Selvitys liikenneonnettomuudesta 11.5. Helsinginkadun ja Hämeentien risteyksessä

Keskiviikkona 11.5.2011 noin klo 18:30 jouduin ilman omaa syytäni lievään liikenneonnettomuuteen Hämeentien ja Helsinginkadun risteyksessä (Kurvissa).
Olin tulossa Helsinginkadulta polkupyörällä ja aikeissa jatkaa Hämeentietä pohjoiseen. Risteyksessä Hämeentietä pohjoiseen jatkavat ovat teknisesti suoraan ajajia, eivät kääntyjiä (ks. kuva 1).

Kuva 1: Liikennemerkit ja kaistajärjestelyt Helsinginkadulta Hämeentielle tultaessa. Kuva: Google Streetview
Risteyksen valot olivat punaiset, joten pysähdyin odottamaan valoihin vasemmalle kaistalle (tästä lisää myöhemmin), likimain keskelle kaistaa. Oikeanpuoleisella kaistalla oli yksi oikealle kääntyvä sininen pikkuauto, ja takanani muutamia autoja.
Valojen vaihduttua lähdin ajamaan suoraan eteenpäin. Kiihdytin melko rauhallisesti, koska minulla oli runsaasti tavaraa kuljetettavana. Keskellä risteystä, suunnilleen Hämeentien suuntaisten ratikkakiskojen kohdalla, takaani lähtenyt harmaa Kia-merkkinen katumaasturi lähti ohittamaan minua oikealta. Ohituksen aikana mainittu Kia alkoi yhtäkkiä siirtyä vasemmalle, pakottaen minua keskikoroketta vasten. Ajolinjoja on havainnollistettu kuvassa 2.

Kuva 2: Pyörän ajolinja vihreällä ja auton punaisella. auto lähti takaa ja ohitti pyörän risteysalueella. Kuvan phjana Google Streetview.
Jarrutin mahdollisimman nopeasti. Väistämiseen ei ollut käytännössä yhtään tilaa, auton ja keskikorokkeen väliin jäi alle 30cm. Auton vasen kylki tönäisi pyöräni ohjaustankoa, josta jäi siihen helposti tunnistettava naarmu (ks. kuva 3).
Koska vauhtini oli jarrutuksen ansiosta vähäinen, sain jalkani keskikorokkeen päälle, enkä kaatunut. Myöskään ohjaustangossa roikkunut viinipullo ei hajonnut. Auto jatkoi matkaansa.
Sain kyseisen auton kuitenkin kiinni Hämeentiellä ratikkapysäkin jälkeisten valojen jälkeen, ja viitoin sitä sivuun. Autoilija kuitenkin jatkoi matkaa. Siirryin itse tässä vaiheessa taluttamaan pyörääni jalkakäytävällä, koska huomasin liiallisen adrenaliinin hankaloittavan turvallista ajamista.
Samainen harmaa Kia odotti minua Pääskylänkadulla, jonne se oli pysähtynyt Hämeentien risteyksen viereen. Autosta oli noussut mies ja nainen, joista miehen totesin myöhemmin ajokortin perusteella Herra **** **** E****ksi. Naisen henkilöllisyyttä en tiedä. Hra E.a ilmoittautui auton kuljettajaksi.
Keskustelimme tapahtuneesta, ja itse tapahtumasta tuntui osapuolilla olevan jossain määrin yhtenevä käsitys, mutta sen juridisesta tulkinnasta jyrkästi erilainen. Hra E. ja autosta noussut nainen yrittivät soittaa paikalle poliisia, siinä kuitenkin jostakin syystä epäonnistuen.
Omasta puhelimestani oli akku lähes lopussa, ja sitä paitsi minulla oli kiire kotiin valmistamaan ruokaa, joten en itse soittanut poliisia. Koska kaikki vahingot oli myös kärsinyt osapuoli, joka oli ilmeisen syyllinen, en myöskään pitänyt omasta puolestani tarpeellisena kuluttaa tapaukseen poliisin työaikaa.
Kommenttini Hra E:n käsitykseen
E. ja hänen naisseuralaisensa esittivät paikanpäällä käsityksenään, että olin
  1. ajanut kadun vasenta reunaa
  2. ollut matkalla ratikkakaistalle (s.o. keskikorokkeen toiselle puolelle), ja
  3. sitten päättänyt kääntyä heitä päin tahallani.
Nainen myös kuvitteli autoon tulleen naarmun johtuneen ohjaustangossani roikkuneesta viinipullosta.
Naarmu on kuitenkin ohjaustangon korkeudella (ks. kuva 3). Auton kylkeen on myös jäänyt ohjaustangon nousukahvoista mustaa maalia. Lisäksi vapaana roikkuva viinipullo ei voisi aiheuttaa tällaista kapeaa naarmua, vaan tekisi klommon tai hajoaisi.

Kuva 3: Kolarin osalliset: polkupyöräni ohjaustanko sekä Hra E:n auto. Naarmu on ohjaustangon korkeudella, ja siihen on jäänyt mustaa maalia nousukahvasta.
Mitä tulee ajatukseen, että olisin tahallani kääntynyt heitä päin ja vaarantanut terveyteni voidakseni aiheuttaa pientä rahallista vahinkoa, osoittaa kyseinen naarmu tämänkin mahdottomaksi teoriaksi. Käännettäessä pyörää oikealle, siirtyy ohjaustanko taakse ja sisään päin, kun taas eturenkaan etuosa siirtyy oikealle. Tällöin ensimmäinen autoon osuva osa olisi eturengas, ei ohjaustanko. Kuvassa olevan kaltainen naarmu on mahdollista syntyä oikeastaan vain siten, että auto kiilaa suoraan ajavaa polkupyörää vasemmalle.
Pyöräilijän oikea ryhmittiminen Helsinginkadulta tullessa
Valitsin Helsinginkadulta tullessani vasemman kaistan, koska se on itse asiassa ainoa laillinen ryhmittäytyminen Hämeentietä pohjoiseen jatkavalle pyöräilijälle.
Oikealla kaistalla on pakollinen ajosuunta oikealle (merkki 413, kuva 4), ja siihen poikkeuksena suoraan sallittu ajosuunta koskien busseja ja takseja (ks. kuva 1).

Kuva 4: 413, pakollinen ajosuunta
Pyörille on tieliikenneasetuksessa poikkeuslupa ajaa linja-autokaistalla (merkki 541 a/b, kuva 5)

”Milloin linja-autokaista on ajoradan oikeassa reunassa, sitä saavat käyttää myös mopot, invalidipyörät ja polkupyörät.”

Kuva 5: 513 b, Linja-autokaista

Bussikaistaa ei vielä tässä kohden kuitenkaan ole, vaan se alkaa vasta risteyksen jälkeen. Risteyksessä olevaa pakollisen ajosuunnan merkkiä ei tuo poikkeus koske.

Merkeille 412 – 415 on myös olemassa poikkeus pyöräilijöille:
”Merkeillä 412 – 415 osoitetusta ryhmitysjärjestelystä poiketen saa kuitenkin vasemmalle kääntyvä polkupyöräilijä tai mopoilija ajaa suoraan risteyksen yli oikeanpuoleista suoraan ajavalle liikenteelle tarkoitettua ajokaistaa pitkin.”
Tässä tapauksessa kuitenkin on kyse oikealle kääntyvästä kaistasta, jota pitkin pyöräilijä haluaisi ajaa suoraan. Tämän sallivaa poikkeusta ei laissa tai asetuksessa ole.
Näin ollen, tässä pyöräilijän kuuluu ajaa vasenta kaistaa ylittääkseen risteyksen. Oikeaa kaistaa saa ajaa vain kääntyäkseen oikealle.
Kaupungin pyöräliikenteestä vastaava liikennesuunnittelija Marek Salermo vahvisti käsitykseni, kun tiedustelin asiaa sähköpostilla. Lisäksi hän sanoi katsovansa, josko liikennemerkkejä voitaisiin muuttaa niin, että oikeanpuoleista kaistaa saisi ajaa risteyksen yli polkupyörälläkin.
”[…] kyseessä EI ole pyöräilijän kannalta ”oikein” osoitettu linja-autokaista, joten liikenteenohjaus on epäselvä. Epäselvyys pätee siis lähinnä käytännössä, koska lain näkökulmasta tilanne on selkeä ja juuri sellainen kuin perusteluissa esitit. Asia korjaantuu helpoiten kun bussi -lisäkilven alle laitetaan vielä polkupyörä -lisäkilpi.”
Hra E:n käsitys oli, että minun olisi tullut ajaa kadun oikeaa reunaa. Tämä on yleinen, mutta virheellinen käsitys.
Tieliikennelain 8§1, joka ohjaa oikeaan reunaan, koskee vain teitä, joissa on piennar, eli ei kaupunkiajoa ollenkaan.
”Ajoneuvoja on kuljetettava ajoradalla. Jos tien oikealla puolella on piennar, jolla ajo käy haitatta päinsä, polkupyörää ja muuta moottoritonta ajoneuvoa sekä mopoa on kuitenkin kuljetettava pientareella.”
Sen sijaan kaupungissa pyörän paikkaa ajoradalla säätelee sama lainkohta, kuin auton paikkaakin (tieliikennelaki 9§2):
”Milloin kuljettajan ajosuunnassa on vähintään kaksi ajokaistaa, hänen on kuljetettava ajoneuvoa ajokaistaa tarpeettomasti vaihtamatta yleensä eniten oikealla olevalla vapaalla ajokaistalla.”
Pyörällä siis kuuluu ryhmittyä kadulla kuten autollakin. Kaikki kaistat ovat vapaasti käytössä, ellei sitä jollain liikennemerkillä kielletä. Tässä tapauksessa oikeanpuoleista kaistaa pitkin risteyksen ylittäminen on kiellettyä, mutta vaikka se ei olisikaan, vasemman kaistan käyttäminen olisi silti ollut laillista.
Yhteenveto ja vaatimukset
En katso syyllistyneeni mihinkään, vaan ajoin liikennesääntöjen mukaisesti ja asianmukaista varovaisuutta noudattaen.
Hra E. sen sijaan
  1. Ohitti minut risteysalueella
  2. suoritti k.o. ohituksen oikealta puolelta, puoliksi viereisen kaistan kautta, ja
  3. kiilasi minut keskikoroketta vasten kesken ohituksen
Jokainen näistä teoista olisi käsittääkseni yksinäänkin liikenteen vaarantamista. Erityisesti pyöräilijän kiilaaminen seinää vasten ohituksen aikana osoittaa vaarallista piittaamattottomuutta kanssaliikkujista.
Koska en kärsinyt aineellisia vahinkoja, minulla ei ole minkäänlaisia korvausvaatimuksia. Toivon kuitenkin, että poliisi selittäisi hra E:lle painokkaasti, että hänen toimintansa tässä tapauksessa oli laitonta ja vaaransi liikenneturvallisuuden.
Otso Kivekäs
varapuheenjohtaja
Helsingin polkupyöräilijät.

——————————————–
Jälkikirjoitus

Esitin paikanpäällä hra E:lle ja hänen naisseuralaiselleen, että aisaa ei ole tarpeen viedä poliisille, vaan he voivat vaan raportoida vahingin vakuutusyhtiöönsä, joka korvaa maalauksen tai pellin vaihdon.

Hra E. kuitenkin teki minusta tutkintapyynnön. Kävin tänä aamuna klo 9 Pasilassa pohjoisen poliisipiirin tiloissa kuultavana (kyllä, keskistä piiriä ei enää ole; Malmin lakkautuksen yhteydessä Pasila peri sen nimen).

Tutkintapyynnön mukaan Kia oli lähtenyt edeltäni, ja minä olin ajanut sen kiinni, ohittanut ja kolaroinut. Tarpeetonta sanoakaan, että kuvatunlainen tapahtumasarja kuulostaa epätodennäköiseltä.

Selitin oman näkökulmani tilanteeseen, ja luovutin ylläolevan selvityksen sekä kuvat poliisille pöytäkirjan liitteiksi.

Klo 10:40 tutkiva komissaario soitti minulle ja kertoi, että asia on selvä. Hra E. oli jo ennen kuulustelua tullut itsekin siihen tulokseen, että hänen toimintansa tilanteessa oli virheellistä. Poliisi antoi hänelle suullisen huomautuksen, ja selitti liikennesääntöjä ns. kädestä pitäen.

Opetuksia onnettomuuksiin joutuville ja niitä vältteleville:

  1. Jos tilanteesta on minkäänlaista epäselvyyttä, kutsu poliisi paikalle. 112 palvelee läpi vuorokauden. Nytkin vastapuoli muutti kertomustaan jälkikäteen. Jos Hra E. ei olisi tullut järkiinsä ja hänen tapahtumakuvauksensa olisi ollut uskottavampi, asia olisi saattanut mennä oikeuteen asti ihan turhaan.
  2. Mahdollisuuksien mukaan, ota valokuvia kaikesta. Tässäkin auttoi, että minulla oli kuva, josta näki auton peltiin tulleen klommon tyypin, ja saattoi päätellä sen syntytavan. Erityisesti kuvaa vastapuolen auto, sen rekisterinumero, vastapuolen ajokortti ja kaikki mahdolliset vauriot kummankin osapuolen ajoneuvoissa ja persoonassa.
  3. Älkää lukeko tieliikenneasetusta, se aiheuttaa vain onnettomuuksia. Jos en olisi varta vasten miettinyt laillista ajolinjaa tuossa risteyksessä, olisin ajanut oikeaa kaistaa niin kuin kaikki muutkin. Se on selvästi turvallisempaa.

12 kommenttia artikkeliin ”Selvitys liikenneonnettomuudesta 11.5. Helsinginkadun ja Hämeentien risteyksessä”

  1. Erittäin ikävä tapaus. Kaipaisin kyseisen autoilijan rekisteritunnusta. Se on tarpeen siksi, että jos satun saamaan hetkellisen mielenhäiriön ja autoilen / pyöräilen Itä-Suomen pääkaupunki ”helsingissä”, haluan tunnistaa moisen olmin.

    Tunnistuksen seurauksena hän saa edes vähän armoa. Joten olkaa reiluja – julkaiskaa rekisteritunnus. 😛

  2. Minulle ei tulisi mieleen ajaa pyörällä niinkuin sinä ajoit, vaikka olisi kuinka laillista. On tuo henkikulta sen verran kallis.
    Hämeentie pitäisi muuttaa joukkoliikennekaduksi Helsinginkadun eteläpuoleiselta osalta, jolloin osa bussipysäkeistä ( mm. 71) voitaisiin siirtää etelämmäs, lähemmäs metroasemaa.

  3. Rekisterinumeron kuvaaminen tai kirjaaminen ylös on yksi niitä asioita, jotka unohdin tehdä. Otin toki kuvan Hre E:n ajokortista, joten minulla on hänen koko nimensä ja henkilötunnuksensa tiedossa. Rekisterinumeronkin varmaan saisi näillä tiedoin hankittua.

    Lisäsin maininnan tästä ohjeisiini.

    En kuitenkaan aio julkaista hänen nimeään tai rekistrinumeroaan. Se olisi huonoa käytöstä. Uskon vilpittömästi, ettäs aatuaan ripityksen poliisilta, hän ymmärtää jatkossa huiomioida pyöräilijät paremmin liikenteessä, ja on siten ehkä jopa keskimääräistä turvallisempi kanssaliikkuja. Olen ehkä syönyt vääriä lääkkeitä tai jotain, mutta en tahdo aiheuttaa hänelle mitään turhia vaikeuksia.

  4. Yleinen lynkkaus ja oman käden oikeuden rangaistukset eivät kuulu asiaan, joten Otso tekee vähintäänkin tolkullisesti jättäessään henkilötiedot julkaisematta. Asia on paras edistää viranomaistietä lain kirjaimen mukaan.

    Kuten Pete toisaalla totesi, pyöräilijän ja autoilijan törmäämisestä täytyisi aina vaatia rangaistusta. Virheen tehnyt autoilija ansaitsee aina sakot, joten heikompana osapuolena kärsinyt pyöräilijä saisi tehdä rikosilmoituksen ja rangaistusvaatimuksen. Liikennekulttuuri ei parane, ellei siihen puututa.

    Kehotus kaikille vastaavaan tilanteeseen joutuville pyöräilijöille nyt ja jatkossa: tehkää rikosilmoitus ja vaatikaa rangaistusta!

  5. ”risteyksessä pyöräilijä väistää aina” ja ”pyöräilijän on aina ajettava tien oikeassa reunassa” ovat kyllä erittäin tehokkaasti levinneitä virhekäsityksiä.

    Täällä Jyväskylässä viime lauantaina eräs naisautoilija päätti oikein veivata ikkunansa auki ja huutaa kiukkuisen oloisena, että ”te ajatte väärällä puolella katua” (olimme liikenteessä tandemilla), kun olimme ryhmittyneet yksisuuntaisen kadun keskiviivan vasemmalle puolelle kääntyäksemme vasemmalle Gummeruksenkadulta Kauppakadulle.

    Google katunäkymä paikasta: http://goo.gl/maps/2VUU

    Tuommoiset huutelut ja yleiset tööttäykset kadulla ajaville fillaristeille ovat periaatteessa harmittomia, mutta pilaavat fiilistä ja pahimmillaan läheltä takaa kuuluva tööttäys voi säikäyttää ja sitä kautta aiheiuttaa vaaratilanteen.

  6. Eikö olekin mukavaa, jos toisena osapuolena on pyörä ja onnettomuutena vähäinen tapaus, niin huomautusmenettely paikanpäällä on seuraamus. Mutta auto-auto tilanteessa pienikin naarmu aiheuttaa aina/lähes aina toiselle liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakon.

    Tässä olisi jälleen lakimuutos paikallaan.

    Toivottavasti pyöräpoliisit joutuvat itsekin samoihin osumiin/läheltä piti tilanteisiin. Ja varmasti joutuvatkin, jos ajavat. Siinä näkee pyöräilijän arjen ja arvostuksen välittömästi. Myös huonon liikenteenohjauksen löytäminen luulisi olevan virkamiesten työtä.

    /jari

  7. Kiitokset Otsolle opettavaisesta tarinasta. Yhtä kirjoituksessa mainittua kohdan nostaisin esiin myös jälkikirjoituksen opeissa: heti tilanteen jälkeen on adrenaliinia suonissa, mistä seuraa kaikenlaista ikävää.

    Adrenaliini liikenteessä lisää vahinkojen riskiä, ja lisävahinkojen ehkäisy on ensimmäinen asia mikä onnettomuuden jälkeen kuuluu tehdä. Otso toimikin fiksusti ryhtyessään jalankulkijaksi.

    Adrenaliini myös vaikeuttaa tilanteen selvittelyä-helpommin unohtaa tehdä jotain, tekee hätäisiä päätöksiä tai provosoituu. Pitää pitää pää kylmänä ja välttää provosoitumista. Jos keskustelu vastapuolen kanssa ei etene rakentavaan suuntaan, sitä on turha jatkaa. Asian voi selvittää jälkikäteen poliisin välityksellä.

    Kannattaa myös varautua siihen, että tapauksen toinen osapuoli puhkuu adrenaliinia ja on herkkä provosoitumaan.

    Ja mitä tulee Jarin mainitsemiin polkupyöräpoliiseihin, näin heidät toissapäivänä ajamassa jalkakäytävällä.

  8. Sinulla kävi tuuri kun poliisit eivät tulleet paikalle. Autoilijalla nimittäin oli todistaja mukanaan, jonka sanat jo yksinään riittävät kumoaamaan molempien osapuolien lausunnot jos niissä on mitään ristiriitaa, ja jos todistaja sanoo samat asiat kuin autoilija niin tilanne on 2-1, eli oli todellisuus miten vain, et voi voittaa. Kokemusta on.

  9. On mielestäni huono neuvo ajaa pyörällä oikealle kääntyvien kaistaa vaikka suoraan ajaisikin. Miten takapyörän vieressä ajava autoilija voi arvata ettet käännykään oikealle vaan jatkat kohta suoraan? Suoraan auton eteen. Näyttämällä suuntamerkkiä vasemmalle? Ei..menee vielä epäselvemmäksi. Kyllä fillarin oikea paikka on myös ryhmittyneenä.

  10. Kalle: sillä oikealla kaistalla ajetaan totta kai keskellä kaistaa autojen tapaan, joten oikeallekääntyjä ei voi tulla rinnalle, vaan ryhmittyy asianmukaisesti pyöräilijän taakse.

    Kaduilla ei muutenkaan tule pääsääntösesti ajaa oikeassa reunassa, vaan keskellä kaistaa (tai esim. oikeassa renkaanurassa). Hiljaisilla kaduilla autoja voi päästää ohi, mutta vilkkailla kaduilla se on vaarallista.

    Tässä tapauksessa oli kyse kaistasta, jolla on sekä suoraan ajajia että kääntyjiä, joskin suoraanajajat ovat kaikki busseja ja takseja. Kyllä pyöräilijä sopii mainiosti sinne sekaan.

  11. Tekisi mieleni sanoa jotain harkitsematonta, mutta toteanpa nyt vain että poliisien ”jalkautuminen” polkupyörillä opettaa autoilijoita erittäin tehokkaasti, koska ihan tasan tarkkaan poliisia väistetään suuremmalla huolellisuudella kuin matti meikäläistä jolla on viinipullo tangossa roikkumassa.

    Ongelma *ei* kuitenkaan ole autoilijoiden *tahallinen* piittaamattomuus. Kyse on viime kädessä samasta ongelmasta kuin ulko-ovessa oleva vedä-sana (miksi oven käyttöä pitää ohjeistaa!). Jos toimintaympäristöstä ei luonnollisesti seuraa oikea käyttäytyminen, vika ei ole käyttäjän vaan käyttöliittymän.

    Ratkaisuehdotuksia: joko pyöräilijöitä pitää olla enemmän ja heillä pitää olla selvästi merkitty väylä – tai sitten pyöräily pitää väylällä kieltää. Yksinäinen, yllättävä pyörä vilkkaassa, ahtaassa ja kohtuullisen nopeassa (40 km/h) liikenteessä on pyöräilijälle vaarallinen.

    Voit myös itse miettiä, kumpi on tärkeämpää: oma terveys vai ympäristön säästäminen aika marginaalisella keinolla. Jos oikein muistan, täytät kohta 40. Siinä alkaa reaktiot hidastua ja muutenkin pitäisi ajatella enemmän omaa turvallisuutta.

    Helsingin ongelmahan on se, että se ei ole siedettävä millään keinolla: autolla ei pääse liikkumaan, eikä pysäköimäänkään liikkumisen päätteeksi, pyörällä meno on vaarallista monin eri tavoin, joista suosikkini ovat kiilaavat autoilijat ja raitiovaunukiskot. Juna taas ei kuljeta ihmisiä paikasta a paikkaan b vaan asemalta c asemalle d. Raitiovaunu on niin hidas että vanhenin kymmenen vuotta niitä käyttäessä. Bussilla puolestaan tyypillinen käyttötapausreitti voi kestää 60 minuuttia kun henkilöautolla matka menee suorempaa tietä 30 minuutissa. Kuka oikeasti haluaa kuluttaa tunnin päivässä siitä hyvästä, että energian kulutus vähenee 15 kilometrin autolla ajoa vastaava määrä?

    Nämä on vaikeita asioita. Optimaalinen kaupunki on sellainen, jossa liikkuminen on turhaa – koska työpaikat ja palvelut on rakennettu sinne missä ihmiset asuvat. Eikä tämä siis tapahdu siirtämällä ihmisiä asumaan keskustaan, vaan kaavoittamalla palvelut sinne missä ihmiset asuvat. Se on selvästi halvempaa.

    Tällä hetkellä kumminkin Etelä-Espoossa ainakin ongelma on se, että asuntoja on monin verroin verrattuna tiettyihin palvelualoihin, työpaikoista puhumattakaan. Metro tuo valtavasti lisää asuntoja, mutta saapa nähdä paraneeko vai peräti huononeeko palveluiden tarjonta suhteessa.

    Keskihelsingissä on sitten hirveä alueellinen epätasapaino (lue: taloudellisesti tuottava yliedustus) vaikkapa toimistotiloista ja ravintoloista. Jotenkin pitäisi saada rakennettua esimerkiksi Espoon keskuksesta sellainen paikka, että sieltä saa niitä palveluita, joita nykyään haetaan Helsingin keskustasta.

    Tässäpä sitten lisää purtavaa… turvallista liikkumista ja muista silmät selässä.

  12. Kyllä, ydinkysymys on liikenneympäristö, ei niinkään säänöt. Esimerkiksi tuokin risteys pitäisi ilman muuta suunnitella uusiksi. Itse asiassa juuri eilen kävin siihen visioituja suunnitelmia läpi liikennesuunnittelijan kanssa. Tästä lisää myöhemmin.

    Oma väylä ei sen sijaan ole kaikkialla pakollinen. Rauhallisilla 30km/h kaduilla siitä ei ole hyötyä. Hämeentien risteyksessä sen sijaan kyllä olisi. Se ei vaan sitten saa olla nykymallinen pyörätie, koska ne vain lisäävät onnettomuusriskiä.

    Niin ja triviakorjauksina (anteeksi anaalisuuteni): olen vasta 31, en siis kovin lähellä neljää kymppiä, ja tuossa kohti on 30km/h nopeusrajoitus.

    Pyöräily on myös (sinänsä melko pienestä) onnettomuusriskistä huolimatta terveitä elinpäiviä odotusarvoisesti nostava tapa liikkua. Terveyshyödyt ovat moninkertaiset onnettomuusriksiin nähden.

    Ja tuo ”vanhasen himmeli”, jossa työpaikat siirretään pitkin Uuttamata ei toimi, koska eivät ihmiset käy töissä niissä viereisissä työpaikoissa, vaan jossain asiantuntijatyöpaikassa joka on keskittynyt ihan toiselle puolelle. Itse asiassa liikkumista helpottaisi, jos kaikki työpaikat keskitettäisiin keskustaan (ei mahdollista tietenkään), koska sinne olisi sentään mahdollista tarjota hyvä julkinen liikenne lähes kaikkialta. Pääsisi edes paikasta c paikkaan b junalla, eikä d. Mutta ratkaisun avain on rakentaa tarpeeksi tiivistä kaupunkia, että pyörämatkan säteelle mahtuu mahdollisimman hyvin kaikki mitä tarvitsee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *