarkoitus toteuttaa vuoden 2013 aikana.”
Nykyäänhän kiskoillepysäköinnistä ei käytännössä joudu maksamaan sakkoja eikä siirtokuluja. Varsinaista pysäköintisakkoa ei joudu maksamaan jatkossakaan, eikä korvaamaan aiheuttamaansa haittaa. Mutta sentään auton siirtämisestä koituneet kulut joutuu korvaamaan. Sekin summa on useita satasia, eli kyllä se varmaan ohjaa ihmisiä pysäköimään muualle kuin kiskoille.
Kiskopysäköinti Bulevardilla viime syksynä. Saisivatko sakot tämänkin kuskin harkitsemaan pysäköintiään?
Ja viimeisenä lausunto pyöräilynedistämisohjelmasta. Oleellisesti todetaan, että HKL tekee oikein mielellään ohjelmassa esitettyjä toimia, mukaan lukien pyöräpalveluiden brändäystä ja koordinointia, kunhan sovitaan miten kaupunki toiminnasta HKL:lle maksaa. Täytyy kysellä, onko rahoituksen käytännön organisoinnista jo sovittu.
Keväällä hyväksytty valtuustostrategia pitää sisällään muutamia yksityiskohtia, joita pidän henkilökohtaisesti erittäin mielenkiintoisina. Osin siksi, että itse olin niitä sinne järjestämässä. Tai ehkä kausaalisuhde onkin toisin päin. Niin tai näin, yksi niistä on ratikkaprojekti. Startegiassa lukee:
”Perustetaan poikkihallinnollinen ratikkaprojekti kehittämään raitioliikennettä ja valmistautumaan sen laajentamiseen.”
Kaupunginhallitus on nyt päättänyt strategian täytäntöönpanosta. Käytännössä kyse on joukosta ohjeistuksia eri virastoille laittaa käyntiin erilaiset strategiassa määritellyt uudet toimenpiteet, yhteistyöelimet, seurantajärjestelmät ja sen sellaiset. Täytäntöönpanopäätöksessä kaupunginhallitus kehottaa:
”kaupunkisuunnitteluvirastoa, liikennelaitosta ja talous- ja suunnittelukeskusta valmistelemaan esityksen poikkihallinnollisen ratikkaprojektin perustamisesta”
Nyt on siis korkea aika miettiä, mitä tämä ratikkaprojekti oikeastaan voisi tarkoittaa. Itse tavoite on selvä: tarjota matkustajille luotettavampia ja nopeampia ratikoita ja tarjota niitä yhä useammalle, jotta joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus nousisi (ja kustannukset pysyisivät kohtuullisina). Ratikat kun ovat siihen tunnetusti hyvä keino.
Alla muutamia ideoita jaoteltuna projektin kahden tehtävän mukaisesti kahteen eri kategoriaan.
Kehittämään ratioliikennettä…
Lyhyen tähtämen parannuksena projektin tärkein tavoite voisi olla nostaa ratikkaliikenteen keskinopeutta 0,5 km/h vuosittain alkaen vuodesta 2014 (luotettavuuden kärsimättä). Tämä vaatii erilaisia parannuksia tekniikkaan, liikennöintikäytäntöihin ja erityisesti liikennesuunnitteluun.
Projektin tulee:
1) Käydä läpi länsimaissa yleiset ratatekniset parannukset ja asettaa tavoitteet, missä laajuudessa ja millä aikataululla ne tulisi ottaa käyttöön. Näitä teknisiä parannuksia ovat ainakin:
Automaattiset ja lukittuvat vaihteet (nopeuttavat risteyksiä)
Radan perustaminen standardielementeille eikä betoniin valamalla (vakaus, huollettavuus)
Pehmustus radan alla (vähentää meteliä)
Paremmat siirtymäkaaret kaarteissa (vähentävät meteliä ja kulumista)
2) Määritellä liikennesuunnitteluperiaatteet ratikkaradoille ja -kaduille. Mahdollisia keinoja ovat ainakin:
Vasemmalle kääntymisen kielto pääkaduilla joilla on ratikkarata
Riittävän levyiset, kunnolla korotetut ratikkakaistat
Riittävä väli pysäköintipaikkoihin sekaliikennekaduilla
Radan fyysinen erottaminen ajoradasta
pysäkkien sijoittelu suhteessa risteyksiin
Antero Alkun mittauksista näkee, miten merkittävin ratikoita hidastava tekijä ovat ylimääräiset pysähdykset pysäkkien ulkopuolella. Ratkaisevaa nopeutuksessa on niiden määrän vähentäminen.
3) Selvittää liikennevaloetuuksien parantaminen ja suunnitella keinot päästä tilanteeseen, jossa ratikat eivät pääsääntöisesti pysähdy tai hidasta valoihin pysäkkien välillä.
4) Valmistella kuljettajarahastuksesta luopuminen ja sille nopea aikataulu.
5) Suunnitella ja toteuttaa nopeuttamisprojektit kaikille linjoille linjan 8 tavoin.
6) Etsiä keinot vähentää kiskoillepysäköintiä ja muita liikennehäiriöitä murto-osaan nykytasosta.
… ja valmistautumaan sen laajentamiseen
Pitkän tähtäimen suunnitelmana tärkeintä on yhteinen visio ratikkaliikenteen roolista tulevaisuudessa. Sen osana pitää suunnitella ratikkaverkon tavoitetila esimerkiksi vuodelle 2030 yhteensopivana valmisteilla olevan yleiskaavan kanssa.
Yleiskaavan visioaineistossa nopeaa ratikkarataa rakennetaan satoja kilometrejä
Käytännössä verkko voidaan erotella nopeisiin runkoratoihin, joille tarvitaan modernia rataa ja vahvat liikenne-etuudet, sekä paikallisten ratikkalinjojen ratoihin, joilla muutokset nykytilaan ovat maltillisempia. Nopeita linjoja voisivat olla kaikki poikittaislinjat, sekä 3-4 reittiä keskustaan Kehä I tasolta tai takaa.
Tätä varten projektin tulee määrittää ne nykyverkon osat, joita nopeat runkolinjat kulkevat, sekä asettaa tavoitelinjanopeudet verkon eri osille. Esimerkiksi nopeiden osien tavoite voisi olla 25km/h linjanopeus ja hitaampien 20km/h. Ydinkeskustassa vähemmän, Kruunuvuoren sillalla enemmän.
Ratikkaverkkoa laajennettaessa täytyy ratkaista, minkä kokoisilla vaunuilla liikenne on syytä hoitaa. Jokeria ja muita nopeita esikaupunkilinjoja tuskin kannattaa liikennöidä nykyisen kokoisella alle 28m kalustolla. Tyypillisesti uusissa ratikkajärjestelmissä on 30-50m vaunut tai lyhyempien vaunujen perässä kulkee perävaunu. Suurimmillaan ratikat ovat 75m pituisia.
Genevessä uudet ratikat ovat 44m pituisia ja 6-nivelisiä. Vanhempiin 22m ratikoihin on liitetty perävaunut.
Koska vaunujen pituus määrää pysäkkien pituuden, tarvittavat huoltotilat jne, ei sitä voi muutella aivan vapaasti. Täytyy laskea tavoiteverkon tarvitsema kapasiteetti ja tarkoituksenmukainen liikennöinti ja valita sitten yksi tai muutama vaunupituus nopeille linjoille. Hitaammat linjat kulkenevat jatkossakin nykykalustolla.
Verkoston laajentaminen on myös selvästi helpompaa, jos käytetään kaksisuuntavaunuja, joissa on ohjaamo molemmissa päissä. Sellasia suunnitellaan niin Jokerille kuin Tampereellekin. Kaksisuuntavaunujen kanssa ei tarvita kääntösilmukoita, vaan vaunu pysähtyy päätepysäkille ja jatkaa siitä takaisin toiseen suuntaan samaan tapaan kuin junat ja metrot. Tämä tekee helpommaksi jatkaa kiskoja vaikka asemaväli kerrallaan.
Myös pysäkkien sijoittelun periaatteet täytyy miettiä, ja sovittaa ne yhteen asemakaavoituksen kanssa uusilla alueilla.
Tämän kaiken lisäksi projektin täytyy arvioida näihin toimenpiteisiin tarvittavat virkamiehet ja rahoitus sekä varmistaa tarvittava resursointi eri virastoissa vuosille 2014-2016.
Automaattimetron tilannekatsaus kuultiin. Lähinnä yhteenveto tähänastisista tapahtumista. Kahden viikon päästä tulee lisää, tarkoitus olisi päästä tuleviin suunnitelmiin ja toimenpiteisiin myös.
Metrovartioinnin osalta päätimme, että vartiointi kilpailutetaan eikä tehdä omana työnä. Asia ei kuitenkaan jää vielä tähän, vaan apulaiskaupunginjohtaja vie sen kaupunginhallituksen päätettäväksi. Kyse on periaatekysymyksestä, että käytetäänkö oman konsernin palveluita vai ostetaanko markkinoilta. Sinänsä on aivan oikein, että moisen ratkaisun tekee kaupunginhallitus.
Itse äänestin Palmian puolesta yhdessä varapuheenjohtaja Simosen (vas) kanssa. Jos asia olisi oikeasti päätetty tässä, olisin halunnut vielä lisää aikaa perehtyä vaihtoehtoihin, mutta asia oli joka tapauksessa menossa KH:lle, en nähnyt järkeväksi viivyttää päätöstä. Palmiaa-ratkaisua vastaan oli perusteluja huolia, mutta toisaalta kaupungilla *on* linjapäätös käyttää omia palveluja, niin kai sitä joskus pitää noudattaakin.
Esittelyssä mielenkiintoista oli etenkin eri maiden metrovartioinnin vertailu. Osa metroliikennöijistä kilpailuttaa vartioinnin, osa tekee itse, osa tilaa kunnalliselta yhtiöltä ja osassa asiasta vastaa kunnallinen poliisi. Viimeksi mainittu saattaisi olla hyvä vaihtoehto, mutta sellaista ei laki tunne.
Uusi metrosääntö taas hyväksyttiin äänin 5-4. Keskustelu koski lähinnä oikeusasiamiehelle tehtyä kantelua, sekä sitä miten metroliikennöinnin viranomaisvalvonta tulisi yleisesti ottaen toteuttaa. Olisi hyvä, että suljettujen raidejärjestelmien (metro, ratikka) valvonnasta säädettäisiin lailla. Hallintojohtaja spekuloi, että laki voisi toimia niin, että suljetulle raideliikenteelle tarvitaan toimilupa ja turvallisuusjärjestelmä, joka pitää sertifioida. HKL onkin pikkuhiljaa valmistautumassa siihen, että tällaista saattaa olla tulossa: siksi uudessa metrosäännössä turvallisuusvalvonta on siirretty selvästi erilleen metroliikennöinnistä. Lilja kuvaa metrosäännön laillisuuskysymystä laajemmin blogissaan.
Kaikki kysymykset koskevat kuitenkin sitä, miten koko nykyinen itsevalvonta voitaisiin ja pitäisi ylipäänsä korvata lakisääteisellä järjestelmällä. Oikeusasiamiehelle tehdyissä kanteluissakin on kyse oleellisesti juuri tästä. Minkään tämän kannalta ei ole merkitystä sillä, onko voimassa uusi vai vanha metrosääntö. Kumpikin niistä on joko laillinen tai laiton, eikä tämä vaikuta valintaan niiden välillä puoleen tai toiseen. Ja koska uusi metrosääntö on ilmeisesti parempi kuin vanha, äänestin sen hyväksymisen puolesta.
Päätökseen lisättiin lausuma: ”johtokunta pitää tärkeänä, että HKL osallistuu Liikenne- ja viestintäministeriössä metroon liittyvän ohjeistuksen ja lainsäädännön kehitystyöhön ja valmisteluun”.
Koska kokous venyi näiden kanssa jo kolmituntiseksi, loput asiat käsiteltiin nopeasti ja osa jätettiin pöydälle. Hakaniemen metroaseman laajennos Nordean taloon ja Töölönkatu 49:n myynti odottavat 21.3. kokoukseen.
Hakaniemen ratikkapysäkit johtokunta päätti yksimielisesti rakentaa siten, että kaikkien laiturien esteetön palvelualue rakennetaan 57 metrin pituiseksi, jotta kaksi uutta raitiovaunua mahtuu niille peräkkäin. Järjestely voidaan toteuttaa väliaikaisena siihen asti että toriparkki mahdollisesti pakottaa lyhentämään pysäkit.
Esityksen mukaisessa vanhassa suunnitelmassa kun osa ratikkapysäkeistä olisi ollut vain 45 metrin mittaisia, eli niille ei mahtuisi kahta pitkää vaunua. Infrayksikkö nyt sitten tekee laiturit pitkinä, ja niiden kohtalosta tapellaan myöhemmin KSV:n kanssa sikäli kun toriparkin uusi kaava etenee.
Ongelmana on, että yhtä laituria lyhennetään kääntymiskaistan tieltä, mikä pakottaa rakentamaan uuden suojatien pysäkkialueen keskelle, mikä pakottaa tekemään korotetusta esteettömästä alueesta lyhyemmän. Osaltaan asiaan sekaantuu myös Siltasaarenkadun länsipuolelle piirretty vanhanaikainen kaksisuuntainen pyörätie. Torin suunnitelmista lisää Liljan blogissa.
Loput asiat hyväksyttiin lyhyellä käsittelyllä. Meni silti melkein neljä tuntia.
Pitkä kokous luvassa, lista tässä. Täytyy sanoa, että päätös lyhentää kokousväliä taisi olla ihan oikea.
Hyväksytään viime vuoden tilinpäätös. Voittoa 1,9 miljoonaa, joka on suhteessa 140 miljoonan liikevaihtoon (plus 76 miljoonan investoinnit) jotakuinkin tavoitteen mukainen ”hiukan yli nollan”. Tulostavoitteista täyttyi voitollisuus, kaivuutöiden lyhyys sekä ratikan matkustajatyytyväisyys (3,93, tavoite 3,86) ja luotettavuus (99,90, tavoite 99,85). Sen sijaan metron asiakastyytyväisyys (4,00, tavoite 4,16) ja luotettavuus (99,94, tavoite 99,96) jäivät tavoitteista.
Takavuosina metro oli kiistaton liikennemuotojen kuningas, mitä tulee matkustajien tyytyväisyyteen ja liikennöinnin luotettavuuteen. Nyt eri ratikkaan on kuitenkin jo aika pieni. Siinäpä hyvä haaste ratikkajengille ottaa metro kiinni 🙂
Luotettavuusluvut mittaavat HKL:n omasta syystä johtuvia ajamattomia lähtöjä. Niiden lisäksi on muista syistä, esimerkiksi kiskoillepysäköinnistä johtuvat ajamattomat lähdöt. Myöhästelyä keskellä linjaa ne eivät mittaa. Laajemmin luotettavuuden mittaamisesta tässä.
Tilinpäätöksen riskienhallintaliitteessä todetaan suurimmaksi riskiksi suuret investoinnit. Toisin kuin liitteessä annetaan ymmärtää, korkoriski on kuitenkin otettu emokaupungille. Liitteessä suositellaan, 1) että hankintakäytäntöjä yhtenäistetään, ja 2) että HKL-metroliikenne laatii kirjallisen johtamisjärjestelmän ja toimintasuunnitelman. Täytyykin kysyä, mistä moiset suositukset johtuvat, ja että onko ne otettu huomioon.
Lisäksi opin, että ratikkapysäkkejä on 288, joista 277 on korotettuja. Missä ovat nuo 11 korottamatonta pysäkkiä, kun Bulsallakin on nykyään korokkeet?
Automaattimetron tilannekatsaus tuodaan tiedoksi. Pöytäkirjasta löytyy melko suppea katsaus projektin tilaan. Suullisesti toivottavasti kuullaan enemmänkin.
Metroliikennesääntö nousee taas käsittelyyn. Se säätelee (muun ohessa) sitä, miten HKL valvoo oman metroliikennöintinsä turvallisuutta. Liikenne- ja viestintäministeriö on asettamassa työryhmän selvittämään, pitäisikö tuo valvonta siirtää jollekin muulle taholle, ja kuinka tämä tehtäisiin. Sitä odotellessa valvontaa pitää kuitenkin jatkaa. En ole toistaiseksi tietoinen mistään oleellisista ongelmista nyt ehdotetussa sääntömuutoksessa, joten näillä näkymin kannatan sen hyväksymistä.
Metron turvapalveluiden hankinta palaa myöskin agendalle. Tarkoitukseni oli perehtyä asiaan laajemmin ennen kun sitä käsitellään, mutta en ole tässä organisaatiohötäkässä ehtinyt. Jos asia ei vielä ole kiireinen, se voitaneen pyytää pöydälle kahdeksi viikoksi. Viime kerralla pyydetyistä lisäselvityksistä jotain löytyy listalta, ja toisia on toimitettu maililla. Vähän laajempikin valmistelu olisi ehkä ollut hyvä, mutta näillä mennään.
Ja Hakaniemen metroaseman kulkuyhteys naapuritaloon pitää myös päättää. Tai siis sopimus, että jos se rakennetaan, niin kaupunki maksaa 70% ja Nordea 30%. Nordeallehan tämä on lähinnä kulku parkkihalliin, koska talosta ei olla tekemässä kauppakeskusta.
Hakaniemen kiskotöistä esitellään sekä hankesuunnitelma, että valitaan toteuttaja. Poikkeuksellisesti näin, koska jätimme hankesuunnitelman viimeksi pöydälle ja työt pitäisi saada käyntiin jo keväällä.
Pysäkkien suhteen on ongelmana, että keskimmäiset pysäkit ovat vain 45m pituisia, kun uudet vaunut ovat 28m ja jatketut vanhatkin 26,5m. Pysäkille ei siis mahdu kaksi ratikkaa peräkkäin. Kyse on vanhasta suunnitelmasta, jota tehtäessä NR-vaunuja ei vielä oltu jatkettu ja uusien Transtechien tilauksesta ei ollut tietoakaan. Silloin 45m oli ehkä riittävä pysäkin pituus, mutta nykyään minimin täytyy olla 55m.
Itse olen sitä mieltä, että vilkkaalla pysäkillä korkean laiturialueen täytyy olla vähintään kahden ratikan mittainen. Tämä voitaneen ratkaista niin, että suunnitelmat nyt kuitenkin hyväksytään. Pääasia on kiskojen ja metroaseman vesikaton uusinta; pysäkkien yksityiskohtia voi vielä säätää.
Hakaniemen pysäkkialueen suunnitelma
Töölönkadulla sijaitseva kivitalo halutaan myydä kaupungin kiinteistöyhtiölle hintaan 1000€ per kerrosneliö. Talo on tarkoitus säilyä työsuhdeasuntokäytössä, mutta kaupunki keskittää omistuksiaan. Kyse on toki vain kaupungin sisäisestä siirrosta, mutta kyllä silti tuntuu pahalta myydä kymmenien miljoonien arvoinen talo alihintaan kun samalla otetaan velkaa sata miljoonaa. Vanha johtokunta palautti saman päätöksen, mutta nyt se tulee uudestaan.
Lisäksi esitetään hylättäväksi yksi valitus hankinnasta ja vaatimus saada korvausta liukuportaissa rikkoutuneesta hameesta.
Liikennejärjestelmämme perustuu monien kulkumuotojen yhteispeliin. Kaupunki toimii, kun suunnittelu tehdään huomioiden eri liikennemuodot ja niiden luontevat roolit. Valitettavasti kaikki eivät ajattele näin. Tämä teksti käsittelee tätä ongelmaa, ja mitä sille voisi tehdä. Jos et jaksa lukea, hyppää kuvan kohdalle.
Aloitetaan liikennejärjestelmästä
Lyhyillä matkoilla kävely on selvästi paras kulkumuoto. Hyvät kävelyedellytykset on myös helpoin tarjota, koska se vaatii vain että reittiä ei aktiivisesti tukita ja että ympäristö on kohtalaisen miellyttävä. Käveltävä kaupunki on tiivis, tehokas ja miellyttävä. Helsinkiläiset tekevät matkoistaan kävellen 26% (kantakaupungissa 35%) ja muissakin matkoissa kävely on lähes aina osana.
Pyöräily täydentää kävelyä hiukan pidemmillä matkoilla. Pyöräily-ympäristö on myöskin helppo ja halpa tarjota, eikä aiheuta mainittavia haittoja ympäristöönsä. Kävelyn tapaan se on myös terveellistä, ja satsaus pyöräilyyn säästää laskennallisesti terveyskuluissa. Helsinkiläiset tekevät matkoistaan 11% polkupyörällä. Osuus on paljon pienempi, mutta voimakkaassa kasvussa. Kaupungin tavoite on nostaa se 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
Joukkoliikenne mahdollistaa pidemmät ja sujuvammat matkat myös sille enemmistölle, jolle pyöräily ei ole luonteva osa arkipäivää. Sillä kulkee suuria joukkoja; radat ovat ne verisuonet, joiden varassa kaupunki elää. Joukkoliikenteellä tehdään 38% matkoista (kantakaupungissa 42%), eli se on selvästi merkittävin kulkumuoto.
Henkilöauto on myös välttämätön osa liikennejärjestelmää. Kaikkiin suuntiin ei kulje sellaisia määriä ihmisiä, että hyvää joukkoliikennettä voitaisiin tarjota. Osa ihmisistä myös tarvitsee mukaansa työkaluja tai muuta tavaraa, jota on vaikea kuljettaa bussilla tai pyörällä. Se on kuitenkin kaikkein kallein liikennemuoto. Autoväylät ja autojen säilytys maksavat todella suuria summia rahaa, jonka maksavat pääosin veronmaksajat ja asukkaat. Tietty osa autoilua on välttämätöntä, mutta jotta liikennejärjestelmä kokonaisuutena toimisi, autoilun osuus pitää rajata riittävän pieneksi. Nykyisellään autolla tehdään 24% helsinkiläisten matkoista (kantakaupungissa 12%).
Kaupungin tavoitteena onkin edistää joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä suhteessa autoiluun. Kaupunkisuunnitteluviraston toimintasuunnitelmassa 2011-2013 asia ilmaistaan näin:
”Pyrkimyksemme on vähentää henkilöautoriippuvuutta hyvällä seudullisella joukkoliikenteellä ja miellyttävällä pyöräily- ja jalankulkuympäristöllä.” (Visio, s.7)
”Liikennejärjestelmää kehitetään kestävien liikennemuotojen edistämiseksi• Liikennejärjestelmää kehitetään pääosin raideliikenteeseen perustuen, joukkoliikenteen palvelutasoa nostamalla sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia lisäämällä” (s 11)
sekä sitovilla toiminnallisilla tavoitteilla (nämä ovat ne ydintavoitteet joita poliitikot virastolle antavat)
Joukkoliikenteen kuljetusosuus aamuliikenteessä keskustaan on > 72,5 %
Joukkoliikenteen osuus poikittaisliikenteessä on 20 %
Jalankulku-, pyöräily- ja joukkoliikennematkojen yhteenlaskettu osuus kaikista matkoista kasvaa yhden prosenttiyksikön.
”Liikennejärjestelmää kehitetään pääosin raideliikenteeseen perustuen, joukkoliikenteen palvelutasoa nostamalla sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia lisäämällä
Tavoite: Joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun yhteenlasketun kulkutapaosuuden lisääminen”
”Edistetään kestävää liikkumista lisäämällä kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä.”
Nämä eivät siis ole mitään vihreiden visioita, vaan Helsingin kaupungin virkamiesten tuottamia ja poliitikkojen hyväksymiä koko kaupungin tavoitteita. Ja ihan hyvästä syystä.
Sitten tähän päivään, tai oikeastaan eiliseen.
Kokoomukselle, ja sen apupuolueelle SDP:lle nämä ovat kuitenkin vain kauniita sanoja, eikä niitä ole tarkoitus ottaa tosissaan, kun asfalttia aletaan valaa.
Asevelipuolueet ovat näet päättäneet kaupunkisuunnittelulautakunnassa, että pyöräilyä tai joukkoliikennettä saa edistää vain, jos se ei haittaa yksityisautoilua millään tavoin. Yksi liikennemuoto on tärkeämpi kuin mikään muu, ja suunnittelu tulee tehdä sen ehdoilla
Helsinginkadun ja Runeberginkadun pyörätiesuunnitelmat palautettiin valmisteluun vaatimuksella, että ”Muutosten johdosta poistuville asukas- ja asiakaspysäköintipaikoille on osoitettava riittävät korvaavat paikat” Lisäksi Hesarilla ”selvitettävä pyöräkaistojen sijaintimahdollisuudet pysäköinnin ja taksiaseman oikealla puolella ajosuuntaan nähden, siis jalkakäytävän puolella”
Pyöräilynedistämissuunnitelma hyväksyttiin vastavilla saatesanoilla, ja baanaverkko hyväksyttiin saatteella jossa annetaan ymmärtää, että kantakaupunkiin ei baanoja saisi rakentaa. Mannerheimintien pyörätiesuunnitelma sentään meni sellaisenaan läpi.
Lisäksi lautakunnan jäsenet kantoivat perusteltua huolta liikennesuunnitelmien vuorovaikutuksesta. Tästä olen itsekin puhunut monesti, ja palaan vielä asiaan. Äänestyslistoista näkee kuitenkin helposti, että tämä ei ollut asian ydin, vaan autoilun suosiminen.
Hesarin ja Runeberginkadun suunnitelmien viivästäminen tietenkin hidastaa pyöräteiden rakentamista. Tai jos Hesarilla rakennettaisiin valtuutettu Lovénin ehdottamat jalkakäytäväpyörätiet, se myös haittaisi ihan konkreettisesti pyöräilyä. Samalla ratikoiden nopeuttamistoimenpiteet viivästyvät.
Samat ongelmat ovat siis taas edessä, kun Topeliuksenkadun ratikkarata tulee käsittelyyn. Jos yksityisautoilun kaikki nykyiset edut ovat kynnyskysymys millekään hankkeelle, ei juuri mitään voida tehdä. Tämä johtaa myös autoilun edellytysten heikkenemiseen, koska muiden liikennemuotojen haittaaminen lisää autoilun osuutta, eikä väylille mahdu lisää autoja. Liikennejärjestelmä on kokonaisuus, ja sitä pitäisi sellaisena suunnitella.
Koko operaation ilmeinen tarkoitus oli näyttää kaupunkisuunniteluvirastolle, että vaikka virkamiehet ehkä pyrkivätkin kaupungin ääneenlausuttuihin päämääriin ja suunnittelevat liikennettä kokonaisvaltaisesti, niin lautakunnan Kokoomus- ja demarijäsenet eivät tähän alistu, vaan asettavat yhden liikennemuodon toimivan kokonaisuuden edelle.
En ole uskaltanut kysyä, mitä valtuutettu Bogomoloff (kok) ajattelee bussilla kulkevista ihmisistä.
Seuraavat kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenet ovat sitä mieltä, että liikennettä pitää kehittää yksityisautoilun ehdoilla, ja muulla tavoin kulkijat voidaan huomioida vain, mikäli se ei haittaa yksityisautoilun asemaa:
Uskoakseni kyse ei kuitenkaan ole siitä, että nämä ihmiset ja puolueet olisivat pahoja, että he haluaisivat aktiivisesti tuhota Helsinkiä. Sellainen ajatus olisi älytön. Kaikella todennäköisyydellä luottamustoimiin valitut ihmiset parhaansa mukaan haluavat rakentaa kaupungista entistä parempaa.
Lautakunta on vasta valittu, ja uudet jäsenet eivät välttämättä vielä tiedä, miten liikennejärjestelmä toimii. Että liikennettä on mahdoton tehdä yhden kulkumuodon ehdoilla, vaan sitä on suunniteltava tasapainoisena kokonaisuutena.
Pyydänkin, että kaikki liikenteen toimivuudesta ja kaupungin elettävyydestä kiinnostuneet ottaisivat heihin yhteyttä. Kaikki jotka toivovat Hesarille pyöräkaistoja tai nopeammin kulkevia ratikoita. Kertokaa, että liikennettä ei voi suunnitella pelkän yksityisautoilun varaan. Että kaupunki on kokonaisuus, ja yksityisautoilla on siinä vain oma rajattu roolinsa. Ja että meitä, jotka liikumme muullakin kuin autolla on täällä paljon (itse asiassa enemmistö).
Nämä ihmiset päättävät kaupunkisuunnittelusta seuraavat neljä vuotta. Emme voi heitä vaihtaa, joten meidän täytyy heitä valistaa. Rakentavalla keskustelulla onneksi kaikki on vielä mahdollista.
Kauan sitten, joskus kansalaissodan jälkeen, asettui Pitkänsillan alle asumaan ilkeä peikko. Siltojen allehan mahtuu asumaan, ja ei siinä mitään. Aina on kaupungissa tilaa yhdelle peikolle.
Totuttuaan sillanaluseen peikko alkoi kuitenkin kuvitella, että se omistaa siltansa. Peikot kun tapaavat luulla, että kaikki infrastruktuuri, jonka kanssa ne ovat tekemisissä on niiden henkilökohtaista omaisuutta.
Peikko katseli, kuinka sillan yli meni ihmisiä jos jonkinlaisilla ajoneuvoilla. Osa tietysti käveli, toiset kulkivat pyörällä, autolla, bussilla tai ratikalla. Meni siinä muutama kuorma-autokin. Heille kaikille oli omat kaistansa sillalla, mutta peikoille ei ollut omaa kaistaa.
Yhtenä aamuna, ei kovin kauan sitten, peikko päätti sitten, että nyt on hänen vuoronsa, ja kiipesi sillan kupeeseen odottamaan kulkijoita.
Ensimmäisenä sillalle ajoi pyöräilijä, kling kling.
– Kuka kulkee sillallani?, kysyi peikko, ja hyppäsi pyörätielle tukkimaan tien.
– Minä vain, aivan tavallinen työmatkapyöräilijä, toimistolle menossa
– Ahaa, minäpä vien kaistasi itselleni ja tukin tiesi. Saat laputtaa takaisin kotiisi, täällä ei ole sinulle sijaa!
– Älä minun kaistaani vie, se on kovin kapea, oikeastaan vain maaliraita jalkakäytävässä. Ja meitä pyöräilijöitä kulkee tässä vain viisi tuhatta. Ei meidän kaistaamme kannata tukkia. Kohta tuolta tulee autoilija bemarillaan. Hänen kaistallaan kulkee paljon enemmän väkeä.
Näin sanoen pyöräilijä koukkasi jalkakäytävän kautta peikon ohi ja jatkoi matkaansa kohti Punavuoren uusmediafirmaa tuottamaan taas uutta sisältöä.
Kohta sillalle ajoi autoilija Bemarissaan, tööt tööt.
– Kuka kulkee sillallani?, kysyi peikko, ja hyppäsi ajokaistalle tukkimaan tien.
– Minä vain, markkinointipäällikkö bemarillani matkalla Espooseen
– Ahaa, minäpä vien kaistasi itselleni ja tukin tiesi. Saat etsiä uuden tien, täällä ei ole sinulle sijaa!
– Älä minun kaistaani vie. Meitä autoilijoita kulkee tässä vain 30 000, ja sitä paitsi minä voisin hyvin mennä Hakaniemen siltaakin. Kohta tuolta tulee ratikka. Sillä kulkee paljon enemmän väkeä, sen kaistalla saat aikaan kunnon kaaoksen.
Näin sanoen autoilija koukkasi ratikkakaistan kautta peikon ohi, ja jatkoi ajoaan keskustan halki kohti Länsiväylää.
Ja pian sillalle ajoikin ratikka, TUUUUT.
– Kuka kulkee sillallani?, kysyi peikko, ja hyppäsi kiskoille tukkimaan tien.
– Minä vain, ratikkakuski kutosen aamuvuoroa ajamassa.
– Ahaa, minäpä vien sinun kiskosi itselleni ja tukin tiesi. Saat jäädä sinne seisomaan ja kerätä ruuhkan taaksesi
– Sopii koittaa. Ratikalla ja bussilla kulkee tästä yli 60 000 ihmistä joka päivä, eikä Kallion suuntaan ole muita kiskoja. Minä menen nyt.
Näin sanoen ratikkakuski ajoi eteenpäin ja heitti peikon tieltään Siltavuorensalmeen. Ratikka on näet kadulla kulkeva juna. Se kulkee suoraan kiskoilla, eikä väistä mytologisia petoja tai muita alitajunnasta kumpuavia pelkoja.
Tämä tarina tuli mieleeni, kun eilisestä Hakaniemi-tekstistäni päädyttiin kysymykseen, voisiko Pitkänsillan sulkea autoliikenteeltä. Itse asiassahan Pitkäsilta oli vuosien ajan pelkän joukkoliikenteen käytössä. Se ei siis ole mitenkään uusi tai yllättävä ajatus.
Kyse ei ole autoilijoiden kiusaamisesta, vaan siitä, että silta on rajatun levyinen ja pitää priorisoida. Hakaniemen sillan valmistumisen jälkeen keskustaan on päässyt autolla idästä myös sen kautta, joten Pitkäsilta ei ole ainoa tie. Ratikoille se on.
Tätä ei nyt pidä lukea minään valmiina kannanottona. Liikenteelliset vaihtoehdot pitää tietenkin tutkia kunnolla ja rauhassa. Jos ratikkaliikenteen sujuvuus sitä vaatii, autot voisivat hyvin kulkea Hakaniemen siltaa. Toisaalta jos Pitkäsilta ei ruuhkaudu, eivät autotkaan välttämättä ole siinä ongelma. Joka tapauksessa ratkaisu pitää tehdä liikenteen sujuvuuden perusteella, eikä siksi että joku peikko on varannut itselleen oman kaistan.
News at eleven: Helsinki palkkasi kooderin. ”Avoimen datan ammattilainen Juha Yrjölä pestattiin töihin uudenlaiseksi it-asiantuntijaksi. Hän katsoo Helsingin tietojärjestelmiä tiedonjanoisen kaupunkilaisen silmin.” sanoo tiedote. Kyse on Code for Europe hankkeen yhdestä sivujuonteesta.
Tapasin Yrjölän maanantaina. Hänen missionsa on avata julkishallinnon datoja, luoda niiden päälle kevyitä sovelluksia kaupunkilaisten ja virkamiesten hyödyksi ja innostaa muitakin samaan. OIkein kannatettavaa, ja kaikki tuki projektiin.
Varsinaisesti puhuimme kunnan päätöksentekojärjestelmän (Ahjo) avaamisesta. Palaan siihen myöhemmin, koska juuri nyt kiinnostavampi on Juhan ja kollegansa Tuukan suunnitteilla oleva tilastolliseen analyysiin perustuva reittiopas ja sitä sivuten HSL:n datat.
Kaupunginkooderit saivat näet reittiopastaan varten HSL:ltä datapaketin, jossa on bussien ja ratikoiden kaikki pysähtymiset pysäkeillä alku ja loppuaikoineen. Tarkoitus on työstää dataa, tilastoja ja applikaatioita perjantaina alkavassa OKF Conventionissa Tuusulassa.
OKF Convention on suomalaisen avoimen datan yhteisön kokoontuminen, jossa sata nörttiä, tilastotieteilijää, visualisoijaa ja ties ketä kokoontuu osoittamaan, mitä avoimella datalla voi tehdä. Ja yksi noista dataseteistä on siis joukkoliikenteen matka-aikoja.
Sillä datalla voi tehdä paljon muutakin kuin reittioppaan. Sillä voi vaikka seurata joukkoliikenteen luotettavuutta.
Nykyään luotettavuutta mitataan sillä, mikä osuus vuoroista jää lähtemättä päätepysäkeiltä, tai myöhästyy yli vuorovälin verran (tai yli 15min). Siis jos bussi lähtee päättäriltä 14min myöhässä ja juuttuu heti ruuhkaan, se on tilaston mukaan edelleen ajoissa. Sekä HSL että HKL ovatkin ymmärrettävästi kiinnostuneita paremmista metriikoista.
Tässä seistessä lohduttaakin, että bussi kyllä lähti päättäriltä ajoissa
Vaan mikä olisi hyvä metriikka joukkoliikenteen (bussien ja ratikoiden) luotettavuudelle? Sitä voi nyt ehdotella. Juha lupaili, että jos ehdotan jotain metriikkaa, perjantaina, joku tilastoscriptaukseen tottunut saattaa sen hyvinkin toteuttaa. Sitten sen voisi järjestä ensin kokeiluun HKL:ssä/HSL:ssä ja ehkä myöhemmin sopimusten osaksikin.
Spesifisti siis kysyn mittaria jolla arvioida yksittäisen linjan, joukon linjoja tai koko joukkoliikennejärjestelmän luotettavuutta.
Hyvä metriikka on 1) eksakti, 2) mittaa oikeaa asiaa ja 3) on kommunikoitavissa helposti. Tässä pari hahmotelmaa:
Ehdotus 1) Ajallaan lähtöjen osuus kaikilla pysäkeillä, eli niiden pysäkiltälähtöjen osuus, jotka ovat korkeintaan minuutin ennen aikataulua ja korkeintaan kolme minuuttia aikataulun jälkeen.
Ehdotus 1b) Sama kuin edellinen, mutta suhteessa pysäkiltälähtöajan tilastolliseen odotusarvoon eikä aikatauluun.
Ehdotus 2) vaihdon luotettavuus pysäkkikohtaisesti: Se osuus liikennevälineistä, joka lähtee tarkoitetussa järjestyksessä. Ideana, että kaksi minuuttia myöhässä saapuminen ei haittaa, jos ratikka johon on vaihtamassa on myös samat kaksi minuuttia myöhässä. Tarkoitettu järjestys saadaan aikatauluista.
Automaattimetro on edennyt, ja ensimmäiset kolme junaa pitäisi saada käyttöön 19.8. – manuaaliajossa tosin siis vielä. Aikataulu on siis kaksi viikkoa myöhässä keväällä ilmoitetusta ja noin seitsemän kuukautta myöhässä vuoden 2012 etenemissopimuksen nähden. Toisaalta hanke etenee.
Ratikoiden vaihteiden syväuraisista ristikoista raportoidaan. Nyt on meneillään testit, että kestävätkö 90-luvun Vario-vaunut niitä. Jos kestävät, käyttöönotto aloitetaan heti. Jos ei, niin sitten pitää ihmetellä.
