Älä pidä muita omenia

Omistan yhden Applen tuotteen. Vanhan iPod Shufflen, jonka sain kaverilta käytettynä. Se on minulle eräänlainen radio: soittaa samoja biisejään yhä uudestaan järjestystä vaihdelleen. Minulla ei ole mitään tapaa muuttaa soittolistaa, tai edes selvittää mitä siellä on. Valikoima koostuu 2000-luvun alun suomirokista ja amerikkalaisesta naisrokkarista suunnilleen vuodelta 2005.

En näe biisejä, koska Apple ei halua minun niitä näkevän. En nimittäin käytä iTunesia, ja tiedostojen nimetkin on sotkettu ettei niitä näkisi ilman sitä.

Shuffleni on kuitenkin erinomainen siihen mihin se sopii. Apple Computers Incillä on näet supervoima. Yhtiö kykenee tekemään yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä tuotteita tavalla, johon yksikään toinen suuri yhtiö ei pysty. Ihmiset rakastavat omenoitaan ihan syystä.

iPod mullisti mp3-soittimet, iTunes musiikkikaupan ja iPad loi taulutietokoneiden kategorian. Yksikään niistä ei lopulta sisältänyt mitään kauhean yllättävää, vaan ideat olivat varsinkin jälkikäteen aivan ilmeisiä. Kilpailevilla valmistajilla varmasti moni oli miettinyt samoja ratkaisuja, mutta yhtiöiden tuotekehityskulttuuri esti liian radikaalien ajatusten pääsyn tuotantoon. Käyttökokemussuunnittelussa onkin vakiintunut ilmaus ”when in doubt, steal from Apple”.

Vaikeuteni soittimen kanssa ei sekään ole sattumaa. Apple ei kannata avoimuutta, vaan kontrolloi tarkkaan, millaisia sisältöä ihmisten omenalaitteilla käyttävät. iPhoneen ei pitkään saanut Project Gutenbergin vanhojen kirjojen lukijaa, koska viktoriaanisissa kirjoissa puhutaan seksistä. Tekijänoikeuksista jo vapautuneen kulttuurin ääreen ei ole iMaailmassa asiaa, vaan käyttäjän sopii tyytyä siihen, mitä laitevalmistaja hänen haluaa näkevän. Apple rakentaa maailmaa, jossa kaikki laitteet ostetaan Applelta, ja kaikki sisältö Applen kautta, maksaen Applelle. Tässä ollaan nyt tiukasti Magneton leirissä, tarjotaan myrkkyomenia lapsipuolille. Suuri valta tuo mukanaan suuren halun tehdä pahaa.

Paljosta samasta voitaisiin tietenkin syyttää mitä tahansa suurta yhtiötä. Kilpailijoiden pitämistä poissa omilta monopolimarkkinoilta. Käyttäjien rajaamista karsinaan, jossa heistä saa eniten rahaa. Lakisääteisen kuluttajansuojan kiertämistä ja epäekologista tuotantoa. Ei mitään uutta auringon alla.

Vaaralliseksi yhtälön tekee kuitenkin Applen supervoima. Yhtiö saa tehdä mitä vaan, eikä sitä juuri kritisoida, koska sen tuotteet ovat niin poikkeuksellisen hyviä. Yhtiö saattaa oikeasti kyetä rakentamaan ihanan käytettävyyden dystopiansa, jos siihen ei puututa.

Tässä onkin asian ydin: jos siihen ei puututa. Aina on ollut yhtiöitä, jotka kahmivat valtaa. Aina on ollut yhtiöitä, joilla on poikkeuksellisia kykyjä, joilla ne myös saavat valtaa. Siksi jo muinaiset roomalaiset keksivät kilpailulainsäädännön, jolla rajoittaa monopoleja. Siksi 1911 pilkottiin Standard Oil, joka hallitsi öljytuotteiden kauppaa ja 1982 puhelinyhtiö AT&T.

Miksi oikeastaan yhtiö saa omistaa kaupan, joka on ainoa tapa ostaa sisältöjä yhtiön valmistamille laitteille ja siis estää kilpailun? Miksi yhtiö saa tehdä tuotteensa niin, että ne toimivat järkevästi yhteen vain sen omien tuotteiden kanssa? Aina voi vedota vapaaseen kilpailuun, mutta tulee piste, jossa yhden yhtiön vapaus kääntyy jopa vapaata kilpailua vastaan, puhumattakaan vapaasta ihmiskunnasta.

——–

Teksti on alkujaan julkaistu Laitoksessa. Laitos on tänään toimintansa aloittanut ajatuspaja ja verkkolehti, joka ei julkaise uutisia, vaan selittää mitä ne tarkoittavat ja mitä niistä pitää olla mieltä. Siis julkaisee pääkirjoituksia, tuota lähes viimeistä juttutyyppiä, joka ei vielä ole karannut lasitalojen paperilta nettiin.

10 kommenttia artikkeliin ”Älä pidä muita omenia”

  1. Minusta tässä ei ole päätä eikä häntää. Ensinnäkin Apple on Googlen ohella aktiivisin HTML5:n tukija – jos AppStore/iTunes ei nappaa, voi käyttää web-sovelluksia ja -sisältöjä. Toiseksi kenenkään ei ymmärtääkseni ole ylipäätään pakko ostaa Applen härpäkkeitä.

    Jotta tässä tuomiopäivänvisiossa olisi jotain järkeä, pitäisi aikajärjestyksessä käydä seuraavat kaksi asiaa:

    1. Applen kilpailijat katoavat ja ainoa markkinoilta saatava merkki on Apple.
    2. Sen jälkeen Apple sulkee HTML5-kanavan.

    Kumpikaan ei vaikuta todennäköiseltä, joten toistaiseksi tämä on vähän sama kuin vaatisi että Stockmann ei saa itse päättää mitä tuotteita ottaa myyntiin. Stockkan konseptiin kuuluu, että myynnissä ei todennäköisesti ole heikkolaatuisia venäläisiä persevispilöitä, mutta konseptiin kuuluu sekin, että ketään ei pakoteta asioimaan Stockkalla ja vaikka olisikin joskus asioinut Stockkalla, voi edelleen asioida myös muissa liikkeissä, joissa kenties myydään venäläisiä persevispilöitä.

    Applen ylivoimainen käyttäjätyytyväisyys ja -uskollisuus eivät johdu sexyistä laitteista, vaan todella hyvin yhteen nivotusta laite/softa/palvelut/sisällöt -pinkasta. ”Hardware as a service”, kuten joku jossain osuvasti lohkaisi.

    Olen havainnut, että ikäraja yleensä menee noin 30-35 vuodessa: tätä vanhempien tietotekniikkaan perehtyneiden (miesten) tuntuu olevan mahdoton sulattaa ”hardware as a service” -mallia, koska se on erilainen kuin se ainoa oikea, jolla Microsoft pitkään hallitsi maailmaa. 🙂

  2. Kuten yllä sanottua, kilpailulainsäädäntö ei päde, koska kilpailijoita on edelleen: web-sivut, android market, windows phonen app store, ovi, jne.

    Nuo mainitut standard oil ja at&t ovat hyviä esimerkkejä siitä kuinka hidasta monopolien purkaminen kilpailulaeilla on.

    Standard oilin ~90% markkinaosuutta vastaan luotiin sherman act 1890, mutta vasta 1911 standard oil saatin pilkottua. Siinä vaiheessa standard olilin markkinaosuus oli muutenkin enää ~65%.

    AT&T:n purkamiseen meni eri lakiasteissa 8 vuotta, ja päättyi sopuun – olettavasti kinastelua olisi siis voinut harrastaa vielä pitkään. Vuosikymmen eteenpäin ja koko AT&T kaukopuhelumonopolin purku oli käymässä epäoleelliseksi kännyköiden takia.

    Samaan tapaan loputtomissa microsoftin vastaisissa monopolioikeudenkäynneissä on käynyt. Ollaan kiistelty siitä että bundlattu windows media player sorsii realplayeriä, tilanteessa jossa kukaan ei oikeasti edes halunnut käyttää realplayeriä. Ja kun oikeus lopulta saa päätettyä että microsoftin on pakko tarjota media-playeritön windows, kaikki nettisisältö on jo siirtynyt flashiin.

    Epäilen, ettei monopolit ole muutenkaan kovin pitkä-ikäisiä (yli kymmeniä vuosia siis) markkinoilla. Monopoliasemassa oleva yritys pulskistuu, laiskistuu ja kerää managerikerrostumia yms muuttuen niin hitaaksi ja byrokraattiseksi ettei se enää ehdi reagoimaan markkinoiden muutoksiin. Esimerkkinä Microsoftin kyvyttömyys vallata palvelin/mobiili/puhelin -markkinoita suuresta halusta ja rajattomista budjeteista riippumatta. Microsoft onnistui monopolistisella liikkeellä torjumaan Llinux-netbookit, mutta ei enää ipadia ja android-tabletteja, jotka nyt syövät jopa windows-kannettavien markkinoita.

  3. Kenenkän ei ole pakko ostaa Applen tuotteita. Tässä oli oikeastaan postauksen ydin.

    Kiitos valistuksesta monopolien historian suhteen. Aihen on mielenkiintoinen ja siihen täytyy joskus perehtyä enemmänkin. Monopolit ovat kiistattoman haitallisia ja digitalisoitunut bisnes tuntuu olevan aiempaa herkempi luomaan monopoleja (varsinkin IP-oikeuksien kanssa). Hyvä kysymys kuitenkin on, mitkä ovat hyviä tapoja pitää monopolisoitumista kurissa.

    Kilpailulainsäädäntö on hidasta ja kömpelöä, mutta sen olemassaolo jonkinlaisena perälautana luultavasti myös vähentää sellaisia kehityskulkuja, jotka johtaisivat pilkkomistilanteisiin. Sikäli se voi olla hyvinkin toimivaa (ei, minulla ei ole antaa tähän minkäänlaista dataa, tämä on spekulaatiota).

    Aivan toisenlainen tapa vaikuttaa on kulttuurinen. Siis kuten tämäkin teksti. Juuri Applen kohdalla ydinkysymys onkin se lähes lahkolainen hurmos (edit: tämä on dramatisointia, huomasitte varmaan), joka sen tuotteisiin liittyy. Samat ihmiset jotka dissasivat Microsoftia vaikka sitä käyttivätkin, lurittelevat ylistyslauluja Applelle. Tämä on Applen suuri vahvuus ja samalla sen vaarallisuus. Ja sen kritiikkiin tässä tähtään. Alkuperäinen otsikkokin oli ”pahojen puolella”; se olisi ehkä tehnyt intention selvemmäksi.

    Sivuhuomautuksina:
    – HTML5 ei kyllä vielä toistaiseksi ole riittävä korvike lokaaliapplikaatioille kännyköissä. Voi olla, että siitä sellainen tulee joskus. Voi olal, että ei.
    – Apple ei ole toistaiseksi osoittanut juuri merkkejä pöhöttymisestä ja kyvyttömyydestä vallata uusia markkinoita, päin vastoin. Minun saa mielellään osoittaa olevan tässä väärässä. (luulen ja toivon kyllä, että tilanne tulee vielä muuttumaan)

    1. ”Kenenkän ei ole pakko ostaa Applen tuotteita. Tässä oli oikeastaan postauksen ydin.”

      Öh? Tämä lienee aika selvää. Jos taas tarkoitat, että kenenkään ei *pitäisi* ostaa Applen tuotteita, joudun toteamaan, että se mainitsemasi lahkolaisuus vallitsee kyllä siellä anti-Apple -joukkueessa nykyisin voimakkaampana.

      Minä en edelleenkään ymmärrä missä se monopoliasema tai ajatuspoliisi lymyää, kun siitä ei ole jälkeäkään. Nokian jälkeisen Suomen suurimpana teollisena tähtisuoriutujana pidetään kai nykyisin Konetta, joka oivalsi ensimmäisten joukossa, ettei se pelkkä hissi riitä, tarjotaan elinkaaripalvelut päälle. ”Elevator as a service”. Pitääkö se kieltää? Entä onko luvallista kuitenkin rakentaa ja myydä itse hissi (ilman palveluita) yhtenä kokonaisuutena, vai pitääkö sekin avata niin että Kone hoitaa kilpailuviranomaisen määrittelemän osan (oletettavasti nostomekaniikka) ja loppuosa hissistä tulee sitten pyytämättä ja yllättäen mistä tulee?

      Edes määräävä markkina-asema ei ole itsessään laiton, sehän käytännössä kriminalisoisi sen että joku hoitaa homman paremmin kuin muut. Sen sijaan laitonta voi olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttö eli sen käyttäminen (järjestelmällisesti ja laajamittaisesti) vipuvartena muilla, kytköksissä olevilla mutta kuitenkin erillisillä markkinoilla. Applen ja iTunesin/AppStoren tapauksessa tulisi mieleen esim. että estettäisiin levy-yhtiöitä myymästä musiikkiaan haluamillaan ehdoilla myös muille online-musakaupoille, tai että ei ainoastaan torjuta jonkun sovelluksen pääsyä AppStoreen vaan lisäksi painostetaan sovelluskehittäjää julkaisemasta sitä missään muuallakaan. Saattaa olla että luen vääriä lehtiä, mutta en ole juuri kuullut tuollaisesta toiminnasta.

      Kaltevan pinnan argumentti tietysti pätee aina. Jos homojen nyt annetaan mennä naimisiin, niin parin vuoden päästä… 🙂

  4. Firman nimi on ollut 2007 lähtien Apple Inc. (Btw. Yritin ensin kommentoida iPhonella, mutta mobiiliversion captcha ei näköjään sillä toiminut.)

  5. Miten omalla nimellä kirjoitettu pääkirjoitus eroaa kolumnista tai blogipostauksesta? Näin ihan viestinnän akateemisena opiskelijanakin kiinnostaisi. Eli miten differentioidutaan kollektiivisista blogeista, muutenkin kuin nimellä?

    1. Tämä on yksi projektin kiinnostavista kulmista: eroaako se?

      Kun vehkoo sanoo, että pääkirjoituksia ei vielä saanut netistä helpommin, oliko se oikeastaan vain liian kapeaa katsantokantaa?

      Pääkirjoituksia on erilaisia, ja niin on blogitekstejäkin. Näkisin, että niiden välille voi pirtää jonkinlaisen likuman, ja sieltä löytyy kohtia, jossa sama teksti voisi olla pääkirjoitus tai blogiteksti aivan yhtä hyvin.

      Tähän blogiin kirjoittamani tekstit ovat selvästi vähemmän pääkirjoituksia, koska ne edustavat vain minua ja sen hetkistä tajunnanvirtaani. Laitoksessa sama teksti on jo enemmän pääkirjoitus, koska se edustaa kuitenkin tavallaan (kuviteltavissa olevaa) instituutiota. Paperilla ja vain lehden nimellä julkaistuna teksti olisi jo selvä pääkirjoitus. Tosin muitakin eroja varmaan olisi.

      Oikeastaanhan kysymys on pikemminkin, mitä meidän pitäisi pitää pääkirjoituksina? Osaisitko akateemisena viestinnän opiskelijana kertoa minulle tämän?

    2. Jaa, tuota. Kun opiskelen kauppiksessa, journalistisia tekstilajeja ei ole käsitelty niin paljon. Siksi kysyinkin teiltä, mikä teidän näkemyksenne on, kun se on tosiaan nimetty pääkirjoitukseksi. Se on hyvä differentioitumiskeino sinänsä (opiskelen myös markkinointia :), mutta en ainakaan vilkaisulla päässyt selville, miten se näkyy itse teksteissä.

      Mutta olet oikeassa, että varsinkaan blogien tekstilaji on melko väljä genre. Blogi on muutenkin vain tekninen media. Pitäisi ennemmin puhua blogien sisäisistä alagenreistä. Pääkirjoitus lienee tekstilajina melko tiukka ainakin tietyn tyyppisten lehtien sisällä, kolumni taas on paljon vapaampi.

      Jos pitäisi selvittää asiaa, tästä ehkä voisi löytyä apua:
      Huovila: Pääkirjoitus kohdistaa kiista-asiaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *