Hihittävät nörtit

Kauppalehti tietää kertoa, että ”Eduskunta pui it-pulmia: nörtit hihittävät ja käärivät rahat” ja että Keskustapuolueen edustaja Vilkunan mukaan tietotekniikan ammattilaiset hihittävät keskuudessaan yhteiskunnan antamalle mahdollisuudelle rahastaa törkeällä tavalla täysin laillisesti.

Siltä varalta, että joku ei sitä tiedä, kerrottakoon, että ei se mene noin.

Suurin osa nörteistä, joiden kanssa olen ikinä aiheesta puhunut, on ollut lähinnä vihaisia tai ärtyneitä tavasta(*), jolla julkisen puolen IT-hankkeita hoidetaan. Loput ovat olleet ahdistuneita. Osa siksi, että on itse ollut niissä joskus mukana.

Nörtit eivät myöskään niitä hukattuja rahoja näe. He saavat vain palkkansa, joka toki on suurempi kuin pitsakuskilla, mutta yleensä matalampi kuin raksamiehellä. Suurten IT-toimittajien omistajat saavat tuottoa osakkeilleen, mutta suurin osa rahasta hukkuu yksinkertaisesti turhaan ja tehottomaan työhön, ei siihen että joku vetäisi välistä.

Puhtaasti alaa tuntevan sivusta seuraajan näppituntumalla, suurimmat syyt julkisen puolen IT-ongelmiin ovat:

  1. Ongelmat ostamisessa. Osa ongelmista johtuu direktiiveistä ja hankintalaista, mutta lähinnä kyse on osaamisen puutteesta. Projektien ja järjestelmien ostaminen on aidosti vaikeaa, varsinkin kun siihen liittyy sekavia säädöksiä ja raskas organisaatio, jossa on paljon intressitahoja. Kun ostoja tekeviä instansseja on sadoittain, ja jokainen ostaa isoja järjestelmiä harvoin, on selvää, että useimpiin niistä ei mitenkään voi kertyä riittävää osaamista.
  2. Joukko palveluntarjoajia on oppinut hyödyntämään tätä osaamattomuutta ja säädösten kiemuraisuutta. Ei nyt mennä nimiin, mutta niitä on sekä isoja että pieniä. Alalla on kuvionsa, miten myyjä vedättää prosessia: vendor lock-in on niistä vain yksi, tosin ehkä merkittävin.

    Vedättämisen tekee myyjä, ei nörtti. Se kuuluu myyjän ammattitaitoon, eikä liity IT-alaan sinänsä mitenkään. Osataan sitä muillakin aloilla.

Vilkuna toteaa myös aivan oikein, että syy on systeemissä. Siksi vika pitää myös korjata systeemissä. Firmojen syyllistäminen ei niiden toimintaa lopeta, eikä ostajien syyllistäminen opeta kenellekään ostamista. Yhtä mahdollista ratkaisua pohdin aiemmin.

Korruptiota ja varsinkin puolittaista korruptiota (à la maan tapa) varmasti on, mutta en usko, että se on prosentuaalisesti mitenkään kauhean merkittävä tekijä tässä.

(*) Toki on olemassa hyvin hoidettuja julkisen puolen IT-hankkeita. Tämä kirjoitus ei käsittele niitä, vaan sitä suurta enemmistöä, joka ei ole hyvin hoidettu.

4 kommenttia artikkeliin ”Hihittävät nörtit”

  1. No ei, siis kohtaan 1.

    IT-palvelun ostaminen on luonnostaan hyvin, hyvin vaikeaa. Periaatteessa ihan kaikki pitäisi kirjoittaa auki vaatimuksiksi ja sen jälkeen vielä seurata näiden toteutumista. Jos järjestelmä on tyyliin tera levypintaa niin tässä ei ole juuri ongelmaa, mutta kun ne järjestelmät käytännössä on valtavana monimutkaisia. Useampi yksityinen yritys on tullut siihen tulokseen ettei vaan usein maksaa vaivaa, yksinkertaisesti tuo hallintabyrokratia maksaa suoraan ja varsinkin välillisesti (kankeus, hitaus) rutkasti enemmän kuin mitä ulkoistamisella säästää.

    Kun tuohon lisää julkisten hankintojen rajoitteet, esimerkiksi meillä yksityisellä puolella voidaan vaan todeta tarjousten jo tultua että kriteerit oli päin honkia ja valitaan jollain muilla perustein, niin ei tuo vaan toimi. Ihan sama kuinka osaavaa ostoväkeä.

    Käytännössä se mikä julkisella puolella näyttää toimivan on tiukka kumppanuus hovihankkijan kanssa, minusta ihan näin verohallinnon asiakkaana esimerkiksi Tietoleijona tekee ihan hyvää työtä. Mutta jos mennään tähän malliin, niin miksei saman tien voi tehdä itse?

    Ratkaisu on yksikkö työnimellä Valtio tietotekniikkakeskus…

  2. Ostamisen ongelmat eivät missään tapauksessa ole yksin osaamisessa, vaan koko prosessissa. Ajatus siitä että voisi tietää kaiken etukäteen on yksinkertaisesti epärealistinen (mikä ei aina ole ilmeistä alaa tuntemattomille). Jos ostettaisiin vain scrum-tiimi tekemään työtä, ja säädettäisiin sitten työn aikana että mitä tehdään, se voisi jo auttaa paljon. Ja ilmeisesti on jossain rajoissa lainsäädännön puolesta mahdollista.

    Vatlion tietotekniikkakeskus saattaisi toimia. Toisaalta voi myös olla, että siitä tulisi kroonisen ylityöllistetty ja asiakkaiden tarpeista täysin piittaamaton päsmäri. Niin kuin suurten firmojekinn it-keskuksille usein käy (jonka jälkeen toiminta hajautetaan yksiköihin, ja sitten taas keskitetään, ja taas hajautetaan… kuten Mikko taannoin kuvasi).

    Toinen (osa)ratkaisu olisi ostaa systemaattisesti kaikki aina avoimella lisenssillä, ja myös tarjota maailmalle, kuten itse spekuloin taannoin.

    ps. eikös se ole tietokarhu? ainakin sillä nimellä aikanaan rekryilmoituksia levittelivät.

  3. Harmi kyllä tietojärjestelmien ostaminen vaatii syvällistä ymmärrystä siitä mitä on ostamassa. Surkeimmassa tilanteessa ovat virastot yms. joissa hankinnat valmistelee joku tai jotkut, jotka eivät ole koskaan osallistuneet tietojärjestelmien rakentamiseen eivätkä siksi ymmärrä asiaa.

    Eräs vaihtoehto on kasvattaa virastoon tai usealle virastolle yhteisiä tietohallintoyksiköitä it-alan osaajista, jotka ymmärtävät ohjelmistojen päälle riittävän syvällisesti. Heidän pitää oikeasti osallistua rakentamisen kaikkiin vaiheisiin. Olemalla mukana konkreettisessa työssä he pystyvät pitämään yllä omaa osaamistaan, jota tarvitaan järjestelmien hankinnassa.

    Tässä mallissa ulkopuoliset toimittajat pitää saada kumppaneiksi, joiden väki istuu mieluiten samoissa tiloissa tilaajan it-porukan kanssa. Ei siis tilata kokonaistoimitusta, vaan pikemminkin osaavia konsultteja tekemään työtä oman väen kanssa. Työnjako oman väen ja konsulttien välillä voidaan tehdä harkitusti ja tapauskohtaisesti. Myös scrumia tms. voi helposti käyttää.

    Omalle it-väelle kertyy tietoa sekä substanssialueesta että tekniikasta, mistä on hyötyä seuraavissa projekteissa. Heillä on myös konsultteja suurempi intressi kehittää ohjelmistoja pidemmällä tähtäimellä ja järjestelmäkokonaisuuteen sopiviksi. He huolehtivat, että oman talon liiketoiminta-, tieto-, tietojärjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuurit pysyvät hallinnassa.

    Tämä vaatii enemmän panostusta omaan it-osaamiseen, mutta takuuvarmasti maksaa itsensä takaisin kun osin tai täysin epäonnistuneet ohjelmistoprojektit vähenevät.

    Yhdessä isossa valtion tai kuntien tietotekniikkakeskuksessa ei minusta ole mieltä. Se jää kuitenkin etäiseksi toimialoista, tai sitten sen sisään rakentuu ajan myötä omat osastonsa eri toimialojen työtä varten. Voisi ehkä ajatella, että keskitetyssä organisaatiossa hoidettaisiin toimialasta riippumattomat järjestelmät. Ja kas, semmoinenhan onkin juuri aloittanut nimellä Valtion IT-palvelukeskus.

    /Juha S.

  4. Mulla menee nuo Tiedon osien nimet aina pieleen…

    Liittyen siihin ”hihittelevät nörtit” lainaukseen. Olin taannoin yhdessä sairaalassa ihmettelemessä heidän softahässäkkäänsä (mm. kaikki mahdollisest Java-versiot käytössä jossain sovelluksessa), ja erehdyin kysymään tietohallintojohtajalta että minkälainen hankintaprosessi teillä on. Vastaus oli että ei heillä ole mitään hankintaprosessia, joku lääkäri menee messuille, näkee jonkun näppärän softan tai laitteen, ostattaa sen, ja toteaa ylläpidolle että hoitakaa. Ja kyse ei ole ainoastaan IT-järjestelmistä, käytännössä jokaikisessä uudessa sairaalalaitteessa on jonkinlainen tietokone sisällä (mukaan lukien muuten pesukoneet) ja ne kaikki vaativat jonkinlaista vierihoitoa. Mitä muuta tuossa voi tehdä kuin hihitellä?

    Eli siis pitäisi olla IT-väkeä joka on ihan oikeasti tuntee jokapäiväisen toiminnan ja jolla on valtaa. Voi tämä olla ulkoinen tahokin johon on pitkä suhde, mutta en minä oikein ymmärrä mitä etua on sellaisessa ulkopuolisessa josta ei käytännössä pääse eroon. (Muuten, yksi asia mitä kysyn yleensä IT-myyjältä on että kuinka teistä pääsee tarvittaessa eroon?)

    Todetaan nyt vielä se että terveydenhuollon IT:stä että siinä että koodaa vaikka itse sisäisesti ei ole juuri mitään hävittävää verrattuna tarjontaan: Oma kokemukseni on muutaman vuoden takaa, eli voin olla väärässä ja jotain on muuttunut, mutta tuskin. Ne viritykset mitä minä olen terveydenhuollosas nähnyt on yksinkertaisesti karmeaa kuraa, ”käyttöliittymä” on käytännössä lomakkeelle oksennettu tietorakenne, infa millä se pyörii on ”kokonaistoimitettu” eli oma dedikoitu ei minkään kanssa yhteensopiva softatoimittajan laite jota kukaan ei käytännössä ylläpidä, jne.

    Tuo valtion IT-palvelukeskus vaikuttaa hyvältä, koomista kyllä tuo on Valtion tietotekniikkakeskus uudelleen henkiin herätettynä. On paljon yleisiä järjestelmiä, vaikka sähköposti, joissa ei ole juuri mitään yksikkökohtaista ja sellaiset kannattaa tuottaa keskitetysti. Rajanveto on tunnetusti vaikkeaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *