Ja teille muille: Hyvää joulua!

Olenhan yleisesti tunnettu ylimielisenä maailmanparantajana, joka pitää itseään muita parempana ihmisenä. Siksi päätin tänä jouluna hyödyntää tämän maineeni minulle suomia mahdollisuuksia. Päätin antaa pelkästään lahjoja jotka tekevät maailmasta paremman paikan. Päätin antaa kivoja lahjoja.

Siis Kiva-credittejä.

Kiva on mikrolainajärjestö. Sinne sijoitetut rahat siis lainataan pieninä 25 – 5000 dollarin lainoina pitkin maailmaa, ja sijoittaja saa itse valita kenelle haluaa rahansa lainata, sekä takaisinmaksun jälkeen päättää, kuka ne saa seuraavaksi. Tarkalleenottaen lainaajat tosin ovat saaneet rahansa jo aiemmin Kivan ”kenttäpartnerilta”, ja kyse on oikeastaan siitä kuka adoptoi minkäkin lainan. Yksityiskohdat löytyvät Kivan nettisivuilta.

Lainan hakijat käyttävät lainoja eri tavoin elämänsä parantamiseen. Ruth Perusta hakee $575 lainaa laajentaakseen yuca-viljelmiään muutamalla hehtaarilla ja palkatakseen aputyöläisen. Khaled Libanonista hakee $1500 lainaa ostaakseen uusia työkaluja sepänpajaansa helpottamaan työtään. Seynabou Senegalista hakee $1025 lainaa ostaakseen papuja ja pähkinöitä myyntiin suurempana eränä myytäväksi torilla. Lainasummat ovat usein tätä luokkaa, mutta yksittäinen lainaaja voi adoptoida lainasta minimissään $25.

Yleensä lainaaja saa oman taloutensa vakaammalle pohjalle pienellä investoinnilla. Parhaassa tapauksessa ehkä työllistää jonkun muunkin. Ei huono suoritus muutamilla satasilla tai tonnilla.

Suvussani on jo pidemmän aikaa lahjoiteltu runsaasti aaseja, lampaita koulukirjoja ja sensellaista. Lainan antaminen lahjaksi on tälle aivan looginen jatko. Ja eräänlainen käänteisversio 70-luvun kulttuuriradikaalien (huhutusta) tavasta antaa joululahjaksi paketoituja kirjaston kirjoja. Nyt lahja ei olekaan lainaa vaan laina on lahja.

Vuohipukki jäi tänä vuonna talliin (tai missä niitä ikinä pidetäänkään), kun lahjaksi valikoitui kansainvälinen luottojohdannainen.

Kivaa on kritisoitu liian korkeista koroista. Korkotaso on ilmeisesti tyypillisesti melko vastaava kuin mitä pankit samassa maassa tarjoavat (korkean inflaation takia korkotasot eivät usein ole lainkaan vertailukelpoisia maiden välillä tai etenkään euroalueelle). Keskeistä ei kuitenkaan ole korko, vaan se että lainaa ylipäänsä saa. Kehitysmaiden pankit kun eivät juuri tapaa myöntää lainaa maalaisille, joilla ei ole mitään henkilöpapereita tai mainittavaa omaisuutta. Tai kaupunkilaisillekaan sen paremmin.

Zidisha pyrkii tarjoamaan halvemman korkotason sillä, että lainoja eivät myönnä kenttäpartnerit vaan organisaatio suoraan, tai itse asiassa lainaaja suoraan. Peer-to-peer idea on vähintäänkin houkutteleva. Annoin kuitenkin lahjaksi Kiva-credittejä, koska Kivan sivuilta saa kliksuteltua lahjakortteja. Hyväntekeväisyyskin pitää tuotteistaa hyvin. Eikä unohdeta mahdollisuutta mainostaa omaa erinomaisuuttaa feisbuukissa! Se merkittävin vertaisverkosto kun ei lopultakaan ole lainan tarvitsijat Keniassa…

Kenttäpartnerit eivät välttämättä myöskään ole ollenkaan huono idea. Mikrolainathan oikeastaan täyttävät ekologisen lokeron jonka paikalliset taloudelliset instituutiot kohdemaassa jättävät tyhjäksi. Merkittävän osan peruspankkipalveluita suurimmalle osalle väestöä. Ei ole ollenkaan mahdoton ajatus että kenttäpartnereista kehittyy pikkuhiljaa pankkitoiminnan muoto, joka tarjoaa nämä palvelut paikallisesa taloudessa myös ilman kehitysapuelementtiä. Kaiken kehitysavun tarkoitus kun on auttaa kehittymään: tehdä apu tarpeettomaksi, kun avun kohde alkaa pärjätä ilman sitä. Sanomattakin on selvää, että huomattava osa kehitysavusta toimii täysin tämän tarkoituksensa vastaisesti.

Liiketoiminnasta puheen ollen, mikrolainojen lähin vastine täällä paikallisessa taloudessahan ovat pikavipit. Siinä tarjotaan pieniä vakuudettomia lainoja ihmisille, joille vakiintunut pankkisektori ei lainaa tällä tavoin myönnä. Johdonmukaisesti voisi olettaa siis, että myös pikavippejä käytetään ensisijaisesti omaan elämänlaadun parantamiseen harkituilla investoinneilla. Liekö sitten näin, ei mennä siihen nyt. Ainakin pikavippitarjoajat kovasti antavat näin ymmärtää.

Sain myös itse mikrolainan lahjaksi. Työpaikkani kun antoi myös Kiva-credittejä joululahjaksi työntekijöilleen. Oman tämän joulun lainani sai Saranchimeg, Mongolialainen raksaesimies, joka haluaa työsnä ohessa perustaa pingisklubin, ja tarvitsee alkupääomaa pöytiin ja löytämänsä tilan sisutukseen. Lainan myöntävä kenttäpartneri on Credit Mongol LLC, jonkinlainen puolipankki, joka myöntää erilaisia lainoja pääosin ihan kaupallisena toimintana ja näyttäisi tekevän maltillista voittoa, tavoitteenaan ”to contribute to the prosperity of Mongolians by providing top quality, varied financial services to customers and SMEs.” Onnea ja menestystä vaan Saranchimegin pingisalongille ja koko Mongolian pienyrittäjille.

Näillä sanoin toivotan hyvää joulua kaikille sukulaisille, ystäville ja lukijoille. Ja kaikille teille kautta maailman jotka ehkä tarvitsette pientä lainaa elämänne parantamiseksi: Hyvää joulua teillekin!

3 kommenttia artikkeliin ”Ja teille muille: Hyvää joulua!”

  1. Täytyypi kyseenalaistaa tuota hieman. Joskus kun tutustuin, tuolla ei ollut kai minkään moista mekanismia saada sijoittamaansa takaisin tai mitään tuottoa siitä itselleen. Tällä on toki hyviä puolia, se, että hetken heilahtelut eivät johda suuriin vaikeuksiin mikrolainoja ottaneilla, mutta myös huonot puolensa. Tuonne kun kertyy rahaa, se saanee aikaan hyvää kasvualustaa moraalikadolle ja toisaalta kilpailun vääristymille.

  2. Kiitos tuosta linkistä Jaakko, en ollutkaan törmännyt Givewelliin aiemmin, ja se on erittäin mielenkiintoinen, joskin sen filsoofisena lähtökohtana näittäisi toimivan ”hyväntekeväisyys”, mikä saa minut epäilemään analyysien tarkoituksenmukaisuutta. Pieni selailu sivuilla ei vielä paljastanut, mitä giwewell itse asiassa uskoo tekevänsä ja täsmälleen mihin se pyrkii. Kun mitataan ratkaisujen ”tehokkuutta”, taustalla on aina erilaisia oletuksia, jotka merkittävältä osin määräävät, millaiset ratkaisut menestyvät vertailussa.

    Itse päädyin Kivaan, koska

    1) kyselin usealta kehitysapuun ja/tai mikrolainoihin perehtyneeltä ihmiseltä, ovatko jotkin organisaatiot jollain kriteerillä parempia kuin toiset, ja mitä he suosittelisivat. En saanut yhtälkään konkreettista vastausta. Päällimmäiseksi jäi kyynisyyden ja uskon ambivalenssi, jossa mihinkään ei uskottu, mutta toisaalta mitään konkreettista ongelmaa tai arviointikriteeriä ei oikein ollut.

    2) Kivalta saa valmiit lahjakortit, facebook-päivitykset, lahjakortin saajien oman aktiivisuuden raportoinnin ja ylipäänsä koko sosiaalisen median levittämisen koneiston, joka mahdollistaa huomattavasti tehokkaamman ja suurimittakaavaisemman rahankeräyksen. Karrikoiden, jos parhaan mahdollisen organisaation X tehokkuus per käytetty dollari on 1, ja Kivan tehokkuus vaikka 0,2 (pidän melko toteennäytettynä, että Kiva kuitenkin tekee enemmän hyvää kuin pahaa), niin kun Kiva kerää kymmen- tai satakertaisen potin rahaa, sen kokonaistehjokkuus on silti suurempi. Minua kun ei sinänsä kiinnosta, mitä täsmälleen minun dollarini tekevät, vaan yhteiskunnallinen muutos. Minua kiinnosti etsiä jotain joka toimii käytännössä, ei jotain joka on teoriassa erinomaista.

    Mitä tulee Kivan toistuviin vakaviin ongelmiin, tai etä se katsottaisiin Suomessa rikolliskesi, en löytänyt Givewellin blogista mitään, mikä perustelisi näitä väitteitä. En toki lukenut blogia kokonaan, mutta esim LAPO-skandaali (hieno nimi btw), niin partnerin toimintatavat ovat epäilyttäviä, ja Kiva onkin jäädyttänyt yhteistyön heidän kanssaan. Varmasti ongelmat olisi pitänyt havaita aiemmin, mutta tästä on vielä aika monta askelta siihen että Kivan toiminta olisi rikollista.

    Itse pidän Kivan toimintamallia paikallispartnereineen siinä mielessä lupaavana, että se rakentaa eri alueille paikallisesti toimivia taloudellisia instituutioita, jotka pyörittävät omat kulunsa kattavaa toimintaa. Tämä on potentiaalisesti paljon merkittävämpää kuin minkäänlainen hyväntekeväisyys, koska se ei periaatteessa riipu ulkomaisista lahjoittajista, jotka lahjoittavat rahaa, vaan mahdollistaa paikallisen talouden itsenäisen kehittymisen. Potentiaalisesti.

    Mistä päästäänkin anonyymin kritiikkiin mikrolainoja kohtaan, joka hauskasti tulee täysin päinvastaisesta suunnasta. Kivasta käisttääkseni periaatteessa voi nostaa rahat ulos, mutta käytännössä se on hankalaa. Tuottoa ei saa, joten itse asiassa häviää koko ajan jenkki-inflaation verran. Kyse on sijoituksesta vain muodollisesti.

    Kivan asema, johon kieltämättä liittyy moraalikadon ja kilpailuvääristymien riski, onkin aika vastaava kuin esimerkiksi säätiöillä, jotka hallitsevat omaisuusmassoja, ja tekevät niillä jotain oman harkintansa ja peruskirjansa mukaisesti. Paitsi että Kivassa epälukuinen joukko länsimaisia filantrooppeja hallinnoivat kukin omaa osaansa rahoista, mikä hankaloittaa suuren luokan suhmurointia. Varsinkin kun organisaatioon kiinnittyy myös paljon säätiöitä suurempi huomio, ja esim. Givewell kaivaa aktiivisesti ongelmia esiin Kivan toiminnasta.

    Itse lainaustoiminta ei kuitenkaan ole osa Kivaa, vaan se tosiaan ainoastaan hallinnoi omaisuutta. Mikäli Kivan toiminta jossain vaiheessa alkaa olla epätarkoituksenmukaista luottotoimintaa pyörittäville organisaatioille, ne voivat aina etsiä vaihtoehtoisia jälleenrahoittajia lainoilleen.

    Tämä ei poista kuvaamiasi ongelmia, mutta asettaa jonkinlaista rajaa sille, mihin mittakaavaan ne voivat kehittyä. Kokonaisuudessa en näe niitä kriittisinä juuri nyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *