Päivä 14: liftareita, yksinäisyydestä ja vastuuntunnosta

31.7. Turku – Dalskär 27 mpk, josta 8 moottorilla.
Tuuli: Lounas 6-11 m/s
Kirja: Liisa Keltinkangas-Järvinen: Tempperamentti, stressi ja elämänhallinta.

 

Turussa tapasin Turun polkupyöräilijöitä (jo eilen, mutta en tullut siitä kirjoittaneeksi). Ja tutustuin heidän aikaansannoksiinsa, eli ennen kaikkea tekeillä olevaan pyöräkaistaan Kirjastosillalta torille. Turkuunhan avattiin joen yli uusi pyöräsilta, joka saavuttikin suuren suosion. Reitti siitä eteenpäin vaan puuttui, koska katu oli yksisuuntainen. Viime joulukuussa Turpolaiset organisoivat 200 pyöräilijän mielenosoituksen aiheesta, ja nyt pyöräkaista on rakenteilla. Onnea vaan Turkuun, edistys edistyy.

Tosin Turku ei ehkä olekaan mikään muodin edelläkävijä, kuten olin jotenkin luullut. Kaikilla oli samanlaiset lasit kuin minulla vielä talvella…

Muuan tietohallintojohtaja sattui myös laiturille pyörällään kun hengailin siinä veneellä, ja kutsui mökilleen ensi kerran kun olen maisemissa. Että aika kiva kaupunki tuo Turku.

Liftarini saapuivat kymmeneltä. Kaupassa käynnin jälkeen kun aloimme olla valmiita, iski päälle ukkosmyrsky. Vene piti sateen ulkona aika hyvin. Ja pahimman ukkosen jälkeen lähdimme merelle, vaikka sadekuuroja vielä olikin. Saivatpahan kokemusta oikeasta purjehduksesta.

Tuuli oli aika reipas. Varoitus sanoi 11m/s maksimi, ja sitä se kovimmillaan taisi ollakin. Nostin purjeet isopurje reivattuna ja fokalla. Välillä purin jo reivin, mutta sitten vene kallisti 25 astetta ja se piti palauluttaa. Ja loppuvaiheessa rullata fokkaakin sisään kaksi kierrosta.
Fokan snörppinarun kiinnike muovi on haljennut, ja seurauksena snörppiä ei saa kiinni ja purjeen takaliesma lepattaa luoviessa todella pahasti. Ei lupaa purjeelle pitkää ikää. Pitää siis korjata jollain. Ehkä pultti ja mutteri toimisi? Teippi ei ainakaan riitä.

Jossain vaiheessa Airistoa maston huipussa taittui jotain ja vindeksi on nyt 90 kääntyneenä ja dirkki jumittaa. Pitää kiivetä aamulla katsomaan mikä vikana ja mitä sille voi tehdä.

Ja kikkataljan kiinnitys alapäästä petti. Ei tainnut olla edes juur vedossa, mutta ilmeisesti U-mallisen lukkopalan tappi oli irrallaan ja se oli pikkuhiljaa vääntynyt muodottomaksi (tiedän, koska löysin sen partaasta roikkumasta).

Lopulta tulimme Nauvon eteläpuolisen (lyhyen) matkan moottorilla. Päätin, että kun vähän kaikki hajoaa käsiin, ei ole syytä kerjätä verta nenästään ja lähteä taas kovaan tuuleen ja aallokkoon jatkamaan väsyneenä (8h purjehdusta takana kryssien melko kovassa säässä). Matkustajiakin vielä kyydissä. Aistin jonkinlaista orastavaa vastuuntuntoa. Liekö tällainen omistavaan luokkaan siirtyminen sen tuonut pintaan…

Mistä jatkaen, huomasin taas kuinka luontevasti otan yksin vastuulleni kaiken hoitumisen. Muut saavat osallistua tai olla osallistumatta, mutta minä katson että kaikki onnistuu ja toimii. Se käy lähes automaattisesti ja melkein kaikissa asioissa. Mutta se ei tarkoita, että pitäisin siitä.

Huomaan kaipaavani ikäänkuin vertaista seuraa, jotakuta jonka kanssa pohtia mikä tuolla mastonhuipussa nyt on vikana. Tai miksi elämä nyt on niin vaikeaa. Ihmisten seura yleisesti ei tätä tarvetta mitenkään tyydytä, vaan pitää olla juuri oikeanlaista seuraa. Tsekkien seura ehkä nyt korostaa tätä kokemusta, kun he puhuvat keskenään tsekkiä ja on muutenkin slevä etä heillä on omat juttunsa.

Tunnen toki paljon ihmisiä, joiden kanssa tällainen yhteyden kokemus syntyy joidenkin asioiden äärellä. Ja sitten on hyvä keskittyä niihin asioihin. Ihmiset, joiden kanssa yhteyden tunne kestäisi erilaisiakin tilanteita ovat sen sijaan harvassa. Tai ehkä en vaan anna itseni kokea niin. Yleensä olen seurassakin yksin, ja yleensä olen siihen ihan tyytyväinen.

Tai en tiedä olenko. Tällä reissulla on olut todella upeaa, ja paljon mahtavia kokemuksia. Purjehdusta lilluen kevyessä myötäisessä tai luovien kovassa vastatuulessa ja aallokossa. Tyynet merenselät ja kalliorannoissa räjähtävät aallot. Joogaa aamukuudelta matalalla luodolla keskellä merta, purjehdus pimenevässä illassa. Kavereiden ja tuttujen tapaamista erilaisissa yllättävissäkin paikoissa, varta vasten ja sattumalta. Uusia tuttavuuksia ja aikaa miettiä itseäänkin.

Mutta tekisin tämän kaiken mieluummin yhdessä jonkun kanssa. Tai vaikka perhepurjehtisin. Pitää ehkä seuraavaksi miettiä, miksi en sitten ole siihen koskaan päätynyt. Ja tämähän ei ole piirre, joka tekisi minusta erikoisen. Keltinkangas-Järvisen ajattelua mukaillen, lähes jokainen ihminen purjehtisi mieluummin rakkaiden kanssa kuin yksin. Suurin osa vaan ei purjehtisi yksin lainkaan.
Dalskär on upea paikka. Komeiden rantakallioiden yläpuolella metsä on viety jostain satukirjasta. Sammal peittää mättäitä ja laskevan auringon valo siivilöityy mäntyjen välistä. Maisemat erityisesti etelään ovat ulkosaaristoa upeimmillaan.

Saaren eteläreunalla on vedenalainen patsaspuisto, ja snorkkeleita lainattavissa siihen tutustumista varten. Toinen tsekeistä harrastaa sukellusta, joten aamun ohjelma on nyt selvillä.

Seilissä yksi kaveri kertoi sukeltaneensa ankkureita sataman pohjasta punaviinipalkalla jopa 20 metrin syvyydestä. Ilman kummempia laitteita, ihan vaan lasit, snorkkeli ja räpylät (ja vissiin märkäpuku?). Luulen, että ensi kesään mennessä opettelen vapaasukeltamaan, jotta saan seuraavan juuttuneen ankkurin talteen. Ja huomenna on hyvä päivä aloittaa.

Ja vielä päivitys levätilanteeseen viime päiviltä. Levä tuntuisi vähenevän kaikkialla. Missään Nauvosta pohjoiseen ei ole näkynyt levää, eikä täällä Dalskärilläkään ole sitä lainkaan. Kuulema Jurmossa vielä oli levää, mutta Kökarilla ei.

 

2 kommenttia artikkeliin ”Päivä 14: liftareita, yksinäisyydestä ja vastuuntunnosta”

  1. Oliko tuo sukeltaja seilissä, vai oliko hän sukeltanut Seilissä? Itse en kyllä seilissä sukeltaisi noin syvälle. Kesällä märkäpuku on aika turha vaikka syvällä onkin aika kylmä. Sieltä tullaan aika pian pintaan lämmittelemään.

    1. Seilissä tavattiin. Sukelluspaikoista ei ole tarkempaa tietoa, mutta tuskin siis Seilissä. Siinä kirkkolaiturin takana ei edes ole syvyyttä kuin ehkä 10 metriä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *