Maksamme velkaa

Opiskelijoista yrittäjiä tekevä Aalto Entrepreneurship Society pitää tänään ”Suomi hyvinvoinnin jälkeen” seminaaria, jossa on nimekkäitä puhujia ja tummasävyiset kotisivut.

Seminaaria mainostetaan seuraavalla esipuheella:

”Vuodet 1994-2008 olivat yhtäjaksoisen talouskasvun aikaa. Kasvua siivitti osaltaan Nokian samanaikainen nousu. Kansantalouden velkaa ei kuitenkaan kyetty vähentämään samana aikavälinä. Päinvastoin.”

Ettäkö velka nousi 1994 – 2008 nousukaudella? Miettikääs nyt jätkät vähän mitä sanotte.

Vuonna 1994 valtionvelkaa oli 51,7 miljardin euron edestä, ja 2008 54,4 miljardia. 5% kasvua. Nämä ovat kuitenkin inflaatiokorjaamattomia lukuja, eli eivät merkitse yhtään mitään. Taloustieteen alkeetkin tunteva tajuaa, ettei historiallisia vertailuja voi tehdä huomioimatta inflaatiota. Vuosina 1994-2008 kumulatiivinen inflaatio oli 25,8% (Nordean laskurin mukaan). Velan määrä on siis itse asiassa laskenut 16%.

Inflaatio on tietenkin vähän ongelmallinen käsite valtionvelan kohdalla. Inflaatio lasketaan hyödykekorin perusteella, jossa on mm. ruokaa, bensaa, leffalippuja ja asuntolainaa. Valtio ei osta ruokaa tai leffalippuja, eikä sillä ole asuntolainaa. Valtion menot ovat erilaisia, eikä niiden hinta välttämättä nouse samaa tahtia inflaatikorin kanssa.

Tärkeintä onkin valtion maksukyky. Siksi velkaa on tapana mitata suhteessa bruttokansantuotteeseen, se on se merkittävin velkaluku jota pitäisi katsoa. Vuonna 1994 valtiolla oli velkaa 58,8% bruttokansantuotteesta ja vuonna 2008 29,5%. Velka lähes puolittui noina vuosina relevanteimmalla mittarilla laskettuna.

Entä jos laskettaisiin kaikkien julkisyhteisöjen velkaa (sisältää käytännössä kuntienkin velat, mutta ei kuntien ja valtion välisiä velkoja) eikä vain valtion? No luvut ovat hiukan isompia, mutta tarina kokonaisuudessaan sama. Inflaatiokorjaamatonta kasvua 23%, inflaatiokorjattuna laskua 2% ja velka suhteessa bkt:hen tippui 40%. Mutta valtion velka on se jota yleensä seurataan, joten jatketaan sillä.

Vuosi  Valtionvelka  1994 rahan arvolla  % BKT:stä
1994 51,7 Mrd € 51,7 Mrd € 58,5%
1996 66,1 Mrd € 65,1 Mrd € 66,7%
1998 69,8 Mrd € 66,9 Mrd € 59,9%
2001 61,8 Mrd € 55,2 Mrd € 44,4%
2005 60,0 Mrd € 51,8 Mrd € 38,2%
2008 54,4 Mrd € 43,2 Mrd € 29,5%

90-luvun laman jälkeinen talouspolitiikka on lähes äärimmäinen esimerkki vastuullisesta velanhoidosta. Järkevä kritiikki velkapolitiikkaa kohtaan kohdistuukin lähinnä siihen, miten velkaa ei ymmärretä vaan pelätään hysteerisesti. Vuoden 2008 jälkeen velka on toki taas kasvanut, mutta näillä luvuilla siihen on kyllä varaa. Kansainvälisesti vertaillen Suomen valtionvelka on länsimaiden häntäpäätä.

Suomen valtionvelka 1991 – 2008 euromääräisesti ja suhteessa BKT:hen. Kuva lainattu Lars Östermanin blogista.

Mainospuheen vuodet 1994 ja 2008 ovat huolella valittuja. 1994 oli pitkän nousukauden ensimmäinen kokonainen vuosi, ja 2008 viimeinen, janaa ei olisi voinut pidentää. Toisaalta, jos lähtövuodeksi olisi valittu mikä tahansa myöhempi vuosi, olisi valtion velka ollut suurempi kuin vuonna 2008 myös inflaatiokorjaamattomana bruttomääränä. Kuten yllä olevasta käyrästä näkee, velka kasvoi rajusti vuoteen 1997 asti, jonka jälkeen sitä on vähitellen makseltu pois.

Tämä tiedetään myös AES:ssä. Mainoksen sanamuoto on ”velkaa ei kuitenkaan kyetty vähentämään samana aikavälinä. Päinvastoin.” Tuossahan ei sanota, etteikö velkaa olisi maksettu pois, ainoastaan, ettei sen vähentäminen onnistunut tämälleen näiden vertailuvuosien välillä. Mikä toki sekään ei pidä järkevillä mittareilla paikkaana.

Aalto Entrepreneurship Society siis valitsi huolella harkiten sekä sanansa että käyttämänsä vuodet niin, että mittareita väärinkäyttämällä voi antaa kuvan holtittomasta velanotosta myös hyvinä aikoina. Kuva vaan ei pidä lainkaan paikkaansa. Nyt ei ole kyse tilastojen tulkinnanvaraisuudesta tai harhaanjotavuudesta. AES:n toiminnalle on suomen kielessä ihan oma sanansa. Sitä kutsutaan valehteluksi.

Ihanko oikeasti meille on tarkoitus kasvattaa uusia kasvuyrittäjiä syöttämällä heille propagandaa tiedon sijasta? Funtsikaas hetki, miten tietotalous eroaa herkkusienien kasvattamisesta…

8 kommenttia artikkeliin ”Maksamme velkaa”

  1. Miksi keskityt todistamaan valtionvelan määrästä, kun kommentoimassasi kirjoituksessa puhuttiin ihan eri asiasta, kansantalouden velasta?

    Koko julkisen sektorin velkakin on kyllä oleellisesti relevantimpi asia kuin valtionvelka, koska viimeisen 15 vuoden ajan – ja kauemminkin – valtio on toiminut siten, että kevennetään valtion velkaa ja säädetään lisää velvoitteita muille tahoille, esimerkiksi kunnille. Jolloin muut joutuvat maksamaan laskun, ja näennäisesti kyetään hillitsemään valtion menoja.

    Valtion velka on siis melko irrelevantti, jos valtio otattaa velan esim. kunnilla (joista se sitten kuitenkin joutuu viime kädessä vastaamaan). Julkisen sektorin velka on absoluuttisena summana tosiaan kasvanut 1994-2010, osuutena BKT:stä laskenut. Mutta vertailun relevanttiudesta kertoo tietysti sekin, että valitset lähtövuodeksi – ihan sattumaltako vain? – vuoden 1994 (laman pohja), etkä esim. vuotta 1990.

  2. Minä en valinnut noita vuosia, vaan AES, tarkoituksenaan esittää, kuinka nousukaudella ei kyetty vähentämään velkaa. Ja nousukauden ensimmäinen kokonainen vuosi oli 1994. Aloittamalla vuodesta 1990 tai jatkamalla vuoteen 2010 luvut näyttäisivät aivan erilaisilta. Mutta silloin pitäisi myös myöntää, että velkaa otettiin kummankin laman kattamiseksi, ja sitä maksettiin pois pitkin nousukautta.

    On toki totta, että kuntien velka on noussut suhteessa valtion velkaan, ja että tämä on valtion tietoisen politiikan seurausta. Aiheeseen liittyen siteeraankin itseäni:

    Entä jos laskettaisiin kaikkien julkisyhteisöjen velkaa (sisältää käytännöss kuntienkin velat, mutta ei kuntien ja valtion välisiä velkoja) eikä vain valtion? No luvut ovat hiukan isompia, mutta tarina kokonaisuudessaan sama. Inflaatiokorjaamatonta kasvua 23%, inflaatiokorjattuna laskua 2% ja velka suhteessa bkt:hen tippui 40%.

    Ja laman pohja muuten oli 1993.

  3. Jäin vielä miettimään käsitettä ”kansantalouden velka”. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta se ei kai ole aivan yksikäistteinen ja vakiintunut ilmaisu? Tulkitsin sen alkujaan tarkoittavan valtion tai kaikkien julkisyhteisöjen velkaa, koska silä tavoin viittaamani AES:n teksti oli mielekästä, joskin virheellistä, velallapelottelua.

    Toinen mahdollinen tulkinta on, että sillä viitataan kansantalouden kaikkien velkojen summaan. Se lienee kasvanut nousukaudella, koska velkojen kokonaissumma normaalisti kasvaa nousukaudella.

    Kaikkien velkojen summa on viime kädessä sama asia kuin kierrossa olevan rahan määrä. Kierrossa olevan rahan määrä kasvaa, kun BKT kasvaa, jotta kaikki se tuotanto voitaisiin ostaa. Ja BKT kasvaa nousukaudella. Vastaavasti velkojen kokonaissumma yleensä laskee lama-aikaan. Tällä tulkinnalla tuo seminaarin mainos olisi kuitenkin täysin absurdi.

    Tämä ei ole alkuperäisen tekstini kannalta kauhean relevanttia. AES:n teksti on joka tapauksessa sumutusta ja propagandaa. Sen täsmällinen virhe vaan saattaa olla eri, tulkinnasta riippuen.

  4. Velan pelko näyttäisi tosiaan olevan kansallinen luonteenpiirre, joka muuten näkyy vielä voimakkaammin sukulaiskansassamme Suomenlahden eteläpuolella. Viron valtionvelka on 7% luokkaa.

  5. ”Tärkeintä onkin valtion maksukyky. Siksi velkaa on tapana mitata suhteessa bruttokansantuotteeseen, se on se merkittävin velkaluku jota pitäisi katsoa.”

    Olen ensimmäisestä virkkeestä aivan samaa mieltä. Siitä usein tehdään se johtopäätös, joka on toisessa virkkeessä. Se ei ehkä ole oikea johtopäätös. Parempi olisi varmaankin verrata velan määrää *verotuloihin*, vrt. suhteellinen velkaantuneisuus http://www.balanceconsulting.fi/palvelu/html/ohjeIV.shtml#6 . Verotulot ovat riippuvaisia toisaalta BKT:sta mutta myös kansainvälisestä verokilpailusta.

  6. Samuli: hyvä huomio. BKT ei ole harhaton proxy valtion maksukyvylle. Tosin ei ole verotulojen summakaan.

    Valtion maksukyky riippuu viimekädessä suurimmasta mahdollisesta verojen summasta, jonka se kykenee keräämään. Sitä sitten rajoittavat BKT ja kansainvälinen (vero)kilpailu. Toteutunut verojen määrä on sitten jotain tuon luvun alta: valtiot kun eivät verota automaattisesti suurinta summaa, jonka voisivat, vaan verojen määrä on jatkuvan poliittisen taistelun alla. Alleviivatuksi esimerkiksi ei-pakollisesta verojen alennuksesta sopivat Bushin veronalennukset suurituloisimmille.

    Eli (vähän oikoen, termit omiani)

    BKT = verotuskelvoton osuus + verokelpoinen osuus = verotuskelvoton osuus + ei-verotettu osuus + verot.

    Proxyjen paremmuuden sitten ratkaisee se, kumpi on vakaampi ja helpompi arvioida, verokelvottoman osuuden määrä vai ei-verotetun osuuden määrä. Ensimmäisestä on kirjoitettu paljon kansantaloustieteessä, jälkimmäinen taas on politiikkaa ja usein aika turbulenttia.

    Näin tälläisellä ad hoc maallikkojärkeilyllä. Saatoin jättää jotain huomioimattakin.

  7. MuUnohdin sanoa, että tuntuisi järkevältä seurata kumpaakin mittaria, asettavathan ne ylä- ja alarajan maksukyvylle, joten molemmat ovat hyödyllisiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *