Luin kirjan Entäs jos… vaihtoehtoinen suomen historia. Ideana on pohtia miten yksittäiset, sinänsä realistiset, muutokset historian tapahtumissa olisivat vaikuttaneet myöhempiin tapahtumiin.
Lähes kaikissa 2. maailmansodan aikaisissa tai sitä edeltävissä tilanteissa vastaus oli joko
- ei mitenkään: lopputulos olisi ollut täsmälleen sama kuin oli myöhemminkin, tai
- Suomi olisi päätynyt osaksi Neuvostoliittoa.
Esimerkiksi autonomian ajalla oli tusinan verran pieniä tapahtumia Armfeltin Suomeen muutosta Eugenin pakkeihin, joissa toisenlainen lopputulos olisi johtanut Neuvostoliittoon. Ja jos Mannerheim olisi kuollut 2. maailmansodassa, olisimme päätyneet Neuvostoliittoon, koska hän oli korvaamaton rauhanteossa (?).
Toisaalta, jos Suomeen olisi saatu kruunattua kuningas, hänestä olisi vain luovuttu pian, tai jos ei olisikaan, niin siltikin tilanne olisi tänään se mikä on nytkin (paitsi että olisi muodikasta vaatia muodon vuoksi tasavaltaa). Tai ehkä olisimmekin osa Neuvostoliittoa.
Epäilen, että tämä historian vääjäämättömyys tai Neuvostoliitto -dualismi kertoo enemmän suomalaisen historiantutkimuksen koulukunnista kuin historian vaihtoehdoista…
Kekkosen korvaamattomuutta teoksessa ei käsitelty, mikä on tavallaan sääli.
Oliko yhtään spekulaatiota siitä että ruotsi olisi jäänyt ykköskieleksi?
Palautin tuon jo kirjastoon, mutta muistaakseni ei ollut. Se taitaa kuulua niihin histroian vääjäämättömyyksiin, että ruotsi ei jäänyt ykköskieleksi.
Sen sijaan venäjä olisi saattanut hyvinkin korvata sen ykköskielenä, ellei muutama juuri tietty tapahtuma olisi sattunut tapahtumaan (en enää muista mitkä), ja sitten olisimme osa Neuvostoliittoa.