Päivän Hesarista (sivu C8) löytyy mielipidekirjoitukseni, jossa vastaan aiempaan Anna-Maija Gruberin aiempaan mielipiteseen koskien Mechelininkadun liikennettä. Keskustelu perustuu Mechelininkadun uusiin katusuunnitelmiin, jotka ovat nyt nähtävänä.
Alla koko teksti linkkausten kera. Hesari kun ei vielä moista mahdollista.
Anna-Maija Gruber kirjoitti siitä, miten Helsinki syrjii joukkoliikennettä ”subventoidakseen” pyöräilyä (HS Mielipide 13. 1.). Kirjoitus perustuu väärinkäsitykseen, joka on syytä oikaista.
Pyöräily on liikennettä, ei harrastus. Helsingin työ- ja asiointimatkoista 11 prosenttia tehdään pyörällä, ja kaupungin tavoite on nostaa prosentti viiteentoista.
Pyöräilyä edistetään, koska se on kaupungin kannalta kokonaisuutena tehokkain tapa liikkua. Mitä suurempi joukko taittaa työmatkansa pyörällä, sen halvemmalla kaupunki pääsee. Kyse ei siis ole pienen joukon harrastuksen suosimisesta, vaan harkitusta liikennepolitiikasta.
Gruberin esiin nostamista ongelmista vain yöparkkipaikkojen poisto liittyy pyöräkaistoihin. Raitiolinjan 8 ja bussin 24 muutokset eivät liity pyöräilyyn millään tavoin. Sen sijaan ne liittyvät joukkoliikenteen parantamiseen. Linjan 8 pysäkkejä yhdistetään osana ratikkaliikenteen nopeuttamistoimia, ja linja 24 siirtyi palvelemaan alueita, joilta muu palvelu lakkasi eteläisen kantakaupungin linjastouudistuksessa.
Kummallakin uudistuksella tähdätään siihen, että joukkoliikenne palvelisi asukkaita luotettavammin ja nopeammin.
Helsingin liikenteen suuri ongelma on, että yksityisautoilun sujuvuuden nimissä on sekä joukkoliikenteen että pyöräilyn oloista tehty 60 viime vuoden aikana kovin vaikeat. Mechelininkadun uudistuksissa ongelmia korjataan ja parannetaan joukkoliikenteen ja pyöräilyn asemaa.
Otso Kivekäs
kaupunginvaltuutettu (vihr)
HKL:n johtokunnan puheenjohtaja
Helsinki
ps. Tekstin kirjoittamisen jälkeen selvisi, että edes ne yöparkkipaikat eivät liity pyöräkaistoihin, vaan ne poistetaan koska Länsisataman rekkaliikenne sitä vaatii.
Ja vielä, ne ratikkapysäkit. Kävelymatkat joillekin pitenevät hiukan, toisille lyhenevät hiukan. Ratikkapysäkkien alueella asuun noin 12 000 ihmistä, joista 320 jää nyt 300m palvelualueen ulkopuolelle. Vastaavasti ratikat nopeutuvat useamman minuutin. Ihan hyväksyttävää, sanoisin.
Kuntavaaleissa valituksi tulleiden tulee ilmoittaa vaalirahoituksensa Valtiontalouden tarkastusvirastolle, joka julkaisee ne. Tämä on yksi niistä pienehköistä uudistuksista, jotka taannoinen vaalirahaskandaali sai aikaan.
Koska asiat toisinaan jäävät viime tippaan, tein vaalirahoitusilmoitukseni juuri äsken, ja se löytyy tästä.
Esimerkki vaalikulusta: vaalipyörän teippaukset 73€ 80 snt
VTV:n lomake antaa rahoituksesta ja kuluista melko ylimalkaisen kuvan. Hiukan tarkempi erittely vaalikampanjan taloudesta tässä:
Kulut
7678.5
Lehtimainokset
728.95
Ylioppilaslehden yhteismainos
89.95
Kallion seudun vihreiden vaalilehden yhteismainos
50
Sixdegrees
86
Vihreiden yhteismainokset lehdissä
503
Nettimainonta
1838.12
Domainit
100
Facebook-mainokset
1738.12
Joukkoliikennemainokset
2150.5
Vihreiden joukkoliikennemainokset
2059
Yhteinen metrojuliste
91.5
Painettu materiaali
1075.7
Flyerit
725.7
Mannerheimintie-flyeri
115
Pyöränrunkotarrat
235
Ulkomainonta
947.58
Banderollin paino
421.28
Banderollipaikka
500.8
Banderollin kiinnitystarvikkeet
25.5
Vastikkeellisen tuen hankintakulut
812.5
Osuus vaalikirjan painosta
750
Kirjan taittokulut, osuus
62.5
Muut kulut
198.95
Katukampanjointikulut
65.15
tilavuokra vaalitoimistosta
60
Kuormapyörän teippaukset
73.8
Tulot
5479.2
Lahjoitukset yksityishenkilöiltä
4860
Lahjoitukset yrityksiltä
250
Fyysisten kirjojen myynti
302
Sähköisten kirjojen myynti
67.2
Oma rahoitus
2199.3
Summa on hiukan suurempi kuin olin alkujaan suunnitellut, lähinnä koska lahjoituksia kertyi enemmän kuin olin odottanut. Tai sitten siksi että en budjetoinut kovinkaan suunnitelmallisesti.
Jälkikäteen ajatellen kulut voisi jakaa näppituntumalla kolmeen luokkaan:
Varmasti kannatti
– Siltabanderolli
– Facebook-mainokset
– Kuormapyörän teippaus
Varmaankin kannatti
– Lehtimainokset (Menin mukaan jokaiseen yhteismainokseen. Näitä nyt pitää olla)
– Flyerit (Joskin niitä jäi myös yli, eli harkintaa olisi voinut käyttää)
Kyseenalaista rahankäyttöä
– Kirja (Tuotti tappiota. Tavoite olikin enemmän poliittinen kuin rahankeruu, eli ihan ok)
– Joukkoliikennemainokset (epäselvää minulle oliko näistä mitään hyötyä)
Sen tässä voi todeta, että ei tämä demokratia halpaa ole. Selailemalla valituksi tulleiden ehdokkaiden ilmoituksia, ei oma summani mitenkään pistä joukossa silmään.
Saamieni lahjoitusten määrä (noin 40) ja summa (5110€) sen sijaan ovat ainakin Vihreiden listoilla suurimpia ja kai muutenkin suuremmasta päästä yksityishenkilöiltä saatuja lahjoituksia. Valtaosin summa koostui pienehköistä lahjoituksista (10-100€), mutta mukana oli muutama isompikin potti. Lahjoituksen keskikooksi tuli siten vähän yli 100€. Tämä kertonee siitä, että Suomeen on rantautumassa Amerikasta tuttu mikrolahjoituskulttuuri: yksityiset ihmiset laittavat pieniä summia rahaa kaikenlaisiin tukemisen arvoisiksi kokemiinsa hankkeisiin, oli kyse sitten ruotsinkirjasta, roolipelistä tai vaalikampanjasta. Minä nyt satuin olemaan ensimmäisiä hyötyjiä tässä muutoksessa; ensi vaaleissa ilmiö lienee jo laajempi.
Joka tapauksessa suurkiitos kaikille lahjoittajille ja muille, jotka ovat auttaneet vaalikampanjassani! Työnne ja rahanne eivät missään tapauksessa menneet hukkaan.
Tänään ylimääräisissä kokouksissaan terveyslautakunta ja sosiaalilautakunta antoivat lausuntonsa Apotti-hankkeesta, joka siirtyy kaupunginhallituksen päätettäväksi. Mitään varsinaista päätöstä ei siis vielä tehty, mutta lautakunnat lausuvat näkemyksiään siitä, mitä kaupunginhallituksen pitäisi päättää.
Syyskuussa molemmat lautakunnat olivat tyytymättömiä esityksiin ja palauttivat asian takaisin valmisteluun. Tänään lausunnot hyväksyttiin lisäysten kera.
Kaupunginhallitus (ja valtuusto vuorostaan) tulee päättämään luvasta käynnistää hankintamenettely.Varsinainen ostopäätös on edessä vasta loppuvuodesta 2013, kun ensin on kilpailutuksessa valittu järjestelmä. Tarkoituksena on, että hankintapäätös saataisiin läpi ennen kun uusi valtuusto aloittaa vuoden vaihteessa. Uusi valtuusto kun saattaisi olla hankalampi.
Kilpailutuksen osalta tässä vaiheessa on itse asiassa jo ”liian myöhäistä” vaikuttaa itse hankintailmoitukseen. Kaikki lautakuntien vaatimat ja saamat muutokset ovat olleetkin vain selittäviin dokumentteihin, ja itse hankintaa ei ole muutettu mitenkään. Jotta sitä voitaisiin muuttaa, sama muutos pitäisi tehdä kaikissa 6 kunnassa ja HUSissa. Käytännön seuraus olisi, että HUS kokisi nenälleen hypityn ja jatkaisi hanketta yksin.
Kaikki tämä mesominen ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan: hankintailmoitus on sangen väljä, ja muutetut suunnitelmat sitovat kuitenkin hanketoimistoa. Kirsi Louhelainen tiivistää hankkeen muutokset parhaiten. Tiivistetysti nyt suunnitelmat mahdollistavat myös melko järjelliset toimintatavat, kun edellinen versio olisi pakottanut varmaan epäonnistumiseen.
Toisaalta myös älyttömyys on edelleen mahdollista. Paljon jää siis hanketoimiston osaamisen varaan. Ja valitettavasti henki on ilmeisesti edelleen vähän sellainen, että eihän sitä IT-hankkeita tarvitse ymmärtää ostaakseen niitä, vaan se on sitten myyjän asia. Ja hanketoimiston palkkalistoilta, ohjausryhmästä tai kehittämisryhmästä ei ilmeisesti edelleenkään löydy yhtäkään tekniikan alan tutkintoa.
Konsulttien palkkaaminen avuksi auttaa, kun tarvitaan vastaus spesifiin kysymykseen. Sen sijaan se ei auta siihen, jos omat uskomukset järkevistä toimintatavoista ovat vääriä. Jos asiakas haluaa projektin tehtävän 80-luvun periaattein, niin konsultti lopulta sellaisen kyllä suunnittelee. Siksi omassa talossa tai valvovissa elimissä täytyy myös olla ymmärrystä nykyaikaisista IT-hankkeista.
Yksi osaratkaisu tähän olisi luottamushenkilöistä koostuva seurantaryhmä, jolle hanketoimisto raportoisi etenemistä säännöllisesti. Seurantatoimisto ei välttämättä olisi yhtään sen asiantuntevampi, mutta seurantaryhmän pöytäkirjojen ja sen jäsenten kautta hankkeen eteneminen tulisi julkisuuteen. Ja julkisuus auttaa aina hiukan: oman osaamisen loppuessa voi aina joukkoistaa, ja joku kyllä kaivaa dokumenteista virheet esiin.
”Sosiaalilautakunta ehdottaa, että perustetaan luottamushenkilöistä koostuva seurantaryhmä. Ohjausryhmä raportoi hankkeen etenemisestä seurantaryhmälle säännöllisesti.”
Ydinkohtana on siis avoimuus. Jotta hanketoimisto pääsisi heti hyvään vauhtiin avoimuuden kanssa, tein muutaman asiakirjapyynnöt:
to: hanketoimisto
Hei,
voisinko saada Apotti-hankkeen johtoryhmän ja neuvotteluryhmän kokouspöytäkirjat sekä esityslistat liitteinen tähänastisista kokouksista. Tai siltä osin kun virallisempia kokouspöytäkirjoja, niin keskustelupöytäkirjat tai missä muodossa asiat onkaan kirjattu ylös.
Kiitos,
Otso Kivekäs
kaupunginvaltuutettu
to: HUS kirjaamo
Hei,
pyytäisin saada HUS tietohallinnon johtoryhmän kokouspöytäkirjat sekä esityslistat kaikkine liitteinen vuoden 2012 kokouksista.
Pyynnön perusteena on ensisijaisesti julkisuuslain 1. pykälä. Siltä osin kun katsotte, että kyse ei ole julkisuuslain tarkoittamista asiakirjoista, pyydän niitä kuntalain 43 pykälän mukaan: luottamushenkilöllä on oikeus saada kaikki tarvitsemansa tiedot, vaikka ne eivät olisikaan asiakirjoja.
Mikäli tiedot ovat joltain osin luottamuksellisia, pyydän että erittelette mitkä ovat luottamuksellisia tietoja ja minkä pykälän nojalla.
Kiitos,
Otso Kivekäs
kaupunginvaltuutettu
Helsinki
Jälkimmäisen pyynnön taustalla on HUSissa vuosi sitten tehty muutos, kun HUS-tietotekniikka liikelaitos muutettiin osaksi tietohallintoa. Samalla lakkasi HUS-tietotekniikan johtoryhmä, jonka kokouspöytäkirjoista aukeni edes pieni ikkuna HUSin sisäisiin tapahtumiin. Tiettävästi HUS katsoo, että kokouspöytäkirjat eivät ole asiakirjoja, eikä siksi jaa niitä julkisuuslain perusteella. Laintulkinta on hyvin kyseenalainen, mutta vaikka se pätisi, niin kuntalaki velvoittaa antamaan luottamushenkilölle myös tiedot jotka eivät ole asiakirjoja.
Koivusaaren osayleiskaavan luonnos oli nähtävillä 15.10. – 2.11. Kokosimme siihen 40 hengen voimin allaolevan muistutuksen, jossa ehdotetaan saarta halkovan moottoritieliittymän poistamista, sekä kritisoidaan sitä miten Länsiväylän muuttamista kaduksi ei ole selvitetty Koivusaaren osalta.
Myös Helsingin Polkupyöräilijät jätti muistutuksen, joka analysoi tarkemmin Länsiväylän pääpyöräreitille aiheutuvat haitat.
Muistutus Koivusaaren osayleiskaavasta
2.11.2012
Yhteenveto
Koivusaaren osayleiskaavassa ehdotetaan uutta 4000 asukkaan asuinaluetta, jonka keskuksena toimii moottoritieliittymä. Samaan aikaan on selvitetty Länsiväylän muuttamista kaduksi Koivusaaren itäpuolisella osuudella.
Koivusaaren osalta tätä selvitystä ei kuitenkaan ole tehty, vaan suunnitelmissa on kaikissa tapauksissa moottoritieliittymä keskellä uutta kaupunginosaa, metroaseman vieressä. Ehdotamme, että Koivusaaresta selvitetään myös vaihtoehto, jossa Länsiväylä muutetaan kaduksi ja eritasoliittymä korvataan risteyksellä.
Mikäli Länsiväylä päätetään säilyttää moottoritienä, ehdotamme, että Koivusaareen ei tehdä omaa liittymää, vaan henkilöautoliikenne ohjataan Lauttasaaren liittymän kautta.
Koivusaaren osayleiskaavaehdotus. Kaiken keskellä moottoritieliittymä.
Taustaa
Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston tavoitteena on joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden nostaminen yli 73 prosenttiin keskustaan suuntautuvassa aamuliikenteessä. Pyöräilyn kulkumuoto-osuus on tavoitteena nostaa 15 prosenttiin. Henkilöautoliikenteen kulkumuoto-osuutta on siis tavoitteena laskea noin kymmeneen prosenttiin aamuruuhkassa, ei nostaa.
Kuitenkin Koivusaaren uusi kaupunginosa on osayleiskaavassa suunniteltu moottoritieliittymän ympärille. Liittymä heikentää länsisuunnan pääpyöräreittiä merkittävästi ja myös hankaloittaa rakentamista metroaseman läheisyyteen sekä ympäristön viihtyisyyttä. Siten se on omiaan vähentämään julkisen liikenteen ja pyöräilyn kulkumuoto-osuutta.
Moottoritieliittymän kustannuksiksi on arvioitu 40 miljoonaa euroa. Sitä käyttäisi arvioiden mukaan noin 18 000 autoa vuorokaudessa, joista 4 000 matkalla Koivusaareen tai Koivusaaresta ja 14 000 Lauttasaareen tai Lauttasaaresta. Koivusaaren tuottama autoliikennemäärä on siis vähäinen, eikä tarvitse omaa liittymää moottoritielle. Ilman liittymää autoliikenteen määrä olisi luultavasti vielä alempi, koska metron suhteellinen houkuttelevuus kasvaisi.
Liittymä onkin nähtävä 40 miljoonan euron satsauksena autoliikenteen osuuden kasvattamiseen. Tämä ei ole kaupungin tavoitteiden mukaista. Koivusaari tulisi suunnitella siten, että liikenteen kulkumuoto-osuustavoitteet saavutetaan.
Koivusaaren autoliikennemäärät nyt suunnitellun osayleiskaavan mukaan
Länsibulevardi ja Koivusaari
Kaupunkisuunnitteluvirasto selvittää samaan aikaan Koivusaaren osayleiskaavan kanssa mahdollisuutta muuttaa Länsiväylä kaduksi Helsingin osuudella. Vastauksessa Ylikahrin aloitteeseen Kaupunginhallitus totesi, että selvitys tullaan tekemän ennen kuin Koivusaaren osayleiskaava tulee päätettäväksi.
Valitettavasti selvityksessä ei ollakaan huomioimassa Koivusaarta, joka olisi yksi kaduksi muuttamisen suurista hyötyjistä. Tämä on ristiriidassa Kaupunginhallituksen antaman vastauksen kanssa. Jotta mahdollisen kaduksi muuttamisen hyödyt voidaan kunnolla arvioida, niihin tulee sisällyttää myös Koivusaaren osuus Länsiväylästä ja siinä saavutettavat hyödyt, mikäli moottoritieliittymä voidaan korvata kadulla.
Pyöräyhteys
Länsiväylän vartta kulkee tärkeä, erityisesti työmatkapyöräilijöiden suosima pääpyöräreitti. Se on yksi HSL:n suunnittelemista pyöräilyn laatukäytävistä. Osayleiskaavassa nykyinen pohjoispuolen suora yhteys on korvattu mutkittelevalla reitillä, joka on näkemäalueiltaan mahdollisesti ongelmallinen ja sisältää ylimääräisiä korkeuseroja. Eteläpuolen pyöräreitti puuttuu osayleiskaavasta kokonaan.
Suunniteltu moottoritieliittymä siis heikentää pyöräyhteyttä merkittävästi. Tämä on jyrkästi kaupungin tavoitteiden vastaista.
Ehdotus
Ehdotamme selvitettäväksi vaihtoehtoa, jossa Länsiväylä muutetaan kaduksi Koivusaareen asti, ja Koivusaaren liikenne hoidetaan tasoristeyksellä. Tämä antaa huomattavasti nyt esiteltyä osayleiskaavaa paremmat mahdollisuudet Koivusaaren kehittämiseen osayleiskaavan tavoitteiden mukaisesti metroon tukeutuvaksi kaupunginosaksi.
Toissijaisesti ehdotamme selvitettäväksi myös vaihtoehtoa, jossa Koivusaareen ei rakenneta omaa liittymää, vaan autoliikenne hoidetaan Lauttasaaren liittymän kautta. Tällöin julkinen liikenne on monelle houkuttelevampi vaihtoehto autoiluun nähden, mikä tukee kaupungin kulkumuoto-osuustavoitteita.
Kummallakin tavalla vapautuu merkittävä määrä rakennusmaata, kaupunki säästää merkittävästi investoinnissa liittymään ja Koivusaaren asuinalue muuttuu toimivammaksi ja viihtyisämmäksi.
Alustavan ääntenlaskennan mukaan sain 1847 ääntä, ja olen siis ensi vuoden alusta lukien kaupunginvaltuuston jäsen. Se on kuntavaaleissa huomattavan hyvä tulos. Edelläni Helsingissä oli Vihreissä vain nykyisiä ja entisiä kansanedustajia, ja valtakunnallisesti olin kuudenneksi eniten ääniä saanut vihreä, kaikista puolueista sijalla 38.
Suurkiitokset kaikille äänestäneille 1847 helsinkiläiselle, kaikille vaalikampanjassa töitä tehneille ja kaikille neljällekymmenelle vaalikampanjaa rahallisesti tukeneelle.
Menestys ei johdu omasta osaamisestani tai erinomaisuudestani. Satun vaan tänään olemaan yksi niistä ihmisistä, joiden kautta nämä ideat kanavoituvat kaupungin päätöksentekoon. Lupaan tehdä parhaani seuraavan neljän vuoden aikana, jotta se myös näkyisi kaupungin toiminnassa.
Seuraavan neljän vuoden aikana:
Hämeentielle rakennetaan pyörätiet
Kaupungin datavarannot listataan ja mahdollisuuksien mukaan avataan
Helsingin päätöksentekoa avataan paremmin kuntalaisille
Rakentaminen kääntyy kaksi piirua kaupungin suuntaan.
Politiikka on joukkuepeliä, eikä oikeastaan mitään voi tehdä yksin. Edes mikään puolue yksin. Siksi en lupaa tämän enempää enkä konkreettisempaa. Nämä uskon saavani aikaiseksi, enemmänkin toivon. Palataan siihen lähipäivinä.
Vielä kerran kiitos kaikille blogin lukijoille ja kommentoijille, jne, jne, jne. Tehän tämän teitte, en minä.
Tässä on tuollaiset vaalit päällä. Olette saattaneet huomata. Siihen liittyen sitä tulee pohdittua, että ketä sitä äänestäisi. Ovatpa ihmiset jopa kyselleetkin suosituksia. Alla muutama huomio aiheesta.
1) valitse ensin puolue
Kuntavaalit ovat puoluevaalit, joten aluksi pitää valita puolue tai puolueet, jotka kelpaavat. Veikko Eranti kirjoittaa tästä hyvin, ja muutenkin antaa hyviä ohjeita. Täydennän hänen postausta tässä hiukan konkreettisemmilla ohjeilla.
2) Vaalikoneet mittaavat väärää asiaa.
Osa vaalikoneista on aika hyviä, toiset taas luokattoman huonoja. Mutta ne kaikki mittaavat väärää asiaa. Ei ole tärkeää, onko ehdokas täsmälleen samaa mieltä kanssasi, kunhan hän on suunnilleen samalla kannalla. Tärkeää on kykeneekö hän edistämään yhteistä asiaanne. Tätä olisi tietenkin vaikea mitata luotettavasti, mutta perstuntuma oikeasta suureesta on yleensä hyödyllisempi kuin eksakti tulos väärästä suureesta. Älä siis anna liikaa painoa koneille.
3) Kaveria kannattaa äänestää
Edellisen kohdan jatkeena, tutuista ihmisistä tietää heidän kykynsä ja intonsa saada muutoksia aikaan. Tätä informaatiota ei kannata heittää roskiin, koska senhän tulisi olla se tärkein valintaperuste. Siksi kelvollinen tuttu on usein hyvä valinta.
4) Taktikoidakin saa
Ääni menee puolueelle, mutta puolueen sisällä ehdokkaalle. Suurin merkitys yksittäisen ehdokkaan äänillä on läpipääsyn rajalla, jossa yksittäinen ääni voi ratkaista tilanteen.
Varman läpimenijän äänikään ei mene hukkaan, koska suuri äänimäärä antaa aina painoarvoa ja vaikutusvaltaa puolueessa. Ainakin jos ehdokas on suurempaa vaikutusvaltaa tavoittelemassa; eläkkeelle jo haikailevalle suuret äänimäärät voivat olla taakkakin. Sama koskee niitäkin, jotka tuskin menevät läpi. Enemmän ääniä saaneet saavat paremmin lautakuntapaikkoja, joissa kuitenkin se merkittävin työ tehdään.
Ensisijaisesti suosittelisin valitsemaan vakuuttavin ehdokas puolueesta, mutta jos löytyy useampia yhtä hyviä, taktikointiinkin voi ryhtyä.
Omaksi äänestysalgoritmikseni on vuosien varrella muotoutunut
Äänestän kaveria, jonka poliittista projektia haluan tukea
Sellaisen puuttuessa äänestän jotain fiksua Vihreää
Presidentinvaalien toisella kierroksella äänestän sitä joka ei ole Kokoomuksen tai Keskustan ehdokas. En halua Suomeen kuningasvaltaa.
Mutta siis nimiä….
Pitkän harkinnan jälkeen olen päätynyt pitämään parhaana ehdokkaana joka on tarjolla itseäni. Suosittelen itseäni Helsingissä siis muillekin. Ei haittaa vaikka olisit itse ehdolla, tai toisessa puolueessa. Voit silti äänestää minua! Asiat, joista puhun löytyvät blogia selaamalla, tivistelmä tässä.
Muissa kunnissa valinta riippuu siitä, mitkä ovat ne kysymykset joita haluaa painottaa. Olen eri yhteyksissä suositellut tutustumaan ainakin seuraaviin ehdokkaisiin:
Vantaalta suosittelen harkitsemaan Siru Kauppista, jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä ratikkaverkon kehittämiseksi. Turussa taas Ville-Veikko Mastomäki ajaa tiiviimmän kaupungin ja avoimuuden asiaa tarmolla.
Muiden kuntien – ja muiden puolueiden – osalta suosittelen seuraavia välineitä valintaan:
Tieteen ja teknologian vihreiden (viite) tiedepuolue-sivulla on listattu vihreitä ehdokkaita, jotka kannattavat tietoon perustuvaa politiikkaa.
Helsingin Polkupyöräilijöiden pyöräilymanifestin on allekirjoittanut 250 pyöräilyä kannattaavaa ehdokasta kaikista puolueista Helsingissä. Jos pyöräilyn edistäminen kiinnostaa, ehdokas on syytä rajata tästä joukosta.
Viimeisenä ohjeena: kannattaa muistaa se äänestäminen huomenna. äänestyspaikat oavt auki klo 10-20, ja oikean paikan löytää kotiin tulleesta lapusta tai täältä. Mukaan tarvitsee henkilöllisyystodistuksen, mutta ei muuta.
Levittämällä tätä tekstiä sitoudun äänestämään kuntavaaleissa 2012 ehdokasta, joka on ilmoittanut vaalirahoituksensa ennen vaaleja. Kehotan kaikkia lukijoita samaan.
Vaalirahoituslain mukaan kuntavaaliehdokkailla on mahdollisuus ilmoittaa vaalibudjettinsa ja merkittävät tukijansa jo ennen vaaleja. Pakollista se ei kuitenkaan ole. Ennakkoäänestyksen alkaessa aamulla 17.10. tähän mahdollisuuteen oli tarttunut 2291 ehdokasta.
Ilmoituksia selaamalla huomaa nopeasti, että useimmilla ei ole mitään kovin mielenkiintoista ilmoitettavaa. Budjetit ovat pieniä, ja lähinnä omasta kukkarosta. Tunnetuimmat ehdokkaat pääosin puuttuvat listalta.
Mutta juuri siksi asia on tärkeä. Ketkuihin, jotka haluavat salata epämääräisen rahoituksensa päästään käsiksi vasta kun kaikki muut ovat täyttäneet ilmoituksensa tarkasti. Jos enemmistöllä on jo ilmoitus tehtynä, toimittajat jaksavat soitella puuttuville nimiehdokkaille ja kysellä rahoituksen perään.
Ilmoituksen täyttäminen onkin kannanotto vaalirahakähmintää vastaan. Ehdokas joka kertoo rahoituksensa, vaikka sitä olisikin 0 euroa, kertoo samalla uskovansa demokratiaan, jossa äänestäjillä on oikeus tietää, kuka ehdokkaat on valtuustoon maksanut.
Ja ehdokas, joka salaa vaalirahoituksensa, kertoo uskovansa maan tapaan, jossa nämä asiat eivät oikeastaan kuulu kansalle, ja älkää nyt niitä jaksako tonkia.
Ehdokkaiden vaalirahoitusilmotukset puolueittain – tilanne ennakkoäänestyksen alkaessa 17.10. klo 9:
Puolueet on lueteltu ilmoitusprosentin mukaisessa järjestyksessä. Kaikki puolueet joilla on yli sata ehdokasta valtakunnallisesti ovat mukana listassa.
Tähänastisista ilmoituksista katsoen kahdella puolueella näyttää olevan jonkinlainen linja julkistaa rahoitus: Vihreillä ja Piraattipuolueella. Lisäksi Vasemmistoliiton ja Kristillisdemokraattien ehdokkaat ovat tehneet jonkin verran ilmoituksia. Muiden tilanne on suoraan sanoen melko heikko.
Helsingin osalta tilanne on parempi. Vihreiden ja Piraattien lähes kaikki ehdokkaat ovat ilmoituksen tehneet ja Vasemmistoliitostakin melkein puolet. Pääpuolueista Demarit ja Kokoomus kaipaavat vielä pientä hätyyttelyä.
Puolue, ilmoitusten määrä (ilmoitusprosentti) Vihreät 119 (93%) Piraatit 31 (91%)
Useimpien puolueiden listoilta löytyy kuitenkin avoimeen yhteiskuntaan uskovia. Kenenkään ei tarvitse muuttaa puoluekantaansa voidakseen äänestää avointa ehdokasta. Sen sijaan saatat kyllä joutua muistuttamaan suosikkiehdokastasi aiheesta
Kuntalaiset saavat sellaisen valtuuston kuin ansaitsevat. Meistä jokainen päättää omalta osaltaan, istuuko valtuustossa poliitikko, joka haluaa piilotella kiitollisuudenvelkojaan rahoittajille, vai sellainen joka myöntää ne avoimesti.
Avoin yhteiskunta – avoimet vaalit!
Irti maan tavasta!
Kehoitankin kaikkia lukijoita toimimaan näin:
Äänestä ehdokasta, joka on julkaissut vaalirahoituksensa hyvissä ajoin, ennakkoäänestyksen loppuun mennessä.
Jos harkitsemasi ehdokas ei ole vielä julkaissut rahoitustaan, mailaa tai soita hänelle, ja kerro, että haluaisit äänestää häntä, mutta et voi tehdä sitä ellei hän täytä vaalirahoitusilmoitusta.
Levitä linkkiä tähän tekstiin, kopio teksti omaan blogiisi, Facebookkiin, tms, tai kirjoita oma kannanotto samasta aiheesta.
Tätä tekstiä ei ole suunnattu mitään yksittäistä puoluetta vastaan, tai minkään puolueen kannattamiseksi. Toivoisin kaikkien puolueiden kaikkien ehdokkaiden julkistavan budjettinsa etukäteen. Olen kyllä itse ehdolla, eli en sikäli puolueeton.
Tekstiä saa levittää edelleen sellaisenaan tai muokattuna. Lähteen mainitseminen on suotavaa.
Päivitän kommentteihin viimeisimmän tilanteen säännöllisesti. Ehdokkaiden ilmoituksia voi selailla tästä ja exceliin sopivassa muodossa ne löytyvät tästä. Ehdokkaiden kokonaismäärät taas saa täältä (kiitos datavaalit.fi). Laskuihin käyttämäni scriptipätkä löytyy täältä. Sitä saa vapaasti muokata ja käyttää.
Ja jos olet ehdolla, tee ilmoitus! Se vie vain pari minuuttia ja tarvitset vain pankkitunnukset, lomake löytyy täältä.
Hitler muistelee vuoden 2008 vaalirahoituskohua, josta kaikki alkoi.
Edit: listan järjestys muutettu ilmoitusprosenttiin perustuvaksi. Tämä suosii piraatteja hiukan, mutta ilmoitusmäärän mukainen järjestys oli heille täysin kohtuuton, koska ei 121 ehdokkaalla vaan voi kovin montaa sataa ilmoitusta jättää. Ja kyllä tuota prosenttia on syytä kehua.
Pamflettimme ”Seuraavat 400 000 helsinkiläistä” on nyt julkaistu!
Paperilla kirjan saa 5 eurolla esimerkiksi minulta (jahka se ehtii tulla painosta) tai 10 eurolla Soininvaaralta tilaamalla.
Kirja löytyy sähköisessä muodossa tästä. Sähköisen version lukijoilta pyydetään vapaaehtoista, esimerkiksi 5 euron, maksua. Maksaa voi tehdä lahjoituksena tilille FI44 1200 3500 3052 14
Olen hiukan jäävi kirjaa arvioimaan, mutta tässä johdantoluku sitä kuvaamaan:
Seuraavat 400 000 helsinkiläistä
Yksi politiikan suurista kysymyksistä Helsingin seudulla tulee olemaan, missä seuraavat 400 000 helsinkiläistä asuvat. Vastaukset tähän kysymykseen määrittävät kaupunkirakennetta ja vaikuttavat kulttuuriin, talouteen, hallintorakenteeseen, seudun menestykseen ja kaikkeen muuhunkin.
Maakuntakaavassa varaudutaan 430 000 asukkaan kasvuun vuoteen 2035 mennessä. pääosin Helsingin seudulla. HSL:n liikennejärjestelmäsuunnitelmassa taas on lähtökohtana 465 000 uutta asukasta vuoteen 2050 mennessä 14 kunnan alueella. Eri ennusteiden suuruusluokka on sama: tänne pitää saada uusia asuntoja 400 000 ihmiselle.
Jos kaiken annetaan jatkua niin kuin ennenkin, uudet asunnot rakennetaan pääosin pitkin kehyskuntia pieninä paloina: Nurmijärvelle, Tuusulaan, Vihtiin, Mäntsälään, Sipooseen ja Kirkkonummelle. Liikenne perustuu lähinnä henkilöautoihin, joita on useimmilla perheillä kaksi, jopa kolme. Moottoritiet täyttyvät ruuhkista ja niiden lisärakentamista vaaditaan kovaan ääneen. Siihen kuluu miljardeja, mutta sekään ei riitä, koska kehäteitä ei voi leventää loputtomasti. Tämä on taloudellisesti kallis ja ekologisesti tuhoisa skenaario.
Siksi suurin osa uusista asunnoista pitää rakentaa Kehä I:n tasolle tai sen sisäpuolelle, ja lähes kaikki pääkaupunkiseudulle. Tällöin liikenne voi perustua pääosin joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn, mikä tekee kaupunkirakenteesta toimivamman, seudusta taloudellisesti menestyvämmän ja pienentää päästöjä. Kaikki voittavat.
Helsingin seutu on kansainvälisesti vertaillen harvaan asuttu. Pääkaupunkiseudun tiheys on 952 henkilöä neliökilometrillä ja koko Helsingin seudun 365. Vertailun vuoksi, Tukholman seudun tiheys on 3597 asukasta neliökilometrillä. Yksittäinen luku ei kerro kaikkea, mutta on selvää, että Helsingissä on kyllä tilaa. Punavuoren tiheydellä koko Suomi mahtuisi Kehä I:n sisään, joskin siihen ei onneksi ole tarvetta.
Tämä pamfletti käsittelee sitä, missä nuo 400 000 uutta helsinkiläistä asuvat, ja miten kaupunkia tulee rakentaa seuraavina vuosikymmeninä, jotta he sopivat tänne.
Ensimmäinen osa puhuu elämäntavasta: miten kaupungissa voi elää auton kanssa tai ilman, mitä elämäntavasta seuraa liikenneratkaisujen suhteen ja kuinka lapset sopivat kaupunkiin.
Toinen osa käsittelee liikennettä: miten liikennepolitiikka määrää rakentamista ja luo itseään ruokkivan kierteen, kuinka autoliikenne ja toisaalta joukkoliikenne saadaan toimimaan tulevassa Helsingissä ja mikä siinä on pyöräilyn rooli.
Kolmantena paneudumme rakentamiseen: minne ja miten asuntoja nyt rakennetaan ja mikä kaikki siinä on pielessä, sekä valintaan parkkipaikkojen ja asuntojen välillä.
Viimeisessä osassa puhumme moottoriteistä: siitä kuinka ne vievät tilaa ja kuinka niiden tilalle voisi rakentaa nuo puuttuvat sadat tuhannet asunnot tai ainakin osan niistä. Samalla säästetään tärkeitä viheralueita ja tehdään viihtyisämpää kaupunkia, jossa palvelut ovat lähellä.
Toivomme, että tämä kirjanen herättää ajatuksia ja saa miettimään, kuinka Helsinkiä tulisi rakentaa lisää. Aihepiiriä käsitellään myös Ihmisten kaupunki -blogissa, jota suosittelemme jatkolukemiseksi ja keskustelupaikaksi kaikille pamfletistamme innostuneille.
Tällä viikolla tuli täyteen vuosi siitä kun aloitin Helsingin yleisten töiden lautakunnan (YTLK) jäsenenä. Kausi jatkuu vielä vuoden loppuun, mutta nyt 368 päivää ja 43 kokousta myöhemmin on hyvä hetki tehdä välitarkastelu, mitä olen saanut aikaan. Kannattiko käyttää kaikki tiistai-illat kokoushuoneessa istumiseen?
Lautakuntakauden aluksi asetin projektille kolme tavoitetta:
Autopaikkasuunnittelun selkeyttäminen ja pysäköintikysymykset yleisesti
Rakennusviraston tuominen mukaan nykyaikaisen pyöräinfrastruktuurin kehittämiseen
Rakennusviraston kansalaisyhteydenpidon kehittäminen osallistavan demokratian suuntaan
Tavoitteet ovat melko yleisluontoisia, ja kuvastavat hyvin sitä, miten en vuosi sitten ymmärtänyt kovinkaan hyvin että täsmälleen mitä ja miten lautakunta tekee. Ne ovat kuitenkin ne tavoitteet, jotka asetin, joten niihin on onnistumista syytä verrata.
Politiikka on joukkuepeliä. Mikään ei ole jonkun henkilön yksittäistä aikaansaannosta, vaan kaikkeen on aina ollut vaikuttamassa suuri joukko ihmisiä. Silti on mahdollista sanoa, että joissain asioissa oma panokseni on ollut merkittävä, kun taas toisissa ei niinkään. Alla tästä subjektiivinen arvioni.
Jokatiistainen toimipaikkani klo 15 alkaen ja viiteen tai ehkä kahdeksaa kestäen.
1) Autopaikat
Olen kirjoittanut pysäköinnistä useitakertoja, ja aihe onkin yksi vakioteemoistani. YTLK:lla sen sijaan on suurten pysäköintilinjojen kanssa aika vähän tekemistä, vaan ne vedetään kaupunkisuunnittelulautakunnassa.
Konkreettisesti kaupunki on nyt tekemässä pysäköintipoliittista kokonaisselvitystä. Omalla työlläni on saattanut olla tähän vähäinen vaikutus (minuakin aiotaan siihen kuulema haastatella), mutta merkittävimmin kyse on siitä, että uusi liikennesuunnittelupäällikkö Ville Lehmuskoski aloitti tehtävissään alkuvuodesta.
YTLK:n toimivallan alla sen sijaan on esimerkiksi pysäköinninvalvonta. Olen ajanut lautakunnassa rengaslukkojen ja poishinauksen aktiivisempaa käyttöä, ja nyt sen suhteen onkin lopulta tapahtunut edistystä. Sama edistys olisi toki saattanut hyvin tapahtua ilmankin minua: kuka tahansa muu vihreä olisi varmaan toiminut samoin.
Olen myös aktiivisesti pyrkinyt vähentämään pyörätiellä pysäköintiä, myös viraston suuntaan puhumalla. Ongelman vähenemisestä ei kuitenkaan ole mitään näyttöä, joten tätä ei voi laskea saavutukseksi.
Yhteenveto: hidasta edistystä, päälinjat eivät toimivallassa. Oman toimintani merkitys tulkinnanvaraista.
2) Pyöräily
Pyöräilyä edistän tietenkin lautakunnan lisäksi muuallakin. Kaikessa pyöräilytyössä kuitenkin lautakunnan jäsenyys on ollut merkittävä hyöty, koska se tuo tiettyä painoarvoa.
Ehkä merkittävin saavutukseni pyöräilyn edistämisessä on tulossa oleva periaatepäätös, että reunakivien rakentamisesta pyöräteiden poikki luovutaan. Tässä omalla panoksellani on ollut ratkaiseva rooli. Kirjoitin alkuperäisen aloitteen yhdessä Ville Ylikahrin kanssa ja vaikutin aktiivisesti sekä kaupunkisuunnitteluviraston että rakennusviraston vastauksiin aiheesta.
Myös kadunvarsiin ilmestyneet auton muotoiset pyörätelineet ovat hanke, jota olen aktiivisesti ajanut, joskin kaikki varsinaiset päätökset on tehty virkamiestyönä. Myös noihin telineisiin ja baanan pyörälaskuriin käytetyt rahat perustuvat budjettimerkintään, jota olin mukana kirjoittamassa. Samoista rahoista tehdään myös pyöräteiden talvihoitoselvitystä.
Rakennusviraston tuomiseksi nykyaikaan yksi keskeinen keino olisi nimetä yksi viraston virkamies vastaamaan pyöräasioista, kun niitä nykyään hoidetaan oman työn ohella. Pitkän päälle ei ole järkevää, että joka ikistä katusuunnittelmaa hienosäädetään vielä lautakunnassa (ks alla), vaan pikkuvirheet pitäisi korjata jo suunnitelmia tehtäessä. Saamani tiedon mukaan tämä tulee tapahtumaan vielä tänä vuonna.
Niistä katujen suhteenkin edistystä on tapahtunut: Baanan jatke Finlandiatalon takaa päällystetään asfaltilla eikä kivilaatoilla. Mannerheimintien pyöräkaistan jatke taas rakennetaan jo tänä vuonna, kun sen perään kyselin. Varmistin myös sen, että Baana avattiin asfaltoituna eikä soratienä kun punainen väri oli päässyt loppumaan.
Lähes joka toiseen katusuunnitelmana jätetään myös Helsingin Polkupyöräilijöiden muistutus, jossa huomautetaan suunnitelma pienistä puutteista ja välillä suurista virheistä. Jokainen tähän mennessä käsitelty muistutus on huomioitu osittain, joskin lähinnä helposti korjattavien virheiden osalta. Yksi suunnitelma palautettiin liikennesuunnitteluun ja yksi hyllytettiin kokonaan:
Ramsinniemessä lisättiin unohtunut pyörätien jatke ja pyöristettiin 90-asteen kulmaa pyörätiellä.
Gunillankadulla pyörätien kääntymisaukko tehdään yli 2m levyiseksi ja piirroksen virheet korjattiin.
Ja niin edelleen
Yleinen vaikutelmani on, että pyöräjärjestelyjen suunnittelu on vuoden aikana rakennusvirastossa parantunut. Talvella selvitin ja raportoin miten ja miksi pyörätiet tehdään väärin, millä epäilemättä oli osuutta asiaan.
Yhteenveto: rakennusviraston linja pyöräilyn suhteen on selvästi muuttumassa parempaan suuntaan. Lisäksi monia yksittäisiä kohteita on saatu parannettua. Oma merkitykseni tässä on ollut keskeinen.
3) Avoimuus ja osallistuva demokratia
Avoimuuden kannalta ehkä tärkeintä on, että pidän blogia lautakuntatyöstäni. 61 tekstiä kattavat kaikki kokoukset, useimmat sekä etu- että jälkikäteen. Lukijoita teksteillä on joistakin kymmenistä pariin sataan; muutamalla poikkeuksellisenlevinneellä tuhansia.
Blogi on tapa selittää kaupungin päätöksenteko kiinnostuneille kaupunkilaisille sellaisena kuin se on. Ei mitään kivoja kiiltokuvia, vaan valtavia määriä tylsää paperia, joiden alla jossain on kuitenkin aina jotain tärkeää. Nähdäkseni jokaisen puolueen edustajien olisi syytä pitää vastaavaa blogia jokaisesta kaupungin luottamuselimestä. Tällöin asioista olisi esillä myös erilaisia näkökulmia.
Olen myös raportoinut rakennusviraston korruptiotutkintaa ja vaikuttanut siihen, että erityistilintarkastuksen johtopäätökset julkaistiin. Ehdotuksestani myös kaupungin pyöräilyprojektin pöytäkirjat ovat nykyään julkisia.
Viraston kulttuurissa on ehkä pieniä siirtymiä avoimempaan suuntaan. Erityistilintarkastusten osalta koko kaupunkikin saattaa siirtyä avoimemmille linjoille.
Yhteenveto: pientä edistystä, oma osuuteni jossain määrin merkittävä.
4) Muuta
Muita asioita, joita lautakuntapestini aikana olen saanut todennettavasti aikaan tai ainakin etenemään:
Vaatimuksestani virasto suunnittelee lumitöiden (ja muun katuhoidon) tilauksensa kunnolla eikä vaan tilaa.
Kuntapolitiikassa yksi lautakunta on vain pieni ratas koneistossa ja vuosi on lyhyt aika. Tätä listaa katsoessa sanoisin kuitenkin, ettei tiistai-iltapäivien uhraaminen ihan turhaa ollut: kyllä tästä on oikeasti seurannut hiukan parempi kaupunki meille kaikille.
Kauppalehti julkaisi tänään Debatti-palstallaan oheisen mielipidekirjoituksen, jonka kirjoitimme yhdessä työpaikkani Codenton toimitusjohtajan, Petri Aukian kanssa.
Alla myös teksti muodossa, jossa sen lähetimme. KL teki tavanomaiseen tapaan pientä journalistista editointia.
Debattikirjoituksemme Kauppalehdessä 24.9.2012
Suomeen on syntynyt julkisen sektorin it-järjestelmien osalta hankintakulttuuri, jolla on kahdenkymmenen vuoden epäonnistumisen historia. Voitaisiin kai sanoa, että it-projekteissa on systemaattisesti epäonnistuttu jo niin pitkään, ettei kukaan enää odota muuta.
Tällainen toimintatapa ei tuota IT-alan ”Nokioita”, yrityksiä, jotka omalla alallaan ylittäisivät kansainväliset rajat ja tavoitteet. On toimittava toisin, jotta saadaan muodostettua kansallisia voittajayrityksiä ja niiden tyytyväisiä asiakkaita.. Esimerkiksi Posti, joka Nokian kanssa aikanaan loi NMT-verkon ja oli aikoinaan nousukiito Soneran menestykseen.
Menestymättömyyden vertailukohtaa voi hakea vaikka urheilusta: jos kestävyysjuoksussa ei ole viime vuosikymmeninä hurrattu kansainvälisillä kentillä, kukaan ei ole pettynyt, jos mitaleita ei tule. Eivät edes valmentajat ja urheilijat itse. Tehdään niin kuin on aina ennenkin tehty, sillä niin ei mene ainakaan enemmän pieleen.
Vähän sama asenne näyttää olevat myös it-hankinnoissa. Julkinen sektori ostaa sinnikkäästi samoilta tahoilta, arvioinneissa käytetään vanhoja tuttuja menetelmiä ja projektit vedetään läpi aivan niin kuin ennenkin. Tehdään varman päälle – niin ei ainakaan voi saada potkuja. Mutta ei myöskään kehitytä.
Erityisen huono menestys on terveydenhuollon it-järjestelmien suhteen.
Viimeaikoina esille ovat olleet HUSin tietojärjestelmäprojektit. Muutenkin otsikoissa on ollut, kuinka suomalaiset terveydenhuollon järjestelmät maksavat 50 kertaa enemmän kuin Viron. Näyttää siltä, että suomalaisten terveydenhuoltojärjestelmien hankinta vaatisi vähän tervehdyttäviä toimenpiteitä, sen verran sairasta homma on.
Kuten monesti aiemminkin julkisen sektorin it-mokien yhteydessä, syyttävä katse suuntautuu järjestelmätoimittajaan. Se ei ole ehkä toiminut asiallisesti, mutta laillisesti kuitenkin. Ostajapuoli kuitenkaan voi paeta vastuutaan alihankkijan selän taakse. Vastuu valinnoista ja päätöksistä kuuluu kuitenkin aina ostajalle. Mikä tietysti edellyttää sitä, että ostajalla pitäisi olla riittävästi osaamista.
Suomalaiseen it-hankintakulttuuriin on juurtunut ajattelumalli, jossa ostetaan ensin mahdollisimman halvalla ja maksetaan toimittajalle sitten enemmän tulevina vuosina erilaisten räätälöintien ja järjestelmäpaikkailujen muodossa. Osittain saattaa olla kyse siitä, että pitää ostaa halvalla. Tällöin myös järjestelmätoimittaja lähettää paikalle halvimmat eli kokemattomimmat tyyppinsä. Osittain on kyse ihan kulttuurista: uskotaan, että näin näiden it-projektien kuuluu mennäkin. Ei kuitenkaan kuulu. Tapa on kallis ja tuottaa huonoa laatua.
Iso-Britanniassa muutama iso it-talo haaskasi vastaavaan terveydenhoitohankkeeseen pari miljardia ennen kuin hanke keskeytettiin.
Yritykset voivat toki hassata rahansa aivan vapaasti sellaisiin investointeihin kuin haluavat, mutta kun leikitään veronmaksajien rahoilla, pitäisi toimia tarkemmin. Esimerkiksi HUS on kuuluisa siitä, että se ylittää vuodesta toiseen budjettinsa. Ja kunnat kaivavat rahat jostain muualta, veronmaksajien taskuista jos ei muuta.
Ostajan osaamista on se, että ostettavat asiat pitäisi kyetä pilkkomaan alaprojekteihin. Väitämme, että yli 100 miljoonan ohjelmistohankkeet epäonnistuvat aina. Kun ne palastellaan järkeviksi kokonaisuuksiksi, onnistumisen mahdollisuudet ovat paljon paremmat. Sadan miljoonan kokonaisuuden työntäminen alihankkijan vastuulle on merkki osaamattomuudesta.
Jokaiseen it-projektiin pitäisi kuulua myös se, että toimittaja voidaan vaihtaa kesken kaiken itse projektin kärsimättä, jos työt eivät etene.
Toivon mukaan julkisella sektorilla ja alalla herätään nyt siihen, ettei kahdenkymmenen vuoden järjestelmäperinteitä enää voida ylläpitää. Ostamisen osaamisen tasoa pitää nostaa. Kyse ei ole pelkästään veronmaksajien rahoista vaan myös siitä, että tietoyhteiskunta tarvitsee toimivia ja ketteriä järjestelmiä.
