Helmenkalastaja

Rakas päiväkirja,

tänään kalastin helmiä viemäristä. En löytänyt, mutta jotainhan sitä pitää yrittää. Sen sijaan löysin 7 hiuspinniä, 5 hammastikkua, nuppineulan ja parsinneulan. Osoittautui, että helmet hulahtavat läpi vesilukosta, hiuspinnit eivät.

En ole toki ainoa tällä alalla, onhan myös Juhana Helmenkalastaja, takavuosien bisneshömppäjulkkis. Mielenterveysseuran suosituksesta en nyt googlaa, mitä Juhanalle mahtaa kuulua. Mutta jotain hän kai yrittää.

Yrittämiskulttuuriin tässä maassa kuuluu jotenkin syväänjuurtuneena tapa valittaa kuinka valtio tekee yrittämisestä niin kovin kovin vaikeaa. Esimerkiksi kuinka paljon hankalaa ja aivan turhaa byrokratiaa yrittäjän kontolle sysätään. Kaikenlaisia hankalia veroja pitää maksaa, lupia hakea ja palkan sivukuluja sekä lomarahoja tilitellä ties minne. Ihan tutkitusti byrokratia on Suomessa kuitenkin matalimmasta päästä länsimaita, kehitysmaista ja niiden lahjusrumbasta puhumattakaan. Toimiva oikeusvaltio kun on aika iso etu.

Toinen valituksen vakiokohde on verotus. Kuinka valtio ryöstää yrittäjän työn hedelmät. Samalla tavalla se verorasite kuitenkin kohdistuu palkansaajiinkin. Kun alvi tilitetään valtiolle, on akateemista saivartelua, olisiko se raha muutoin päätynyt työntekijän vai yrittäjän taskuun, vai kenties kuluttajan. Poissa kierrosta on poissa kierrosta. Sitäpaitsi ihan kateuslistoja selaamalla huomaa nopeasti, että ainakin menestyvät yrittäjät maksavat veroja lähes puolet vähemmän kuin samalla tulotasolla operoivat palkansaajat.

Että menkää töihin jos on noin vaikeaa, hipit!

Oikeasti vaikeaa on joillain siinä ikävässä rajapinnassa yrittämisen ja palkkatyön välillä. Pakkoyrittäjillä, työsuhdeturvattomilla freelancereilla ja sen sellaisilla prekaareilla. Kaikille ei voi sanoa ”mene töihin jos ei miellytä”. Näyttäkää minulle työsuhteessa olevan kampaaja.

Mutta mitä tekee Helmenkalastaja? Helmenkalastaja ei valita yrittämisen vaikeudesta. Se ei sopisi positiiviseen imagoon. Sen sijaan hän pukee päälleen laadukkaan kotimaisen tehdaspuvun, ja myy sellaisen sinullekin! Tai jotain yritysvalmennusta…

Kirjoittaja ei ole yrittäjä työvoimaviranomaisten tarkoittamassa mielessä.

4 kommenttia artikkeliin ”Helmenkalastaja”

  1. Ehkä kodin putkimies liuotti helmet? Parempi ois olla Johan af Pinninkalastaja selvästi

  2. Hyvä kirjoitus, mutta tähän voisin kommentoida:

    ”Ihan tutkitusti byrokratia on Suomessa kuitenkin matalimmasta päästä länsimaita.”

    Tuossa oli vertailtu vain (korjaa jos olen väärässä tai luin huolimattomasti) yrityksen rekisteröintiin kuluvaa aikaa ja tarvittavien perustamistoimenpiteiden määrää.

    On mielestäni sivuseikka, kestääkö rekisteröinti viikon vai pari kolme viikkoa. Ja lisäksi pitäisi tietää, onko siitä, että rekisteröinti on kesken, mitään haittaa bisnekselle kyseisessä maassa. Jos palkkoja voi maksaa ja sopimuksia tehdä jo ennen kuin rekisteröinti on nuijittu läpi, on yksi ja sama, kestääkö rekisteröinti kauan vai ei.

    Toimenpiteiden määrä kertoo jotain, mutta ei kaikkea: 15 rasti ruutuun -lomaketta netissä on pienempi riesa kuin 5 virastokäyntiä.

    Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä: tuossa oli vain perustamisvaiheen byrokratia. Esimerkiksi Suomen kirjanpito- ja verolainsäädäntö on kansainvälisesti melko monimutkainen.

  3. Esimerkiksi vielä viime vuonna oli ylivoimaisen hankalaa löytää oikeita tilitysprosentteja netistä.

    Jos haluan maksaa 1000 euroa keikkapalkkaa bruttona, ja minulla on saajan verokortti kädessä, jossa lukee lisäprosenttina 50, mitä maksan ja minne? Jos pitäisi maksaa 1000 euroa tekijänoikeuspalkkioita luonnolliselle henkilölle, mitä maksan ja minne?

    Ensimmäinen menee vielä helposti, jos noudattaa neuvoa ”hanki tilitoimisto”, mutta toisessa meni sen tilitoimistonkin sormi suuhun.

  4. Kersa: kodin putkimies ei liuota helmiä. Mietin itsekin tuota, mtta tarkistin ennen kirjoittamista. Helmet koostuvat lähinnä kalsiumkarbonaatista, joka liukenee lieväänkin happoon (jopa kovaan veteen), mutta ei emäkseen. Ja kodin putkimies on laimennettua natriumhydroksidia (Ph 13 laimentamattomana).

    Vesa: joo tuo on toki vain suppea joukko asioita mitä tuossa tutkittiin. Jos tiedät laajempia kansainvälisiä vertailuja, kerro ihmeessä. Itse en löytänyt pienellä googlauksella mitään kovin merkittävää. Esittäisin kuitenkin hypoteesin, että yrityksen perustamiseen liittyvä byrokratia ja muu yritystoimintaan liittyvä byrokratia korreloivat.

    Noin yleisemmin, yrittämiseen varmasti liittyy tarpeetottoman hankalaa byrokratiaa, ja joitakin osia voisi varmasti suoraviivaistaa (esim. vaikka kuntsan mainitsemat vero-ohjeet), mutta hankalaa se byrokratia on kaikkialla muuallakin. Paitsi siellä missä sen korvaa mielivalta, ja hedelmäkauppiaat tekevät polttoitsemurhia.

    Anekdoottina tulee mieleen, että Amerikassa monet palkansaajatkin käyttävät tilitoimistoa veroilmoituksen tekemiseen, kun taas Suomessa jotkut yksinyrittäjätkin tekevät verotuksensa itse. Tosin se saattaa kertoa enemmän jääräpäisestä tee-se-itse-mentaliteetista kuin niinkään veroilmoituksen helppoudesta…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *