30.7. Seili – Turku 13mpk, josta 3 moottorilla
Tuuli: kaakko 8m/s
Kirja: Liisa Keltinkangas-Järvinen: Tempperamentti, stressi ja elämänhallinta.
Tarkoitus oli lähteä nopeasti, jotta saisin varmasti Turusta laituripaikan (Gangut-regatta alkamassa, ja on siis täyttä). No, nopeasti ei tietenkään ollut taaskaan nopeasti. Vedin revenneen genuan alas ja aloin nostaa fokkaa. Joka oli aika jäykkä, mutta rasvaamalla nousi rullan profiiliin hyvin.
Mutta ei toiminut. Fokka ei noussut nostimeen asti, vaan jäi metrin vajaaksi, ja siksi nostin lähti pyörimään rullan mukana, mikä käytännössä jumitti rullan. Soitto edelliselle omistajalle selvittiu, että hän ei ollut koskaan käyttänyt fokkaa, vaan aina genuaa, välillä osin rullattuna fokan kokoiseksi.
No, siinä naapuriveneen kaverin kanssa asiaa ihmettelimme ja kokeilimme kaikenlaista. Noin viiden fokan noston jälkeen kasassa oli viritys, jossa nostimessa on kiinni myös yläkaija, joka estää sitä pyörimästä. Ei siis spinnuajoa tämän etupurjeen kanssa.
Viritystä tehtäessä myös yksi kaveri tunnisti että ”ai sä olit se kaveri joka ompeli purjetta Nauvossa”. Alan siis kerätä mainetta.
Purjehdus Airiston yli Turkuun sujui mukavasti sivumyötäisellä. Automaatti ajoi, minä loikoilin ja luin. Tuuli oli oikein riittävä fokallekin, vene kulki runkonopeutta. Hassua olla täällä täysin saariston sisällä. Onhan tuo Airisto toki selkä, mutta samanlaisia nyt on Päijänteelläkin. Vähän kun järvellä purjehtisi, tosin ehkä parempi tuuli.
Turussa sain Aurajoelta toiseksiviimeisen paikan. Ja laiturilla oli vastassa tsekkiläinen liftari, joka kyseli kyytiä Tukholmaan tai Ahvenanmaalle. Sanoin ettei onnistu, mutta voisin ehkä viedä heidät Hankoon. Koska jos joku liftaa veneeseen, niin hitto minähän otan kyytiin. Tokkopa moni muu ottaa.
Jäin miettimään, että tämä kuvaa jotenkin toimintaani muutenkin. Haluan kokea, että purjehdukseni on jotenkin erilaista kuin ihmisten purjehdus yleensä, jotenkin enemmän. Ei välttämättä taidoiltaan parempaa tai edes pidempiä retkiä, mutta kvalitatiivisesti erilaista. Jotenkin aivan eri asia. Kuten purjehtia yksin (jota lisäkseni tekevät ilmeisesti lähinnä oudot vanhat sedät), purjehtia kaikissa säissä ilman moottoria pienellä veneellä, neuloa purjeita satamassa, ottaa liftareita kyytiin… Ja sitähän tämä lokin pitäminenkin on, erityisyyden vaikutelman antamista.
Kokemus on tietenkin harhaa. Ei purjehdukseni mitään niin erikoista ole. Mutta kuten pari päivää sitten totesin, oman erityisyyden kokemuksen ylläpitäminen on inhimillisiä perustarpeita. Joten miksi en sitten tekisi niin.
Sankaripurjehtija kiittää ja kuittaa. Nyt aika pistää vene valmiiksi ja lähteä tsekkien kanssa ulos merelle rankkasateeseen.