Viestinvälitystä pienessä maistissa

Liikenneministeri Kyllönen ehdottaa promillerajan laskua 0,5:stä 0,2:een. Alkoholi liikenteessä onkin vakava ongelma. Tai tarkemmin ottaen sitä on rattijuoppous, eli se kun ajetaan autolla tilassa, jossa alkoholi haittaa turvallisuutta.

Tutkimusten mukaan [1] liikenneturvallisuus heikkenee selvästi, kun alkoholin määrä veressä ylittää 0,5. Sen sijaan välillä 0,2 – 0,4 promillea kuskit ajavat itse asiassa tilastollisesti turvallisemmin kuin vesiselvät. Voi olla, että turvallisuuden kannalta ”oikea” raja olisikin 0,4 tai 0,6 promillea, mutta noille main se näyttäisi asettuvan

Kyse ei nyt siis ole siitä, onko rattijuoppous sallittua. 0,2 – 0,5 promillen ”maistissa” ajavat eivät ole rattijuoppoja, eikä ole mitään perusteltua syytä epäillä, että he olisivat liikenteessä sen suurempi riski kuin vesiselvätkään kansalaiset. Itse asiassa Kyllönenkään ei väitä mitään sellaista.

Syy maistissa ajamisen kriminalisoinnille on toisaalla: ”Hänen mukaansa yhteiskunnan tulee tämän vuoksi lähettää kansalaisille vahva humalassa ajamisen vastainen viesti.

Kyllösen perustelu kertoo jotain enemmänkin tästä ajasta. Laki pitää siis säätää, koska se lähettää viestin. Vastaavia viestejä on viimeaikoina haluttu lähettää liittyen muun  muassa alaikäisten tupakointiin, huumeidenkäytön hyväksyttävyyteen, opiskelijoiden nopeaan valmistumiseen sekä kerjäämiseen.

Ennen kun aletaan ilkkua, on syytä huomata, että lainsäädäntö tosiaan kyllä aina lähettä jonkinlaisen viestin, ja se tosiaan vaikuttaa ihmisten käytökseen muutoinkin kuin rangaistuksen pelossa. On kuviteltavissa, että esimerkiksi huumeiden käytön dekriminalisointi lähettäisi väärän viestin ja lisäisi huumeiden käyttöä. Todisteet tosin viittaavat päinvastaiseen.

Samaa tulee kysyä promillerajan suhteen: mitkä ovat muutoksen odotettavat vaikutukset.

Tässä ollaan nyt kieltämässä itsessään harmitonta toimintaa (maistissa ajo) ja tuomitsemassa siihen ryhtyneitä oikeudessa, jotta voitaisiin välittää viesti vaaralliseen ja laittomaan toimintaan syyllistyville, että heidän toimintansa on vaarallista ja laitonta. Ryhdyttäessä tuomistemaan viattomia viestin lähettämiseksi, on syytä olla aika vahva näyttö, että tällä tosiaan on sitten haluttu vaikutus.

Eli mikä on se näyttö, että maistissa ajamisen kielto saa muutoin rattijuopumukseen syyllistyvät olemaan ajamatta yli 0,5 pormillen humalassa? Voidaan kuvitella, että uudella lailla Penalta jää ensimmäinen tuoppi ottamatta, ja siten homma ei lähdekään lapasesta. Toisaalta voidaan kuvitella, että jo sherrylasillisen ottanut Aune ottaa pari lasia lisää, koska kotimatka on kuitenkin laiton. Mutta kuvitelmat eivät riitä, jotain näyttöä pitäisi olla. Oikeusministeriön mukaan sitä ei ole.

Vai onko sittenkin tärkeintä välittää viesti, että välittää? Ja samalla vähät välittää viestinsä vaikutuksista.

No, minäkin haluan välittää viestin. Viestin, että sillä todellisuudella on väliä. On aika helvetin merkittävää, parantaako lakimuutos liikenneturvallisuutta, vai ehkä sittenkin heikentää sitä. Samalla kun se aiheuttaa huomattavat kustannukset ja haittaa esim. maaseudun ravintoloille.

Viestintävälineekseni valitsin blogikirjoituksen. Lainsäädäntöön verrattuna blogikirjoitus on melko turvallinen media: pahimmillaankin vain asetan itseni naurunalaiseksi, en aiheuta vääriä tuomioita tai miljoonakustannuksia. Siksi voinkin kirjottaa tämän perustuen vain kursoriseen googlailuun, sen sijaan että perehtyisin asiaan tasolla, jota ministeriltä voidaan edellyttää.

Kirjottajalla ei ole autoa, eikä hän ole koskaan ajanut sellaista humalassa.

[1] Häkkinen et. al. Liikennepsykologia, Otatieto, 1991 (toisen käden sitaatti):

  • ”Kuljettajaryhmässä, jonka veren alkoholi on 0,2-0,4 promillea, alkoholi ei ole vaikuttanut merkitsevästi onnettomuuksien lisääntymiseen. Tietyt tutkimukset viittaavat päinvastoin siihen, että nämä kuljettajat ovat ajaneet turvallisemmin kuin täysin raittiit. Tosin kaikkia tekijöitä ei ole pystytty riittävästi kontrolloimaan.
  • Ryhmässä 0,4-0,5 promillea onnettomuusriski on selvästi suurempi. Yli puolessa tutkimuksista on tällä alueella todettu tilastollisesti onnettomuuslukujen lisääntyminen
  • Ryhmässä 0,5-0,8 promillea riski alkaa kasvaa jyrkästi, mutta vaihtelua on sekä yksilöiden että tilanteiden välillä”

18 kommenttia artikkeliin ”Viestinvälitystä pienessä maistissa”

  1. Olen vaihteeksi täsmälleen samaa mieltä. Rattijuopumuksillekin voisi tehdä ”jotain”, mutta yleisen lainkuuliaisuuden heikentäminen ja koko touhun väheksyttäväksi tekeminen ei ole oikea ”jotain”.

    Moottori-lehdessä on joka kuukausi yhteenveto vuotta aikaisemmin samassa kuussa tapahtuneista kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista. Nuo kannattaa lukea, sillä niistä kuolonkolareiden syyt valkenevat kyllä varsin konkreettisesti.

    Kuolonkolareita on pääasiassa muutamaa lajia:
    1) monien eri yhteensattumien summana sattuvat freak accidentit
    2) sairaskohtaukset, joissa vanhus tai muuten sairas kuolee liikenteessä omia aikojaan
    3) täydellinen piittaamattomuus kaikista säännöistä (aika usein törkeä rattijuopumus, moninkertainen ylinopeus ja kortitta ajo poliisia pakoon varastetulla katsastamattomalla autolla).

    Näistä kohtaa 1) voidaan estää parantamalla liikenneympäristöä: näkyvyys, kaiteet, törmäyssuojat, eri suuntiin menevän liikenteen parempi erottaminen, nopeusrajoituksetkin. 2) ei vähene millään koska ihmiset kuolevat kuitenkin johonkin ja jossakin, ennen pitkää jopa ratissa. 3) taas jaksaa hämmästyttää: julkisuudessa kohistaan aina sitä, että jo ensimmäisestä rattijuopumuksesta pitäisi ottaa auto pois, paalata se, ja laittaa rattijuoppo loppuiäkseen linnaan. Mutta tuomioistuinlaitoksen todellinen toiminta on jotain ihan muuta: samat sankarit saavat jäädä kortitta ajosta kiinni kymmeniä kertoja peräkkäin, eikä kukaan voi heille yhtään mitään.

    Tämä Kyllösen älynväläys saisi toteutuessaan aikaan vain sen, että rattijuopumus ei ole enää sellainen paheksuttava hyi-hyi kuin nyt. Koska miedot rattijuopot eivät oikeasti ole vaarallisia, mieto rattijuopumus ei ole mikään rikos, vaan kiinnijääminen vain huonoa tuuria.

    Lain säätäminen on huono keino välittää viesti. Parempi olisi vaikka kirjoittaa kirje.

  2. 0,5 promillea on yksi lasillinen tai siispaukku. Alkoholisiäsltöhän on sama 12 cl:ssa viiniä, 1/3 litrassa keskilolutta ja 4 cl:ssä väkevätä. Se poistuu elimistöstä aikuisella miehellä n 2 ja naisella 3 tunnissa.

    Yhden paukun siis voi seuran vuoksi ottaa. Ja minsuat tämä on hyvä pitää hyväksyttävänä, joskin vältettävänä tapana.(esim. ei tee siä joka päivä, vaan ainoastaan erityistilanteissa jne.)

    Parempi olisi korostaa, että väsyneenä tai kiihtyneessä mielentilassa ajo on vaarallisempaa kuin yhden paukun ottaneena.

  3. Juoppokuskejahan on monenlaisia. Se poliisin vanha tuttu jolla on veressään spiidiä, pillereitä ja viinaa, ajokortti valmiiksi kuivumassa ja auto luvatta käyttöön otettu ei millään lain muutoksella jätä samaa temppua tekemättä seuraavana viikonloppuna.

    Iltakoneessa suomeen palaava liikemies jättänee lainmuutoksen myötä viinin juomatta koneessa, jos on omalla autolla palaamassa lentokentältä kotiin. Mutta aiheuttavatko nämä kuskit vaaraa muutenkaan?

    Lievästi krapulainen töihin lähtijä ei saattaa pohtia aikaisempaa pidempään lähtiskö autolla vai jollain muulla. 0.2 olisi sikäli hyvä raja, että voisi jo pienestäkin pahasta olosta päätellä että raja taitaa olla ylitetty.

    Maaseudun isäntä ajanee kylän ainoasta baarista kännissä kotiin (15km) edelleenkin, koska mitään julkista kulkuvälinettä ei ole, eikä myöskään kiinnijäämisen riskiä kun lähin poliisi on 100km päässä.

    Tähän ryhmään auttaisi paremmin jos baarit (suurten keskustojen ulkopuolella) velvoitettaisiin tarjoamaan kotiinkuljetus. Bussi joka lähtee sulkemisaikaan ja tiputtaa asiakkaat koteihinsa olisi suorastaan sen verran hyvä palvelu, ettei siitä nouseva sisäänpääsymaksu harmittaisi moniakaan. Monissa maissahan ”ilmainen bussi baariin ja takaisin” on mainos jolla vedetään asiakkaita kauempaakin baariin.

    Lisää anekdoottisia ryhmiä ja niille räätälöityjä ratkaisuja voi varmasti keksiä.

  4. Ministeri vaan kerää irtopisteitä. Tämä muutos on yhtä hyödyllinen kuin nopeusrajoituksen lasku 80 -> 60 km/h mutkassa, jossa on tapahtunut tieltä suistuminen liian suuren, esimerkiksi 140 km/h, vauhdin vuoksi.

    Rajan laskeminen voi olla hyvä juttu, mutta sillä ei ole pienintäkään vaikutusta siihen, ajaajo Teppo Tapajuoppo ollessaan noin 0,10-0,15 % huuruissa.

    Nykypäivänä näitä vastaavia aivopieruja löytyy yhteiskunnasta vaikka kuinka. Olisikohan uusiin autoihin kaavaillut alkolukotkin tällainen viesti. Miksi sellaisen tarvitsevat ne, jotka eivät ikuna ole ajaneet maistissa? Ehei. Vapaaehtoinen alkolukko rattiksille ja porkkanaksi kortti takaisin kuivatuksesta nopeammin. Entäs peltipoliisien ohjaava vaikutus? Jengi seuraa silmä kovana mittarinneulaa eikä sitä, mitä liikenteessä tapahtuu, vaikka ylinopeus ei tapa ollenaan niin tehokkaasti kuin huono ajotapa tai päihteet.

  5. Heikki Sairanen löysi tämän mielenkiitnoisen tutkimuksen vastaavan lainmuutoksen vaikutuksista ruotsissa:

    http://dionysus.psych.wisc.edu/lit/articles/NorstromT1997a.pdf

    Tutkimus näyttäisi tukevan ajatusta, että rajan lasku luultavasti vähentää onnettomuuksia, ja että mahdollisesti syynä on rajumpien rattijuopumuksien vähentyminen rajan kiristyksen seurauksena. Jälkimmäinen tulos tosin on kaikkea muuta kuin varma, koska käytetty datasetti ei ollut kovin laaja ja siinä usieta mahdollisia virhelähteitä.

    1. Tuli mieleen yksi selitysmalli, jota tutkimuksessa ei huomioida.

      Tuohon vakavien rattijupumusten (yli 1,5 promillea) suhteellinen väheneminen voi muuten johtua siitä, että lievistä rattijuopumuksista sakotetaan herkemmin.

      Tutkimuksessa 373 rattijuopumusta vuodelta 1987 ja 777 (vanhan rajan mukaan laskettua) vuodelta 1991. Koska rattijuoppous tuskin kaksinkertaistui parissa vuodessa (kun onnettomuustilastot viittaavat sen vähentymiseen samalla), poliisien työtavat lienevät muuttuneet.

      ELi joko poliisit puhalluttavat enemmän, tai 0,5 – 1,0 promillen rattijuoppoja tuomitaan herkemmin. Kasvu kun on etenkin tässä ryhmässä. Mikäli poliisi on aiemmin katsonut läpi sormien tämän kokoisia rattijuopumuksia, ja lainmuutoksen myötä lopetanut sen (kenties siirtyen katsomaan läpis ormien 0,2-0,5 promillen juopumusta), niin tämä syö tehokkaasti pohjan väitteeltä, että törkeät rattijuopumukset olisivat vähentyneet lainmuutoksen myötä.

      Onneettomuustilaston tutkintaan tämä ei tietenkään vaikuta, eli se säilyy viitteenä rajan laskun vaikutuksisata.

      Ja jos tuo törkeän rattijuopumuksen väheneminen pitää paikkansa, se havainnollistaa nimenomaan signalointivaikutuksen toimimista.

  6. Aika usein tällaisten lakimuutosten jälkeen käynnistetään myös kampanja (poliisin tai jonkun muun toimesta), jossa tehovalvotaan lainkohtaa ja tiedotetaan muutoksesta. Tämä on täysin spekulaatiota, mutta sopii esittämääsi tulkintaan Ruotsin tilanteesta. Silloin pitää tietysti kysyä, että onko juuri uusi laki se viestinvälittäjä, jolla on ollut merkitystä vai se kampanja, joka on seuraus laista?

    Tai sitten kyse voi olle juuri poliisin toimintatapojen muutoksesta, jotka ovat ehkä verrattavissa niihin muutoksiin, joita poliisin kerrotaan linkatussa US:n jutussa toivoneen.

    Mielenkiintoista muuten, että oikeusministeriö ei löytänyt tietoa siitä, että promilleraja vaikuttaisi, mutta sinulle heti linkattiin yhden blogikirjoituksen perusteella tutkimus joka viittaa siihen suntaan.

    Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että lainsäädäntö on kallis tapa lähettää signaali ja retorisena keinona epäilyttävä.

    1. Sairanen snoi, että tutkimusta aiheesta tuntuisi olevan aika vähän, ja pääosin taustalla olisi tuo Ruotsin lainmuutos. Siellä kun on suhtellisen hyvät tilastot, joista päätelmiä voi tehdä.

      En saanut sitä oikeusministeriön vastausta käsiini; ei taida olla netissä. Voi olla, että tuntevat tutkimuksen, mutta eivät katsoneet näyttöä vakuuttavaksi. Tai voi olla, että tosiaan eivät ole asiaan sen enempää perehtyneet.

      Jos efekti on seurausta poliisin toimintatapojen muutoksesta tai valistuskampanjasta, on tosiaan myös aiheellinen kysymys, voitaisiinko nämä tehdä myös ilman, että kriminalisoidaan itsessään haitatonta toimintaa.

  7. Tämä kuuluu tähän signaalilainsäädäntöfilosofiaan. Kyseisessä ajattelutavassa lainsäätäjä nähdään jumalan kaltaisena moraaliauktoriteettina, jonka tarkoituksena on ilmaista tahtonsa ja saada kansalaiset tottelemaan.

    Tämä on täysin väärä ja tehoton tapa toteuttaa lainsäädäntöä. Pitäisi kuulua poliitikon yleissivistykseen, että lakia säädettäessä pitää tehdä analyysi kyseisen lain vaikutuksista. Jos tavoitteena on jokin lopputulos, pitää selvittää, millaiset keinot olisivat kustannustehokkain vaihtoehto ko. päämäärän saavuttamiseen. Tämä on itse asiassa ihan yleinen ongelmanratkaisukaava, eikä mitenkään lainsäädäntötyölle spesifi hyve.

    Signaalilainsäädäntöfilosofia perustuu toiveajattelun aikaansaamaan harhaan ja lainsäätäjän aseman mystifiointiin.

    1. En väitä vastaan. Utilitaristinen analyysi lainsäädännön vaikutuksista on sen tärkein peruste.

      Tässä täytyy tosin huomata, että e sinalointivaikutuskin on (ainakin joskus) olemassa, ja voidaan kuvitella, että jossain tilanteessa lainsäädännölliset signaalit ovat se tehokkain tapa päästä päämäärään.

      Voidaan kuvitella. Mutta ennen kun säädetään lakeja, pitäisi olla parempaa näyttöä kuin kuvitelmia. Epäsuorat vaikutukset kun voivat olla myös ihan muuta kuin kuviteltiin.

  8. Vaikka promillerajan alentamisella todettaisiin olevan toivottuja vaikutuksia, ei tällainen lakien säätämistapa silti ole perusteltua. Laki ei ole valistusväline, vaan eettinen työkalu, jolla estetään vahingollista toimintaa tai mahdollistetaan yhteiskunnan toimivuus.

    Signaalilainsäädäntö tai valistustarkoituksessa säädettävä laki on perusteeton puuttuminen kansalaisten vapauteen ja päätäntävaltaan asioissa, jotka eivät ole haitaksi toisille tai yhteiskunnan toimivuudelle. Tämä on periaatteellinen ja eettinen kysymys, ei pelkästään vaikutusten arvioimisesta kiinni oleva asia.

    Valitettavasti samaan tapaan talouspolitiikkaa tehdään nykyään pelkästään vaikutuksia ajatellen. Eettiset kysymykset ja oikeudenmukaisuus eivät ole keskustelussa juuri lainkaan mukana. Toki vaikutuksetkin on otettava huomioon, mutta katson oikeudenmukaisuuden olevan oikeasti paljon tärkeämpi asia kuin se nykyisessä poliittisessa retoriikassa on.

    1. Markku, tuossa Alkon sivuhan ei sano, että liikenneriskit kasvaisivat 0,2-0,4 promillen humalassa, ainoastaan kuvaa lievän humalan fysiologisia vaikutuksia. Lähteenä käyttämäni liikennepsykologian kirja taas puhui tilastollisesta riskistä, ei fysiologisista vaikutuksista. Lähteemme eivät siis ole ristiriidassa.

      Voi hyvin olla, että pieni maisti heikentää fysiologisia edellytyksiä ajaa turvallisesti, mutta koska yhden lasin nauttinut tietää tämän ja ajaa siksi keskittyneemmin, ajaa hän lopulta turvallisemmin.

  9. Lomailuvelvoitteet hoitaneena palaan vielä asiaan. Tuoreen alkuperäistutkimuksen mukaan Suomessa alkoholia alle 0,5 promillea nauttineiden loukkantumisriski liikenneonnettomuuksissa oli kaksinkertainen ja liikennekuoleman riski kolminkertainen muihin kuljettajiin verrattuna. http://www.julkari.fi/handle/10024/80503

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *